Psalmien kirja,
luku 108
Psalmien kirja,
luku 110

Psalmien kirja, luku 109


1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. 2. Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä. 3. Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. 4. Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. 5. He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. 6. Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. 7. Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. 8. Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa. 9. Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. 10. Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta. 11. Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. 12. Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa. 13. Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. 14. Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. 15. Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. 16. Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet. 17. Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. 18. Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy. 19. Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy. 20. Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. 21. Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut. 22. Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani. 23. Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. 24. Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi. 25. Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä. 26. Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen; 27. ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit. 28. Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. 29. Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta. 30. Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. 31. Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

1. Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene! 2. Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita. 3. Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan. 4. He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa! 5. He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla. 6. Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan! 7. Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi. 8. Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa. 9. Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi. 10. Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta. 11. Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät. 12. Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan. 13. Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä. 14. Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko, 15. pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä! 16. Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan. 17. Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta! 18. Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy. 19. Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan. 20. Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa. 21. Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut! 22. Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla. 23. Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka. 24. Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa. 25. Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät. 26. Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut! 27. Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat. 28. Kirotkoot vain – sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan – heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita. 29. Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan. 30. Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän. 31. Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita. ©

 
Psalmien kirja,
luku 108
Psalmien kirja,
luku 110
 

Ota yhteyttäX