5. Mooseksen kirja, luku 31
5. Mooseksen kirja, luku 33

5. Mooseksen kirja, luku 32

luotu 7.9.2009 klo 21:20

muokattu 7.9.2009 klo 21:43


Sisällys

8–14 Jumala löytää ja pelastaa kansan

1. "Kuunnelkaa, te taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat! 2. Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle. 3. Sillä minä julistan Herran nimeä; antakaa kunnia meidän Jumalallemme. 4. Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on. 5. Heidän menonsa oli paha häntä kohtaan, he eivät olleet hänen lapsiansa, vaan häpeäpilkku - tuo nurja ja kiero sukupolvi! 6. Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti. 7. Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän sen sinulle ilmoittaa, vanhimmiltasi, niin he sen sinulle sanovat.

1. – Kuuntele, taivas, mitä minä puhun, kuulkoon maa minun sanani. 2. Sateena virratkoon minun opetukseni, kastepisaroina vierikööt sanani, niin kuin vihma nuorelle nurmelle, niin kuin kuurosade ruohikolle. 3. Minä julistan Herran nimeä. Ylistäkää Jumalamme kunniaa! 4. Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen. Kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee. Hän on vanhurskas, tuomioissaan oikea. 5. Kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra. 6. Näinkö sinä palkitset Herran, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa? Eikö hän ole sinun isäsi ja luojasi? Hän sinut teki ja rakensi. 7. Muistelkaa muinaisia aikoja, ajatelkaa menneiden sukupolvien päiviä. Kysykää isiltänne, niin he kertovat teille, kysykää vanhuksiltanne, niin saatte kuulla. ©

 

muokattu 7.9.2009 klo 21:43

Jumala löytää ja pelastaa kansan

8. Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. 9. Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa. 10. Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä. 11. Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. 12. Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa. 13. Hän kuljetti hänet maan kukkuloiden yli ja ruokki häntä pellon antimilla; hän antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä. 14. Hän antoi voita lehmistä ja maitoa lampaista sekä karitsain ja oinasten rasvaa, Baasanin härkiä ja kauriita ja parasta vehnän ydintä; ja sinä sait juoda rypäleen verta, tulista viiniä.

8. Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. 9. Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa. 10. Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja huolehti siitä, hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä. 11. Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa. 12. Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan. 13. Hän nosti heidät vuorten valtiaiksi, ja he saivat syödä pellon antimia, kerätä hunajaa kallionkoloista ja oliivisatoa kivikkoisilta mailta. 14. He saivat maitoa ja voita karjastaan, söivät pukkien rasvaa, oinaita, Basanin pässejä ja puhdasta ydinvehnää, he joivat rypälemehua, kuohuvaa viiniä. ©

 

Jakeen 8 (5. Moos. 32:8) uusi käännösasu on kummastuttanut monia. Lähetystyökin lienee sitten nykyään turhaa, koskapa kullekin kansalle on määrätty oma jumala? Aikaisemmin jakeessa kerrottiin, että Korkein määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.

Keskiaikainen juutalainen Vanhan testamentin tulkitsija ja Midrash-kirjallisuuden ekspertti "Rashi" eli rabbi Shlomo Itzhaki sanoo, että jae viittaa 70 Jaakobin jälkeläiseen, jotka lähtivät Egyptiin (1. Moos. 46:26–27). Tätä lukua käyttäen Jumala olisi jakanut maailman muille kansoille. Siksi juutalaiset puhuvat seitsemästäkymmenestä pakanakansasta ja pääkielestä, joita pakanat edustavat.[1] Nämä kansanheimot löytyvät ilmeisesti 1. Mooseksen kirjan 10. luvusta.

KR 1992 perustelee komitean merkilliseltä kuulostavaa käännösratkaisua alaviitteessä seuraavasti:

Käännös "kullekin oman jumalan", sanatarkasti "Jumalan poikien luvun mukaan", tukeutuu Qumranin tekstin ja kreikankielisen Septuaginta-käännöksen lukutapaan. Osa Septuagintan käsikirjoituksista kääntää "Jumalan enkelien luvun mukaan". Hepreankielisen tekstin myöhempi lukutapa on "israelilaisten luvun mukaan".

Rovasti Risto Santala, Raamatun alkukielten asiantuntija, valottaa kyseisen jakeen kääntämisen äärellä käytyä keskustelua kirkolliskokouksen pöytäkirjan perusteella. Kokousedustaja Raija Sollamo, nyttemmin Helsingin yliopistosta eläkkeelle jäänyt professori, piti kreikankielisen Septuagintan lukutapaa kaikkein varhaisimpana.[2] Tämän vuoksi käännöksessä seurattiin Septuagintaa eikä masoreettista hepreankielistä tekstiä, joka oli alun perin valittu Kirkkoraamatun uuden käännöstyön pohjatekstiksi.[3] Sollamon näkemys on sikäli virheellinen, että ainoastaan masoreettisen tekstin vokaalimerkit ovat varmuudella Septuagintaa myöhäisempiä – Septuagintahan on käännetty juuri heprealaisesta tekstistä.

Professori Sollamon huomio on myös täysin epäolennainen tekstin kääntämisen kannalta. Vaikka alkuteksti sanoisikin, että Korkein jakoi maat kansoille "Jumalan poikien" eli enkelien luvun mukaan, tämä ei toki missään tapauksessa tarkoita, että kullekin kansalle olisi annettu yksi enkeli palvottavaksi jumalana. Kyse on vain siitä, kuinka moneen osaan maailma jaettiin, ei omien jumalien määräämisestä. KR 1992:n alaviite ei siis oikeastaan lainkaan selitä, miksi näin käsittämätön käännösratkaisu on tehty.

Yhdessä seuraavan jakeen kanssa tekstin sanoma näyttää nyt olevan, että jokin "Korkein" olento on jakanut kaikille kansoille omat jumalansa, ja tässä jaossa Herra, pelkkä vähäpätöinen heimojumala, on saanut osakseen Israelin kansan. Yksikään toinen raamatunkäännös ei lähde tälle linjalle. Rovasti Santala toteaakin varsin aiheellisesti:

Polyteismia edustava kannanotto, että Jumala olisi "määrännyt kullekin oman jumalan", on liberaalin tekstikritiikin äärinoteeraus.

Kommentoi tätä katkelmaa

15. Ja Jesurun lihoi ja alkoi potkia, sinä tulit lihavaksi, paksuksi ja aloit äksyillä. Niin hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota. 16. He herättivät hänen kiivautensa vierailla jumalillaan, he vihoittivat hänet kauhistuksillansa. 17. He uhrasivat riivaajille, epäjumalille, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken tulleille, joista teidän isänne eivät tienneet. 18. Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi. 19. Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä. 20. Hän sanoi: 'Minä peitän heiltä kasvoni, minä katson, mikä heidän loppunsa on; sillä he ovat nurja suku, lapsia, joissa ei ole uskollisuutta. 21. He ovat herättäneet minun kiivauteni jumalilla, jotka eivät jumalia ole, ovat vihoittaneet minut turhilla jumalillansa; niin minäkin herätän heidän kiivautensa kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkalla pakanakansalla. 22. Sillä minun vihani tuli on syttynyt, ja se leimuaa tuonelan syvyyksiin saakka; se kuluttaa maan kasvuinensa ja polttaa vuorten perustukset. 23. Minä kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun. 24. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn. 25. Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu sekä nuorukaisen että neitosen, sekä imeväisen että harmaapään. 26. Minä sanoisin: 'Minä puhallan heidät pois, hävitän heidän muistonsa ihmisten seasta', 27. jollen varoisi, että vihollinen tuottaisi minulle mielipahaa, että heidän vastustajansa selittäisivät sen väärin, että he sanoisivat: 'Meidän kätemme oli korotettu, eikä Herra ole tästä kaikesta mitään tehnyt'. 28. Sillä he ovat neuvoton kansa, eikä heissä ole ymmärrystä. 29. Jos he viisaita olisivat, niin he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä heidän loppunsa on. 30. Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä! 31. Sillä heidän kallionsa ei ole niinkuin meidän kalliomme; niin vihollisemmekin päättelevät. 32. Sillä Sodoman viinipuita on heidän viinipuunsa, se on kotoisin Gomorran viinitarhoista; heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän viiniterttujensa maku on karvas. 33. Heidän viininsä on lohikäärmeitten kähyä, kyykäärmeitten kauheata myrkkyä. 34. Eikö sitä ole talletettuna minun takanani, sinetillä lukittuna minun aitoissani? 35. Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen. 36. Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa. 37. Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat, 38. missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin?' Nouskoot ne auttamaan teitä, olkoot ne teidän suojananne. 39. Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa ole minun rinnallani. Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan; eikä ole sitä, joka pelastaisi minun käsistäni. 40. Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, kun minä teroitan miekkani salaman, 41. kun minun käteni ryhtyy tuomiota pitämään, niin minä kostan vastustajilleni ja maksan vihamiehilleni. Minä annan nuolteni juopua verestä - 42. ja minun miekkani syö lihaa - surmattujen ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä. 43. Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren; hän antaa koston kohdata vastustajiansa ja toimittaa sovituksen maallensa, kansallensa." 44. Ja Mooses tuli ja lausui kaikki tämän virren sanat kansan kuullen, hän itse ja Joosua, Nuunin poika. 45. Ja kun Mooses oli puhunut loppuun kaikki nämä sanat koko Israelille, 46. sanoi hän heille: "Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat. 47. Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan siinä maassa, johon te menette Jordanin yli, ottamaan sen omaksenne." 48. Ja Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä sanoen: 49. "Nouse tänne Abarimin vuoristoon, Nebon vuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi. 50. Ja sinä kuolet sillä vuorella, jolle nouset, ja tulet otetuksi heimosi tykö, niinkuin sinun veljesi Aaron kuoli Hoorin vuorella ja tuli otetuksi heimonsa tykö, 51. koska te lankesitte uskottomuuteen minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden ääressä Kaadeksessa, Siinin erämaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä. 52. Niin, sinä saat katsella sitä maata matkan päästä, mutta sinne sinä et pääse, siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille."

15. Niin Jesurun lihoi ja alkoi oikutella, niin Israelista tuli lihava, mahtava ja äksy. Se hylkäsi Jumalan, joka oli sen luonut, alkoi halveksia turvakalliotaan. 16. Israel sai hänet kiivastumaan vierailla jumalillaan, vihastutti hänet iljettävillä menoillaan. 17. Se uhrasi pahoille hengille, epäjumalille, joista ei ennen tiennyt, uusille, äsken löytämilleen jumalille, joita isät eivät tunteneet. 18. Te unohditte kallion, joka antoi teille elämän, ette muistaneet Jumalaa, joka oli teidät synnyttänyt. 19. Kun Herra näki Israelin teot, hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä ja hylkäsi heidät. 20. Hän sanoi: "Minä käännän kasvoni heistä pois ja katson, miten heidän lopulta käy. He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia, joihin ei voi luottaa. 21. He ovat ärsyttäneet minua väärillä jumalillaan, vihastuttaneet minut joutavilla patsaillaan. Siksi minä panen heidän kiusakseen kansan, joka ei kansalta näytä, typerysten heimolla minä vihastutan heidät. 22. Minun vihani on syttynyt, sen liekki yltää syvyyksiin saakka. Se kärventää maan ja sen sadon, kalvaa vuorten perustukset. 23. Minä kasaan heille onnettomuuksia onnettomuuksien päälle, kulutan heihin kaikki nuoleni. 24. He nääntyvät nälkään, he menehtyvät ruttoon, kulkutauti korjaa heidät. Minä lähetän heidän kimppuunsa raatelevia petoja ja myrkkykäärmeitä. 25. Ulkona heidän lapsensa tappaa miekka ja kodeissa kauhu. Kuolema vie niin nuorukaisen kuin neidon, niin sylilapsen kuin vanhuksen. 26. "Minä voisin hävittää heidät, pyyhkiä pois heidän muistonsakin ihmisten mielistä, 27. mutta minä en halua kuulla vihollisteni pilkkasanoja, en salli, että he ymmärtävät kaiken väärin ja sanovat: 'Tämä hävitys on meidän kättemme työtä, ei suinkaan Herran.' 28. Israel on ymmärtämätön kansa, se ei ota opikseen neuvoista. 29. Jos se olisi viisas, se ymmärtäisi tämän, tajuaisi, miten sen lopulta käy." 30Kuinka voisi yksi ainoa vihollinen ajaa takaa tuhatta, kuinka voisi kaksi miestä karkottaa kymmenentuhatta, ellei Herra, Israelin kallio, olisi myynyt kansaansa, ellei hän olisi antanut sitä vihollisten käsiin? 31. Vihollistemmekin luulisi ymmärtävän, ettei heidän kallionsa ole niin kuin meidän. 32. Sodomasta ovat peräisin vihollistemme viiniköynnökset, Gomorran rinnemailla ne ovat kasvaneet. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän rypäleterttunsa karvaita maultaan. 33. Liskojen myrkkyä on heidän viininsä, sarvikyiden julmaa myrkkyä. 34. Tämä kaikki on minulla mielessäni, sinetillä suljettuna aitoissani 35. koston ja rangaistuksen päivään saakka, siihen päivään, jona he sortuvat. Heidän perikatonsa on lähellä, se, mikä heitä odottaa, tulee pian. 36. Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet. 37. Vastustajilleen hän sanoo: "Missä ovat nyt teidän jumalanne, missä se kallio, johon turvasitte? 38. Nouskoot nyt teitä auttamaan ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan ja juotitte juomauhrienne viinin! Seiskööt ne teidän suojananne. 39. Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki. 40. Minä kohotan käteni taivasta kohti ja vannon: Niin totta kuin elän ikuisesti, 41. minä teroitan salamoivan miekkani, käyn toteuttamaan tuomiota, minä kostan vihollisilleni, rankaisen vihamiehiäni. 42. Minun nuoleni juopuvat kaatuneiden ja vankien verestä, minun miekkani ahmii vihollisruhtinaiden päitä." 43. Ylistäkää Herran kansaa, te vieraat kansat! Herra kostaa palvelijoittensa kuoleman, hän rankaisee vihollisiaan, hän puhdistaa synnin kirouksesta kansan ja maan. 44. Mooses lausui Joosuan, Nunin pojan, kanssa tämän laulun sanat koko kansan kuullen. 45. Puhuttuaan kaiken tämän israelilaisille 46. Mooses sanoi heille vielä: "Painakaa mieleenne kaikki määräykset, jotka minä tänään olen teille antanut. Käskekää lapsianne tarkoin noudattamaan tätä lakia ja elämään sen käskyjen mukaisesti. 47. Tämä ei saa olla teille mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne. Kun noudatatte tätä lakia, saatte aina asua siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne Jordanin tuolta puolen." 48. Tuona samana päivänä Herra sanoi Moosekselle: 49. "Mene nyt Abarimin vuoristoon ja nouse Nebonvuorelle, joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa. Sieltä saat katsella Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille omaksi. 50. Vuorella, jolle sinä nouset, sinun on kuoltava, ja sinut otetaan isiesi luo, kuten veljesi Aaron, joka kuoli Horinvuorella. 51. Näin tapahtuu siksi, että te Meribat-Kadesin vesipaikalla Sinin autiomaassa rikoitte minua vastaan kaikkien israelilaisten edessä, kun ette pitäneet minua pyhänä kansan edessä. 52. Sinä saat katsella sitä maata Jordanin tältä puolen, mutta et pääse sinne, tuohon maahan, jonka minä annan israelilaisille." ©

 
5. Mooseksen kirja, luku 31
5. Mooseksen kirja, luku 33

Viitteet

 1) Santala: Suudelma hunnun läpi, 41.

 2) Santala: Suudelma hunnun läpi, 41.

 3) Santala: Suudelma hunnun läpi, 24.

Ota yhteyttä