luku 1
luku 3
1. kirje Timoteukselle, luku 2
luotu 7.1.2011 klo 18:00
muokattu 7.1.2011 klo 18:00
| 8–15 | Harhaoppia Efesoksessa |
1. Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 2. kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. 3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 5. Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, 6. joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa, 7. ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.
1. Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 2. kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. 3. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, 4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 5. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. 6. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. 7. Tämän sanoman julistajaksi ja apostoliksi minut on asetettu. Puhun totta, en valehtele. Minut on pantu kansojen opettajaksi, opettamaan niille uskon totuutta. ©
Harhaoppia Efesoksessa
muokattu 7.1.2011 klo 18:00
8. Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä; 9. niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, 10. vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. 11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; 12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. 13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; 14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. 15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
8. Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä. 9. Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys – eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, 10. vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. 11. Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. 12. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. 13. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, 14. eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn. 15. Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää. ©
Yhteiskunnassa ja varsinkin kirkossa naisen asema on edelleen kuuman kiistan aihe. Näennäisestä ja todellisesta tasa-arvosta huolimatta syytökset syrjinnästä, vääristelystä ja suoranaisesta vihasta lentelevät puolin ja toisin. Kirkollisen keskustelun polttopisteessä on varsin luonnollisesti Raamattu. Enää ei tosin kysytä, kuinka sitä parhaiten seurattaisiin, vaan tulisiko sitä enää seurata lainkaan. Kirjan katsotaan paikoin sisältävän 2000-luvun ihanteisiin sopimattomia, ihmissyntyisiä mielipiteitä.
Ihmekö tuo, kun tätäkin tekstiä pikaisesti vilkaisee. Näyttää siltä, että Paavalin mukaan naisen on oltava huomaamaton, harmaa ja hiljainen alistuja. Hän ei saa toimia opetustehtävissä, sillä Eevakin luotiin vasta miehensä jälkeen ja hänet houkuteltiin heti syntiin. Koska nainen on niin helposti huijattava otus, hänen on omaksi ja muiden parhaaksi pysyttävä siveästi kodin seinien sisällä, uskollisena ja rakastavana lapsentekokoneena. Vauvojen säännöllisestä pyöräyttämisestä nainen saa taivaspisteitä, joista hänen pelastumisensakin on osaksi kiinni.
Tämä irvokas karikatyyri (tai lievennelty versio) apostolin näkemyksistä on vakiinnuttanut asemansa sekä konservatiivien että liberaalien mielikuvissa. Julistihan myös Paavalin aikalainen, filosofi Plutarkhos, että vaimon tulee puhua julkisesti vain miehensä kuullen ja miehensä kautta.[1] Yllä olevalla katkelmalla on perinteisesti perusteltu sitä, että seurakunnan paimenen ja vanhimman tehtävät on Raamatun mukaan varattu vain miehille.[2] Usein vastakkainen leiri välttämättä haluaa pitää Paavalia vanhakantaisena naistenvihaajana. Siksi kumpikin laita tyrmää yritykset ymmärtää katkelma historiallisesta ja kulttuurillisesta tilanteesta käsin tavalla, joka muodostaisi apostolista inhimillisemmän ja johdonmukaisemman kuvan. Kuitenkin on niin, että kun kulttuurikontekstia ei tunneta tai huomioida, apostolin sanojen alkuperäinen merkitys alkuperäisille lukijoille hämärtyy väistämättä.
Katkelman alussa (1. Tim. 2:8–10) Paavali edellyttää kristittyjen työskentelevän tavanomaisia sukupuolten stereotypioita vastaan, jotka ovat ihmeen samankaltaisia vielä nykyäänkin.[3] Miesten ei pidä olla räyhääviä, mustasukkaisia tomppeleita, vaan rukouksen sankareita. Tämä ei suinkaan vähennä niitä maskuliinisia piirteitä, jotka kuuluvat heille luomisen perusteella ja joita taas ei tule pyrkiä hälventämään (vrt. 1. Kor. 11:14–15). Vastaavasti naiset eivät saa käyttäytyä kuten tyypilliset 2000-luvun naiset – omistautua ulkonäkönsä palvomiselle, vartalonsa tyrkyttämiselle tai merkkiasusteilla pröystäilylle. Paremmin tavoittelun kohteeksi sopiva ihanne ovat säädyllinen pukeutuminen ja "hyvät teot". Tämä päämäärä ei riistä naisilta heidän feminiinisiä piirteitään, päinvastoin. Paavalin käyttämä ilmaus merkitsi yleisesti ajan ja rahan käyttämistä itseä vähäosaisempien hyväksi esimerkiksi julkisten töiden ja taiteiden tukijana, julkisena hyväntekijänä.[4]
Jae 11 alkaa varsin positiivisella käskyllä: "oppikoon nainen". Apostolin tarkoitus ei siis ole jättää naisia älylliseen pimentoon, vaille oppia ja koulutusta. Hiljaisuus (ἡσυχία, hēsykhia) ja alistuminen (ὑποταγή, hypotagē) kuulostavat arveluttavilta, mutta jae ei puhu alistumisesta miesten tai aviomiehen tahtoon, ainoastaan alistumisesta. Itse asiassa "oppiminen hiljaisuudessa ja alistuen" oli ensimmäisellä vuosisadalla myönteinen piirre ja yleinen edellytys jokaiselle, joka halusi opiskella. Sitä harjoittivat nimenomaan miehet – rabbien oppilaat, johtomiehet ja viisaat – valmistuakseen johto- ja opetustehtäviin.[5] Apostoli siis käytännössä vaatii, että naisten on saatava opiskella rauhassa ja kuuliaisina miesten tavoin, jotta nämä voivat täyttää lahjoilleen sopivat tehtävänsä seurakunnassa.
Tämän historiallisen tosiseikan tuntuisi tekevän tyhjäksi se, että heti seuraavassa lauseessa Paavali kieltää naisia opettamasta. Jae 12 on konstikas ja askarruttaa tutkijoita useammastakin syystä. Ensiksikin apostolin käyttämä toinen verbi (αὐθεντέω, authenteō, suomennettu 'hallita') esiintyy vain tämän ainoan kerran koko Uudessa testamentissa ja harvoin tuon ajan muussa kreikkalaisessa kirjallisuudessa. Sen verran on kuitenkin varmaa, että sana kuvaa jotain itsessään kielteistä – myöskään miesten suorittamana "authentoiminen" ei olisi sopivaa. Käsite liittyy jonkinlaiseen vallan väärinkäyttöön tai riistämiseen; tavallisesta vallasta puhuessaan Paavali käyttää sanaa ἐξουσία (eksūsia, esim. Room. 13:1).[6]
Toinen ongelma on, että katkelmassa opettaminen ja vallan väärinkäyttö liittyvät tiiviisti yhteen.[7] Kyse ei siis voi olla naisten yleismaailmallisesta kelvottomuudesta opetustehtäviin, vaan ratkaisusta Efesoksen seurakunnassa esiintyneisiin ongelmiin.[8] Millainen tuo tilanne mahtoi olla? Tutkijat ovat esittäneet useita huomioita, joista voimme koota verrattain ehjän kokonaiskuvan.
Paavali on saapunut nuoren työtoverinsa Timoteuksen kanssa Efesokseen ja havainnut, että paikallisessa seurakunnassa on ongelmia. Hän on jättänyt Timoteuksen selvittämään niitä ja matkustanut itse edelleen Makedoniaan (1. Tim. 1:3). Sieltä käsin hän kirjoittaa kirjeensä auttaakseen Timoteusta korjaamaan tilanteen ja kumoamaan väärän opetuksen, joka on levinnyt Efesoksessa epidemian tavoin erityisesti naisten parissa (2. Tim. 3:6, 1. Tim. 5:13). Efesoksen nuoret lesket ovat erityisen tehokkaasti levittäneet sitä (1. Tim. 5:9–16).[9] (Kaupungissa on myös valtava Artemis-jumalattaren temppeli, jossa lukuisat naiset toimivat papittarina, pyörittävät show'ta ja pitävät miehet ruodussa. Kenties osa heistä on kääntynyt kristityiksi; joka tapauksessa efesolaisten parissa on vahva esikuva sille, että naiset hallitsevat uskonnollisia toimituksia.)
Harhaoppi itse on juutalaistaustaista (1. Tim. 1:4,7, 1. Tim. 4:7, Tit. 1:10,14) ja sisältää outoja, protognostilaisia elementtejä. Yhteinen ylösnousemus on muka jo tapahtunut (2. Tim. 2:17–18), joten tietty maailmankielteisyys ja asketismi on paikallaan. Avioituminen on kiellettyä ja tietyistä ruuista on pidättäydyttävä (1. Tim. 4:3), ei juutalaisen identiteetin säilyttämiseksi, vaan koska tuo osa luomakuntaa on paha ja peruuttamattomasti turmeltunut (1. Tim. 4:4–5, Tit. 1:15). Myös salaisen tiedon löytäminen on tärkeää (1. Tim. 6:20).[10]
Kristittyjen elämän ja sisäisen eheyden kannalta nyrjähtäneen opin vaikutukset ovat olleet niin tuhoisat, että seurakunnan maine ja toiminta ovat vaarassa (1. Tim. 5:7,14). Sen johtajatkin on pakko vaihtaa (1. Tim. 1:19–20, 1. Tim. 3:1ss) ja avustusten jakaminen suunnitella uudestaan niin, etteivät väärät opettajat voi enää hyväksikäyttää järjestelmää (1. Tim. 5:3–16).[11] Ei siis ihme, että seurakunnan naisten on määrä alistua kuuliaiseen ja hiljaiseen opiskeluun Raamatun perustotuuksien äärellä, jotta väärien opettajien harhakäsitykset oikenisivat heidän mielessään. Heidän on lakattava väärinkäyttämästä valtaa ja pomottamasta seurakunnan tehtävissä toimivia miehiä, ennen kuin saattavat itse toimia opettajina.[12] "Lääkäri, paranna itsesi."
Jakeissa 13-15 apostoli näyttää nostavan esiin muutamia keskeisiä virheitä, joihin Efesoksen seurakunnan naiset ovat langenneet. He ovat omaksuneet käsityksen, jonka mukaan 1) Eeva luotiin ennen Aadamia, 2) Aadam joutui petetyksi ja houkutelluksi syntiin ja 3) lasten synnyttäminen on paha, likainen ja gnostilaistyylisen pelastuksen vaarantava teko – se näet tuo lisää lihaa maailmaan.[13] Todellisuus on päinvastainen: nainen on lähtöisin miehestä; Aadam rikkoi tietoisesti ja tahallaan Jumalan tahdon, mutta Eevaa petettiin, minkä vuoksi naisenkin on saatava opiskella.[14] Vaikeudestaan ja vaarallisuudestaankin huolimatta lasten synnyttäminen ei ole paha, vaan hyvä ja kaunis asia. Se ei todellakaan vaaranna ihmisen pelastusta, päinvastoin – Jumala varjelee naista "synnyttämisen läpi" (διὰ τῆς τεκνογονίας, dia tēs teknogonias).
Apostolin viesti on siis seuraava: "Efeson naisten on saatava opiskella rauhassa ja kurinalaisesti, jotta voisivat oikealla tavalla palvella seurakuntaa. Nyt he levittävät opetuksillaan harhaoppia ja väärinkäyttävät valtaa miehiä kohtaan. Molempien on loputtava, jotta totuus voi korvata valheen. He ovat omaksuneet nurinkuriset versiot Raamatun alkukertomuksista ja suhtautuvat aivan kieroutuneesti yhteen arvokkaista tehtävistään: lasten synnyttämiseen."
luku 1
luku 3
