Jobin kirja, luku 23

^1.Job vastasi ja sanoi: ^2."Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden. ^3.Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen! ^4.Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla. ^5.Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi. ^6.Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua. ^7.Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi. ^8.Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa; ^9.jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. ^10.Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin. ^11.Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta. ^12.Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni. ^13.Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. ^14.Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon. ^15.Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä. ^16.Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut. ^17.Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

^1.Nyt Job sanoi: ^2.– Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat. ^3.Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu! ^4.Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni. ^5.Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa. ^6.Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua. ^7.Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti. ^8.Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen – ei merkkiäkään hänestä! ^9.Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään – en näe häntä! ^10.Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa – minä kestän. ^11.Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut. ^12.Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä. ^13.Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. ^14.Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän. ^15.Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta. ^16.Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta. ^17.Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken. ©