Vapaasti määriteltävissä
Voisiko avioliitto olla sukupuolineutraali?

luotu 19.10.2010 klo 14:02

muokattu 9.4.2011 klo 15:31


Ajan hermolla
Tunteet määräävät kaiken
Miksi vain sukupuolineutraali?
Toinen yhdentekevä asia
Mikä on lopputulos?
Vastaväitteitä ja vastauksia
Ei saa verrata
Psyykkisesti häiriintyneitä
Puhe on vain yhdestä asiasta
Moniavioisuus osoittaa avioliiton sopimukseksi
Synnynnäistä, siksi ei verrattavissa
Lisää aiheesta

--o--

Koska homokeskustelu on synnyttänyt tyrmistyttävän kävijäpiikin myös Raapustus.netiin, ajattelin kirjoittaa aiheeseen liittyvän artikkelin. Yritän esittää täysin kiihkottomasti ja johdonmukaisesti muutamia kysymyksiä, jotka olisi tullut kysyä jo parisuhdelakia säädettäessä. Ne ovat ajankohtaisia viimeistään nyt, kun aivan ilmeisesti pyritään mahdollistamaan rekisteröityjen parisuhteiden kirkollinen siunaaminen, kenties jopa sukupuolineutraali avioliitto.

Ajankohtaisen Kakkosen Homoillassa raamatunopettaja Pasi Turunen nosti esiin joitakin samoja kysymyksiä.[1] Erikoista on, että keskustelussa ne sivuutettiin täysin. Kysymykset olisivat ansainneet vastauksen, sillä ne olivat täysin johdonmukaisia, asiallisia ja käsiteltävän asian kannalta keskeisiä. Toivon, että huolimatta homoaiheen arkuudesta ja sen nostattamista kuumista tunteista lukija voisi hetkeksi pysähtyä ajattelemaan. Se onkin ainoa pyrkimykseni.

Kommentoi tätä katkelmaa

Ajan hermolla

Tuoreimman ja massiivisimman yksittäisen erovyöryn kirkosta sai aikaan Ajankohtaisen kakkosen 12.10. esitetty jakso Homoilta. Sen ensimmäisen tunnin lopulla homoliittoja puolustanut näyttelijä Elsa Saisio kuvaili käytyä keskustelua pettyneenä seuraavasti:

... mullon semmonen olo, et täs keskustellaan, toiset puhuu... omasta tunteesta – yrittää puhua siitä, että kysymys on... rakkaudesta ja yhtäläisestä rakkaudesta, on se kohde sitten mies tai nainen, hetero tai homo. Ja ihmiset puhuu täällä... omasta... myös myötätunnon kautta tulevasta... ymmärryksestä ihmisiä kohtaan. Ja puhutaan siitä, voitasko me jättää nää instituutiot ja luvut ja kirjat pois ja puhua ihmisistä.[2]

Pettymys johtui siitä, että osapuolet puhuivat toistensa ohi. Salin toinen laita ei selvästikään ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota tunteisiin, joista Saisio olisi halunnut keskustella, vaan perusteluihin ja rationaalisiin väitteisiin. Näitä he olivat Saision harmiksi "tankanneet paperista" yhteisen bussikuljetuksen aikana, jotta pystyisivät omalta osaltaan tarjoamaan keskusteluun sellaista sisältöä, jota olivat tulleetkin tarjoamaan.

Itse arvostan suuresti tämänkaltaista valmistautumista, koska arvostan johdonmukaista päättelyä ja perusteluja. Haluan kuitenkin tehdä Elsa Saision tavoin ajatteleville mieliksi. Unohdetaan hetkeksi kirjat, luvut ja instituutiot. Puhutaan yksinomaan ihmisistä, ymmärryksestä, myötätunnosta – ja tunteista. Mutta puhutaan niistä johdonmukaisesti.

Kommentoi tätä katkelmaa

Tunteet määräävät kaiken

Mitä merkitsee puhua homoseksuaalisuuden yhteydessä tunteista, ymmärryksestä, myötätunnosta ja ihmisistä? Kenties Homoillan kannanotot auttavat meitä oppimaan tässä suhteessa paremmiksi keskustelijoiksi.

Perusajatus [sukupuolineutraalia avioliittoa koskevan lakialoitteen takana] on kai se, että kansalaisten pitäis olla yhdenvertaisia lain edessä. Kaikkien samojen oikeuksien ja velvollisuuksien tulisi koskea yhtä lailla kaikkia suomalaisia, ja nykyäänhän niin ei ole. — Se on eriarvoistavaa, se on epäreilua... ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan sen perusteella, mitä sukupuolta se itse rakastamansa henkilö sattuu olemaan.[3]

– kansanedustaja Oras Tynkkynen

... otetaanks me tosissaan niinku ihmisten elämä vai ei, et kun me ruvetaan määrittään että jonkun rakkaus ei ois tai sitoutumisenhalu ei ois yhtä totta kuin heteroitten... että homojen ja lesbojen elämä ei olis yhtä totta...[4]

– pastori Leena Huovinen

... yhdenvertaisuuslaissa määritellään, että... myöskään seksuaaliseen suuntautumiseen perustuen ei saa syrjiä.[5]

– tv-juontaja Manne Maalismaa

... tuntuisko se teistä yhtä pahalta kuin minusta tuntuu se, että minulla ei tässä yhteiskunnassa ole oikeutta mennä naimisiin.[6]

– Oras Tynkkynen

... ja sitten me oltais täältä tulossa ja ikään kuin haluttais sinnikkäästi jatkaa tätä [avioliiton] perinnettä ikään kuin sen ytimestä käsin, niin minkä takia tämä nyt sitten yhtäkkiä on että "kyllä me tätä instituutiota halutaan ylläpitää, mutta ei teidän [homoparien] kanssa"?[7]

– teatteriohjaaja Mikko Roiha

... jotenkin tuntuu, että koko ajan mennään nyt jonkin... unohdetaan ihminen, hänen kokemuksellisuutensa ja se tunnepuoli, ja mennään jonkun instituutioiden ja millon minkäkin taakse – se ihminen jää kuulematta ja näkemättä...[8]

– seksologi Tarja Sandberg

... outoo on se, et kun kirkko on ylipäänsä perustettu, niin alkukirkko ja ensimmäiset kristityt oli maan alla, toimi maan alla ja oli vainottuja... tuntuu käsittämättömältä, et kirkko ei niinkun ymmärrä sitä omaakaan lähtökohtaa ja jatkaa tällasta tietynlaista niinkun vainoa ja tällasta niinkun erottelua.[9]

– Mr. Gay Finland, Kenneth Liukkonen

Yllä olevat sitaatit tiivistävät kattavasti kaiken, mitä homoliittojen puolustajilla oli käytännössä sanottavana illan ensimmäisen tunnin aikana. Kannanotot koskivat yksinomaan tunteita, ymmärrystä, myötätuntoa ja ihmisiä. Siksi tuntui erikoiselta kuulla Fingerpori-sarjakuvataiteilija Pertti Jarlan kommentoivan juuri homoliittojen vastustajien siihenastista antia seuraavasti:

... tää ei tunnu hirveen järjelliseltä tää keskustelu...[10]

Elsa Saisio siis valitti tunteiden puutetta, Pertti Jarla kaipasi järkeä. Toivon tarjoavani molempia, kun yritän käsitellä asiaa niin kuin puolustajat toivovat siitä puhuttavan. Yllä olevien sitaattien nojalla meidän on puhuttava seuraavista kysymyksistä seuraavin painotuksin:

  • Homot ja lesbot tuntevat aivan aitoja välittämisen, kiintymyksen, hellyyden, rakkauden ja sitoutumisen tunteita toisiaan kohtaan.
  • Nämä tunteet ovat aivan yhtä oikeita, hyviä ja tosia kuin heteroiden keskinäiset, vastaavat tunteet.
  • Avioliitossa on viime kädessä kysymys vain näistä samoista tunteista, olivatpa sen jäsenet homoja tai heteroita.
  • Ei ole mitään perustetta rajoittaa avioliittoa vain miehen ja naisen välille. Päinvastoin se olisi hyvin ymmärtämätöntä ja julmaa homoseksuaaleja kohtaan.
  • Avioliiton käsitteen täysi ulottaminen myös homopareihin on ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymys. Jos sukupuolineutraali avioliitto ei ole mahdollinen ja homoilta kiistetään oikeus mennä naimisiin keskenään, kaikki ihmiset eivät ole keskenään yhdenvertaisia. Kyse on epäreiluudesta, vainosta, suoranaisesta syrjinnästä.

Vaikuttaa tosiaan siltä, että homoliittojen vastustajat ovat ymmärtämättömiä, julmia, syrjiviä, toisten tunteista piittaamattomia ja epäreiluja henkilöitä. Mutta kun puhutaan hieman kauemmin ihmisistä ja tunteista, tilanne ei ehkä olekaan niin mustavalkoinen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miksi vain sukupuolineutraali?

Homoseksuaalien oikeudet ovat nousseet hallitsevaan rooliin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Siksi Piritan kohtaamat ongelmat ovat jääneet suurelta osin huomiotta. Kuitenkin hän kuuluu vähemmistöön, joka tutkimusten mukaan on käytännössä yhtä suuri kuin itseään homoseksuaaleiksi kutsuvien ihmisten ryhmä.

Pirita on tuntee voimakasta sukupuolista vetoa sekä Pauliin että Elisaan ja on syvästi kiintynyt molempiin pitkäaikaisiin ystäviinsä. Biseksuaalisuudestaan huolimatta Piritalla on konservatiiviset arvot, ja hän haluaa toteuttaa seksuaalisuuttaan vain avioliiton turvallisissa kehyksissä. Ongelmana on se, että kumpikaan tarjolla oleva vaihtoehto ei huomioi hänen kokemuksellisuuttaan ihmisenä eikä ota vakavasti hänen aitoja tunteitaan. Pirita voi solmia heteroseksuaalisen avioliiton Paulin kanssa, mutta tällöin suhde Elisaan on avioliiton ulkopuolinen, käytännössä uskottomuutta. Tilanne on päinvastainen mutta pulma sama, mikäli Pirita astuu sukupuolineutraaliin avioliittoon Elisan kanssa.

Kummatkin yhteiskunnan tarjoamat vaihtoehdot kohtelevat Piritaa alentavasti. Ne edellyttävät hänen kieltävän osan itsestään ja joko tukahduttavan tunteensa toista kumppania kohtaan tai elävän ilman virallista suhdetta häneen. Jos Pirita joutuu sairaalaan tai kuolee, tällä kolmannella osapuolella ei ole tapaamisoikeutta eikä osaa perintöön. Hän ei mitenkään voi kokea olevansa yhdenvertainen lain edessä verratessaan itseään heteroihin ja homoihin. Jotta Piritan asema ei olisi eriarvoistava ja epäreilu, hänen tulisi saada solmia avioliitto molempien kumppaniensa kanssa yhtä aikaa. Pauli ja Elisa hyväksyisivät tämän varauksetta; Elisakin tunnistaa itsessään bi-piirteitä ja polyamoristina Pauli kykenee mainiosti rakastamaan kahta naista yhtä aikaa (itse asiassa hän ottaisi mieluusti kolmannenkin). Tällä hetkellä yhteiskunta syrjii kolmikkoa hetero-tai-homo -oletuksensa takia. Jokainen heistä kokee, ettei heillä ole oikeutta mennä naimisiin.

Voitko kyseenalaistaa Piritan, Paulin, ja Elisan oikeuden saada yhteiskunnan hyväksyntä ja juridinen tunnustus – kolmioavioliitto – jos ainoina eväinäsi on yllä esitetty homoaktivistien tunneargumentaatio? Väite, että ihminen voi olla aidosti uskollinen vain yhdelle puolisolle kerrallaan tai että kaikkea ei voi saada, olisi heidän kokemuksellisuutensa ja tunteidensa polkemista. Se, että avioliitossa nyt vain kuuluu olla kaksi jäsentä, on pelkkä länsimainen perinne – vanhentunut ja väritön. Adoptio-oikeuttakin kolmikko toivoo siltä varalta, että sattuisivat olemaan hedelmättömiä. Jos lapset tarvitsevat sekä isän että äidin, isä ja kaksi äitiä on epäilemättä puolet parempi – ja ainakin parempi kuin virua afrikkalaisessa lastenkodissa.

Kristitty fundamentalistikin saa heti jauhot suuhunsa. Jumala toki loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, mutta yksiavioisuudesta ei ollut puhetta. Itse asiassa Lemek (1. Moos. 4:19) otti melko pian kaksi vaimoa. Uskon isällä Aabrahamilla heitä oli myös kaksi (1. Moos. 16:3) ja Israelin kansan kantaisällä Jaakobilla peräti neljä (1. Moos. 29:30,30:4,9). Uuden testamentin puolella asiasta ei juuri puhuta, mutta koska Jeesus on yhtä aikaa kaikkien kristittyjen sulhanen (2. Kor. 11:2) ja rakastaa heitä kaikkia (Joh. 15:12), meille annettu esikuva polyamoriasta ei ole aivan vähäinen.[11]

Jos oikeus avioliittoon on ihmisoikeus, joka kuuluu rakkauden tunteiden perusteella kaikille rakastuneille siitä huolimatta, että rakkauden kohde on samaa sukupuolta, on vaikeaa ellei mahdotonta samaan hengenvetoon kieltää samaa oikeutta biseksuaaleilta ja polyamoristeilta.

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 9.4.2011 klo 15:31

Toinen yhdentekevä asia

Taisto ja Tiina tuntevat kiintymystä, hellyyttä ja voimakasta seksuaalista vetoa toisiinsa. Näin on itse asiassa ollut jo teini-iästä asti. Vartuttuaan nyt kypsiksi ja harkitseviksi aikuisiksi Taisto ja Tiina haluaisivat sitoutua toisiinsa julkisesti ja mennä naimisiin osoittaakseen uskollisuutta ja saadakseen paitsi legitiimit puitteet sukupuolielämälleen, myös yhdenvertaisuuden parisuhteelleen lain edessä. Mutta suomalainen yhteiskunta ei suo heille mitään näistä tärkeistä päämääristä, vaan syrjii heitä. Laki ei salli heidän avioituvan siitä mielivaltaisesta syystä, että Taisto ja Tiina sattuvat olemaan... sisaruksia.

Samantapainen ongelma on Aarnella ja Jessicalla. Hekään eivät saa suhdettaan virallistettua, vaikka molemmat ovat täysi-ikäisiä, hyvin rakastuneita ja valmiita sitoutumaan toisiinsa. Jessica on tosin parikymmentä vuotta nuorempi kuin mielitiettynsä, mutta he tuntevat sekä hetero- että homopareja, joissa puolisoiden ikäero on suurempikin. Aarne on eronnut edellisestä vaimostaan, mutta ovathan monet kirkonmiehetkin onnellisesti jo kolmatta kertaa naimisissa. Aarne ja Jessica eivät voi ymmärtää, miksi heidän hellyydentunteensa eivät ole lain edessä yhtä oikeita, hyviä ja tosia kuin muiden. Päinvastoin niitä pidetään jotenkin kieroutuneina ja väärinä. Jopa naapurin homopari katsoo heitä oudosti ja tuntuu teennäisen kohteliaalta. Mitä vikaa muka on siinä, että Aarne sattuu olemaan... Jessican isä?

Mitä voisit sanoa näille pareille? Mitä teetkin, älä edes harkitse loukkaavasi heitä sanomalla, että sinusta heidän mieltymyksensä tuntuu jotenkin sairaalta tai perverssiltä. Tällainen puhe satuttaa heitä aivan yhtä syvältä kuin julmien fundamentalistikristittyjen puheet, joiden mukaan homous on sairasta tai perverssiä. Taisto, Tiina, Aarne ja Jessica kokevat, ettei heidän tunteitaan oteta vakavasti. He ovat kuulleet homoaktivistien toistuvasti väittävän, että avioliiton olemuksen kannalta puolisoiden sukupuoli ei ole olennaista. Miksi puolisoiden keskinäinen sukulaisuus olisi sen olennaisempaa?

Voisit tietenkin esittää huolesi siitä, että geneettisten sairauksien ja epämuodostumien riski jälkeläisille on moninkertainen, mikäli vanhemmat ovat liian läheistä sukua keskenään. Valitettavasti kaikki neljä tyrmäisivät argumenttisi näyttämällä lääkärintodistuksen, jonka perusteella heidät on steriloitu. Kumpikaan pari ei aio hankkia biologisia lapsia – itse asiassa he laskevat sen varaan, että heidän parisuhteensa tunnustetaan pian ja perheenulkoiset adoptiot sallitaan myös heille. Onhan lapsenkin edun mukaista, että tämä saa elää rakastavassa ja sitoutuneessa suomalaisperheessä eikä eteläamerikkalaisessa lastenkodissa. Se, etteivät puolisot voi enää saada lapsia keskenään, ei ole mikään vastaperustelu. Eiväthän homot ja lesbot kykene sen parempaan, ja monet heterotkin käyvät läpi saman operaation. (Entä mitä ajattelit sanoa homoseksuaaleille veljeksille, jotka haluavat sitoutua sukupuolineutraaliin avioliittoon? On sataprosenttisen varmaa, että he eivät voi saada geenivikaisia jälkeläisiä keskenään!)

Kristityn on turha laskea sen varaan, että Raamatun heiluttelu pelastaisi tilanteen. Mooseksen laki kylläkin kieltää (3. Moos. 18:6–9) avioitumisen perheenjäsenten kesken, mutta olihan samasta laista löytyvä kielto homoseksille (3. Moos. 18:22) kuulemma vanhentunut. Sitä paitsi Kainin (1. Moos. 4:16–17) oli naitava sisarensa saadakseen vaimon ja Aabrahamin (1. Moos. 20:12) kerrotaan naineen sisarpuolensa. Paavali tosin syyttää (1. Kor. 5:1–2) korinttolaisia ennenkuulumattoman riettauden harjoittamisesta, kun eräs seurakuntalainen oli nainut isänsä vaimon, mutta Paavalin näkemykset ovat tietenkin oman aikansa ennakkoluuloihin sidottuja. Sitä paitsi kaikki kristityt kutsuivat toisiaan sisariksi ja veljiksi, mutta menivät silti naimisiin keskenään![12]

Jos Homoillan näkemyksistä rakennettu tiivistelmä on oikeanlaisen keskustelun kriteeri, molemmat parit ovat kiistatta syrjinnän ja epäreilun kohtelun maalitauluna. Jos avioliitto on ihmisoikeus, joka kuuluu rakkauden tunteiden perusteella kaikille rakastuneille siitä huolimatta, että rakkauden kohde on samaa sukupuolta, on vaikeaa ellei mahdotonta samaan hengenvetoon kieltää samaa oikeutta niiltä, jotka ovat rakastuneet sisareensa, veljeensä, tyttäreensä, äitiinsä, poikaansa tai isäänsä. Tälle Pasi Turusen esittämälle huomiolle vain hymyiltiin sarkastisesti, ikään kuin se ei liittyisi asiaan lainkaan tai olisi täysin aiheeton huoli. Se kuitenkin liittyy asiaan – tarkkaan ottaen se on suoraan johdettavissa homokysymyksestä – eikä huoli ole aiheeton. Taisto ja Tiina ovat olemassa, Aarne ja Jessica ovat olemassa, eivätkä he ole yksin.

Homoseksuaalit vaativat avioliiton käsitteen muuttamista sukupuolineutraaliksi, koska puolisoiden sukupuoli ei kuulemma ole avioliiton olemuksen kannalta keskeistä. Olen pyrkinyt osoittamaan, että täysin samoja periaatteita eheästi ja kiihkottomasti soveltaen myöskään puolisoiden sukulaisuussuhde ei ole keskeistä. Tarvitsemme siis paitsi sukupuolineutraalin, myös sukuneutraalin avioliiton. Piritan, Paulin ja Elisan sekä lukemattomien muiden heidän kaltaistensa syrjintä ja eriarvoisuus voidaan välttää vain lukumääräneutraalilla avioliitolla. Tämä kaikki vain siksi, että puhuttiin aivan aidosti ja johdonmukaisesti homoaktivistien vaatimista aiheista – tunteista, ymmärryksestä, myötätunnosta ja ihmisistä – mutta ainoastaan näistä asioista. Ilmeisesti on tarpeen puhua muustakin.

Kommentoi tätä katkelmaa

Mikä on lopputulos?

Jos avioliitto on vain keksitty asia, se voidaan määritellä vapaasti uudelleen homoseksuaalien toivomalla tavalla. Olisi kuitenkin tekopyhää jättää tietyt ihmisryhmät eriarvoiseen asemaan lain edessä vain siksi, että he sattuvat olemaan kiinnostuneita lähisukulaisestaan, kahdesta sukupuolesta tai useammasta ihmisestä yhtä aikaa. Eivätkö heidän elämänsä ja tunteensa, käyttääkseni Leena Huovisen ilmausta, ole yhtä totta?

Jos avioliitto on vain keksitty asia, mielivaltainen sopimus, sillä ei ole olennaista sisältöä. Se voidaan määritellä tarkoittamaan mitä tahansa, jolloin käsite tietenkin menettää merkityksensä. Mikä tahansa pari- tai monisuhde voidaan nimetä avioliitoksi ja vaatia sille yhteiskunnan yhdenvertainen tunnustus perinteisen heteroseksuaalisen, yksiavioisen liiton rinnalla. Ei ole mitään syytä väittää, ettei kahden miehen ja kolmen naisen solmima, sitoutunut ja rakkaudellinen ryhmäsuhde kävisi avioliitosta ja soveltuisi lasten kasvattamiseen, jos ihmisen omat tunteet ovat kaiken mitta. Mutta voimmeko elää sen todellisuuden kanssa, jonka tällainen arvopohja tuottaa?

Kysymys on siitä, onko avioliitto vain keksitty asia. Voi näet olla, että avioliitto on löydetty asia, kuten (Pasi Turusen sanoin) painovoima. Fysiikan lakeja ei ole keksitty mielivaltaisesti; niiden on havaittu olevan osa luotua todellisuutta. Lukuja, laskusääntöjä ja logiikkaa ei ole keksitty; nekin on löydetty. Itse asiassa heteroseksuaalista, kahdenkeskistä avioliittoa on historian kuluessa perusteltu juuri luonnollisella järjestyksellä ja luonnonoikeuteen vedoten. Kyse on niin keskeisestä osasta luotua todellisuutta, että miehellä ja naisella on laista riippumaton oikeus mennä naimisiin ja muodostaa pariskunta, kunhan ovat naimattomia ja riittävän kaukaista sukua toisilleen, vaikka yhteiskunta kiistäisi heidän olevan naimisissa.

1500-luvun Venäjällä valtiovalta julisti takautuvasti pätemättömiksi kaikki avioliitot, joita ei ollut solmittu kirkollisella vihkimisellä. Tyytyväisinä aviossa eläneet ateistit Ivan ja Tatjana olivat siis yhtäkkiä susipari vailla yhteisiä oikeuksia, ja heidän lapsistaan tuli perintöoikeudettomia äpäriä. "Tällaisiin järkyttäviin johtopäätöksiin ajaudutaan, jos luovutetaan esivallalle oikeus päättää siitä, mikä on avioliitto. Jotta niiltä vältyttäisiin, täytyy käsityksen avioliitosta välttämättä olla teologinen."[13]

Avioliitto ei ole asia, jonka sisällöstä yhteiskunta tai esivalta päättää. Avioliitto on luonnonjärjestykseen kuuluva asia, jonka yhteiskunta löytää ja jonka erityisaseman esivalta vahvistaa lainsäädännön keinoin, koska sillä on tähän erityinen intressi. Yhteiskunnan muodostamiseen tarvitaan ihmisiä. Uusien ihmisten syntymiseen tarvitaan tarkalleen yksi mies ja yksi nainen, joten näiden osapuolten välillä on aivan erityinen side ja tällä siteellä aivan erityinen merkitys. Siksi miehen ja naisen muodostama perhe aivan todella on yhteiskunnan perusyksikkö. Mikään muu suhde ei tarvitse vastaavaa suojaa tai erityisoikeuksia lainsäädännön taholta, olipa yksilöillä millaisia toiveita tai tunteita tahansa.

Kysymys ei ole ihmisoikeuksista. Ihmisoikeudet koskevat ihmisiä – eivät tunteita, käyttäytymismalleja tai ihmissuhteita.[14] Piritan, Paulin ja Elisan välisellä suhteella ei tule olla samaa erityisasemaa kuin Matin ja Maijan avioliitolla, sillä vaikka kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, kaikki suhteet eivät ole. Sama pätee Aarnen ja Jessican suhteeseen; sama pätee Heikin ja Hermannin sitoutuneeseen, rakkaudelliseen homosuhteeseen. Kaikki ihmissuhteet eivät tule paremmiksi sillä, että niihin lisätään sukupuoliyhteys. Suurin osa niistä menee huonommiksi. Kaikki ihmissuhteet eivät myöskään ansaitse yhteiskunnan perusyksikön erityisasemaa yhtään enempää kuin kaikki yhdistykset ansaitsevat yleishyödyllisen yhdistyksen verovapaan aseman.

Pyydän lukijaa huomaamaan, ettei kirjoitukseni ole missään vaiheessa ilmentänyt fobiaa, järjenvastaista pelkoa. Olen mielestäni käsitellyt rauhallisesti ja johdonmukaisesti juuri niitä asioita, joita Homoillassa esiintyneet homoliittojen puolustajat toivoivat käsiteltävän. En ole pelännyt samaistua edes sellaisten ihmisten asemaan, joita moni homoseksuaalikin saattaisi pitää perversseinä.

En liioin ole hakannut ketään Raamatulla päähän. Itse asiassa ainoat kerrat, jolloin olen siteerannut Raamattua, ovat olleet yrityksiä puolustaa sisarusparien, biseksuaalien ja polyamoristien oikeuksia tuntemuksiinsa ja kokemuksellisuuteensa ihmisinä. Näistä hyvistä yrityksistä huolimatta olen päätynyt lopputulokseen, joka (ainakin vielä) on useimmille ajatteleville ihmisille selvä – että Taisto, Tiina, Aarne, Jessica, Pirita, Pauli ja Elisa eivät ole eriarvoisessa asemassa, epäreilun ja julman syrjinnän, vainon tai ihmisoikeusloukkauksen kohteena, vaikka yhteiskunta edelleen kieltäytyisi tunnustamasta heidän suhdettaan yhdenvertaiseksi heteroseksuaalisen avioliiton kanssa.

Suotakoon siis minulle anteeksi, jos otan seuraavan johdonmukaisen askeleen. Myöskään Oras Tynkkynen, Manne Maalismaa, Kenneth Liukkonen ja Heidi Kontkanen eivät ole eriarvoisessa asemassa, epäreilun ja julman syrjinnän, vainon tai ihmisoikeusloukkauksen kohteena, vaikka yhteiskunta edelleen kieltäytyisi tunnustamasta heidän homoseksuaalista suhdettaan yhdenvertaiseksi heteroseksuaalisen avioliiton kanssa. He ovat itse asiassa jo saaneet erioikeuden rekisteröidä parisuhteensa, mihin kenelläkään (heteroillakaan) ei aiemmin ollut oikeutta.

Mainitsin edellä Piritan, Paulin ja Elisan kokevan, ettei heillä ole oikeutta mennä naimisiin. Itse asiassa kullakin heistä on tässä asiassa täsmälleen sama oikeus kuin jokaisella Suomen kansalaisella, myös homoilla. Molemmat vähemmistöt vain haluavat saada erioikeuden mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa tai sellaisella ehdolla, jota laki ei nyt suo kenelläkään. Oras Tynkkysen väite siitä, ettei hänellä ole "oikeutta mennä naimisiin", on siis virheellinen. Jos määrittelen itse "autolla ajamisen" niin, että ajoneuvo kulkee vasenta kaistaa, en kaiketi voi valittaa olevani eriarvoisessa asemassa, koska Suomen laki ei anna minulle "oikeutta ajaa autoa". Minulla on sama oikeus ajaa autoa kuin kaikilla muillakin (pitkin oikeaa kaistaa), mutten halua mieltymysteni vuoksi käyttää sitä.[15]

Tunteista on hyvä puhua – ennen muuta siksi, ettei tule antaneeksi niille ehdotonta valtaa.

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 23.10.2010 klo 14:09

Vastaväitteitä ja vastauksia

Tämä artikkeli tavoitti ensimmäisten kolmen elinpäivänsä aikana yli 4 000 lukijaa. Suuri enemmistö suorasta palautteesta on ollut myönteistä ja kiitollista, mutta joukkoon mahtuu myös eriäviä mielipiteitä. Myös keskustelufoorumeilla on nostettu esiin seikkoja, joita haluan selvyyden vuoksi kommentoida. Osa kriitikoista ei näytä ymmärtäneen, mitä olen kirjoittanut; toiset ovat ymmärtäneet liiankin hyvin ja hermostuneet.

Ei saa verrata

Eräs lukija ei pitänyt siitä, että "vertasin homosuhteita insestiin" ja lopetti lukemisen kesken. Käsite insesti tarkoittaa yksinkertaisesti sukupuoliyhteyttä lähisukulaisten kesken. Useimmiten tällainen suhde on alistava ja pakottava, kun esimerkiksi isä, setä tai vanhempi veli käyttää (yleensä vieläpä alaikäistä) sukulaistaan seksuaalisesti hyväkseen.

Seksi lähisukulaisten kesken voi kuitenkin olla vapaaehtoista, yhteisesti sovittua ja molempien haluamaa. Wikipedian mukaan tällainen käyttäytyminen sisarusten tai vanhemman ja aikuisen lapsen välillä on yleisempää kuin moni tiedostaa[16], ja eräs veli kuvaa asiaa näin:

Ei rakastumisen kohteeseen voi vaikuttaa, se vain tapahtuu. Rakastuin siskooni enkä häpeä sitä... olen vain pahoillani isän ja äidin takia, toivoisin, että he voisivat olla onnellisia puolestamme. Rakastamme toisiamme. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että joku vanha äijä yrittää vietellä kolmevuotiaan lapsensa, se on pahaa ja inhottavaa... tietenkin tämä on yhteinen tahtomme, se on kaikkein tärkeintä. Se, mitä meillä on, on kauneinta maailmassa.[17]

Edellä en suinkaan ole väittänyt, että sitoutunut, uskollinen ja toisiaan rakastava, kahdesta aikuisesta koostuva homoseksuaalinen pari olisi verrattavissa likaiseen vanhaan äijään, joka kalu ojossa lähestyy nyyhkyttävää kolmevuotiasta tytärtään. Mutta jos keskustellaan ainoastaan tunteista, mainittu pari on täysin verrattavissa sitoutuneeseen, uskolliseen ja toisiaan rakastavaan aikuiseen veljeen ja hänen aikuiseen sisareensa tai samoilla ominaisuuksilla varustettuihin aikuiseen isään ja aikuiseen tyttäreen. Tunteet ovat yhtä todellisia ja yhtä aitoja tuntijoilleen. Jos tunteet ovat ainoa asia, johon yhteiskunnan tulee kiinnittää huomiota tunnustaakseen parisuhteen, olisi todella epäreilua hyväksyä sukupuolineutraali liitto, mutta kieltää sukuneutraali liitto.

Vauva-lehden keskustelupalstalla joku huomautti, että tällaiset suhteet ovat marginaalinen ilmiö, joita kukaan ei ole tavannut muualla kuin sensaatiolehtien palstoilla.

  • Wikipedian artikkelin mukaan konsentuaalinen insesti (vapaaehtoisten, aikuisten lähisukulaisten kesken) on paljon yleisempää kuin useimmat tiedostavat. Tällaisille pareille löytyy tukea useista aiheelle omistautuneista chat-huoneista ja internetsivustoilta.
  • Kuinka moni sisarus- tai vanhempi/jälkeläispari haluaa tulla kaapista, kun asenneilmapiiri on näin tuomitseva? Jos olisit elänyt pitkässä konsentuaalisessa sukupuolisuhteessa siskosi tai veljesi kanssa, ilmoittautuisitko ensimmäiseksi Vauva-lehden viestiketjussa, jossa kiistetään näiden parien rinnastuskelpoisuus homosuhteiden kanssa ja tuomitaan ensin mainitut luonnottomiksi? Homoparitkin tulivat joukoittain ulos kaapista vasta sitten, kun asenneilmapiiri oli ensin muokattu suopeammaksi julkisella keskustelulla. Minusta on ennenaikaista julistaa, kuinka marginaalisesta ilmiöstä on kyse.
  • Sukupuoliyhteydestä lähisukulaisen kanssa voi saada rikoslain 17. luvun 22 §:n nojalla sakkoa tai enintään 2 vuotta vankeutta, vaikka teko olisi molempien haluama ja tehty yhteisestä suostumuksesta aikuisten kesken. Kuinka moni homoseksuaali mainosti puuhiaan julkisesti silloin, kun homoseksi vielä kiellettiin rikoslaissa? Todistiko hiljaisuus, ettei homoseksuaaleja ollut olemassakaan?
  • Keskusteltaessa lainsäädännön johdonmukaisuudesta ei ole olennaista, kuinka suurelle ryhmälle tietystä ratkaisusta koituu loogisia seuraamuksia. Oletetaan lakiesitys, joka hyödyttäisi suuresti kaikkia maalareita, mutta lain suorana seurauksena parikymmentä sokerileipuria menettäisi vuosittain henkensä. Olisi naurettavaa puolustaa lakiesitystä vetoamalla siihen, että sokerileipurit ovat marginaalinen ihmisryhmä ja parikymmentä ihmistä marginaalinen määrä suomalaisia. Tämä negatiivinen seuraus on otettava huomioon lakiesitystä arvioidessa ja mahdollisesti jätettävä laki kokonaan säätämättä sen syrjivän luonteen vuoksi.

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 28.10.2010 klo 22:37

Psyykkisesti häiriintyneitä

Joku toinen esitti väitteen, että psykologien mukaan ns. vapaaehtoisen insestin takana on aina hyväksikäyttöä, mielenterveysongelmia tai perheen sisäisiä ongelmia. Tämä kuulostaa pelottavasti siltä, mitä homoseksuaaleista väitettiin vielä pari vuosikymmentä sitten. Kukapa ei muistaisi, kuinka julmasti tämän sorretun vähemmistön tunteet ja ihmisarvo mitätöitiin väittämällä, että homous olisi seurausta hyväksikäyttökokemuksista, että kyseessä olisi jonkinlainen mielisairaus tai psyykkisen kehityksen häiriö tai että esimerkiksi isän rakkauden ja läheisyyden puute perheessä altistaisi varttuvan pojan homoseksuaalisille taipumuksille. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen on saanut kohtuuttoman määrän lokaa niskaansa, koska hän on lääkärinä vihjannut jotakin tämänsuuntaista. Kuinka kukaan julkeaa esittää yhtä loukkaavia tai loukkaavampiakin väitteitä lähisukulaiseensa rakastuneesta, tasapainoisesta ihmisestä?

On myös muistettava, että psykologit ja psykiatrit eivät tyypillisesti tutki onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä. Sisarusparit ja vanhempaansa rakastuneet pysyttelevät leimaamisen tai rangaistuksen pelossa enimmäkseen hiljaa ja varsinkaan onnelliset parit eivät eksy psykiatrin sohvalle. Siksi on erikoista väittää, että psykologit olisivat voineet muodostaa yhteisen, selkeän, tieteellisen ja ehdottoman kielteisen kannan konsentuaaliseen insestiin. Alaikäisten sukulaisten seksuaalinen hyväksikäyttö epäilemättä aiheuttaa mielenterveysongelmia, mutta siitähän tässä ei ole kysymys.

Vauva-lehden keskusteluketjussa moni tuomitsee syvällä paatoksella rakastavat, sitoutuneet, kahden aikuisen lähisukulaisen sukupuolisuhteet ilmiselvästi ja itseisesti psyykelle vaarallisina. Voit olla varma, ettei ole olemassa ainoatakaan tutkimusta, joka voisi osoittaa tällaisen väitteen todeksi.[18] Väitteestä loistaa kirkkaimmin läpi kirjoittajien oma insestofobia.

Kommentoi tätä katkelmaa

Puhe on vain yhdestä asiasta

Useampikin kirjoittaja ihmetteli, että artikkelissa puhutaan sisarusparien oikeuksista tai moniliitoista, kun "mitään muuta ei olla vaatimassa" kuin sukupuolineutraalia avioliittoa. Kukaan asioiden etenemistä seurannut ei ole voinut olla huomaamatta, että ensin ei vaadittu "mitään muuta kuin" parisuhteen rekisteröimisoikeutta. Sen jälkeen ei pyydetty "muuta kuin" parisuhteen sisäistä adoptio-oikeutta, myöhemmin "ei muuta kuin" perheen ulkoista adoptio-oikeutta ja nytkään ei pyydetä "mitään muuta kuin" sukupuolineutraalia avioliittoa. Haluamansa voi usein saada pieninä palasina paljon vähemmällä vastustuksella kuin yhdellä kertaa yrittämällä.

Kyse ei kuitenkaan ole nyt siitä, miten vähän vaaditaan, vaan miten paljon tulisi reiluuden nimissä vaatia – tai varautua vaatimaan. Lohduttaako sisaruspareja tai polyamoristeja muka se, ettei oikeuksia (ainakaan vielä) vaadita muille kuin homopareille? Heitä itseäänhän syrjitään edelleen koko ajan! Jos luulet, ettei tällä hetkellä puhuta esimerkiksi moniavioliitoista, et juuri seuraa aikaasi.[19]

Puhe on tosiaankin vain yhdestä asiasta – mikä avioliitto on ja voiko yhteiskunta määritellä sen mielivaltaisesti miksi tahansa suhteeksi, olivatpa osapuolet mitä sukupuolta tahansa, mitä sukua tahansa tai miten monilukuisia tahansa. Puhe on siitä, että nämä kaikki rajoitukset voidaan unohtaa yhdellä kertaa täysin rinnasteisina, mikäli osapuolten tunteet ovat ainoa keskeinen tekijä avioliiton sisältöä määritettäessä.

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 14.11.2010 klo 00:01

Moniavioisuus osoittaa avioliiton sopimukseksi

Eräs bloggaaja pyrki kumoamaan väitteeni siitä, että miehen ja naisen avioliiton on kaikkialla ymmärretty olevan luonnonoikeudellinen asia, osa luonnon omaa järjestystä. Hän huomautti, että moniavioisuus on laajalle levinnyt ilmiö. Tämä osoittaa, että avioliitto on vain ihmisten keksimä sopimus, jonka sisältö on suhteellisen mielivaltaisesti määriteltävissä. Jos avioliitto olisi osa jotain korkeampaa järjestystä, kaikilla kansoilla olisi ilmeisesti taju siitä, että puolisoita tulee olla vain kaksi.

Itse asiassa ero on vain määrällinen, ei laadullinen. Useampien vaimojen, jalkavaimojen ja orjatarten pitäminen on ollut ja on ensisijaisesti osoitus taloudellisesta vaikutusvallasta ja arvoasemasta yhteisön sisällä. Mies, joka on jo luonnonjärjestyksen mukaisessa avioliitossa yhden naisen kanssa, nähdään niin varakkaana ja kyvykkäänä, että hän voi olla samanlaisessa suhteessa yhtä aikaa myös toisen tai useamman naisen kanssa.

Moniavioinen yhteiskunta tunnistaa edelleen sen tosiseikan, että avioliitto on erityinen esivallan vahvistama suhde yhden miehen ja yhden naisen välillä, mutta moniavioinen mies on yhtaikaisesti useammassa tällaisessa liitossa. Vaimot eivät ole naimisissa keskenään, ja jos mies eroaa yhdestä vaimostaan, muut liitot ovat edelleen voimassa. Tämä on laadullisesti erilainen kuin se polyamoristinen tilanne, jossa Pirita, Pauli ja Elisa tahtovat kaikki olla toistensa puolisoita, ikään kuin osapuolten lukumäärä yhden liiton sisällä voisi olla mikä tahansa.

Primäärisiä sukupuolia on viime vuosien venkoilusta huolimatta kaksi – mies ja nainen. On helppo ymmärtää, miksi niiden on kaikissa kulttuureissa nähty kuuluvan yhteen erityisen liiton kautta. Kuten C. S. Lewis totesi, vääristymät voi ymmärtää alkuperäisestä todellisuudesta käsin, muttei päinvastoin. Valveilla oleva mies käsittää, mikä on unta, mutta nukkuva mies ei käsitä, mikä on valvetilaa ja mikä ei. Seksuaalisuuden poikkeamat voi ymmärtää siitä luomakunnan todellisuudesta käsin, että ihmiset on tarkoitettu miehiksi ja naisiksi, mutta tarkoitus ei täysin toteudu. Jos sen sijaan pitää seksuaalisuuden poikkeamia tarkoituksenmukaisina normaalitiloina, on hyvin vaikea selittää, miksi mieheys ja naiseus näyttävät olevan niin vastaansanomaton osa todellisuutta.

Päivitys: edellä mainittu bloggaaja[20] kommentoi vastaustani ja vetoaa ryhmäavioliittoihin osoittaakseen, että avioliitto on ennenkin määritelty mielivaltaisesti.

Pitää toki paikkansa, että historia tuntee useita tapauksia, joissa ryhmä ihmisiä on katsonut olevansa kaikki "avioliitossa" keskenään. Entä sitten? Ko. Wikipedian artikkeli toteaa selvästi, että yksikään valtio ei tunnusta ryhmäavioliittoja lain edessä avioliitoiksi, ei edes tapaoikeuden perusteella. Kääntäen: tällä hetkellä jokainen valtio tajuaa, että avioliitto ei voi olla ryhmän, vaan kahden ihmisen välinen liitto.

Kirjoittajan esimerkit siitä, että avioliitto on täysin mielivaltainen sopimus eri kulttuureissa, eivät yksinkertaisesti toimi. On selvää, että monet yhteisöt tai kulttuurit ovat historian kuluessa pyrkineet estämään tiettyjä miehiä menemästä naimisiin tiettyjen naisten kanssa (esim. rotusyrjintä, järjestetyt avioliitot, kasti- tai säätyavioliitot, ikärajoitus, sama sukunimi). Siitä huolimatta nämä yhteisöt ja kulttuurit selvästikin ovat tiedostaneet, että avioliitto kuuluu yhden miehen ja yhden naisen välille. (Onhan tämä voimassa siitäkin rajoituksesta huolimatta, että veli ja sisar eivät saa avioitua keskenään.) Avioliiton sisältö ei ole muuttunut. Silläkään, kuinka suurelta osin liiton toisen osapuolen katsotaan olevan "toisen omaisuutta", ei ole mitään tekemistä liiton heteroseksuaalisen, kahdenkeskisen luonteen kanssa.

Aiemmin olen jo todennut, ettei moniavioisuus muuta tilannetta. Myös moniavioiset yhteisöt ja kulttuurit ovat aina tiedostaneet, että avioliitto kuuluu yhden miehen ja yhden naisen välille. Ne vain sallivat henkilön solmivan tällaisen kahdenkeskisen, heteroseksuaalisen liiton yhtä aikaa useamman vaimon tai useamman miehen kanssa. Tämä ei ole "ryhmäavioliitto", jossa kaikki ovat naimisissa keskenään ja jollaista yksikään valtio ei toistaiseksi ole pitänyt miehen ja naisen avioliittoon rinnastettavana suhteena.

Tietenkin on mahdollista nostaa esiin mielikuvituksellisia perversioita, joita yksilöt tai suuretkin ryhmät ovat pitäneet luonnollisina. "Entä sitten?" kysyisi Humen giljotiini. Viittasin edellä C. S. Lewisiin, joka totesi, että vääristymän ymmärtää tarkoituksesta käsin, muttei päinvastoin. Tämä ei ole alkuunkaan sama kuin "minä olen oikeassa ja muut väärässä". Esimerkiksi lääkäri tietää, millainen terve ruumis on. Siksi hän kykenee paitsi tunnistamaan ja parantamaan sairauden, myös filosofisella tasolla ymmärtämään, että sairaus ei ole ruumiille tavoitteellinen normaalitila. Henkilö, joka luulee keuhkoputkentulehdusta elimistön normaaliksi toiminnaksi ja "terveitä keuhkoja" perversioksi eli poikkeamaksi tästä tarkoituksesta, joutuu väistämättä hämmennyksiin yrittäessään sovittaa maailmankuvaansa yhteen todellisuuden kanssa.

Murskakritiikiksi tarkoitettu kysymys "jos avioliitto on löydetty eikä keksitty asia, kuka sen löysi, milloin ja mistä" on melko säälittävä. Se olettaa, että jos minä en pysty nimeämään asian löytäjää, löytöpaikkaa ja löytöaikaa, asia itse on osoitettu keksityksi. Tällä logiikalla Amerikka on ilmeisesti keksitty paikka, sillä kukaan ei tiedä, mikä oli sinne ensiksi saapuneen intiaanin nimi ja koska tuo löytäminen tarkalleen tapahtui. Hypotenuusan neliön tiedettiin olevan kateettien neliöiden summa jo paljon ennen Pythagorasta, mutta kuka sen havaitsi ja milloin? Ilmeisesti tuokin riippuvuus on täysin keksitty asia, ei todellisuuden luonteeseen kuuluva löydös.

Jopa painovoiman (johon Pasi Turunen ja minä emme saisi verrata heteroseksuaalista avioliittoa) epäilemättä tiedostettiin olevan osa luotua todellisuutta jo ennen kuin Newton muotoili asiasta formaalin teoriansa. Kuka ensiksi tajusi missä ja milloin, että Maa vetää kappaleita puoleensa? Se, joka heitti tai pudotti ensimmäisen esineen – mutta mitä väliä sillä on? Painovoiman todellisuus ei riipu löytäjän nimestä ja vielä vähemmän siitä, että minä kykenen nimeämään hänet. Se, että ihmiskunta on aina tiedostanut avioliiton kuuluvan miehen ja naisen välille – monista paikallisista lisärajoituksista ja vivahde-eroista huolimatta – on vihje siitä, että asian on jo varhain nähty olevan keskeinen osa luotua todellisuutta.

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 28.10.2010 klo 22:37

Synnynnäistä, siksi ei verrattavissa

Vauva-lehden keskusteluketjussa kaivattiin epätoivoisesti rationaalista argumenttia, jonka turvin Taiston ja Tiinan rakastavaa, sitoutunutta veli-sisar-suhdetta voisi syrjiä, halveksia ja sortaa, mutta homoliittoja voisi edelleen ylistää. Lopulta muuan keskustelija löysi oljenkorren, joka kuulosti tarpeeksi hyvältä: homous on synnynnäistä, mutta sisareen tai veljeen rakastuminen ei ole. Siksi näitä kahta ei voi verrata keskenään. Asia oli käytännössä loppuunkäsitelty. Kukaan ei vaivautunut pohtimaan, oliko "hyvä" argumentti oikeasti hyvä.

Ensiksi on muistettava, ettei yksikään tutkimus ole toistaiseksi osoittanut homoseksuaalisuuden olevan synnynnäistä. Homoseksuaalisella taipumuksella on havaittu olevan perinnöllisiä, altistavia tekijöitä, mutta se liittyy voimakkaasti myös yksilönkehitykseen ja omiin kokemuksiin. Homoseksuaalisuuden tausta on osin biologinen, mutta ei puhtaasti geenien määräämä.

Toiseksi on erittäin vaikeaa osoittaa, ettei taipumus rakastua omaan lähisukulaiseen olisi samalla tavoin yksilön ominaisuus. Jos joku muistaa tunteneensa sukupuolista vetoa toisiin poikiin 6-vuotiaasta alkaen, häntä pidetään "homoksi syntyneenä". Jos joku muistaa tunteneensa erityistä sukupuolista vetoa siskoonsa 6-vuotiaasta alkaen, millä perusteella voidaan sanoa, ettei sellaiseksi kukaan synny ja siksi halu on sopimaton? Entä jos Maija "tajuaa" olevansa homoseksuaali 16-vuotiaana, mutta Taija muistaa aina olleensa eroottisesti kiinnostunut veljestään, ei muista pojista? Kuinka kukaan voi väittää Taijan olevan pöpi, mutta Maijan tasapainoinen ja psyykkisesti normaali?[21]

On julmaa väittää kenellekään, etteivät hänen tunteensa ja taipumuksensa ole oikeita ja hyviä, koska ne eivät ole riittävän synnynnäisiä. On naurettavaa yrittää mennä toisen ihmisen pään sisään ja kiistää hänen kokemuksensa siitä, että hän on aina ollut rakastunut lähisukulaiseensa (ja törkeää väittää, että myöhemmällä iällä tapahtunut rakastuminen on automaattisesti merkki mielisairaudesta). Jos avioitumisoikeus tehdään riippuvaiseksi siitä, että taipumuksen on oltava synnynnäinen, jokainen naimisiin haluava sisaruspari väittää tietenkin tunteneensa aina samalla tavoin. Tämän jälkeen on täysin mahdotonta osoittaa, ettei taipumus olisi synnynnäinen.

Kolmanneksi lainsäädännössä on ilmeisesti muistettava syrjiä niitä homoseksuaaleja, joiden sukupuolinen suuntautuminen on tietoisen valinnan tulos. Tällaisia ihmisiä oli 8% erääseen kyselytutkimukseen vastanneista homoseksuaaleista.[22] Mikäli sukuneutraali avioliitto kielletään rakastavilta, sitoutuneilta, uskollisilta, aikuisilta sisaruspareilta siksi, että heidän sukupuolinen kiinnostuksensa ei ole synnynnäistä, queer by choice -väki ei saa astua sukupuolineutraaliin avioliittoon. Heidänkään sukupuolinen kiinnostuksensa ei ole synnynnäistä. Tällainen jaottelu olisi vähintäänkin outoa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Lisää aiheesta

Suomi – tasa-arvon kehitysmaa


Viitteet

 1)Ajankohtainen Kakkonen: Homoilta, 0:07:30-0:08:19 ja 0:19:55-0:21:30.

 2)Homoilta, 0:47:09-47:37. Ellipsien kohdalta on jätetty pois vain niinku-sanat lukemisen helpottamiseksi.

 3)Homoilta, 0:08:35-0:09:26.

 4)Homoilta, 0:10:41-0:11:10.

 5)Homoilta, 0:12:30-0:12:40.

 6)Homoilta, 0:18:18-0:18:23.

 7)Homoilta, 0:19:35-0:19:49.

 8)Homoilta, 0:40:05-0:40:20.

 9)Homoilta, 0:41:45-0:41:55.

10)Homoilta, 0:48:16-0:48:20. Ensin Jarla ilmoitti näkevänsä homoliittojen vastustajat "foobikkoina, jotka vaativat muuta maailmaa sopeutumaan fobiaansa". Jos rakentaa vastustajikseen järjenvastaista pelkoa tuntevia olkinukkeja ja kieltäytyy kuuntelemasta todellisten keskustelukumppaniensa järkisyitä tai tarjoamasta niitä itse, lienee vaikea nähdä keskustelussa mitään järkeä.

11) Pseudoargumenttini lähentelevät jo rienausta, mutta toivon lukijan ymmärtävän niiden avulla, kuinka tarkoituksenvastaisesti Raamattua tulkitaan seksuaalikysymysten äärellä.

12) Esittämäni argumentit ovat yhtä näennäisiä ja kestämättömiä kuin tyypilliset väitteet siitä, että Raamattu hyväksyy "nykyisen kaltaisen" homoseksuaalisuuden harjoittamisen. Toivon, ettei kukaan tosissaan vakuutu näistä, mutta koska todellisuus näyttää olevan ihmeellisempää kuin pahin parodia, tämä täsmennys lienee välttämätön.

13) Ilmari Karimies: Avoliitto – syntiäkö?, luettu 19.10.2010. Karimiehen artikkeli on erinomainen avioliiton teologian tutkimus. Olen eri mieltä vain yhdestä asiasta – siitä, joka on hänen artikkelinsa lopputuloksen kannalta olennaisin.

14) Stand to Reason Blog: What's Relevant, What Isn't, luettu 19.10.2010.

15) Kuten Pasi Turunen totesi ohjelmassa, avioliitto ei ole vapaasti määriteltävissä kuten oikeanpuoleinen liikenne. Käytin jälkimmäistä vain valaisevana esimerkkinä.

16) Wikipedia: Incest – Between consenting adults, luettu 23.10.2010.

17) Johann Hari: Forbidden Love (The Guardian, 9.1.2002). Haastateltu veli käyttää samaa vähättelevää ilmausta kuin Oras Tynkkynen Homoillan keskustelussa: "rakastettu sattuu olemaan sukua".

18) Oli hauska seurata, kuinka väitteestä "luulen löytyvän aika paljon tutkimustietoa" siirryttiin väitteeseen "lyön vaikka vetoa, että jos alat etsimään... löydät murskaavaa todistusaineistoa" ja lopulta ehdottomaan faktaan "insesti on ihmisen psyykelle vaarallista". Välissä esitettiin tutkimustuloksia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kuinka ne liittyvät kahden aikuisen vapaaehtoiseen sukupuolisuhteeseen?

19) Vilkaise vaikka Ylioppilaslehden varsin tuoretta juttua (luettu 30.10.2010).

20) En edelleenkään aio lisätä kyseisen blogin kävijämäärää linkittämällä siihen. Mielestäni kykenen riittävässä laajuudessa toistamaan tekstissä esitetyn ajatuksen. Possessiivisuffiksin lisäksi blogin omistaja ei näytä tuntevan sitä seikkaa, että "netiketti" on sekalainen kokoelma jokseenkin vakiintuneita kohteliaisuuskäytäntöjä. Yksikään laajalti tunnettu käytäntöluettelo ei velvoita A:ta linkittämään B:n sivuille – varsinkaan silloin, kun A kritisoi B:n esittämää ajatusta sellaisenaan, siis nimettömänä ajatuksena. Periaatteessahan B voisi olla A:n keksimä kuvitteellinen vastaesimerkki. Jokainen Googlen käyttöön perehtynyt löytää kyseisen huomionkipeän bloggaajan helposti kahdella keskeisellä hakusanalla.

21) Sivistävä Ylioppilaslehti (luettu 31.10.2010) kertoo myös kahdesta nuoresta naisesta, joista toinen on avioitunut Berliinin muurin ja toinen Eiffel-tornin kanssa. He ovat objektiseksualisteja ja "joka solullaan" varmoja siitä, että kyse on synnynnäisestä sukupuolisesta suuntautumisesta, ei sairaudesta tai esinefetissistä. Kun tunteet ratkaisevat, asiat muuttuvat... vapaasti määritellyiksi.

22)Myths About Queer by Choice People, luettu 28.10.2010. Homouden aidosti valinneet henkilöt ovat luonnollisesti varsin häiritsevä tekijä keskustelussa, jossa seksuaalisesta suuntautumisesta yritetään tehdä täysin synnynnäinen ja biologisesti määräytyvä ominaisuus.

Ota yhteyttä