Jobin kirja, luku 18

^1.Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: ^2."Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme. ^3.Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät? ^4.Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa? ^5.Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista. ^6.Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä. ^7.Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan. ^8.Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. ^9.Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni; ^10.hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka. ^11.Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen. ^12.Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan. ^13.Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen. ^14.Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö. ^15.Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä. ^16.Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. ^17.Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita. ^18.Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. ^19.Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa. ^20.Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus. ^21.Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."

^1.Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi: ^2.– Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten! ^3.Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä? ^4.Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa? ^5.Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista. ^6.Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu. ^7.Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet, ^8.hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle. ^9.Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy. ^10.Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa. ^11.Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään. ^12.Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet, ^13.tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä. ^14.Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen. ^15.Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä. ^16.Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat. ^17.Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla. ^18.Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä. ^19.Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui. ^20.Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta. ^21.Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa. ©