Psalmien kirja, luku 109

^1.Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti. ^2.Sillä he ovat avanneet minua vastaan jumalattoman ja petollisen suun, he puhuttelevat minua valheen kielellä. ^3.Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. ^4.Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. ^5.He kostavat minulle hyvän pahalla ja rakkauteni vihalla. ^6.Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. ^7.Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. ^8.Hänen päivänsä olkoot harvat, ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa. ^9.Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi ja hänen vaimonsa leskeksi. ^10.Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten, anelkoot kaukana kotinsa raunioilta. ^11.Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa, ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä. ^12.Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta, älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa. ^13.Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon, pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa. ^14.Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistossa, älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois. ^15.Olkoot ne Herran edessä alati, ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä. ^16.Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet. ^17.Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. ^18.Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi ja hänen luihinsa niinkuin öljy. ^19.Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy. ^20.Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan. ^21.Mutta sinä, Herra, Herra, auta minua nimesi tähden, sillä sinun armosi on hyvä, pelasta minut. ^22.Sillä minä olen kurja ja köyhä, ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani. ^23.Minä katoan pois kuin pitenevä varjo, minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka. ^24.Polveni horjuvat paastoamisesta, ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi. ^25.Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen, minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä. ^26.Auta minua, Herra, minun Jumalani, pelasta minut armosi jälkeen; ^27.ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi, että sinä, Herra, sen teit. ^28.Jos he kiroavat, siunaa sinä, jos he nousevat, joutukoot häpeään, mutta palvelijasi saakoon iloita. ^29.Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna, ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta. ^30.Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä. ^31.Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.

^1.Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Jumala, sinä jota ylistän, älä enää vaikene! ^2.Minun vainoojani ovat avanneet suunsa, nuo jumalattomat ja petturit! He puhuvat minulle valheita. ^3.Joka puolelta he sinkoavat ilkeitä sanoja ja hyökkäävät syyttä minua vastaan. ^4.He palkitsevat ystävyyteni syytöksin. En ole tehnyt mitään pahaa! ^5.He maksavat hyvän pahalla, ystävyyteni vihalla. ^6.Pane ankara syyttäjä vastustajani kimppuun, pane armoton mies todistamaan häntä vastaan! ^7.Kun hänen asiansa on oikeudessa, hänet tuomittakoon syylliseksi, hänen rukouksensakin katsottakoon pahaksi teoksi. ^8.Vähiin jääkööt hänen elämänsä päivät, toinen ottakoon hänen työnsä ja toimensa. ^9.Jääkööt hänen lapsensa orvoiksi, jääköön hänen vaimonsa leskeksi. ^10.Joutukoot hänen lapsensa kerjuulle, mieron tielle kotinsa raunioilta. ^11.Riistäköön koronkiskuri hänen omaisuutensa, ryöstäkööt vieraat hänen työnsä hedelmät. ^12.Älköön kukaan osoittako hänelle armoa, älköön kukaan säälikö hänen orpoja lapsiaan. ^13.Sammukoon hänen sukunsa, jo toisessa polvessa kadotkoon hänen nimensä. ^14.Hänen isiensä synnit pysykööt Herran muistissa, hänen äitinsä rikkomukset älkööt unohtuko, ^15.pysykööt ne aina Herran edessä. Hävittäköön Herra heidän muistonsa maan päältä! ^16.Tuo mies ei ajatellutkaan tehdä hyvää. Hän vainosi köyhää ja avutonta, ajoi murtuneen ihmisen kuolemaan. ^17.Hän syyti kirouksia - saakoon itse ne päälleen! Ketään hän ei siunannut - jääköön itse siunauksetta! ^18.Kietokoon kirous hänet kuin vaate, menköön se hänen sisäänsä kuin vesi, hänen luihinsa kuin liukas öljy. ^19.Olkoon se viittana hänen yllään, vyönä hänen lanteillaan. ^20.Näin tehköön Herra niille, jotka minua syyttävät, niille, jotka puhuvat minusta pahaa. ^21.Herra, minun Herrani, tule avukseni nimesi kunnian tähden! Sinä olet hyvä ja uskollinen, pelasta minut! ^22.Minä olen köyhä ja avuton, sydämeni on haavoilla. ^23.Minä katoan kuin väistyvä varjo, minut huitaistaan pois kuin heinäsirkka. ^24.Polveni horjuvat paastoamisesta, olen pelkkää luuta ja nahkaa. ^25.Vainoojani pilkkaavat minua, nyökyttelevät päätään, kun minut näkevät. ^26.Auta minua, Herra, Jumalani! Sinä, joka olet uskollinen, pelasta minut! ^27.Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman, saakoot tietää, että sinä, Herra, autat. ^28.Kirotkoot vain – sinä siunaat. Nouskoot minua vastaan – heidän käy huonosti, mutta palvelijasi saa iloita. ^29.Olkoon pilkka syyttäjieni vaatteena, häpeä heidän viittanaan. ^30.Suureen ääneen minä kiitän Herraa, kansan keskellä minä häntä ylistän. ^31.Hän seisoo sorretun vierellä ja pelastaa hänet niiden käsistä, jotka tahtovat hänet tuomita. ©