Jobin kirja,
luku 38
Jobin kirja,
luku 40

Jobin kirja, luku 39


1 (39:4). Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? 2 (5). Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? 3 (6). Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. 4 (7). Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. 5 (8). Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, 6 (9). sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? 7 (10). Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; 8 (11). se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. 9 (12). Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? 10 (13). Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? 11 (14). Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? 12 (15). Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? 13 (16). Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? 14 (17). Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. 15 (18). Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. 16 (19). Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. 17 (20). Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. 18 (21). Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. 19 (22). Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? 20 (23). Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. 21 (24). Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. 22 (25). Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. 23 (26). Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. 24 (27). Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. 25 (28). Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. 26 (29). Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? 27 (30). Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? 28 (31). Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. 29 (32). Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. 30 (33). Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."

1. Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa? 2. Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy? 3. Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi. 4. Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa. 5. Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä? 6. Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon. 7. Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja. 8. Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää. 9. Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä? 10. Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi? 11. Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi? 12. Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle? 13. Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet: 14. maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä. 15. Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata. 16. Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa. 17. Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä. 18. Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan. 19. Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan? 20. Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu, 21. innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun. 22. Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä. 23. Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves. 24. Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi. 25. Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn. 26. Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen? 27. Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin? 28. Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole. 29. Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin. 30. Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää. ©

 
Jobin kirja,
luku 38
Jobin kirja,
luku 40
 

Ota yhteyttäX