luku 22
luku 24
Jobin kirja, luku 23
1. Job vastasi ja sanoi: 2. "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden. 3. Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen! 4. Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla. 5. Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi. 6. Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua. 7. Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi. 8. Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa; 9. jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. 10. Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin. 11. Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta. 12. Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni. 13. Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. 14. Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon. 15. Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä. 16. Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut. 17. Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."
1. Nyt Job sanoi: 2. – Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat. 3. Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu! 4. Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni. 5. Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa. 6. Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua. 7. Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti. 8. Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen – ei merkkiäkään hänestä! 9. Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään – en näe häntä! 10. Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa – minä kestän. 11. Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut. 12. Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä. 13. Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. 14. Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän. 15. Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta. 16. Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta. 17. Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken. ©
luku 22
luku 24
