1. Mooseksen kirja, luku 2
1. Mooseksen kirja, luku 4

1. Mooseksen kirja, luku 3

luotu 10.6.2009 klo 15:10

muokattu 10.6.2009 klo 15:13


Sisällys

1–8 Houkutus ja majesteettirikos
9–13 Kiinni jääneet
14–19 Kirous ja lupaus
20–24 Karkotus paratiisista

Houkutus ja majesteettirikos

1. Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" 2. Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, 3. mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." 4. Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; 5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan." 6. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. 7. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. 8. Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan.

1. Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi nai­selle: "Onko Jumala todel­la sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puus­ta'?" 2. Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3. Vain siitä puus­ta, joka on kes­kellä paratiisia, Juma­la on sano­nut: 'Älkää syökö sen he­delmiä, älkää edes koskeko nii­hin, ettette kuoli­si.'" 4. Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. 5. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan." 6. Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkuttele­va, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedel­män ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. 7. Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanleh­tiä ja kietoivat ne vyötärölleen. 8. Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutar­hassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutar­han puiden sekaan. ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Kiinni jääneet

9. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?" 10. Hän vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin." 11. Ja hän sanoi: "Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?" 12. Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin." 13. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: "Mitäs olet tehnyt?" Vaimo vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin."

9. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?" 10. Mies vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi puutar­hassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilou­duin." 11. Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puus­ta, josta minä kielsin sinua syömästä?" 12. Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kump­paniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." 13. Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin." ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Kirous ja lupaus

14. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. 15. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." 16. Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva." 17. Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; 18. orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. 19. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."

14. Herra Jumala sanoi käärmeelle: – Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. 15. Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. 16. Naiselle hän sanoi: – Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan. 17. Ja miehelle hän sanoi: – Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät. 18. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi. 19. Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat. ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 10.6.2009 klo 15:13

Karkotus paratiisista

20. Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti. 21. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. 22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" 23. Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. 24. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.

20. Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti. 21. Ja Herra Jumala teki Aadamil­le ja hänen vaimolleen nahasta vaat­teet ja puki heidät niihin. 22. Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!" 23. Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. 24. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja sala­moivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä. ©

 

Kielletystä puusta syömisen rangaistus oli kuolema (1. Moos. 2:16–17). Vaikka Aadam ja Eeva eivät menehtyneetkään välittömästi, he joutuivat lähtemään paratiisista. Karkotuksen seuraus (ja sen tarkoitus) oli, etteivät he langenneessa tilassaan voisi enää syödä elämän puusta. Koska edes ensimmäiset ihmiset eivät olleet luonnostaan kuolemattomia (1. Tim. 6:15–16), he tarvitsivat elämän puun ylläpitävää voimaa. Paratiisista lähteminen merkitsi siis käytännössä kuoleman valtaan joutumista.

Katkelmalla on merkittävä yhteys Mooseksen liiton lupauksiin (5. Moos. 28:1-14) ja varoituksiin (5. Moos. 28:15-68). Israel, jonka Jumala kutsui uudeksi ihmiskunnakseen, sai Aadamin ja Eevan tavoin valittavikseen elämän ja kuoleman (5. Moos. 30:15,19). Ja aivan samalla tavalla kuin ensimmäisille ihmisille, elämä merkitsi mahdollisuutta asua Jumalan antamassa hyvässä maassa (5. Moos. 30:20), kuolema taas häpeällistä karkotusta siitä (5. Moos. 28:63–65).[1]

Kommentoi tätä katkelmaa

1. Mooseksen kirja, luku 2
1. Mooseksen kirja, luku 4

Viitteet

 1) Wright: The Resurrection of the Son of God, 92.

Ota yhteyttä