luku 45
luku 47
Jeremian kirja, luku 46
1. Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle pakanakansoja vastaan. 2. Egyptiä vastaan: Farao Nekon, Egyptin kuninkaan, sotajoukkoa vastaan, joka oli Eufrat-virran rannalla Karkemiissa ja jonka Nebukadressar, Baabelin kuningas, voitti Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena. 3. "Varustakaa pienet ja suuret kilvet, käykää tänne taisteluun. 4. Valjastakaa hevoset, nouskaa ratsujen selkään, käykää esiin kypärit päässä. Kiilloittakaa keihäät, pukekaa yllenne rintahaarniskat. 5. Miksi minä näen heidän peljästyvän, peräytyvän? Heidän sankarinsa sortuvat. He syöksyvät pakoon eivätkä käänny; kauhistus on kaikkialla, sanoo Herra. 6. Ei pääse nopea pakoon, ei sankari pelastu; pohjan puolella, Eufrat-virran vierellä he kompastuvat ja kaatuvat. 7. Kuka on tuo, joka nousee niinkuin Niilivirta, jonka vedet vyöryvät kuin virrat? 8. Egypti nousee niinkuin Niilivirta, sen vedet vyöryvät kuin virrat; se sanoo: 'Minä nousen ja peitän maan, hävitän kaupungin ja siinä asuvaiset'. 9. Hyökätkää, hevoset, ajakaa hurjasti, vaunut! Lähtekööt liikkeelle sankarit, etiopialaiset ja puutilaiset, kilven käyttäjät, ja luudilaiset, jousen käyttäjät, jousen jännittäjät! 10. Tämä päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä, koston päivä, jona hän kostaa vihollisillensa; miekka syö ja tulee kylläiseksi, juopuu heidän verestänsä, kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhriteurastus pohjoisessa maassa, Eufrat-virran varrella. 11. Mene Gileadiin, hae balsamia, sinä neitsyt, tytär Egypti - turhaan sinä paljon lääkkeitä hankit: ei kasva haavasi umpeen. 12. Kansat kuulevat sinun häpeäsi, ja sinun valitushuutosi täyttää maan, sillä sankari kompastuu sankariin, yhdessä he kaatuvat molemmat." 13. Tämä on se sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremialle, ilmoittaen Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, tulevan lyömään Egyptin maata. 14. "Julistakaa Egyptissä ja kuuluttakaa Migdolissa, kuuluttakaa Noofissa ja Tahpanheessa, ja sanokaa: 'Astu esiin, ole valmis, sillä miekka syö sinun ympärilläsi'. 15. Miksi ovat sinun urhosi maahan syöstyt? He eivät pysyneet pystyssä, sillä Herra heidät nujersi. 16. Hän saattoi monet kompastumaan, ja he kaatuivat toinen toisensa päälle ja sanoivat: 'Nouse! Palatkaamme kansamme luo ja synnyinmaahamme hävittäjän miekkaa pakoon.' 17. Siellä huudetaan: 'Farao, Egyptin kuningas, on hukassa! Hän on lyönyt laimin aikansa.' 18. Niin totta kuin minä elän, sanoo kuningas - Herra Sebaot on hänen nimensä: hän tulee, hän joka on kuin Taabor vuorten joukossa, kuin merestä ylenevä Karmel. 19. Tee itsellesi matkavarusteet, sinä valtiatar, tytär Egypti; sillä Noof tulee autioksi, hävitetään asujattomaksi. 20. Kaunis hieho on Egypti. Paarma tulee, tulee pohjoisesta! 21. Palkkasoturitkin, jotka sillä on keskellänsä, nuo syöttövasikkain kaltaiset, nekin kääntyvät pakoon kaikki tyynni: he eivät kestä; sillä heidän hätänsä päivä on tullut heidän päällensä, heidän rangaistuksensa aika. 22. Se sähisee kuin käärme mennessänsä, sillä ne tulevat sotavoimilla ja käyvät sen kimppuun kirveillä, niinkuin puiden hakkaajat. 23. He kaatavat siltä metsän, sanoo Herra, tuon määrättömän suuren, sillä heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja, he ovat lukemattomat. 24. Häpeään joutuu tytär Egypti, hänet annetaan pohjoisen kansan käsiin. 25. Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo: Katso, minä rankaisen Aamonia, joka on Noossa, niin myös faraota ja Egyptiä, sen jumalia ja sen kuninkaita, sekä faraota että niitä, jotka häneen turvaavat. 26. Ja minä annan heidät niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeänsä, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin ja hänen palvelijainsa käsiin. Mutta sen jälkeen siellä asutaan niinkuin muinaisina aikoina, sanoo Herra. 27. Mutta sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää, älä säiky, Israel. Sillä katso, minä pelastan sinut kaukaisesta maasta, sinun jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta. Ja Jaakob on palajava, elävä rauhassa ja turvassa, kenenkään peljättämättä. 28. Sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää, sanoo Herra, sillä minä olen sinun kanssasi. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen sinut karkoittanut; mutta sinusta minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä."
1. Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti vieraita kansoja vastaan. 2. Egyptille. Jeremian ennustus farao Nekosta, Egyptin kuninkaasta, ja hänen sotajoukostaan Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä hallitusvuotena, sinä vuonna, jona Babylonian kuningas Nebukadnessar kukisti faraon sotajoukon Karkemisissa Eufratin rannalla: 3. – Kilvet esiin, egyptiläiset, valmistautukaa taisteluun! 4. Valjastakaa hevoset, nouskaa vaunuihin! Kypärät päähän, keihäät käteen, haarniskat päälle! 5. – Mutta mitä näenkään: Kaikki perääntyvät pelon vallassa, rohkeimmatkin miehet lyödään takaisin. He syöksyvät pakoon suin päin, kauhusta suunniltaan, sanoo Herra. 6. Nopeinkaan ei ennätä turvaan, rohkeinkaan ei pelastu. Pohjoisessa, Eufratin rannalla, he kaatuvat eivätkä nouse. 7. – Mikä tulvii kuin Niili, pärskyy kuin kuohuvat virrat? 8. Egypti tulvii kuin Niili, pärskyy kuin kuohuvat virrat. Se sanoo: "Minä vyöryn koko maailmaan, hävitän kaupungit ja niiden asukkaat. 9. Eteenpäin, hevoset, vauhtiin, vaunut! Rynnätkää, soturit – te Nubian ja Putin kilvenkantajat, te Ludin jousimiehet!" 10. Mutta tämä on Herran Sebaotin päivä, tänään hän kostaa egyptiläisille. Hänen miekkansa ahmii kyllikseen, se juopuu vihollisen verestä. Herralla Sebaotilla on uhrijuhla pohjoisessa maassa Eufratin rannalla. 11. – Nouse Gileadiin ja nouda balsamia, Egypti, sinä tyttö parka! Turhia ovat runsaat rohtosi, haavasi eivät parane. 12. Kansat ovat jo kuulleet nöyryytyksesi, valitushuutosi on kiirinyt kaikkialle. Soturit kaatuivat toinen toisensa päälle, yksikään heistä ei enää nouse. 13. Tämä on Herran sana, jonka profeetta Jeremia julisti silloin kun Babylonian kuningas Nebukadnessar hyökkäsi Egyptiin valloittaakseen maan: 14. – Ilmoittakaa Egyptissä, kuuluttakaa Migdolissa, kertokaa Memfiksessä ja Tahpanhesissa: "Asettukaa asemiin, valmistautukaa taisteluun, miekka on jo syönyt kaikki naapurikansat!" 15. Mitä näenkään: maassa lojuu jo mahtava jumalasi, se ei kestänyt – Herra työnsi sen kumoon! 16. Herra antoi monien kompastua, miehet kaatuivat vieri viereen. Toiset sanoivat: "Lähdetään täältä oman kansamme luo, palataan kotimaahan turvaan vihollisen miekalta." 17. Antakaa faraolle, Egyptin kuninkaalle, uusi nimi: "Suurisuu, jonka aika on ohi". 18. "Niin totta kuin minä elän", sanoo Kuningas – Herra Sebaot on hänen nimensä – "niin kuin Tabor on korkeampi muita vuoria ja niin kuin Karmel kohoaa merestä, niin ylivoimainen on hän, joka hyökkää kimppuusi. 19. Kootkaa tavaranne, te Egyptin asukkaat, teidät viedään pois! Memfis tulee autioksi, se hävitetään, siellä ei asu enää kukaan." 20. Egypti on uhkea hieho. Sen kimppuun lentää paarma pohjoisesta. 21. Palkkasoturit, joita se on hankkinut, ovat pulskia kuin juottovasikat, mutta hekin kääntyvät pakoon. Kaikki pakenevat pysähtymättä. Heille on tullut tuhon päivä, koittanut rangaistuksen aika. 22. Egypti sähisee kuin käärme, kun viholliset vyöryvät kohti. He käyvät sen kimppuun kirvein kuin puunhakkaajat. 23. He kaatavat koko metsän, sanoo Herra, sen läpipääsemättömän! Heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja, lukematon joukko. 24. Onnettomasti käy Egyptin, se joutuu pohjoisen kansan käsiin. 25. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Minä rankaisen Amonia, Theban jumalaa, sekä koko Egyptiä – sen jumalia ja kuninkaita, faraota ja kaikkia, jotka luottavat häneen. 26. Minä annan heidät niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään – Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja hänen joukkojensa käsiin. Mutta myöhemmin Egyptissä taas asutaan kuten ennenkin", sanoo Herra. 27. – Älä pelkää, palvelijani Jaakob, älä kauhistu, Israel! Minä pelastan sinut kaukaisesta maasta, tuon jälkeläisesi pois sieltä, missä he ovat olleet vankeina. Jaakob palaa takaisin ja elää rauhassa, huolta vailla, kun kukaan ei häntä enää uhkaa. 28. Älä pelkää, palvelijani Jaakob! Minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra. Kansoista, joiden sekaan sinut hajotin, minä teen lopun, mutta sinua minä en tuhoa. Silti en jätä sinua rankaisematta, vaan oikeudenmukaisesti kuritan sinua. ©
luku 45
luku 47
