Habakukin kirja,luku 1
luku 3
Habakukin kirja, luku 2
luotu 18.3.2026 klo 14:29
muokattu 18.3.2026 klo 14:30
Sisällys
| 18–20 | Elottomat jumalat ja Elävä Jumala |
1. Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu, mitä hän valitukseeni vastaa. 2. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: "Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea." 3. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. 4. Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa. 5. Ja vielä: viini on petollista, urho on röyhkeä; mutta hän ei ole pysyväinen, hän, joka levittää kitansa kuin tuonela ja on täyttymätön kuin kuolema, kokoaa itselleen kaikki kansakunnat ja kerää itselleen kaikki kansat. 6. Mutta ne kaikki virittävät hänestä pilkkalaulun, ivarunon, arvoituslaulun; he sanovat: "Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen - ja kuinkahan pitkäksi aikaa? - ja kasaa päällensä pantteja! 7. Eivätkö nouse äkisti sinun vaivaajasi, eivätkö heräjä sinun ravistajasi? Ja sinä joudut niiden ryöstettäväksi. 8. Sillä niinkuin sinä olet riistänyt monia kansakuntia, niin riistävät sinua kaikki jäljellejääneet kansat ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille. 9. Voi sitä, joka kiskoo väärää voittoa huoneensa hyväksi laittaakseen pesänsä korkealle, pelastuakseen kovan onnen kourista! 10. Sinä olet neuvoillasi tuottanut häpeätä huoneellesi, tuhoamalla paljon kansoja, ja olet oman henkesi rikkonut. 11. Sillä kivi seinästä on huutava ja orsi katosta on vastaava. 12. Voi sitä, joka rakentaa kaupungin verivelkojen varaan ja perustaa linnan vääryyden varaan! 13. Katso, eikö tule se Herralta Sebaotilta, että kansat näkevät vaivaa tulen hyväksi ja kansakunnat väsyttävät itseänsä tyhjän hyväksi? 14. Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren. 15. Voi sitä, joka juottaa lähimmäistänsä, joka sekoittaa juoman sinun vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen hänen alastomuutensa! 16. Sinä ravitset itsesi häpeällä, et kunnialla: niinpä juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinun kohdallesi on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan. 17. Sillä sinut on peittävä Libanonille tekemäsi väkivalta ja eläimiä kohdannut hävitys, joka on ne säikyttänyt, ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille.
1. Profeetta sanoi: – Minä seison vartiopaikallani, asetun tähystämään saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle, mitä hän vastaa valituksiini. 2. Herra vastasi minulle: – Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea. 3. Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan. 4. Kirjoita siis: Tuo kansa on perin juurin röyhkeä ja väärämielinen. Mutta vanhurskas saa elää, kun hän pysyy uskollisena. 5. Totisesti, rikkaus on petollista. Ahne ei saa kylläkseen, vaikka hän levittää kitansa ammolleen kuin tuonela ja on kyltymätön kuin kuolema, vaikka hän kahmii luokseen kaikki kansat ja haalii itselleen kansakunnat. 6. Kaikki kääntyvät häntä vastaan, ivaavat häntä ja laulavat pilkkalauluja: – Voi sitä, joka kahmii toisen omaisuutta ja kerää kallisarvoisia pantteja! Kuinkahan kauan saat jatkaa? 7. Kohta ovat velkojat kimpussasi, ahdistajasi tulevat ja ottavat sinut saaliikseen. 8. Niin kuin sinä ryöstit monia kansoja, niin jäljelle jääneet ryöstävät kaiken sinulta sen veren tähden, jonka olet vuodattanut, ja väkivallan tähden, jota olet tehnyt maille, kaupungeille ja niiden asukkaille. 9. – Voi sitä, joka kokoaa ja kiskoo väärää voittoa talonsa hyväksi ja tekee pesänsä korkealle pelastuakseen kaikesta onnettomuudesta! 10. Sinä teit suunnitelmia, jotka koituivat häpeäksi suvullesi. Suunnittelit tuhoa monille kansoille, mutta näin turmelit oman elämäsi. 11. Seinäkivi huutaa ja syyttää, ja kattohirsi yhtyy huutoon. 12. – Voi sitä, joka rakentaa kaupunkinsa veritöin ja pystyttää linnoitukset vääryyden varaan! 13. Eikö tapahdu Herran Sebaotin tahto, kun kansojen työ joutuu tulen saaliiksi ja kansakuntien vaivannäkö raukeaa tyhjiin? 14. Maa on oleva täynnä Herran voiman tuntemusta, niin kuin meri on vettä tulvillaan. 15. – Voi sitä, joka juottaa kansoille vihan viiniä ja päihdyttää ne katsellakseen niiden alastomuutta. 16. Sinä ympärileikkaamaton, et sinä saa kunniaa, häpeään sinä joudut. Juo siis sinäkin ja paljasta alastomuutesi. Jumalan vihan malja kiertyy kohdallesi, ja kunniasi peittyy häpeään. 17. Väkivalta, jota olet tehnyt Libanonille, koituu omaksi tuhoksesi, ja hävitys, joka kohtasi eläimiä, murskaa myös sinut. Sinä tuhoudut ihmisveren tähden, jonka olet vuodattanut, ja väkivallan tähden, jota olet tehnyt maille, kaupungeille ja niiden asukkaille. ©
Elottomat jumalat ja Elävä Jumala
muokattu 18.3.2026 klo 14:30
18. Mitä hyötyä on veistetystä kuvasta, että sen valmistaja veistää sen, ja valetusta kuvasta ja valheen opettajasta, että sen valmistaja siihen luottaa ja tekee mykkiä epäjumalia? 19. Voi sitä, joka sanoo puulle: 'Heräjä!' ja mykälle kivelle: 'Nouse!' Sekö voisi opettaa? Katso, se on silattu kullalla ja hopealla, ja henkeä siinä ei ole, ei ensinkään. 20. Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa."
18. Mitä auttaa jumalankuva? Senhän on veistäjä tehnyt. Mitä hyödyttää valettu patsas? Sen vastaukset ovat valhetta. Miten veistäjä voi luottaa veistokseensa, omatekoiseen jumalaan, joka ei puhu? 19. Voi sitä, joka sanoo puupalalle: "Herää!" ja mykälle kivelle: "Nouse!" Nekö voisivat antaa oikeita neuvoja? Kullalla ja hopealla ne kyllä on silattu, mutta henkeä niissä ei ole. 20. Herra on pyhässä temppelissään, hänen edessään vaietkoon koko maa! ©
Raamatun profeetat pilkkaavat kernaasti epäjumalankuvien tekijöitä. Muinaisen Lähi-idän asukkaat eivät ajatelleet, että kivestä tai puusta tehty kuva olisi ollut itse jumala. Jumaluudet asuivat heitä esittävissä patsaissa ja toimivat niiden kautta.[1] Siksi suoritettiin ensin erityinen rituaaliseremonia, jossa patsaan suu ja sieraimet avattiin, jotta jumaluuden henki saattoi siirtyä häntä esittävään kuvaan. Vasta kun patsas oli tällä tavoin elävöitetty, sitä oli mielekästä palvoa ja sille saattoi esittää anomuksia. Vastaavasti epäjumalankuvien tuhoaminen tai tuhoutuminen (esim. 2. Kun. 11:18, 1. Sam. 5:3–5) ei tarkoittanut, että jumaluus olisi kuollut. Hän vain menetti rajapintansa, jonka kautta toimia maailmassa (mikä oli toki suuri häpeä). Oli siis valmistettava uusi jumalankuva.[2]
Mooseksen laki kieltää yksiselitteisesti tällaisten jumalankuvien tekemisen oikein kymmenen käskyn tasolla:
4. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. 5. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
4. "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 5. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. ©
Kielto ei koske kasvien, eläinten tai taivaallisten olentojen kuvaamista ylipäänsä. Niiden kutominen, veistäminen, valaminen ja takominen oli paitsi sallittua, toisinaan jopa käskettyä (esim. 2. Moos. 25:18–20, 26:1,31; 1. Kun. 7:23–25, 10:18–20). Käskyssä käytetään heprean sanoja pęsęl (פֶּסֶל) ja tĕmûnāh (תְּמוּנָה), eikä näillä viitata kertaakaan temppelikäyttöön tai Salomon palatsiin valmistettuihin hahmoihin. Ne eivät esiinny myönteisessä merkityksessä koko Vanhassa testamentissa lukuun ottamatta Jobin kirjaa (Job 4:16), jossa puhutaan neutraalisti henkiolennon ”hahmosta”, sekä jakeita 4. Moos. 12:8, 5. Moos. 4:12,15–16 ja Ps. 17:15, joissa hahmo on Jumalan oma hahmo.
Israel siis ei saanut ikinä valmistaa jumalankuvaa (yhteen kirjoitettuna) kahdesta selkeästä syystä. Ensiksikin elävä Jumala oli läsnä kaikkialla kosmoksessa eikä halunnut kenenkään antavan hänen luonteestaan väärää kuvaa. Olisi ollut syvä loukkaus Jumalaa kohtaan rajata hänen toimivaltansa mihinkään puupölkkyyn tai kultaiseen taostyöhön. Toiseksi Jumalalla oli jo oma kuvansa, jolle oli annettu selkeä käsky toimia ”hänen läsnäolonsa ja voimansa polttopisteenä” – joku, jonka kautta Jumala toteuttaisi voimaansa ja valtaansa aineellisessa maailmassa.[3]
Ihminen oli asetettu tähän erityisasemaan jo luomisessa (1. Moos. 1:26–27). Koko alkuperäinen sotku syntyi siitä, ettei hän halunnut pysyä omalla paikallaan. Ihminen tavoitteli sopimattomia ja luovutti siten valtansa ”voimille ja valloille”, jotka ottivat sen sangen mielellään. Joka kerta epäjumalanpalvelukseen syyllistyessään ihminen nyrjähtää uudestaan pois tältä paikalta ja unohtaa oman kuvuutensa. Tuon kuvan Jeesus taas tuli uudistamaan meissä (2. Kor. 3:18) ja asettamaan meidät alkuperäiseen vastuutehtävään (Ef. 1:11–23).
Habakukin kirja,luku 1
luku 3
