luku 4
luku 6
Jeremian kirja, luku 5
1. Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa ja tiedustelkaa, ja etsikää sen toreilta: jos löydätte yhdenkään, jos on ainoatakaan, joka tekee oikein, joka noudattaa uskollisuutta, niin minä annan anteeksi Jerusalemille. 2. Mutta vaikka he sanovat: "Niin totta kuin Herra elää", he kuitenkin vannovat väärin. 3. Herra, eivätkö sinun silmäsi katso uskollisuutta? Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä olet lopen hävittänyt heidät, mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen. He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi, eivät ole tahtoneet kääntyä. 4. Silloin minä ajattelin: Sellaisia ovat vain alhaiset; he ovat tyhmiä, sillä he eivät tunne Herran tietä, Jumalansa oikeutta. 5. Niinpä menen ylhäisten luo ja puhuttelen heitä, sillä he kyllä tuntevat Herran tien, Jumalansa oikeuden. Mutta he olivat kaikki särkeneet ikeen, katkaisseet siteet. 6. Sentähden surmaa heidät metsän leijona, aavikon susi haaskaa heidät, pantteri väijyy heidän kaupunkejansa. Kuka ikinä niistä lähtee, se raadellaan, sillä paljot ovat heidän rikoksensa, suuri heidän luopumustensa luku. 7. Kuinka minä antaisin sinulle anteeksi? Sinun lapsesi ovat hyljänneet minut ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät jumalia ole. Minä ravitsin heitä, mutta he tekivät aviorikoksen, ja porton huoneeseen he kokoontuivat. 8. He ovat hyvinruokittuja, äleitä oriita; he hirnuvat kukin lähimmäisensä vaimoa. 9. Enkö minä tällaisista rankaisisi, sanoo Herra, eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle? 10. Nouskaa sen tarhojen pengermille ja hävittäkää, älkää kuitenkaan siitä peräti loppua tehkö; ottakaa pois sen köynnökset, sillä ne eivät ole Herran. 11. Sillä he ovat olleet minulle peräti uskottomat, sekä Israelin heimo että Juudan heimo, sanoo Herra. 12. He ovat kieltäneet Herran ja sanoneet: "Ei se ole hän! Ei meitä kohtaa onnettomuus, emme tule näkemään miekkaa emmekä nälkää. 13. Ja profeetat ovat pelkkää tuulta; Herra, joka puhuu, ei ole heissä - heidän itsensä käyköön niin." 14. Sentähden sanoo Herra, Jumala Sebaot, näin: Koska te tällaisia olette puhuneet, niin katso, minä teen sanani sinun suussasi tuleksi ja tämän kansan polttopuiksi, ja se kuluttaa heidät. 15. Katso minä tuon teitä vastaan, te Israelin heimo, kansan kaukaa, sanoo Herra; se on horjumaton kansa, se on ikivanha kansa, kansa, jonka kieltä sinä et ymmärrä ja jonka puhetta sinä et tajua. 16. Heidän viinensä on kuin avoin hauta, he ovat kaikki sankareita. 17. He syövät sinun satosi ja leipäsi, he syövät sinun poikasi ja tyttäresi, syövät sinun lampaasi ja raavaasi, syövät sinun viinipuusi ja viikunapuusi; he miekalla hävittävät sinun varustetut kaupunkisi, joihin sinä luotat. 18. Mutta niinäkään päivinä, sanoo Herra, en minä teistä peräti loppua tee. 19. Ja kun he kysyvät: "Miksi on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?" niin vastaa heille: "Niinkuin te olette hyljänneet minut ja palvelleet vieraita jumalia maassanne, niin täytyy teidän palvella muukalaisia maassa, joka ei ole teidän." 20. Julistakaa tämä Jaakobin huoneessa ja kuuluttakaa se Juudassa sanoen: 21. Kuulkaa tämä, te tyhmä ja ymmärtämätön kansa, te, joilla on silmät, mutta ette näe, joilla on korvat, mutta ette kuule. 22. Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni, joka olen pannut hiekan meren rajaksi, ikuiseksi määräksi, jonka ylitse se ei pääse; ja vaikka se kuohuu, ei se mitään voi, ja vaikka sen aallot pauhaavat, eivät ne sen ylitse pääse? 23. Mutta tällä kansalla on uppiniskainen ja tottelematon sydän; he ovat poikenneet ja menneet pois. 24. Eivätkä he sano sydämessänsä: "Peljätkäämme Herraa, Jumalaamme, joka antaa sateen, syyssateen ja kevätsateen ajallansa, ja säilyttää meille elonkorjuun määräviikot." 25. Teidän pahat tekonne käänsivät nämä pois, ja teidän syntinne estivät teitä saamasta hyvää. 26. Sillä minun kansassani on jumalattomia; he väijyvät, niinkuin linnunpyytäjät kyykistyvät, he asettavat ansoja, pyydystävät ihmisiä. 27. Niinkuin häkki on täynnä lintuja, niin heidän huoneensa ovat petosta täynnä. Siitä he ovat tulleet suuriksi ja rikkaiksi, 28. ovat tulleet lihaviksi ja kiiltäviksi. Myös käyvät heidän häijyt puheensa yli kaiken määrän; he eivät aja orpojen asiaa, niin että ne voittaisivat, eivätkä hanki köyhille oikeutta. 29. Enkö minä näistä tällaisista rankaisisi, sanoo Herra, eikö minun sieluni kostaisi tämänkaltaiselle kansalle? 30. Kauheita ja pöyristyttäviä tapahtuu maassa: 31. profeetat ennustavat valhetta, ja papit hallitsevat yksissä neuvoin heidän kanssaan, ja sitä minun kansani rakastaa. Mutta mitä te teette, kun tästä tulee loppu?
1. – Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa ja kyselkää, tarkkailkaa väkeä toreilla. Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan kaupunkia. 2. – He sanovat: "Niin totta kuin Herra elää", ja vannovat väärin. 3. Herra, rehellisyyttä sinä odotat. Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät ole kivusta välittäneet, olet tehnyt heistä miltei lopun, mutta he eivät ole halunneet ottaa opikseen. He eivät ole suostuneet kääntymään, vaan ovat paaduttaneet itsensä kovemmaksi kuin kallio. 4. Minä ajattelin: "Nuo ovat yksinkertaista väkeä, tietämätöntä joukkoa – he eivät ymmärrä kulkea niin kuin Herra tahtoo, eivät käsitä, mitä Jumala heiltä odottaa. 5. Minäpä menen niiden luo, joilla on valtaa ja voimaa, minä puhun heidän kanssaan. He varmaan ymmärtävät kulkea niin kuin Herra tahtoo ja käsittävät, mitä Jumala heiltä odottaa!" Mutta kaikki he olivat särkeneet ikeensä, katkoneet valjaansa. 6. Siksi leijona tulee tiheiköstä ja lyö heidät kuoliaaksi, arojen susi raatelee heidät, pantteri väijyy heidän kaupunkejaan. Jokainen, joka tulee ulos portista, revitään palasiksi. Määrättömät ovat heidän syntinsä, lukemattomat kerrat he ovat luopuneet Herrasta! 7. – Miksi minä siis armahtaisin sinua, Israel? Te olette hylänneet minut ja vannoneet olemattomien jumalien nimeen. Minä ruokin teidät kylläisiksi, mutta te olitte minulle uskottomia, parveilitte porttojen taloissa. 8. Niin kuin oriit hirnahtelevat kiimoissaan, niin te himoitsitte toistenne vaimoja. 9. Herra sanoo: Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi tällaiselle kansalle? 10. – Nouskaa viinitarhojen pengermille ja hävittäkää ne, mutta älkää täysin tuhotko! Repikää köynnökset irti, eivät ne kuulu Herralle! 11. Sillä Israelin heimo ja Juudan heimo ovat olleet minulle uskottomia, sanoo Herra. 12. Ne ovat torjuneet Herran ja sanoneet: "Ei hänestä tarvitse välittää! Ei meitä kohtaa mikään onnettomuus, ei uhkaa miekka eikä nälkä. 13. Profeetat ovat pelkkää ilmaa, ei heidän puheissaan ole mitään Jumalan voimaa. Tulkoon tuo onnettomuus heille itselleen!" 14. Mutta Herra Jumala Sebaot sanoo näin: – Koska israelilaiset ovat tällaista puhuneet, minun sanani, jotka annoin suuhusi, Jeremia, muuttuvat tuleksi. Ja tämän kansan minä teen polttopuiksi, se joutuu tulen ruoaksi. 15. – Kuulkaa, israelilaiset! Minä tuon teitä vastaan kaukaisen kansan, sanoo Herra. Se on voittamaton kansa, ikivanha, kansa, jonka kieltä ette tunne, jonka puhetta ette ymmärrä. 16. Heidän nuoliviinensä on teidän hautanne, uljaita sotureita he ovat kaikki. 17. He syövät sinun satosi ja leipäsi, poikasi ja tyttäresi, he syövät lampaasi ja härkäsi, viiniköynnöksesi ja viikunapuusi. Heidän miekkansa hävittää linnoitetut kaupunkisi, joihin sinä luotat. 18. "Mutta niinäkään päivinä minä en kansaani tyystin hävitä", sanoo Herra. 19. "Kun sinulta kysytään: 'Minkä tähden on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?', niin vastaa: 'Te hylkäsitte Herran ja palvelitte vieraita jumalia omassa maassanne! Nyt teidän täytyy palvella vierasta kansaa maassa, joka ei ole teidän omanne.'" 20. – Ilmoittakaa tämä Jaakobin heimolle, kuuluttakaa näin Juudassa: 21. Kuuntele, mitä nyt sanon, sinä tyhmä ja ymmärtämätön kansa! Teillä on silmät, mutta te ette näe, teillä on korvat, mutta te ette kuule! 22. Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni? Minä, Herra, olen pannut hietikon meren rajaksi, se järjestys pysyy ikuisesti, meri ei voi sitä muuttaa. Kuohukoot aallot – voimattomina ne iskevät rantaan! Pauhatkoot tyrskyt – meren rajaa ne eivät voi ylittää! 23. Mutta tällä kansalla on tottelematon ja kapinallinen sydän. Kaikki ovat luopuneet minusta ja lähteneet omille teilleen. 24. Eivät he ajattele: "Me pelkäämme ja tottelemme Herraa, Jumalaamme. Hän antaa meille sateen oikeaan aikaan, niin kevätsateen kuin syyssateenkin. Hän huolehtii siitä, että sato kypsyy korjattavaksi joka vuosi ajallaan." 25. Teidän rikoksenne ovat sekoittaneet vuoden kulun, syntinne ovat riistäneet teiltä kaiken hyvän. 26. Kansassani on julkeita riistäjiä! He väijyvät kuin linnustajat, he virittävät ansoja ja vangitsevat niihin ihmisiä. 27. Niin kuin linnustajan häkki on täynnä lintuja, niin heidän talonsa ovat täynnä petoksella hankittua tavaraa. He ovat tulleet mahtaviksi ja rikkaiksi, 28. lihaviksi ja kiiltäviksi. Heidän pahoilla puheillaan ei ole määrää. Eivät he aja orvon etua, eivät tahdo hänen voittavan asiaansa, eivät puolusta köyhän oikeutta. 29. Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi tällaiselle kansalle? sanoo Herra. 30. Hirveitä, kauhistuttavia asioita tapahtuu tässä maassa! 31. Profeetat julistavat silkkaa valhetta, papit toimivat oman mielensä mukaan, ja tähän kansa on tyytyväinen! Mutta mitä te sitten teette, kun tästä tulee loppu? ©
luku 4
luku 6
