luku 56
luku 58
Jesajan kirja, luku 57
1. Vanhurskas hukkuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä. 2. Hän menee rauhaan: jotka vakaasti vaeltavat, he saavat levätä kammioissansa. 3. Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset, te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt. 4. Kenellä te iloanne pidätte? Kenelle avaatte suunne ammolleen ja kieltä pitkälle pistätte? Ettekö te ole rikoksen lapsia, valheen sikiöitä? 5. Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa, jokaisen vihreän puun alla, te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa, kallionrotkoissa! 6. Laakson sileät paadet ovat sinun osasi, siinä se on, sinun arpasi; niille sinä olet juomauhrit vuodattanut, ruokauhrit uhrannut. Siihenkö minä tyytyisin! 7. Korkealle ja valtavalle vuorelle sinä valmistit vuoteesi; sinne sinä myös nousit teurasuhria uhraamaan. 8. Oven ja pihtipielen taakse sinä panit omat merkkisi. Sillä minusta luopuen sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi, teit sen tilavaksi; sinä sovit kaupoista heidän kanssaan, makasit heidän kanssaan mielelläsi, näit heidän häpynsä. 9. Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi, runsaine voiteinesi; sinä lähetit sanansaattajasi kauas, laskeuduit alas tuonelaan asti. 10. Sinä väsyit matkasi pituudesta, et kuitenkaan sanonut: "Turha vaiva!" Sinä sait elpynyttä voimaa, sentähden et heikoksi käynyt. 11. Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelit etkä minua muistanut, et minusta välittänyt? Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti, ja niin et sinä minua pelkää? 12. Mutta minä ilmoitan, mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi; ne eivät sinua auta. 13. Kun sinä huudat, auttakoon sinua jumaliesi joukko! Mutta tuuli vie ne kaikki, henkäys ottaa ne pois. Mutta joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni. 14. Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä. 15. Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi. 16. Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen. 17. Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä. 18. Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa. 19. Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet. 20. Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. 21. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.
1. Vanhurskas menehtyy, eikä kukaan siitä piittaa, hurskaat otetaan pois, eikä se ketään liikuta. Pahan mahti pyyhkäisee vanhurskaan pois. 2. Mutta rauhan aika tulee. Ne, joiden tie on suora, saavat levon. 3. Mutta tulkaa te tänne, te noidanpenikat, te huorimusten ja porttojen jälkeläiset! 4. Kenelle te oikein nauratte, kenelle irvistelette ja näytätte kieltänne? Itsehän olette rikoksen lapsia, valheen sikiöitä! 5. Te hehkutte ja hekumoitte tammien alla, jokaisen viheriöivän puun juurella. Te teurastatte omia lapsianne purojen partailla, rotkoissa, kallioiden juurella. 6. Rotkon paadet, sileät ja liukkaat, ne ovat sinun osasi, sinun kohtalosi, Siion! Niille olet vuodattanut juomauhrisi, niille tarjonnut ruokauhrin. Tätäkö minun pitäisi sietää? 7. Korkealle, ylhäiselle vuorelle, sinnekin olet levittänyt vuoteesi, sinnekin olet noussut uhraamaan teurasuhreja. 8. Oviin ja pieliin olet piirtänyt merkkejäsi. Totisesti, olet karannut minun luotani, noussut kukkuloille, levittänyt vuoteesi ja tehnyt kaupat noiden kanssa, joiden vierellä sinä halusta makaat, joiden miehuutta ihailet. 9. Öljystä kiiltäen sinä vaelsit Molokin luo, runsaasti käytit voiteitasi, sinä lähetit lähettejäsi pitkille matkoille, aina tuonelaan saakka. 10. Vaikka olet pitkän tiesi uuvuttama, et vain ole sanonut: "Turhaa kaikki!" Aina sinä löydät uutta voimaa, niin ettet vieläkään ole nääntynyt. 11. Ketä sinä niin pelkäsit, ketä niin säikyit, että petit minua? Minua et muistanut, minusta et välittänyt. Kun olen vaiti, kun olen kätkössä, sinä et minua pelkää. 12. Mutta minä paljastan, millaista on sinun hurskautesi, millaisia ovat sinun tekosi. Eivät ne sinua auta. 13. Kun huudat apua, pelastaako sinut tuo jumalien joukko, jonka keräsit kokoon? Katso: tuuli puhaltaa ne kaikki pois, henkäys vie ne mukanaan. Mutta se, joka turvautuu minuun, perii maan ja saa omakseen minun pyhän vuoreni. 14. Herra sanoo: – Raivatkaa, raivatkaa, tasoittakaa tie, työntäkää pois esteet minun kansani tieltä! 15. Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: – Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. 16. En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä. Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni. 17. Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois. Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä. 18. Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen. 19. Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas – sanoo Herra – ja minä parannan heidät. 20. Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri. Ei se tyynny, vaan kuohuttaa esiin mutaa ja liejua. 21. – Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani. ©
luku 56
luku 58
