Jesajan kirja,luku 43
luku 45
Jesajan kirja, luku 44
luotu 18.3.2026 klo 14:04
muokattu 18.3.2026 klo 14:22
Sisällys
| 1–5 | Israelin uudistus |
| 6–8 | Vain yksi Jumala elää |
| 9–20 | Epäjumalten hyödyttömyys |
| 21–28 | Lunastus ja jällleenrakennus |
Israelin uudistus
1. Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä olen valinnut. 2. Näin sanoo Herra, sinun Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut. 3. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, 4. niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla. 5. Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.
1. Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut! 2. Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua: – Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut. 3. Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, 4. ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla. 5. Niin yksi sanoo: "Minä kuulun Herralle", toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas kirjoittaa käteensä: "Herran oma", ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen. ©
Vain yksi Jumala elää
muokattu 18.3.2026 klo 14:04
6. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa. 7. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on. 8. Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.
6. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot: – Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä. 7. Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan! Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat, tulevaiset hän kertokoon meille! 8. Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan! Enkö ole jo aikoja sitten kertonut ja ilmoittanut näitä teille? Te olette minun todistajani: onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä? Minä en toista tunne! ©
Epäjumalten hyödyttömyys
muokattu 18.3.2026 klo 14:22
9. Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään. 10. Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. 11. Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt! 12. Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy. 13. Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. 14. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. 15. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen. 16. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean." 17. Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani." 18. Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. 19. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!" 20. Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: "Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?"
9. Patsaiden tekijät ovat harhan vallassa, heidän ihanat työnsä eivät ketään auta. Niiden palvojat eivät mitään näe, eivät mitään ymmärrä, he joutuvat häpeään. 10. Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan, tekee hyödyttömän teon. 11. Huonosti käy sen, joka niitä palvoo. Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia! Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni, pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään! 12. Metalliseppä teroittaa talttansa. Hän työskentelee ahjon ääressä, vasaroilla hän muovaa kuvan, muotoilee sen kättensä voimalla. Mutta nälkä hänenkin tulee, ja silloin hänen voimansa ehtyvät. Hän uupuu, jos ei saa vettä janoonsa. 13. Puuseppä mittailee nuorallaan ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon, vuolee sen esiin kovertimilla ja tarkistaa sitä harpilla, hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi, antaa sille ihmisen kauniin muodon, ja se saa asua omassa pyhäkössään. 14. Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa. 15. Näin hän saa polttopuuta. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan, jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa. 16. Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!" 17. Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: – Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani! 18. Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua. 19. Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: – Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa? 20. Tyhjän perässä juoksija! Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet. Ei hän osaa pelastaa itseään, ei sanoa itselleen: – Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä! ©
Raamatun profeetat pilkkaavat kernaasti epäjumalankuvien tekijöitä. Muinaisen Lähi-idän asukkaat eivät ajatelleet, että kivestä tai puusta tehty kuva olisi ollut itse jumala. Jumaluudet asuivat heitä esittävissä patsaissa ja toimivat niiden kautta.[1] Siksi suoritettiin ensin erityinen rituaaliseremonia, jossa patsaan suu ja sieraimet avattiin, jotta jumaluuden henki saattoi siirtyä häntä esittävään kuvaan. Vasta kun patsas oli tällä tavoin elävöitetty, sitä oli mielekästä palvoa ja sille saattoi esittää anomuksia. Vastaavasti epäjumalankuvien tuhoaminen tai tuhoutuminen (esim. 2. Kun. 11:18, 1. Sam. 5:3–5) ei tarkoittanut, että jumaluus olisi kuollut. Hän vain menetti rajapintansa, jonka kautta toimia maailmassa (mikä oli toki suuri häpeä). Oli siis valmistettava uusi jumalankuva.[2]
Mooseksen laki kieltää yksiselitteisesti tällaisten jumalankuvien tekemisen oikein kymmenen käskyn tasolla:
4. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. 5. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
4. "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 5. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. ©
Kielto ei koske kasvien, eläinten tai taivaallisten olentojen kuvaamista ylipäänsä. Niiden kutominen, veistäminen, valaminen ja takominen oli paitsi sallittua, toisinaan jopa käskettyä (esim. 2. Moos. 25:18–20, 26:1,31; 1. Kun. 7:23–25, 10:18–20). Käskyssä käytetään heprean sanoja pęsęl (פֶּסֶל) ja tĕmûnāh (תְּמוּנָה), eikä näillä viitata kertaakaan temppelikäyttöön tai Salomon palatsiin valmistettuihin hahmoihin. Ne eivät esiinny myönteisessä merkityksessä koko Vanhassa testamentissa lukuun ottamatta Jobin kirjaa (Job 4:16), jossa puhutaan neutraalisti henkiolennon ”hahmosta”, sekä jakeita 4. Moos. 12:8, 5. Moos. 4:12,15–16 ja Ps. 17:15, joissa hahmo on Jumalan oma hahmo.
Israel siis ei saanut ikinä valmistaa jumalankuvaa (yhteen kirjoitettuna) kahdesta selkeästä syystä. Ensiksikin elävä Jumala oli läsnä kaikkialla kosmoksessa eikä halunnut kenenkään antavan hänen luonteestaan väärää kuvaa. Olisi ollut syvä loukkaus Jumalaa kohtaan rajata hänen toimivaltansa mihinkään puupölkkyyn tai kultaiseen taostyöhön. Toiseksi Jumalalla oli jo oma kuvansa, jolle oli annettu selkeä käsky toimia ”hänen läsnäolonsa ja voimansa polttopisteenä” – joku, jonka kautta Jumala toteuttaisi voimaansa ja valtaansa aineellisessa maailmassa.[3]
Ihminen oli asetettu tähän erityisasemaan jo luomisessa (1. Moos. 1:26–27). Koko alkuperäinen sotku syntyi siitä, ettei hän halunnut pysyä omalla paikallaan. Ihminen tavoitteli sopimattomia ja luovutti siten valtansa ”voimille ja valloille”, jotka ottivat sen sangen mielellään. Joka kerta epäjumalanpalvelukseen syyllistyessään ihminen nyrjähtää uudestaan pois tältä paikalta ja unohtaa oman kuvuutensa. Tuon kuvan Jeesus taas tuli uudistamaan meissä (2. Kor. 3:18) ja asettamaan meidät alkuperäiseen vastuutehtävään (Ef. 1:11–23).
Lunastus ja jällleenrakennus
21. Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en unhota minä sinua, Israel. 22. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut. 23. Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee; riemuitkaa, te maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, ynnä metsä ja kaikki sen puut; sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa. 24. Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan - kuka oli minun kanssani? - 25. joka teen tyhjäksi valhettelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi. 26. Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon. Minä olen se, joka Jerusalemille sanon: "Sinussa asuttakoon!" ja Juudan kaupungeille: "Teidät rakennettakoon!" Sen rauniot minä kohotan. 27. Minä olen se, joka sanon syvyydelle: "Kuivu; minä kuivutan sinun virtasi!" 28. joka sanon Koorekselle: "Minun paimeneni!" Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon!" ja temppelille: "Sinut perustettakoon!"
21. Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani, muista, Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. 22. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi. 23. Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin, hän on osoittanut kirkkautensa. 24. Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, hän, joka jo kohdussa muovasi sinut: – Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken! Yksinäni minä leväytin auki taivaan, muovasin maan kenenkään auttamatta. 25. Minä teen tyhjäksi ennustajapappien merkit ja todistan taikurit petkuttajiksi, minä kukistan maan viisaat ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi. 26. Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot. Minä sanon Jerusalemille: "Sinä saat asukkaasi takaisin", ja Juudan kaupungeille: "Teidät rakennettakoon jälleen!" Minä annan kaupunkieni nousta raunioista. 27. Minä sanon merelle: "Kuivu, minä kuivatan sinun syöverisi." 28. Minä sanon Kyyrokselle: "Paimeneni." Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa, hän sanoo Jerusalemille: "Sinut rakennettakoon", ja temppelille: "Sinut perustettakoon jälleen!" ©
Jesajan kirja,luku 43
luku 45
