Luukkaan evankeliumi, luku 17
Luukkaan evankeliumi, luku 19

Luukkaan evankeliumi, luku 18

luotu 27.6.2013 klo 00:04

muokattu 31.7.2013 klo 22:50


Sisällys

1–8 Peräänantamaton leski
9–14 Fariseus ja publikaani
15–30 Rikas nuori hallitusmies
31–43 Jeesus parantaa sokean kerjäläisen

Peräänantamaton leski

1. Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. 2. Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. 3. Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: 'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'. 4. Mutta pitkään aikaan hän ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: 'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, 5. niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni'." 6. Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! 7. Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? 8. Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

1. Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta: 2. "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. 3. Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: 'Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.' 4. Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: 'Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, 5. mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'" 6. Herra sanoi: "Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari. 7. Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan? 8. Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" ©

 

Vertaus väärämielisestä tuomarista on yksi kolmesta ainoastaan Luukkaalla esiintyvästä vertauksesta, joiden teemana on rukous. Toiset kaksi ovat 11:5-8, joka on rakenteellisesti tämän vertauksen peilikuva,[1] sekä tätä välittömästi seuraava 18:9-14.

Vertauksen ymmärtämiseksi on tärkeä tietää, ettei juutalaisessa oikeudessa ollut yleistä syyttäjää, vaan kaikki oikeustapaukset olivat riitoja kahden henkilön välillä. Oikeudenmukaisen eli vanhurskaan tuomarin tuli luonnollisesti ratkaista tapaus sen osapuolen eduksi, joka oli oikeassa.[2] Hänen piti tuomita syyllinen ja vapauttaa syytön, kieltäytyä vääristämästä oikeutta lahjusten tähden ja puolustaa myös yhteiskunnan heikoimpia.

Vertauksessa esiintyvä tuomari on kaikin tavoin tuon ihanteen vastakohta. Hän ei pelkää Jumalaa – ei siis katso joutuvansa tekemisistään iankaikkiseen vastuuseen ja elää sen mukaisesti. Mutta lisäksi tuomari ei tunne häpeää ihmisten edessä.[3] Hän ei piittaa siitä, miten kielteisesti kaupungin väki hänestä ajattelee, vaikka hänen maailmassaan kasvojen ja kunnian säilyttäminen on elintärkeää. Tällaiseen täysin jumalattomaan ja häpeämättömään mieheen ei tepsi kumpikaan kansalaisen tavanomaisista keinoista saada oikeutta: ei vetoaminen Jumalaan eikä tuomarin kunniantuntoon.

Tietenkin tuomarin eteen saapuu juuri tämän yhteiskunnan heikoin – leskinainen. Hänellä on meneillään riita-asia jotakuta toista vastaan. Lähi-idässä miehet hoitavat naisten oikeusasiat, joten vertauksen naisella ei selvästikään ole isää, setää, miestä, veljeä eikä poikaa puolustamaan häntä tai hänen kunniaansa.[4] Nainen on siis "vailla ääntä" julkisella pelikentällä ja siksi mitä haavoittuvimmassa asemassa.[5] Tämän avuttomuutensa vuoksi leski turvautuu ironisesti siihen ainoaan keinoon, joka hänellä on: äänekkääseen ja hellittämättömään oikeuden huutamiseen.

Itse asiassa juuri tämän avuttomuuden vuoksi varsinkin vanhoille naisille sallitaan käytös, jota miehiltä ei siedettäisi. Iäkäs muori voi sättiä ja solvata vuolaasti sotilasta, joka välittömästi ampuisi samaan käytökseen syyllistyvän miehen.[6] On hyvä muistaa, että naiset ja teini-ikäinen Johannes pääsivät ristin juurelle täysin samasta syystä. Miehen ikään ehtineet opetuslapset olisi pidätetty, jos heidät olisi löydetty sieltä.

Lopulta tuomari heltyy. "Jottei hän repisi minulta silmiä päästä...", kuuluu hänen perustelunsa käännös. Kirjaimellisesti verbi ὑπωπιάζω (hypōpiazō) merkitsee silmän iskemistä mustaksi, vertauskuvallisesti 'kasvojen mustumista' julkisesta häpeästä.[7] Tuomari, joka on aiemmin jopa ylpeillyt häpeämättömyydestään, myöntää lopulta itselleen, että hänen kasvonsa ovat vaarassa tavalla tai toisella, jollei leski saa sitä, mikä hänelle rehellisyyden nimissä kuuluu.

Vertaus on nk. qal wahomer -kontrasti, joka vastaa a fortiori -argumenttia. Jos jokin on totta tapauksessa A, kuinka paljoa ennemmin sama pätee myös tapaukseen B, jossa tilanne on verrattomasti suotuisampi? Jumala ei siis ole lainkaan väärämielisen tuomarin kaltainen, vaan tämän täysi vastakohta. Jos jumalaton ja häpeämätön tuomarikin tekee lopulta sen, mikä on oikein, kuinka paljon enemmän meidän tulisi luottaa siihen, että täydellisen vanhurskas ja kunniastaan tarkka Tuomari vastaa lopulta hellittämättömään rukoukseen? Näin väärämielisen tuomarin tarkoitus on opettaa meille jotain Jumalan luonteesta, lesken esimerkin taas hänen kansansa soveliaasta vastauksesta (jae 1).[8]

"Hänen valittunsa" eivät kuitenkaan pyydä sinnikkäästi uutta Mersua, vaan oikeutta. Vertaus, kuten seuraavakin, liittyy kiinteästi edellisen luvun asiayhteyteen: kysymykseen korottamisesta, kun Jumala saapuu tuomiolle. Riita-asia Jumalan oikeusistuimen edessä koskee Israelia, tai pikemminkin uudistettua Israelia – Jeesuksen seuraajia, joita vainotaan ja häpäistään vakaumuksensa vuoksi.[9] Jumala osoittaa, ketkä todella ovat hänen omiaan, korottamalla heidät viimeisellä tuomiolla. He ovat kuitenkin yhtä odottamatonta joukkoa kuin leskivaimo verrattuna viranomaiseen tai seuraavan vertauksen verokarhu verrattuna Israelin kansallisen elämän omavaltaiseen vartijaan, fariseukseen.[10]

Jakeen 7 loppuosan sanat καὶ μακροθυμῶν ἐπ᾽ αὐτοῖς (kai makrothymōn ep autois) voi ymmärtää kahdella tavalla. Toinen on kotimaisten käännöstemme muoto "viivyttäisikö hän heiltä apuaan?" Toinen, kirjaimellisempi käännös taas kuuluu: "Ja hän on kärsivällinen heitä kohtaan." Jumala tarvitsee kärsivällisyyttä katsellessaan valittujaan, jotka eivät aina itse ole kärsivällisiä ja toimivat hätiköidessään väärin. Pelkkä vainon kohteeksi joutuminen ei tee heistä kaikessa viattomia, eivätkä heidän vastustajansa ole automaattisesti ainoita pahaan syyllistyviä.[11]

Ajan kulttuuritaustaa vasten on merkittävää, että Jeesus käyttää juuri naispuolista leskeä lannistumattoman rukouksen esikuvana opetuslapsilleen. Luukas on toistuvasti halunnut säilyttää Jeesuksen tämän korostuksen evankeliumissaan kuvatessaan naisten toimintaa ja osallisuutta Mestarinsa seuraajina.[12]

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 31.7.2013 klo 22:50

Fariseus ja publikaani

9. Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen: 10. "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani. 11. Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. 12. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.' 13. Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. 14. Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."

9. Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: 10. "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. 11. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. 12. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' 13. Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' 14. "Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." ©

 

Tarina kertoo pyhäkoulunopettajasta, joka luki lapsille kertomuksen fariseuksesta ja publikaanista. Hän moitti fariseuksen väärää ylpeyttä ja teroitti nuorille kuulijoilleen, kuinka paljon enemmän veronkantajan nöyrä ja realistinen asenne miellytti Jumalaa. Lopuksi hän kehotti: "Nyt kiitämme yhdessä Jumalaa siitä, ettemme ole sellaisia kuin tuo fariseus." Kukapa meistä ei olisi joskus erehtynyt ajattelemaan tällä tavoin katkelman äärellä ja siten syyllistynyt samaan kuin fariseus itse.[13]

Jerusalemin temppelissä oli päivittäin kaksi julkista rukoushetkeä, jotka sijoittuivat sovitusuhrin uhraamisen yhteyteen kolmannella (klo 9) ja yhdeksännellä tunnilla (klo 15). Kun pappi (vrt. Sakarias) astui pyhäkköön polttamaan suitsuketta, seurakunnan oli aika esittää Jumalalle omat rukouksensa. Paikalle ovat saapuneet myös fariseus ja publikaani – pyhyyspuolueen jäsen ja veronkantaja. Kontrasti miesten välillä on voimakas.

Fariseus seisoo erillään muista (σταθεὶς πρὸς ἑαυτὸν, statheis pros heauton), jottei tarkempana puhtaussäädösten noudattajana vahingossa saastuisi heidän rituaalisesta epäpuhtaudestaan. Hän rukoilee ääneen ja todellisen rukouksen sijasta pitää eräänlaisen saarnan kuulijoilleen. Rukouksen olisi tullut olla syntien tunnustamista, kiittämistä saaduista siunauksista tai itseä tai toisia koskevia pyyntöjä. Näiden sijaan fariseus hyökkää publikaania vastaan ja mainostaa itseään sekä Jumalalle että läsnäolijoille.[14]

Mies ei mielestään ole tehnyt ainoaakaan syntiä, mutta lisäksi hän ylittää lain tavanomaiset vaatimukset.[15] Laki velvoitti israelilaisia paastoamaan ainoastaan kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, mutta fariseukset paastosivat kolmen suurimman juhlan yhteydessä – kaksi päivää ennen juhlaa ja kaksi päivää sen jälkeen. Tämä fariseus pistääkin vielä paremmaksi – hän paastoaa kahdesti joka viikko![16] Vanhan testamentin laki velvoitti antamaan kymmenykset maassa kasvavasta sadosta: viljasta, öljystä ja viinistä. Vertauksen fariseus puolestaan antaa kymmenykset kaikesta, mikä hänen kättensä kautta kulkee.

Publikaanit eli tullimiehet olivat varsinkin kauppiaiden epäsuosiossa, mutta keräämällä maanmiehiltään veroja ja tulleja valloittajille he ymmärrettävästi leimautuivat pettureiksi myös muiden silmissä. Saadakseen liiketoiminnan kannattavaksi veronkantajat turvautuivat toisinaan kiskontaan ja kiristykseen. He koskivat kaikkiin matkustavaisten tavaroihin määrittääkseen niiden tullausarvon, joten rituaalisen puhtauden näkökulmasta publikaanit eivät olleet lähelläkään fariseusten tasoa.[17]

Veronkantajammekin seisoo erillään muista, mutta toisesta syystä (j. 13). Tavanomainen rukousasento oli seistä käsivarret ristittyinä rinnalle, silmät maahan luotuina. Rintaan lyöminen oli tyypillinen syvän murheen ilmaus, mutta vain naisille. Miehet tekivät niin ainoastaan äärimmäisessä tuskassa.[18] Tarvitaan jotain yhtä järkyttävää kuin Jeesuksen ristinkuolema, jotta katselijat sukupuolesta riippumatta löisivät rintaansa (Luuk. 23:48).

Luukas kääntää veronkantajan pyynnön erikoisella sanalla ἱλάσκομαι (hilaskomai), joka merkitsee sovittamista, sovitusuhrin antamista. Hän ei pyydä mitä tahansa ympäripyöreää armoa, vaan huutaa: "Jumala, sovita minun syntisen rikokset!"[19]

Sekä fariseus että veronkantaja seisovat parhaillaan temppelin suuren alttarin edessä, jolla on juuri uhrattu virheetön karitsa. Papin kadotessa sisälle fariseus kehuu omaa erinomaisuuttaan. Veronkantaja puolestaan vetoaa Jumalaan, että annettu uhri olisi kelvollinen myös hänen syntiensä edestä. Hän palaa kotiinsa vanhurskaampana kuin "se toinen", jonka Jeesus jättää häpeällisesti vaille nimeä.[20] Mestari välittää syvästi siitä, että "vanhurskaat" torjuvat katuvan syntisen.[21]

Vertauksen idea on juuri odottamaton kohtaloiden käänne. Alkuperäisten kuulijoiden odotuksissa fariseus on luonnollisesti hurskaampi. Ilman tätä tietoisuutta meiltä menee ohi koko mullistus, kun vanhurskaaksi julistetaankin publikaani. Silti hän on vertauksessa se, joka käsittää, että vanhurskauttaminen edellyttää sovitusuhrin varaan heittäytymistä.[22]

Tämä on evankeliumien ainoa katkelma, jossa puhutaan avoimesti ja suoraan vanhurskauttamisesta.[23] Kyseessä on käsite, joka Paavalin kirjeiden teologisen syväluotaamisen vuoksi on loitontunut alkuperäisestä juutalaisesta kontekstistaan. Vanhurskauttaminen merkitsee sitä tapahtumaa, kun tuomari julistaa jommankumman osapuolen olevan oikeassa eli ratkaisevansa asian tämän henkilön eduksi. Edellisessä vertauksessa vastahakoinen ja kelvoton tuomari siis lopulta suostui vanhurskauttamaan lesken tämän riitakumppanin yli.

Molempien vertausten laajempi asiayhteys on Jumalan tuomioistuin, jossa hänen valittunsa kerran korotetaan. Mutta nykyhetkessä ei voi päätellä ulkoisten tuntomerkkien perusteella, ketkä tuohon joukkoon todella kuuluvat – varsinkaan tarkkailemalla lain pikkutarkkojen lisämääräysten noudattamista. Tuleva korotus on ennakoitavissa nykyhetkessä siellä, mistä löytyy aitoa katumusta ja Jumalan uhrin varaan heittäytymistä.[24]

Kommentoi tätä katkelmaa

Rikas nuori hallitusmies

15. Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. 16. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 17. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." 18. Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" 19. Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin. 20. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'." 21. Mutta hän sanoi: "Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti." 22. Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: "Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua." 23. Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. 24. Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: "Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan! 25. Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." 26. Niin ne, jotka sen kuulivat, sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" 27. Mutta hän sanoi: "Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista." 28. Silloin Pietari sanoi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua." 29. Niin hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, 30. ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää."

15. Jeesuksen luo tuotiin myös pieniä lapsia, jotta hän koskisi heihin. Tämän nähdessään opetuslapset moittivat tuojia, 16. mutta Jeesus kutsui lapset luokseen ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. 17. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." 18. Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?" 19. Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. 20. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi." 21. "Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. 22. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." 23. Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas. 24. Nähdessään sen Jeesus sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan! 25. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." 26. "Kuka sitten voi pelastua?" kysyivät kuulijat. 27. Jeesus vastasi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle." 28. "Entä me?" kysyi silloin Pietari. "Me olemme luopuneet kaikesta, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua." 29. Jeesus sanoi heille: "Totisesti: kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan, 30. hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän." ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesus parantaa sokean kerjäläisen

31. Ja hän otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. 32. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; 33. ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös." 34. Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin. 35. Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten. 36. Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli. 37. He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse. 38. Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" 39. Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan; mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!" 40. Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä. Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: 41. "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen." 42. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut." 43. Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa.

31. Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: "Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. 32. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, 33. ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista." 34. Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti. 35. Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. 36. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. 37. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. 38. Silloin hän huusi: "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!" 39. Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: "Daavidin Poika, armahda minua!" 40. Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: 41. "Mitä haluat minun tekevän sinulle?" Mies vastasi: "Herra, anna minulle näköni." 42. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut." 43. Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa. ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Luukkaan evankeliumi, luku 17
Luukkaan evankeliumi, luku 19

Viitteet

 1) Blomberg: Jesus and the Gospels, 337.

 2) Wright: What Saint Paul Really Said, 97.

 3) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 381.

 4) Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 264.

 5) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 397.

 6) Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 265.

 7) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 381.

 8) Blomberg: Jesus and the Gospels, 303.

 9) Wright: Luke for Everyone, 213.

10) Wright: Jesus and the Victory of God, 366. Jakeissa 8 ja 14 on kreikassa selkeä yhteys.

11) Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 266.

12) deSilva: An Introduction to the New Testament, 332.

13) Tämä onnistuu metamoralismin tasolla hämmästyttävän hyvin myös arvoliberaaleilta.

14) Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 347.

15) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 381.

16) Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 348.

17) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 387-388.

18) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 382.

19) Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 349.

20) Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 350.

21) Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 194.

22) Blomberg: Jesus and the Gospels, 342.

23) Wright: The New Testament and the People of God, 422.

24) Wright: Luke for Everyone, 214. Kenneth E. Bailey huomauttaa, että vertaus muistuttaa vahvasti Jesajan kirjan jakeita 66:1-6 (Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 350-353).

Ota yhteyttä