Jobin kirja, luku 39

^1 (39:4).Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? ^2 (5).Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? ^3 (6).Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. ^4 (7).Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. ^5 (8).Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, ^6 (9).sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? ^7 (10).Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; ^8 (11).se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. ^9 (12).Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? ^10 (13).Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? ^11 (14).Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? ^12 (15).Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? ^13 (16).Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? ^14 (17).Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. ^15 (18).Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. ^16 (19).Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. ^17 (20).Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. ^18 (21).Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. ^19 (22).Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? ^20 (23).Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. ^21 (24).Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. ^22 (25).Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. ^23 (26).Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. ^24 (27).Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. ^25 (28).Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. ^26 (29).Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? ^27 (30).Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? ^28 (31).Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. ^29 (32).Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. ^30 (33).Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."

^1.Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa? ^2.Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy? ^3.Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi. ^4.Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa. ^5.Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä? ^6.Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon. ^7.Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja. ^8.Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää. ^9.Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä? ^10.Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi? ^11.Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi? ^12.Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle? ^13.Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet: ^14.maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä. ^15.Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata. ^16.Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa. ^17.Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä. ^18.Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan. ^19.Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan? ^20.Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu, ^21.innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun. ^22.Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä. ^23.Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves. ^24.Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi. ^25.Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn. ^26.Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen? ^27.Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin? ^28.Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole. ^29.Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin. ^30.Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää. ©