1. Mooseksen kirja, luku 29
1. Mooseksen kirja, luku 31

1. Mooseksen kirja, luku 30

luotu 9.10.2017 klo 17:21


Sisällys

25–34 Jaakob yrittää lähteä
35–43 Jaakob jalostaa pienkarjaa

1. Kun Raakel näki, ettei hän synnyttänyt Jaakobille, kadehti hän sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen." 2. Niin Jaakob vihastui Raakeliin ja sanoi: "Minäkö olen Jumala, joka on kieltänyt sinulta kohdun hedelmän?" 3. Mutta Raakel sanoi: "Tässä on orjattareni Bilha; yhdy häneen, että hän synnyttäisi minun helmaani ja minäkin siten saisin lapsia hänestä." 4. Ja hän antoi hänelle orjattarensa Bilhan vaimoksi ja Jaakob yhtyi häneen. 5. Ja Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. 6. Niin Raakel sanoi: "Jumala hankki minulle oikeuden, ja hän kuuli minun ääneni ja antoi minulle pojan." Sentähden hän antoi hänelle nimen Daan. 7. Ja Bilha, Raakelin orjatar, tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan. 8. Niin Raakel sanoi: "Jumalan taisteluja minä olen taistellut sisareni kanssa ja olen voittanut." Ja hän antoi hänelle nimen Naftali. 9. Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä, otti hän orjattarensa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi. 10. Ja Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille pojan. 11. Niin Leea sanoi: "Onneksi!" Ja hän antoi hänelle nimen Gaad. 12. Ja Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille toisen pojan. 13. Niin Leea sanoi: "Onnellista minua! Niin, naiset ylistävät minua onnelliseksi." Ja hän antoi hänelle nimen Asser. 14. Mutta Ruuben meni kerran ulos nisunleikkuun aikana ja löysi lemmenmarjoja vainiolta ja toi ne äidillensä Leealle. Niin Raakel sanoi Leealle: "Anna minulle poikasi lemmenmarjoja." 15. Leea vastasi hänelle: "Eikö riitä, että olet vienyt minulta mieheni, koska tahdot ottaa vielä poikani lemmenmarjatkin?" Raakel sanoi: "Olkoon, maatkoon hän tämän yön sinun kanssasi, kunhan saan poikasi lemmenmarjat." 16. Kun Jaakob illalla palasi vainiolta, meni Leea häntä vastaan ja sanoi: "Minun luokseni sinun on tultava, sillä minä olen ostanut sinut poikani lemmenmarjoilla." Ja hän makasi sen yön hänen kanssaan. 17. Ja Jumala kuuli Leeaa, ja Leea tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan. 18. Niin Leea sanoi: "Jumala on palkinnut minulle sen, että annoin orjattareni miehelleni." Ja hän antoi hänelle nimen Isaskar. 19. Ja Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan. 20. Silloin Leea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni on asuva minun luonani, sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Ja hän antoi hänelle nimen Sebulon. 21. Sitten hän synnytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina. 22. Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa. 23. Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Jumala on ottanut pois minun häpeäni." 24. Ja hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: "Herra antakoon minulle vielä toisen pojan."

1. Kun Raakel näki, ettei hän saanut lapsia, hän alkoi kadeh­tia sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Auta minua saamaan lapsia, tai muuten minä kuolen!" 2. Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: "Olenko minä muka Jumala? Minäkö olen estänyt sinua saamasta lapsia?" 3. Raakel sanoi: "Tuossa on orjattareni Bilha. Tee hänen kans­saan lapsia, jotka tulevat minun omikseni. Näin minustakin voi tulla äiti." 4. Raakel antoi orjattarensa Bilhan Jaakobille vaimok­si, ja Jaakob yhtyi häneen. 5. Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. 6. Silloin Raakel sa­noi: "Jumala on ratkaissut asian minun hyväkseni. Hän on kuullut rukoukseni ja antanut minulle pojan." Sen vuoksi Raakel antoi pojalle nimeksi Dan. 7. Sitten Raakelin orjatar Bilha tuli uudelleen ras­kaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan. 8. Raakel sanoi: "Minä olen käynyt sisareni kanssa ankaran kamppailun, ja nyt olen voitta­nut." Ja hän antoi pojalle nimeksi Naftali. 9. Kun Lea näki, ettei hän enää saanut lapsia, hän antoi orjat­tarensa Silpan Jaakobille vaimoksi, 10. ja Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan. 11. Lea sanoi: "Tuokoon hän onnea!", ja antoi pojalle nimek­si Gad. 12. Sitten Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille vielä toisen pojan, 13. ja Lea sanoi: "Miten onnellinen minä olenkaan! Nyt naiset ylistä­vät minua onnelli­seksi." Ja hän antoi pojalle nimek­si Asser. 14. Kerran vehnänleikkuun aikaan Ruuben lähti ulos kävelemään. Hän löysi vainiolta lemmenmarjoja ja vei ne äidilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Leal­le: "Anna minullekin poikasi tuomia lemmenmarjoja." 15. Mutta Lea vastasi hänelle: "Eikö riitä, että sinä olet jo vienyt minulta mieheni, kun nyt vielä tahdot poikani lemmenmarjat?" Raakel sanoi: "Olkoon men­neeksi, Jaakob saa ensi yönä maata sinun kanssasi, kunhan minä saan poikasi lemmenmarjat." 16. Ja kun Jaakob illalla palasi laitu­melta, Lea meni häntä vastaan ja sanoi: "Sinun on nyt maatta­va minun kanssani, sillä minä olen ostanut sinut itselleni poikani löytämillä lemmenmarjoilla." Jaakob makasi sinä yönä hänen kanssaan. 17. Jumala kuuli Lean rukoukset, ja Lea synnyt­ti Jaakobille viidennen pojan. 18. Lea sanoi: "Jumala on korvannut minulle sen, että annoin orjattareni miehelleni." Ja hän antoi pojalle nimeksi Isaskar. 19. Sitten Lea tuli taas raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan. 20. Lea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni vihdoinkin pysyy minun luonani, sillä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Ja hän antoi pojalle nimeksi Sebulon. 21. Sen jälkeen Lea synnytti vielä tyttären ja antoi hänelle nimeksi Dina. 22. Mutta Jumala muisti myös Raakelia ja kuuli hänen rukouksen­sa. Hän antoi Raakelin tulla hedelmällisek­si, 23. ja Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän sanoi: "Jumala on ottanut pois minun häpeäni." 24. Hän antoi pojalle nimeksi Joosef ja sanoi: "Anta­koon Herra minulle vielä toisen pojan." ©

 

Jaakob yrittää lähteä

25. Ja kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, sanoi Jaakob Laabanille: "Päästä minut menemään kotiini ja omaan maahani. 26. Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut, mennäkseni pois; sillä tiedäthän itse, kuinka olen sinua palvellut." 27. Laaban vastasi hänelle: "Jospa saisin armon silmiesi edessä! Merkkini ilmoittavat, että Herra sinun tähtesi on siunannut minua." 28. Ja hän sanoi vielä: "Määrää palkka, joka minun on sinulle maksettava, niin minä sen annan." 29. Hän vastasi hänelle: "Itsehän tiedät, kuinka minä olen sinua palvellut ja millaiseksi karjasi on tullut minun hoidossani. 30. Sillä vähän sinulla oli ennen minun tuloani, mutta sitten se on karttunut suureksi, ja Herra on siunannut sinua, missä vain minä liikuin. Mutta milloin saan ruveta tekemään työtä minäkin oman perheeni hyväksi?" 31. Hän vastasi: "Mitä minun on sinulle annettava?" Jaakob sanoi: "Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Jos myönnät minulle tämän, niin minä yhä edelleen paimennan ja vartioitsen sinun laumojasi: 32. minä tarkastan tänään kaiken laumasi; erota siitä pois kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat sekä karitsoista kaikki mustat ja vuohista kirjavat ja pilkulliset. Ja minun palkkani on sitten oleva tämä, 33. ja siinä minun rehellisyyteni tulee toteennäytetyksi: kun vasta tulet omin silmin katsomaan minun palkkaani, niin kaikki vuohet, jotka eivät ole pilkullisia eivätkä kirjavia, ja kaikki karitsat, jotka eivät ole mustia, katsottakoon minun varastamikseni." 34. Laaban vastasi: "Hyvä, olkoon, niinkuin olet puhunut."

25. Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Labanille: "Salli minun lähteä kotiin, omaan maaha­ni. 26. Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden takia olen palvellut sinua, sitten minä lähden. Sinä tie­dät kyllä, miten hyvin olen sinua palvel­lut." 27. Laban vastasi: "Jää toki vielä tänne! Minä olen tutkinut ennusmerkkejä ja saanut tietää, että juuri sinun takiasi Herra on siunannut minua." 28. Ja hän sanoi vielä: "Määrää itse, paljonko haluat minulta palkkaa, minä kyllä maksan sen." 29. Jaakob sanoi hänelle: "Tiedät itsekin, miten minä olen sinua palvellut ja miten sinun karjasi on lisäänty­nyt minun hoidossani. 30. Se vähä, mitä sinulla oli ennen minun tuloani, on kasvanut moninkertaiseksi. Minun askelissani on Herran siunaus tullut sinullekin. Mutta enkö minä nyt jo saisi ryhtyä työhön oman perheeni hyväksi?" 31. Silloin Laban kysyi: "Mitä minun pitäisi antaa sinulle?" Jaakob vastasi: "Sinun ei tarvitse antaa minulle mitään. Mutta jos suostut siihen, mitä nyt ehdotan sinulle, niin minä paimen­nan ja vartioin sinun vuohiasi ja lampaitasi edelleen­kin. 32. Tänään minä tarkastan koko sinun vuohi- ja lammaskarja­si. Vie sinä siitä pois kaikki täplikkäät ja kirjavat lampaat ja nuorista pässeistä kaikki mustanruskeat, sekä vuohista kaikki kirjavat ja täplikkäät. Minun palkkani olkoon tämä, 33. ja osoittakoon se, miten vähään minä tyydyn: kun aikanaan tulet tarkastamaan laumaa, niin minun palkakseni jääkööt ainoastaan täplikkäät ja kirjavat vuohet sekä mustanruskeat lampaat, kaikki muut voit katsoa kuin sinulta varas­tetuiksi." 34. Laban sanoi: "Hyvä on, jos niin tah­dot." ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Jaakob jalostaa pienkarjaa

35. Ja samana päivänä hän erotti pois juovikkaat ja kirjavat vuohipukit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet - kaikki, joissa oli jotakin valkoista - sekä kaikki mustat karitsat ja jätti ne poikiensa hoitoon. 36. Ja hän asetti niin, että oli kolmen päivän välimatka hänen ja Jaakobin välillä; ja Jaakob paimensi Laabanin muuta karjaa. 37. Mutta Jaakob otti itselleen tuoreita haavan, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin valkeita juovia, paljastaen oksien valkoisen rungon. 38. Ja kuorimansa oksat hän pani eläinten eteen vesikaukaloihin eli juoma-astioihin, joista ne tulivat juomaan; ja ne olivat kiimallaan tullessansa juomaan. 39. Ja eläimet pariutuivat oksien edessä ja synnyttivät juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia karitsoita. 40. Sitten Jaakob erotti karitsat; ja hän asetti eläinten päät niihin päin, jotka olivat pilkullisia, ja kaikkiin niihin päin, jotka olivat mustia Laabanin laumassa; siten hän hankki itselleen eri laumansa eikä päästänyt niitä Laabanin laumaan. 41. Ja joka kerta kun voimakkaat eläimet olivat kiimallaan, pani Jaakob oksat eläinten silmien eteen vesikaukaloihin, niin että ne pariutuivat oksien edessä. 42. Mutta heikkojen eläinten eteen hän ei niitä pannut. Niin joutuivat heikot Laabanille ja voimakkaat Jaakobille. 43. Ja siten mies tuli ylen rikkaaksi; hän sai paljon pikkukarjaa sekä palvelijattaria, palvelijoita, kameleja ja aaseja.

35. Vielä samana päivänä Laban keräsi erilleen juovikkaat ja kirjavat pukit ja kaikki täplikkäät ja kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkois­ta, ja kaikki mustanruskeat pässit ja jätti ne poikiensa paimennettaviksi. 36. Sitten Laban siirsi tämän lauman kolmen päivämatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob jäi paimentamaan Labanin muita vuohia ja lampaita. 37. Jaakob otti tuoreita valkopoppelin, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin raitoja niin, että valkoinen puu paljas­tui. 38. Kun naaraat olivat kiimassa, hän pani kuorimansa oksat niiden eteen juottoruuhiin, vesialtaisiin, joista ne kävivät juomassa. 39. Eläi­met, jotka olivat pariutuneet oksi­en edessä, synnyttivät juo­vikkaita, täplikkäitä ja kirjavia karit­soita. 40. Nämä karitsat Jaakob erotti itselleen. Kun eläimet jälleen olivat kiimois­saan, hän käänsi niiden päät Labanin karjan juovikkai­siin ja mustanruskeisiin eläimiin päin. Omat laumansa hän piti erillään eikä päästänyt niitä sekaantumaan Labanin vuohiin ja lampai­siin. 41. Aina kun lauman voimakkaat naaraat tulivat kiimaan, Jaakob asetti oksat juottoruuhiin niiden eteen, niin että ne pariutuivat oksien edessä. 42. Mutta heikko­jen eläinten eteen hän ei pannut oksia, ja siksi jäivät heikot eläimet Labanille ja Jaakob sai voimakkaat. 43. Jaa­kob rikastui suures­ti, ja hänelle kertyi runsaasti lampaita ja vuohia, orjattaria ja orjia sekä kame­leita ja aaseja. ©

 

Palveltuaan Laabania 14 vuotta Jaakob oli edelleen pennitön, vaikka oli toimillaan vaurastuttanut enoaan suuresti. Laaban oli halukas pitämään Jaakobin palveluksessaan vielä kolmannen seitsenvuotiskauden, mutta hänen tarkoituksenaan ei edelleenkään ollut antaa vävynsä kerryttää omaa omaisuutta.[1]

Jaakobin ehdotuksesta Laaban erottaa laumasta kaikki kirjavat eläimet ja jättää Jaakobin vastuulle vain yksivärisiä. Oletus on, että koska poikaset muistuttavat vanhempiaan, palveluskauden lopussa Jaakobin laumassa on edelleen vain yksivärisiä eläimiä ja näin hän jää täysin vaille palkkaa. Jaakob kuitenkin ryhtyy ohjailemaan luontoa tavalla, joka on tyypillinen perinteisille kulttuureille.[2] Hän turvautuu eräänlaiseen sympaattiseen taikuuteen, jonka toimintaperiaate on, että todellisuus pyrkisi matkimaan rituaalissa käytettyjä esineitä.[3] Myöhemmin (1. Sam. 6:2–5) filistealaiset koettavat karkottaa maataan riivaavia jyrsijöitä ja paiseita samalla periaatteella – valmistamalla niistä kultaisia kuvia ja kuljettamalla ne pois alueeltaan. Myös voodoo-nuken ajatus on yhtäläinen: mitä tapahtuu nukelle, tapahtuu myös sitä esittävälle henkilölle.

Valikoivan jalostuksen idea tunnettiin jo vuosituhansia sitten, vaikka sen toimintaperiaatteet olivat hämärän peitossa. Paimentolaiset tiesivät, että valitsemalla parittelevat eläimet viisaasti saattoi niiden jälkeläisiin saada haluttuja ominaisuuksia. Silti nykyaikaisen lukijan silmissä tämä katkelma vaikuttaa naurettavalta: lienee selvää, ettei yhdenkään vauvan iho ole kukkakuvioinen, vaikka vanhempien makuuhuoneen tapetti olisikin, ja sama periaate pätee eläimiin. Onko Vanha testamentti haksahtanut tukemaan muinaista magiaa?

Raamattu ei tarkkaan ottaen väitä, että genetiikan ja perinnöllisyyden pelisääntöjä todella voisi manipuloida raidallisiksi veistetyillä oksilla, eikä se aseta Jaakobin toimintaa millään lailla esikuvaksi meille. Teksti kuitenkin jättää tilanteen toistaiseksi tarkoituksella avoimeksi ja lukijan pohtimaan itsekseen, voisiko oksien ja kirjavien jälkeläisten välillä olla aito syy-seuraussuhde. Asia selviää vasta seuraavassa luvussa, jossa Jaakob kertoo (1. Moos. 31:9–13) Jumalan paljastaneen hänelle, mitä näytelmän kulisseissa tapahtui. Herra itse oli nähnyt Laabanin epärehellisen riistopolitiikan ja puuttunut peliin. Todellisuudessa Jumala sai aikaan sen, että karitsat ja kilit olivat aina juuri sen värisiä, joita Laaban oli kulloinkin luvannut Jaakobille palkaksi. Oksien raidoittaminen oli jälkiviisaasti ajatellen typerää taikauskoa[4], kuten monet nykyisetkin yrityksemme haalia vaurautta ja onnea – horoskoopeista ennusmerkkeihin ja loton "onnennumeroihin". Jumala haastoi Jaakobin katsomaan peiliin ja tunnistamaan selkänsä takana oikean syyn menestykseensä, ja samaan hän haastaa meitäkin.

Kommentoi tätä katkelmaa

1. Mooseksen kirja, luku 29
1. Mooseksen kirja, luku 31

Viitteet

 1) Archer: Encyclopedia of Bible Difficulties, 101.

 2) Matthews & Benjamin: The Social World of Ancient Israel, 18.

 3) Kitchen: On the Reliability of the Old Testament, 337. Saman vahvistaa myös J. P. Holding (luettu 9.10.2017).

 4) Kitchen: On the Reliability of the Old Testament, 337.

Ota yhteyttä