Psalmien kirja, luku 52
1. Veisuunjohtajalle; Daavidin mietevirsi, 2. kun edomilainen Dooeg tuli ja ilmoitti Saulille, sanoen hänelle: "Daavid on mennyt Ahimelekin taloon." 3. Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati. 4. Sinun kielesi punoo turmiota, se on kuin terävä partaveitsi, sinä petoksen tekijä. 5. Sinä rakastat pahaa etkä hyvää, sinä puhut valhetta etkä totta. Sela. 6. Sinä rakastat kaikkia surman sanoja, sinä kavala kieli. 7. Sentähden myös Jumala kukistaa sinut ainiaaksi, hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut majastasi, repäisee sinut juurinesi elävien maasta. Sela. 8. Ja vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät, ja he nauravat häntä: 9. "Katso, siinä on mies, joka ei pitänyt Jumalaa turvanansa, vaan luotti suureen rikkauteensa ja röyhkeili häijyydessänsä." 10. Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti. 11. Minä kiitän sinua iäti, että sen teit, ja minä odotan sinun hurskaittesi edessä sinun nimeäsi, sillä se on hyvä.
1. Laulunjohtajalle. Virsi, jonka Daavid sepitti, 2. kun edomilainen Doeg oli kertonut Saulille: "Daavid on mennyt Ahimelekin luo." 3. Miksi ylpeilet pahuudellasi, sankari? Jumalan uskollisuus kestää päivästä päivään. 4. Sinä punot turmiollisia juonia, kielesi on kuin terävä veitsi, sinä petturi! 5. Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää, valhetta enemmän kuin totuutta. (sela) 6. Sinä rakastat parjausta ja panettelua, petoksen kieltä. 7. Sen tähden Jumala murskaa sinut, hän tarttuu sinuun ja tempaa sinut teltastasi, kiskoo juuresi irti elävien maasta. (sela) 8. Kun hurskaat tämän näkevät, pelko valtaa heidät. Mutta pian he nauravat: 9. "Noin siinä kävi, kun hän ei ottanut Jumalaa turvakseen! Hän luotti suureen rikkauteensa, turvautui tuhoisiin juoniinsa." 10. Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. Alati minä luotan Jumalan armoon. 11. Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan sinun nimeesi, sillä sinä olet hyvä omiasi kohtaan. ©