Psalmit, luku 21
Psalmit, luku 23

Psalmit, luku 22

luotu 31.3.2013 klo 16:52


Sisällys

1–12 Kun Jumala on kaukana
13–19 Vanhurskaan kärsimys
19–32 Se on täytetty

Kun Jumala on kaukana

1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. 2. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? 3. Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. 4. Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä. 5. Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät. 6. He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään. 7. Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky. 8. Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään: 9. "Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt." 10. Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla; 11. sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. 12. Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.

1. Laulunjohtajalle. Niin kuin "Aamuruskon peura". Daavidin psalmi. 2. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. 3. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. 4. Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. 5. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, 6. sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet. 7. Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. 8. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: 9. "Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!" 10. Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. 11. Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen. 12. Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta. ©

 

Daavid on laatinut psalminsa 22 syvän ahdistuksen keskellä, todennäköisesti paetessaan kuningas Saulia. Alussa oleva lyhyt selvennös aijeleth shahar ('peura aamunkoitossa') on ajan saatossa muuttunut hämäräksi. Sanojen on tulkittu tarkoittavan sävelmää, johon teksti on määrä sovittaa, tai instrumenttia, jolla laulua on määrä säestää. Kyseessä voi myös olla kuvaus psalmin sisällöstä: viaton kärsijä, joka pakenee peuran tavoin, saa vihdoin nähdä lohdutuksen aamun koittavan.

"Kun hätä on suurin, on apukin lähellä." Kokemus siitä, että Jumala on pahimman hädän hetkellä varattu tai auttaa väärällä tavalla jos lainkaan, on yhteinen lukemattomille ihmisille. Jumalan olemassaoloa vastaan esitetyistä argumenteista on kärsimyksen ongelma vakuuttavimpia, ja vaikkei se olekaan viime kädessä filosofisesti mitenkään kestävä, se vetoaa meihin tunnetasolla hyvin syvästi. Daavid kokee, ettei Jumala vastaa hänen huutoonsa – kirjaimellisesti tuskankarjuntaansa (וַגה (waḡh)) – ja vetoaa apua saadakseen Jumalan aiempaan, demonstroituun uskollisuuteen.

Jokainen evankeliuminsa lukenut tunnistaa välittömästi jakeen 2 alun. Ristille naulittu Jeesus huutaa Matteuksen (Matt. 27:46) ja Markuksen (Mark. 15:34) mukaan juuri nämä sanat, tosin arameankielellä. Kun juutalainen rabbi siteerasi Tooran katkelman alkua, hänen oppilaansa palauttivat välittömästi koko katkelman mieleensä ulkomuistista. Yksi Jeesuksen tarkoituksista on selvästi saada ristin juurella tarkkailevat opetuslapset näkemään tapahtumissa tämän profeetallisen psalmin täyttymys.

Vaikka psalmi 22 onkin kuvaus Daavidin henkilökohtaisesta tuskasta ja ahdingosta, sen kielikuvat toteutuvat hämmästyttävän yksityiskohtaisesti ja kirjaimellisesti Jeesuksen teloituksen yhteydessä tuhat vuotta myöhemmin. Ristiinnaulitseminen oli äärimmäisen häpeällinen kuolintapa, "orjan kuolema", jonka päämääränä oli riisua tuomitun kunnia ja ihmisyys (jae 7). Ylipapit ja ohikulkijat pilkkaavat Jeesusta juuri psalmin sanoin (Matt. 27:39–43).

Kommentoi tätä katkelmaa

Vanhurskaan kärsimys

13. Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut, 14. avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat. 15. Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani. 16. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. 17. Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat. 18. Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen; 19. he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.

13. Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat, 14. kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan. 15. Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. 16. Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! 17. Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, 18. ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, 19. jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa. ©

 

Härkien, leijonien tai villien koirien piirittämäksi ei ole erityisen miellyttävää joutua. Siksi nämä vaaralliset eläimet soveltuvat erinomaisesti kielikuviksi Daavidin vihamiehistä, jotka jahtasivat häntä herkeämättä saadakseen hänet surmatuksi.

Ilmaukset muuttuvat psalmin edetessä hämmentäviksi, mikäli niiden tarkoitus on kuvata ainoastaan pakenevan kuninkaan ahdistusta. Sen sijaan ristiinnaulitseminen saa kirjaimellisesti käsivarsien nivelet ja etenkin olkapäät sijoiltaan, koska enimmän aikaa koko ruumiin paino on täysin luonnottomassa asennossa niiden varassa. Monet ristiinnaulituista menehtyivät sydänkohtaukseen, jonka ruoskiminen, shokki, nestehukka ja verenhukka aiheuttivat (jae 15); näistä seurasi myös ankara jano (Ps. 22:16).[1]

Viittaus vaatteiden jakamiseen ja puvun arpomiseen (jae 19) on tyrmistyttävä. Tuhat vuotta myöhemmin teloituksesta vastaavat roomalaiset sotilaat jakoivat usein tuomittujen vaatteet ja muun irtaimen omaisuuden keskenään, minkä kaikki evankelistat toteavat myös Jeesuksen kohdalla tapahtuneen (Matt. 27:35, Mark. 15:24, Luuk. 23:34, Joh. 19:23–24). Mutta olisiko Daavid joutunut kirjaimellisesti kokemaan jotain tällaista? Todennäköisesti ei. Miksi – profeetallista näkökykyä lukuun ottamatta – hän sitten valitsi kaikista vaihtoehdoista näin erikoisen kielikuvan?

Psalmin jae 17 on pitkään ollut tekstuaalisesti ongelmallinen. Tutkijoiden enemmistö on päätynyt siihen, että 'leijonasta' puhuva masoreettinen tekstilinja on turmeltunut, koska sana ei lainkaan sovi tekstiin sen enempää ajatuksen puolesta kuin kieliopillisestikaan.[2] Alkuperäinen teksti, joka käännettiin kreikaksi jo 3. vuosisadalla eKr, puhui 'lävistämisestä'. Kaikkien muiden ristiinnaulitsemiseen sopivien yksityiskohtien lisäksi kärsijän kädet ja jalat on siis lävistetty (ei ympäripyöreästi 'runneltu', kuten KR1992 kääntää: samaa sanajuurta käytetään toistuvasti kaivojen kaivamisesta eli reikien tekemisestä).

Kommentoi tätä katkelmaa

Se on täytetty

19. he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa. 20. Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni. 21. Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä. 22. Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista - vastaa minulle. 23. Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 24. Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä. 25. Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa. 26. Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä. 27. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti. 28. Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä; 29. sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita. 30. Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä. 31. Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta. 32. He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.

19. jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa. 20. Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi! 21. Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta, 22. pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista! 23. Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 24. Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa! 25. Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. 26. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni. 27. Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti! 28. Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, 29. sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. 30. Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä, 31. mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen, 32. ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt. ©

 

Viimein psalmin päähenkilön kohtalo kääntyy. "Kaukana ollut" Jumala paljastaa voimansa ja vastaa avunpyyntöön – pelastaa anojan häntä vainonneilta "koirilta, leijonilta ja villihäriltä". Sana יהיד (yhyḏ) (jahid) jakeessa 21 tarkoittaa jotakin ainutlaatuista ja korvaamatonta, kuten omaa henkeä, mutta VT:ssa se merkitsee toistuvasti ainoata poikaa (esim. 1. Moos. 22:2). Samaa sanaa käytetään Sak. 12:10:ssa, missä Jumala itse sanoo olevansa 'lävistetty' ja kuin 'ainokainen Poika'. Ei ihme, että Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa (Hepr. 2:11–12) juuri psalmin jakeeseen 23 ja katsoo sen sopivan Jeesuksen suuhun.

Kärsimyksestä ja kuolemasta korotettu laulaja julistaa koko maailmalle Jumalan suuruutta ja kunniaa tämän mahtavien pelastustekojen tähden. Kun Jumala toimii, hän tekee jotain todella merkityksellistä: "kaikki maan ääret" (j. 28-29) saavat kuulla siitä ja kääntyvät hänen puoleensa palvomaan ja ylistämään häntä ainoana todellisena hallitsijana. Olisiko kyse jostakin mittaluokkaa isommasta kuin yhden pakomatkalla olevan Daavidin selviytymisestä hengissä? Merkittävin juutalainen kommentoija RASHI kertoo psalmin puhuvan pelastuksen ajasta ja Messiaan päivistä.[3]

Psalmin loppuosan (länsimaalaiselle) outo puhe syömisestä (Ps. 22:27,30) viittaa juutalaisten omassa tulkinnassa odotettuun Messiaan ateriaan, josta Jeesuksen asettama ehtoollinen on esikuva.[4] Hänen uhrinsa tuo sen kaivatun uuden liiton, jonka lupauksilleen uskollinen Jumala on luvannut vihkiä voimaan. Juuri tuota liittouskollisuutta – vanhurskautta – tuleville sukupolville saadaan julistaa (j. 32)[5] Psalmin viimeiset sanat, "hän on tämän tehnyt", ovat uhrikieltä. Suoraan suomennettuna (tai arameaksi käännettynä) ne vastaavat täsmälleen sitä, mitä Jeesus huusi ristiltä (Joh. 19:30) – se on täytetty. Työ on suoritettu loppuun.

Kommentoi tätä katkelmaa

Psalmit, luku 21
Psalmit, luku 23

Viitteet

 1) Holding: Another Lesson in Biblical Hyperbole, luettu 31.3.2013.

 2) Miller: Good Question – did the Christians simply invent the "pierced my hands and feet" passage in Psalm 22?, luettu 31.3.2013.

 3) Santala: Suudelma hunnun läpi, 58.

 4) Santala: Suudelma hunnun läpi, 58.

 5) Heprean ja juutalaisuuden asiantuntija, rovasti Risto Santala moittii KR1992:a tässä kohdassa erityisesti vanhurskaus-käsitteen hukkaamisesta ja vaihtamisesta hyvyyteen (Santala: Suudelma hunnun läpi, 57-58).

Ota yhteyttä