luku 8
luku 10
Luukkaan evankeliumi, luku 9
luotu 17.10.2010 klo 15:02
| 1–9 | Kaksitoista sananviejää |
| 10–17 | Viisituhatta miestä ruokitaan |
| 18–27 | Pietarin uskontunnustus |
| 28–45 | Kirkastusvuorella |
| 46–56 | Oppilaiden pikku väärinkäsityksiä |
| 57–62 | Höyhentyyny, hautajaiset ja hyvästit |
Kaksitoista sananviejää
1. Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja. 2. Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. 3. Ja hän sanoi heille: "Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta. 4. Ja mihin taloon tulette, siihen jääkää, ja siitä lähtekää matkallenne. 5. Ja missä eivät ota teitä vastaan, siitä kaupungista lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan." 6. Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla. 7. Ja neljännysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mitä tapahtui, eikä tiennyt, mitä ajatella; sillä muutamat sanoivat: "Johannes on noussut kuolleista", 8. mutta toiset: "Elias on ilmestynyt", toiset taas: "Joku vanhoista profeetoista on noussut ylös." 9. Ja Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut; mutta kuka tämä on, josta minä tuollaista kuulen?" Ja hän etsi tilaisuutta saadakseen nähdä hänet.
1. Jeesus kutsui koolle kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. 2. Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita 3. ja sanoi heille: "Älkää ottako matkalle mukaanne mitään – ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan. 4. Ja mihin taloon majoituttekin, siellä asukaa ja sieltä taas lähtekää. 5. Jos teitä ei jossakin paikassa oteta vastaan, lähtekää siitä kaupungista ja pudistakaa pöly jaloistanne. Tämä on oleva todiste heitä vastaan." 6. Niin opetuslapset lähtivät matkaan. He kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla. 7. Neljännesruhtinas Herodes sai kuulla kaikesta tästä eikä tiennyt mitä ajatella. Jotkut näet sanoivat, että Johannes oli noussut kuolleista, 8. jotkut arvelivat Elian ilmestyneen maan päälle, ja toisten mukaan joku entisajan profeetoista oli noussut ylös. 9. Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut. Kuka sitten on tämä mies, josta minulle kerrotaan tuollaista?" Hän halusi nähdä Jeesuksen ja etsi tilaisuutta siihen. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 1–6 : Matt. 10:5–15
Mark. 6:7–11
– jakeet 7–9 : Matt. 14:1–2
Mark. 6:14–16
Palestiinassa oli majataloja, mutta monet niistä olivat pahamaineisia rosvojen ja prostituoitujen pesiä. Tästä syystä kunniallinen väki yöpyi mieluummin sukulaisten, ystävien tai heille suositeltujen ihmisten kodeissa. Ensimmäisen vuosisadan maailmassa vieraanvaraisuus oli ympäriinsä matkustavien kristittyjen kannalta tärkeä hyve.[1]
Viisituhatta miestä ruokitaan
10. Ja apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle kaikki, mitä olivat tehneet. Niin hän otti heidät mukaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen lähelle Beetsaida nimistä kaupunkia. 11. Mutta kun kansa sai sen tietää, seurasivat he häntä; ja hän otti heidät vastaan ja puhui heille Jumalan valtakunnasta ja teki terveiksi ne, jotka parantamista tarvitsivat. 12. Ja päivä alkoi laskea. Niin ne kaksitoista tulivat ja sanoivat hänelle: "Laske kansa luotasi, että he menisivät ympärillä oleviin kyliin ja maataloihin majoittumaan ja saamaan ravintoa, sillä täällä me olemme autiossa paikassa." 13. Mutta hän sanoi heille: "Antakaa te heille syödä." Niin he sanoivat: "Meillä ei ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa, ellemme lähde ostamaan ruokaa kaikelle tälle kansalle." 14. Sillä heitä oli noin viisituhatta miestä. Niin hän sanoi opetuslapsilleen: "Asettakaa heidät aterioimaan ruokakunnittain, noin viisikymmentä kuhunkin." 15. Ja he tekivät niin ja asettivat kaikki aterioimaan. 16. Niin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne ja mursi ja antoi opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi. 17. Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi; ja heiltä jääneet tähteet kerättiin, kaksitoista vakallista palasia.
10. Apostolit palasivat ja kertoivat Jeesukselle, mitä kaikkea olivat tehneet. Jeesus otti heidät mukaansa ja lähti Betsaidan kaupungin lähistölle saadakseen olla siellä kaikessa rauhassa. 11. Ihmiset saivat kuitenkin tietää, missä hän oli, ja lähtivät hänen peräänsä. Jeesus antoi heidän tulla luokseen. Hän puhui heille Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka olivat avun tarpeessa. 12. Kun päivä alkoi kallistua iltaan, Jeesuksen kaksitoista opetuslasta tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Lähetä ihmiset pois, että he menisivät lähiseudun kyliin ja taloihin ja hankkisivat sieltä yösijan ja ruokaa. Tämä on aivan asumatonta seutua." 13. "Antakaa te heille syötävää", sanoi Jeesus. He vastasivat: "Ei meillä ole enempää kuin viisi leipää ja kaksi kalaa – vai menemmekö ostamaan ruokaa koko tälle joukolle?" 14. Siellä näet oli noin viisituhatta miestä. Jeesus sanoi opetuslapsille: "Pankaa heidät istumaan aterialle viidenkymmenen hengen ryhmiin." 15. He tekivät niin ja järjestivät kaikki aterioimaan. 16. Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen kansalle tarjottaviksi. 17. Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista korillista. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jae 10a : Mark. 6:30–31
– jae 10b : Matt. 14:13–21
Mark. 6:32–44
Joh. 6:1–15
Pietarin uskontunnustus
18. Ja tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?" 19. He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös." 20. Niin hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Jumalan Kristus." 21. Niin hän vakavasti varoittaen kielsi heitä kenellekään tästä puhumasta 22. ja sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös." 23. Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. 24. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. 25. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? 26. Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa. 27. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan."
18. Kerran, kun Jeesus oli vetäytynyt yksinäisyyteen rukoilemaan ja opetuslapset olivat hänen kanssaan, hän kysyi heiltä: "Kuka minä ihmisten mielestä olen?" 19. He vastasivat: "Toisten mielestä sinä olet Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, toiset taas sanovat, että joku entisajan profeetta on noussut kuolleista." 20. "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Pietari vastasi: "Sinä olet Kristus, Jumalan Voideltu." 21. Jeesus kielsi heitä ankarasti puhumasta tästä kenellekään 22. ja sanoi: "Ihmisen Pojan täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista." 23. Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. 24. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava. 25. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon? 26. Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee kunniassaan, Isänsä ja pyhien enkelien kirkkaudessa. 27. Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Jumalan valtakunnan." ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 18–21 : Matt. 16:13–20
Mark. 8:27–30
Joh. 6:67–71
– jae 22 : Matt. 16:21–23
Mark. 8:31–33
– jakeet 23–27 : Matt. 16:24–28
Mark. 8:34–9:1
Joh. 12:25
Kirkastusvuorella
28. Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29. Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. 30. Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias. 31. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa. 32. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa. 33. Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: "Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi." Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi. 34. Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen. 35. Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä." 36. Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet. 37. Kun he seuraavana päivänä menivät alas vuorelta, tuli paljon kansaa häntä vastaan. 38. Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katsahda minun poikani puoleen, sillä hän on minun ainokaiseni; 39. ja katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se kouristaa häntä, niin että vaahto lähtee; ja vaivoin se hänestä poistuu, runnellen häntä. 40. Ja minä pyysin sinun opetuslapsiasi ajamaan sitä ulos, mutta he eivät voineet." 41. Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi, sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi; kuinka kauan minun täytyy olla teidän luonanne ja kärsiä teitä? Tuo poikasi tänne." 42. Ja vielä pojan tullessakin riivaaja repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin hänen isällensä. 43. Ja kaikki hämmästyivät Jumalan valtasuuruutta. Mutta kun kaikki ihmettelivät kaikkea sitä, mitä Jeesus teki, sanoi hän opetuslapsillensa: 44. "Ottakaa korviinne nämä sanat: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin." 45. Mutta he eivät käsittäneet tätä puhetta, ja se oli heiltä peitetty, niin etteivät he sitä ymmärtäneet, ja he pelkäsivät kysyä häneltä, mitä se puhe oli.
28. Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. 30. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. 31. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. 32. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. 33. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. 34. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. 35. Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!" 36. Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään. 37. Kun he seuraavana päivänä tulivat alas vuorelta, oli Jeesusta vastassa suuri ihmisjoukko. 38. Muuan mies huusi väkijoukon keskeltä: "Opettaja, minä pyydän sinua: tule katsomaan poikaani, ainoaa lastani! 39. Paha henki käy vähän väliä häneen kiinni. Hän alkaa yhtäkkiä huutaa, ja henki kouristaa häntä niin että vaahto valuu suusta. Kun henki lopulta jättää hänet, hän on aivan näännyksissä. 40. Pyysin opetuslapsiasi karkottamaan sen, mutta eivät he pystyneet." 41. Silloin Jeesus sanoi: "Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä? Tuo poikasi tänne." 42. Vielä pojan tullessakin henki paiskasi hänet maahan ja kouristi häntä. Mutta Jeesus käski ankarin sanoin saastaista henkeä poistumaan, paransi pojan ja antoi hänet isälle takaisin. 43. Kaikki olivat hämmästyksen vallassa, kun näkivät Jumalan voiman ja suuruuden. Kun kaikki hämmästelivät Jeesuksen tekoja, hän sanoi opetuslapsilleen: 44. "Painakaa mieleenne, mitä teille sanon: Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin." 45. Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä hän näillä sanoillaan tarkoitti. Se jäi heiltä salaan, niin että he eivät käsittäneet hänen puhettaan eivätkä rohjenneet kysyä häneltä sen merkitystä. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 28–36 : Matt. 17:1–9
Mark. 9:2–8
– jakeet 37–43a : Matt. 17:14–21
Mark. 9:14–29
– jakeet 43b–45 : Matt. 17:22–23
Mark. 9:30–32
Oppilaiden pikku väärinkäsityksiä
46. Ja heidän mieleensä tuli ajatus, kuka heistä mahtoi olla suurin. 47. Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti sen viereensä 48. ja sanoi heille: "Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri." 49. Silloin Johannes rupesi puhumaan ja sanoi: "Mestari, me näimme erään miehen sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia, ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme." 50. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne." 51. Ja kun hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, käänsi hän kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne. 52. Ja hän lähetti edellänsä sanansaattajia; ja he lähtivät matkalle ja menivät erääseen samarialaisten kylään valmistaakseen hänelle majaa. 53. Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli vaeltamassa kohti Jerusalemia. 54. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: "Herra, tahdotko, niin sanomme, että tuli taivaasta tulkoon alas ja hävittäköön heidät?" 55. Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä. 56. Ja he vaelsivat toiseen kylään.
46. Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. 47. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen 48. ja sanoi heille: "Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri." 49. Johannes sanoi silloin: "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme." 50. Mutta Jeesus vastasi: "Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne." 51. Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. 52. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. 53. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli matkalla Jerusalemiin. 54. Kun hänen opetuslapsensa Jaakob ja Johannes kuulivat tästä, he sanoivat: "Herra, tahdotko, että käskemme tulen iskeä taivaasta ja tuhota heidät [niin kuin Eliakin teki]?" 55. Mutta Jeesus kääntyi ja nuhteli opetuslapsia [ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette. 56. Ihmisen Poika ei tullut ihmisten sieluja kadottamaan vaan pelastamaan."]. 56. Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 46–48 : Matt. 18:1–5
Mark. 9:33–37
Joh. 13:20
– jakeet 49–50 : Mark. 9:38–41
– jae 51 : Matt. 19:1–2
Mark. 10:1
Höyhentyyny, hautajaiset ja hyvästit
57. Ja heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: "Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet." 58. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi." 59. Toiselle hän sanoi: "Seuraa minua." Mutta tämä sanoi: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni." 60. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa." 61. Vielä eräs toinen sanoi: "Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni." 62. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan."
57. Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." 58. Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." 59. Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." 60. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa." 61. Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." 62. Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan." ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 57–62 : Matt. 8:18–22
Katkelman kolme lyhyttä vuoropuhelua käsittelevät kaikki opetuslapseuden hintaa. Niissä kaikissa Jeesus myös käyttää vastauksessaan vertauskuvallista tyylilajia.
Ensimmäisessä tilanteessa joku pyrkii Jeesuksen seuraajaksi oma-aloitteisesti. Mestarin maine, tämän sanat tai teot ovat saaneet hänet kiinnostumaan ja vetävät häntä puoleensa. Mies ei kuitenkaan ole täysin tiedostanut, mihin on tarjoutumassa. Jeesus antaa ymmärtää, että hänen vaelluksillaan edes suojapaikka seuraavaksi yöksi ei ole itsestään selvä eikä taattu asia.[2]
Jeesus käytti itsestään usein nimitystä Ihmisen poika. Ajanlaskun alussa tätä käytettiin kiertoilmauksena "minulle" tai "minun asemassani olevalle henkilölle". Toisinaan halutaan kuitenkin unohtaa se seikka, että Danielin kirjassa (Dan. 7:13–14) esiintyvä arvoituksellinen hallitsija, joka korotettaisiin yli kaikkien valtakuntien, tunnettiin juuri arvonimellä Ihmisen poika.[3]
Tässä katkelmassa Jeesus voi mainiosti tarkoittaa pelkästään ensimmäistäkin.[4] "Ota innossasi huomioon, että minun kaltaiseni mies kärsii usein puutetta. Oletko myös sinä valmis siihen?" Asiassa on kuitenkin myös syvempi taso. Ihmisen pojan piti Danielin sanoin olla kunniakas ja voittoisa hallitsija. Jeesus on juuri kertonut (Luuk. 9:22), että todellisuudessa Ihmisen poika joutuu kärsimään. Nyt hän antaa ymmärtää tulevansa täysin torjutuksi. "Tiedosta se, että olet lähdössä seuraamaan hylättyä hallitsijaa."[5] Ensimmäisen vuosisadan juutalaiselle tällainen ajatus olisi ollut järkyttävä.
Toisessa tapauksessa Jeesus itse esittää kutsun, mutta kutsutulla on este. Pyyntö vaikuttaa kohteliaalta ja järkevältä. Jos mies on perheensä esikoispoika, hänen velvollisuutensa on valvoa isän hautajaisia. Sitten hän olisi vapaa seuraamaan Jeesusta. Jos isä on juuri kuollut, hänet luultavasti haudattaisiin ripeään juutalaiseen tapaan vielä samana päivänä.[6] Kuolleiden hautaaminen oli tärkeämpää kuin päivittäiset rukoukset, niin ihailtavaa ja arvokasta kuin jälkimmäinen olikin.[7] Miksi Jeesus siis tyrmää pyynnön näin suorasukaisesti?
Lähi-idästä kotoisin oleva lukija ymmärtää miehen sanat aivan toisin. Isä oli vielä elossa. Jos hän olisi ollut kuollut tai kuolemaisillaan, miksei poika ollut valvomassa ruumiin äärellä tai järjestämässä hautaamista, vaan norkoili tien varressa? "Haudata isänsä" on perinteinen sanonta, joka vielä tänäkin päivänä merkitsee pojan velvollisuutta pysyä kotona ja huolehtia vanhemmista, kunnes nämä on saatettu haudan lepoon.[8]
Pyynnön voisi siis tulkita seuraavasti: "Yhteisöni esittää minulle tiettyjä voimakkaita vaatimuksia. Et kai odota minun rikkovan näitä velvollisuuksiani?" Valitettavasti Jeesus odottaa juuri tätä, kun mainitut velvollisuudet ovat ristiriidassa hänen seuraamisensa kanssa.[9] Hänen aikansa kulttuurissa perhe oli niin tärkeä yksilön identiteetin kannalta, että tämänkaltainen kutsu vaati oppilasta käytännössä kieltämään oman olemassaolonsa, jonka perusteella tämä oli aiemmin määritellyt itsensä.[10] Samaa Jeesus toki edellytti jatkuvasti (Matt. 16:24, Mark. 8:34) – myös pari jaetta aikaisemmin (Luuk. 9:23).
Jeesuksen vastaus sisältää metaforan. "Anna (hengellisesti) kuolleiden haudata (ruumiillisesti) kuolleet."[11] Hänen ajatuksensa on seuraava: "Ihmiset, jotka tavoittelevat aineellista hyvinvointia ja yhteisönsä suosiota silloin, kun se on ristiriidassa minun seuraamiseni kanssa, ovat joutuneet ratkaisevalla tavalla eroon (kuolleet) siitä, mikä on todella tärkeää. Heissä on jotain kuolettavasti vialla; he eivät 'toimi' kuten elävän ihmisen on tarkoitus. He ovat jo eläessään eräällä tavalla menettäneet henkensä. Älä sinä ole sellainen, vaan seuraa minua."
Kolmas kandidaatti on jälleen vapaaehtoinen. Puhe vanhempien hyvästelemisestä vaikuttaa meidän korvissamme kohtuulliselta ja myös varsin järkevältä. Eikö nykyäänkin aiheuttaisi suurta surua ja hämmennystä, jos perheen poika tai tytär katoaisi sanaa sanomatta, viestiä jättämättä teille tietymättömille?
Kyse on jälleen paljon enemmästä. Kun profeetta Elia kutsui Elisa-nuorukaisen seuraajakseen, tämäkin pyysi lupaa "suudella vanhempiaan hyvästiksi" (1. Kun. 19:19–21). Elia hyväksyi viivytyksen, vaikka tiesi sen olevan pidempi kuin pelkkä "moi kaikki, mä meen nyt". Elisa teurasti härkäparin, jolla oli juuri ollut kyntämässä, paistoi eläimet ja järjesti talonsa väelle jäähyväisaterian. Saatuaan näin osoituksen omaistensa hyväksynnästä hän lähti seuraamaan Eliaa.
Lähtevä henkilö ei Lähi-idässä lausu hyvästejä – hän pyytää hyvästejä eli lupaa lähteä. Jos lähtijän aikeet hyväksytään, hän saa jäähyväiset eli menestyksen toivotuksen.[12] Nuori mies siis sanoo Jeesukselle: "Tahdon seurata sinua, mutta isäni valta on suurempi kuin sinun valtasi. Käyn ensin pyytämässä häneltä luvan." Lukijalle on ilmeistä, ettei isä ikimaailmassa anna pojalleen lupaa lähteä kyseenalaisille harharetkille.[13]
Jeesuksen vastaus sisältää viittauksen kyntämiseen. Hänen tarkoituksensa tuskin on halventaa Elisaa, joka oli myös kyntämässä kutsunsa hetkellä ja sai luvan "katsoa taakseen". Oletettavasti kyseessä on tältä osin vain yhteensattuma.[14] Kyntäminen on kuitenkin hyvä esikuva opetuslapseudesta. Lähi-idässä kevyttä puuauraa ohjattiin toisella kädellä; toisella pidettiin härät suunnassa. Auran ohjaajan oli katsottava kaiken aikaa eteensä härkien välitse, jotta linjasta tulisi suora.
Kyntö oli monivaiheinen prosessi, jossa hutilointi tärveli sekä aiemmat että tulevat vaiheet. Auran rikkoutumisen, härkien tarpeettoman väsymisen, edellisten sarkojen sotkemisen, vääränlaisen vedenkulun sekä siementen paljastumisen lintujen syötäviksi saattoi välttää vain keskittymällä siihen, mitä oli ryhtynyt tekemään.[15] Samalla tavoin tuottaa hankaluuksia, jos Jeesuksen seuraajan mieli on osaksi kiinni menneessä. Hänen on jätettävä tietyt asiat taakseen ja keskityttävä koko sydämestään siihen, mitä on saanut kutsun tehdä. Kuinka moni olisi vakaumuksellinen kristitty, jos olisi ensin kysynyt siihen luvan vanhemmiltaan?
Monissa Jeesuksen vertauksissa loppu jää auki. Emme tiedä, tuliko tuhlaajapojan veli (Luuk. 15:28) sisään. Emme liioin tiedä, kuinka Jeesuksen opetuslapseksi tarjoutuneet miehet toimivat. Kiristikö ensimmäinen vyönsä, vakavoitui ja astui riviin? Vai jäikö hän tyrmistyneenä tienposkeen kauhistuttuaan suurta hintaa? Hylkäsikö keskimmäinen mies yhteisön velvoitteet kiireellisen tehtävän vuoksi vai jäikö hän pariksi vuosikymmeneksi kotiinsa? Oliko kolmas valmis tunnustamaan Jeesuksen vallan ja toimimaan siksi perheensä tahtoa vastaan? Tällaisissa kertomuksissa lukijan on tarkoitus itse ottaa kantaa kuhunkin kysymykseen – omalla kohdallaan.
luku 8
luku 10
