luku 10
luku 12
Markuksen evankeliumi, luku 11
luotu 28.5.2024 klo 16:24
muokattu 7.11.2024 klo 14:40
| 1–11 | Riemukas vastaanotto |
| 12–26 | Jeesus sekoittaa temppelin |
| 27–33 | Jeesuksen valtuuksia kysytään |
Riemukas vastaanotto
1. Ja kun he lähestyivät Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle, lähetti hän kaksi opetuslastaan 2. ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. 3. Ja jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', niin sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin'." 4. Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen. 5. Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: "Mitä te teette, kun päästätte varsan?" 6. Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli käskenyt; ja he antoivat heidän mennä. 7. Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään. 8. Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä, joita katkoivat kedoilta. 9. Ja ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! 10. Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee. Hoosianna korkeuksissa!" 11. Ja hän kulki sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen.
1. Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan 2. ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. 3. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin." 4. Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. 5. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: "Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?" 6. He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. 7. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. 8. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. 9. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! 10. Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa! 11. Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea, mutta koska oli jo myöhä, hän lähti kahdentoista opetuslapsensa kanssa Betaniaan. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 1–11 : Matt. 21:1–9
Luuk. 19:28–40
Joh. 12:12–19
Jeesus sekoittaa temppelin
muokattu 24.9.2024 klo 12:24
12. Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä. 13. Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika. 14. Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö." Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen. 15. Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet, 16. eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta. 17. Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." 18. Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa. 19. Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle. 20. Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten. 21. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut." 22. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan. 23. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. 24. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. 25. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne." 26. (Jae puuttuu käännöksestä.)
12. Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. 13. Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei ollut viikunoiden aika. 14. Silloin Jeesus sanoi puulle: "Älköön kukaan enää ikinä syökö sinun hedelmääsi!" Hänen opetuslapsensa kuulivat tämän. 15. He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat 16. eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta. 17. Hän opetti ihmisiä näin: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone'? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan." 18. Ylipapit ja lainopettajat kuulivat tämän ja miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. He pelkäsivät häntä, koska hänen opetuksensa oli tehnyt ihmisiin voimakkaan vaikutuksen. 19. Illan tultua Jeesus ja opetuslapset lähtivät kaupungin ulkopuolelle. 20. Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten. 21. Silloin Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, katso! Puu, jonka kirosit, on kuivettunut." 22. Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan. 23. Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!', se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo. 24. Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. 25. Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. [26. Jos te ette anna anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne."] ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 12–14 : Matt. 21:18–19
– jakeet 15–17 : Matt. 21:10–17
Luuk. 19:45–46
– jakeet 18–19 : Luuk. 19:47–48
– jakeet 20–24 : Matt. 21:20–22
– jae 25 : Matt. 6:14–15
Rahanvaihtajien ja uhrieläinten myyjien palvelut olisi mainiosti voitu sijoittaa läheiseen Kidronin laaksoon, mutta sen sijaan (kenties melko tuoreeltaan) heidät oli päästetty temppelialueelle.[1] Nyt "pakanoiden esipiha", jonka tarkoitus oli olla vierasmaalaisille rukouksen ja Jumalan kohtaamisen paikka, oli täynnä eläinten meteliä ja valuuttakojujen hälinää. Pakanoita sinne ei mieluusti päästetty, eikä toisaalta ollut mitään järkeä haaskata näin suurta tilaa heidän puolestaan rukoilemiseen.[2]
Jeesus syytti temppeliviranomaisia siitä, että nämä olivat muuttaneet kaikkien kansojen rukoushuoneen (jae 17, Jes. 56:3,6–7) "ryövärien luolaksi" (Jer. 7:11). Kyse ei ollut ensisijaisesti taloudellisesta riistosta, jota eläinten ja valuutan myynnin helposti ajatellaan olevan – ajan kielenkäytössä kreikan sana λῃστής (lēstēs) merkitsi väkivaltaista vallankumouksellista. Temppelistä oli tullut kansallismielisen väkivallan taikakalu, joka suojelisi Israelia pakanoilta.[3] Aabrahamille annetun siunauksen (1. Moos. 12:3) tarkoitus oli, että juutalaiset olisivat siunaukseksi muille kansoille ja levittäisivät Jumalan tuntemusta sen keskuuteen (Jes. 2:2–4, Jer. 3:17). Israel oli kuitenkin sysännyt tehtävänsä syrjään ja kaipasi lähinnä, että Jumalan tuomio vihdoin lankeaisi pakanoiden ylle.
Profeettana Jeesus langetti temppelille symbolisen tuomion Jesajan (Jes. 20:1–6), Jeremian (Jer. 19:1–15) ja Hesekielin (Hes. 4:1–17) tapaan. Monet hänen varoituksistaan keskittyivät temppelin tuhoon pakanakansojen käsissä (esim. Matt. 7:24–27, Mark. 13:1–2, Luuk. 19:41–44). Jeesus oli myös julistanut Israelin Jumalan saapuvan kuninkaana ja palaavan Siioniin (Sak. 6:12, 9:9; Jes. 4:2–6; Jes. 60:1–3). Se merkitsisi maanpaon päättymistä (Mark. 4:3,8, Jes. 55:10–13, 6:13, Jer. 31:27–28,31–32, Esra 9:2) ja temppelin uudistamista (Mal. 3:1–4), mutta myös vaaraa (Sak. 14:1–5). Turmeltunut temppeli nykyisine valtiaineen oli tuomion alainen.[4]
Kun Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja päästi eläimet karkuun, temppelin uhritoimitukset katkesivat hetkeksi. Virheettömiä uhrieläimiä ei näet voinut ostaa eikä kaupankäyntiin tarvittavaa puhdasta temppelivaluuttaa voinut vaihtaa maalliseen arkirahaan.[5] Jeesuksen teko toimi symbolisena esikuvana temppelin vääjäämättömästä tuomiosta ja lopulta v. 70 toteutuvasta tuhosta.[6] Liiton Jumala ei palatessaan asettuisikaan temppeliin ja vahvistaisi sen nykyistä tilaa; hän päinvastoin kukistaisi saastuneen huoneensa Rooman armeijan mahtia käyttäen.[7]
Jeesuksen valtuuksia kysytään
muokattu 7.11.2024 klo 14:40
27. Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa 28. ja sanoivat hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?" 29. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. 30. Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle." 31. Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?' 32. Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" - sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta. 33. Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen."
27. He tulivat taas Jerusalemiin. Kun Jeesus kävi temppelissä, tulivat ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat hänen luokseen. 28. He kysyivät häneltä: "Millä valtuuksilla sinä tällaista teet? Kuka sinut on valtuuttanut tekemään tätä?" 29. Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Vastatkaa te ensin minulle, niin minä sanon teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen. 30. Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä? Mitä sanotte?" 31. He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?' 32. Sanoisimmeko sitten: 'Ihmisistä'?" Mutta he pelkäsivät kansaa, sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella profeetta. 33. Niin he vastasivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen." ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 27–33 : Matt. 21:23–27
Luuk. 20:1–8
Keskeisimpiä seikkoja yksilön elämässä 1. vuosisadalla oli "kasvojen" eli kunnian säilyttäminen. Syntymässä saadun aseman ja arvon lisäksi kunniaa saattoi päivittäin sekä hankkia että menettää. Juutalaiset johtomiehet olivat tuon tuostakin murentamassa Jeesuksen kunniaa niin kutsutussa haaste–vastapisto -pelissä (engl. challenge–riposte) – esimerkiksi esittämällä vaikeita kysymyksiä, joilla saisivat hänet ansaan.[8] Jeesus ei ainoastaan väistänyt ansoja, vaan esitti niin piinallisia vastakysymyksiä, että haastajat eivät kyenneet ottamaan niihin kantaa. Tarkkailevan yleisön silmissä Jeesuksen kunnia lisääntyi, kun taas hänen vihamiehensä joutuivat häpeään (eivät "hävenneet" tai "olleet häpeissään", kuten sanat joskus virheellisesti käännetään).[9]
luku 10
luku 12
