Jobin kirja, luku 10

^1."Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa, ^2.minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille. ^3.Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa? ^4.Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo? ^5.Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet, ^6.koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni, ^7.vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?' ^8.Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat. ^9.Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen. ^10.Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa? ^11.Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon. ^12.Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni. ^13.Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi: ^14.jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi. ^15.Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen. ^16.Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan. ^17.Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni. ^18.Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä! ^19.Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan. ^20.Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin, ^21.ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan, ^22.maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."

^1.Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki. ^2.Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan. ^3.Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet? ^4.Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee? ^5.Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet? ^6.Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt, ^7.vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään. ^8.Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut? ^9.Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen? ^10.Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston, ^11.olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon. ^12.Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani. ^13.Mutta tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit. ^14.Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta. ^15.Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni. ^16.Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona, minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi. ^17.Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni. ^18.Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt! ^19.Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan. ^20.Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki, ^21.ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa, ^22.kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä. ©