luku 32
luku 34
1. Mooseksen kirja, luku 33
1. Kun Jaakob nosti silmänsä ja katseli, niin katso, Eesau oli tulossa, neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille. 2. Ja hän asetti orjattaret lapsineen ensimmäisiksi, niiden jälkeen Leean lapsineen ja Raakelin Joosefin kanssa viimeiseksi. 3. Mutta itse hän astui heidän edellänsä ja kumartui maahan seitsemän kertaa, kunnes oli saapunut veljensä eteen. 4. Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät. 5. Ja hän nosti silmänsä ja näki vaimot ja lapset ja kysyi: "Keitä ovat nämä, jotka ovat sinun seurassasi?" Hän vastasi: "Ne ovat minun lapseni, jotka Jumala on palvelijallesi lahjoittanut." 6. Niin orjattaret lähestyivät lapsineen ja kumartuivat maahan. 7. Myöskin Leea lapsineen lähestyi, ja he kumartuivat maahan. Viimein lähestyivät Joosef ja Raakel ja kumartuivat maahan. 8. Sitten hän kysyi: "Mitä tarkoitit kaikella sillä joukolla, jonka minä kohtasin?" Hän vastasi: "Saada armon herrani silmien edessä." 9. Mutta Eesau sanoi: "Minulla on itselläni kyllin; pidä, veljeni, omasi!" 10. Jaakob vastasi: "Ei niin; jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ota minulta vastaan lahjani; sillä olenhan saanut nähdä sinun kasvosi, niinkuin nähdään Jumalan kasvot, ja sinä olet ottanut minut suosiollisesti vastaan. 11. Ota siis tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen, ja minulla on yllin kyllin kaikkea." Ja hän pyysi häntä pyytämällä, kunnes hän otti sen. 12. Sitten Eesau sanoi: "Lähtekäämme liikkeelle ja vaeltakaamme eteenpäin; minä vaellan sinun edelläsi." 13. Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Herrani näkee itse, että lapset ovat pieniä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani; jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, kuolee koko lauma. 14. Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä; minä seuraan hiljalleen jäljessä, sen mukaan kuin karja, jota kuljetan, ja lapset jaksavat käydä, kunnes saavun herrani luo Seiriin." 15. Eesau vastasi: "Minä jätän luoksesi osan väestäni." Hän sanoi: "Minkätähden niin? Kunhan vain saan armon herrani silmien edessä!" 16. Niin Eesau sinä päivänä kääntyi takaisin ja meni sitä tietään Seiriin. 17. Mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi siellä itsellensä majan. Ja karjallensa hän teki tarhoja. Siitä tuli sen paikan nimeksi Sukkot. 18. Ja Jaakob saapui matkallansa Mesopotamiasta onnellisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaanin maassa, ja leiriytyi kaupungin edustalle. 19. Ja hän osti sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla. 20. Ja hän pystytti siihen alttarin ja antoi sille nimen Eel, Israelin Jumala.
1. Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki Esaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin Jaakob jakoi Lealle, Raakelille ja molemmille orjattarille heidän lapsensa. 2. Hän asetti orjattaret lapsineen etumaisiksi, Lean ja hänen lapsensa heidän taakseen ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi. 3. Hän itse kulki heidän edellään veljeään kohden polvistuen ja kumartaen välillä seitsemän kertaa maahan saakka. 4. Mutta Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät. 5. Kun Esau huomasi vaimot ja lapset, hän kysyi: "Keitä ovat nuo, jotka sinulla on mukanasi?" Jaakob vastasi: "Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi." 6. Sitten orjattaret astuivat lähemmäksi lapsineen ja kumarsivat maahan saakka. 7. Myös Lea ja hänen lapsensa lähestyivät ja kumarsivat maahan, ja viimeisinä astuivat esiin Joosef ja Raakel kumartaen maahan saakka. 8. Esau kysyi: "Mitä oikein olivat ne miehet ja laumat, jotka jo kohtasin?" Jaakob vastasi: "Herrani, halusin antaa sinulle jotakin, että ottaisit minut suopeasti vastaan." 9. Esau sanoi: "Minulla on yllin kyllin omastakin takaa. Pidä vain omasi, veljeni." 10. Mutta Jaakob sanoi: "Ei suinkaan! Jos nyt todella pidät minua veljenäsi, niin ota vastaan tämä lahja, sillä minä olen tullut sinun eteesi niin kuin käydään Jumalan eteen, ja sinä olet ollut minulle armollinen. 11. Ota siis tämä lahja, jonka olen tuonut sinulle, sillä Jumala on ollut minulle hyvä ja minulla on nyt kaikkea." Ja Jaakob taivutteli Esauta ja sai hänet ottamaan lahjan. 12. Sitten Esau sanoi: "Lähdetään liikkeelle yhdessä, samaa matkaa." 13. Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Sinähän tiedät, herrani, että lapset ovat pieniä ja että minun on pidettävä huolta imettävistä lampaista ja lehmistä. Jos niitä ajetaan liian kovaa yhdenkin päivän ajan, ne menehtyvät. 14. Jatka matkaa minun edelläni, herrani, niin minä tulen hiljalleen perässäsi karjalle ja lapsille sopivaa vauhtia, kunnes saavun luoksesi Seiriin." 15. Esau sanoi: "Sitten minä jätänkin osan väestäni sinun mukaasi." Jaakob sanoi: "Mitä suotta! Minulle riittää, että pidät minua veljenäsi." 16. Esau kääntyi samana päivänä kotimatkalle Seiriin, 17. mutta Jaakob lähtikin Sukkotiin ja rakensi sinne itselleen talon sekä suojakatoksia karjalleen. Siitä syystä paikka on saanut nimekseen Sukkot. 18. Palatessaan Mesopotamiasta Jaakob saapui turvallisesti Kanaaninmaahan Sikemin kaupungin luo ja pystytti leirinsä kaupungin ulkopuolelle. 19. Sen maapalstan, jolle hän siellä pystytti telttansa, hän osti sadalla kesitalla hopeaa Sikemiltä ja hänen veljiltään, Hamorin pojilta. 20. Hän rakensi sinne alttarin ja antoi sille nimeksi El-Elohe-Israel. ©
luku 32
luku 34
