Markuksen evankeliumi, luku 11
Markuksen evankeliumi, luku 13

Markuksen evankeliumi, luku 12

luotu 16.6.2014 klo 07:26

muokattu 17.6.2014 klo 07:41


Sisällys

1–12 Vertaus viinitarhureista
13–17 Veroa vai ei?
18–27 Ylösnousemus ja avioliitto
28–34 Lain suurin käsky
35–40 Daavidin Poika vai Daavidin Herra?
41–44 Leskivaimon lantit

muokattu 17.6.2014 klo 07:41

Vertaus viinitarhureista

1. Ja hän rupesi puhumaan heille vertauksilla: "Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. 2. Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä. 3. Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. 4. Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät. 5. Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat. 6. Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: 'Kavahtavat kaiketi minun poikaani'. 7. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille'. 8. Ja he ottivat hänet kiinni, tappoivat ja heittivät hänet ulos viinitarhasta. 9. Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. 10. Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; 11. Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?" 12. Silloin he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa; sillä he ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. Ja he jättivät hänet ja menivät pois.

1. Jeesus alkoi puhua heille vertauksin: "Mies istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta. 2. "Sovittuun aikaan hän lähetti palvelijansa viinitarhan viljelijöiden luo, jotta saisi heiltä osansa tarhan sadosta. 3. Mutta nämä ottivat miehen kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät takaisin tyhjin käsin. 4. Omistaja lähetti heidän luokseen toisen palvelijan, mutta tätäkin he pahoinpitelivät ja häpäisivät. 5. Hän lähetti taas uuden palvelijan, ja tämän he tappoivat. Samoin kävi seuraavienkin: toiset he pieksivät, toiset tappoivat. 6. Nyt oli jäljellä enää yksi, hänen rakas poikansa. Tämän hän lähetti vuokraajien luo viimeiseksi ajatellen: 'Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.' 7. Mutta nämä sanoivat toisilleen: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.' 8. He ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät ulos viinitarhasta. 9. "Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille. 10. Olette kai lukeneet kirjoituksista tämän kohdan: – Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. 11. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme." 12. Neuvoston jäsenet olisivat halunneet ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä. Mutta koska he pelkäsivät kansaa, he antoivat hänen olla ja lähtivät pois. ©

 

Vertaus kelvottomista viinitarhureista on tallennettu kaikkiin kolmeen synoptiseen evankeliumiin (vrt. Matt. 21:33–46, Luuk. 20:9–19). Niistä jokainen kuvaa selkeästi samaa tilannetta – Jeesus on vastikään puhdistanut temppelin (Mark. 11:15–18), häneltä on perätty oikeutta (Mark. 11:27–33) toimia näin ja piakkoin hänelle esitetään kysymys verosta (Mark. 12:13–17). Evankeliumikatkelmien pitäisi siis olla kolme silminnäkijälausuntoa täsmälleen samasta tapahtumasta, mutta silti evankelistat esittävät monet vertauksen yksityiskohdat eri tavoin. Tämän vuoksi tekstejä on toisinaan pidetty myöhempien vuosikymmenien historiallisesti epäluotettavina tuotoksina. Pelkkä yksinkertainen harmonisointi ei tosiaan riitä selittämään, miksi yksityiskohdat on päätetty esittää eri lailla, mutta monipuolinen tekstianalyysi osoittaa, että ristiriidat ovat lopulta vain näennäisiä.

Ensimmäinen huomionarvoinen seikka on, että evankeliumit on kirjoitettu kreikaksi, vaikka Jeesus puhui arameaa. Evankeliumien kirjoittajat ovat paitsi kääntäneet Jeesuksen sanat, myös tehneet sen verrattain vapaasti.[1] Markuksen evankeliumi on nykykäsityksen mukaan varhaisin ja toiminut sekä Matteuksen että Luukkaan yhtenä kirjallisena lähteenä. Molemmat ovat käyttäneet sitä vahvasti, mutta omin painotuksin ja muiden lähteidensä valossa.

Vastaus Jeesuksen kysymykseen kelvottomien viinitarhurien kohtalosta vaihtelee eri evankeliumeissa. Matteus on luultavasti samasta syystä kuin yllä tallettanut väkijoukon vastauksen, jossa kuulijat tuomitsevat itse itsensä (Matt. 21:40–41). Markuksen versiossa Jeesus vastaa omaan kysymykseensä (j. 9), Luukkaan evankeliumissa väkijoukko reagoi tähän järkyttyneellä mē genoito ('ei ikinä') -huudahduksella (Luuk. 20:15–16). Nämä kolme kuvausta on helppoa harmonisoida uskottavasti, sillä väkijoukossa on aina useampia ääniä. Muutamat kuulijoista huusivat oikean vastauksen (Matteus), jonka Jeesus hyväksyvästi toisti ja siten vahvisti (Markus). Jeesuksen vastustajat reagoivat kiistämällä ajatuksenkin moisesta kohtalosta (Luukas).[2] Kaikki eivät suhtaudu samalla tavoin (edes) hyvin kerrottuun tarinaan.

Usein esitetään, että viittaus kompastukseksi koituvaan kulmakiveen (j. 10-11) olisi myöhempi lisäys eikä kuuluisi Jeesuksen alkuperäisiin sanoihin. Rakenteensa puolesta katkelma vastaa kuitenkin täysin juutalaista minisaarnaa eli proemia.[3] Viinitarhan kuvaus nousee Jesajan kirjasta (Jes. 5:1–2), missä tarha kuvaa Israelin kansaa (j. 7). Kulmakivi taas on kotoisin psalmista 118 (Ps. 118:22–23) ja Jeesus yhdistää sen sanaleikin kautta vertaukseensa – heprean 'poika' (ben) ja 'kivi' (eben) ovat hyvin lähellä toisiaan. Psalmisitaatti kuuluu siis erottamattomasti Jeesuksen käymään keskusteluun.

Kommentoi tätä katkelmaa

Veroa vai ei?

13. Ja he lähettivät hänen luoksensa muutamia fariseuksia ja herodilaisia kietomaan häntä sanoilla. 14. Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen etkä välitä kenestäkään, sillä sinä et katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän antaa vai ei?" 15. Mutta hän tiesi heidän ulkokultaisuutensa ja sanoi heille: "Miksi kiusaatte minua? Tuokaa denari minun nähdäkseni." 16. Niin he toivat. Ja hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?" He vastasivat hänelle: "Keisarin." 17. Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on." Ja he ihmettelivät häntä suuresti.

13. Sitten he lähettivät muutamia fariseuksia ja Herodeksen kannattajia Jeesuksen luo saadakseen hänet puheistaan kiinni. 14. Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja olet ihmisistä riippumaton. Sinä et tee eroa heidän välillään, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän maksaa vai ei?" 15. Jeesus tiesi heidän teeskentelevän ja sanoi: "Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää minulle denaarin raha." 16. He ottivat esiin rahan, ja hän kysyi: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. 17. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Tämä vastaus jätti heidät ymmälle. ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Ylösnousemus ja avioliitto

18. Ja hänen luoksensa tuli saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole; ja he kysyivät häneltä sanoen: 19. "Opettaja, Mooses on säätänyt meille: 'Jos joltakin kuolee veli, joka jättää jälkeensä vaimon, mutta ei jätä lasta, niin ottakoon hän veljensä lesken ja herättäköön veljellensä siemenen'. 20. Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon, ja kun hän kuoli, ei häneltä jäänyt jälkeläistä. 21. Silloin toinen otti hänet, ja hänkin kuoli jättämättä jälkeläistä. Niin myös kolmas. 22. Samoin kävi kaikille seitsemälle: heiltä ei jäänyt jälkeläistä. Viimeiseksi kaikista vaimokin kuoli. 23. Ylösnousemuksessa siis, kun he nousevat ylös, kenelle heistä hän joutuu vaimoksi, sillä hän oli ollut kaikkien noiden seitsemän vaimona?" 24. Jeesus sanoi heille: "Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa? 25. Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa. 26. Mutta mitä siihen tulee, että kuolleet nousevat ylös, ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta, kertomuksessa orjantappurapensaasta, kuinka Jumala puhui hänelle sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? 27. Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte."

18. Sitten Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: 19. "Opettaja, Mooses on säätänyt näin: 'Jos jonkun veli kuolee ja jättää jälkeensä vaimon mutta ei lasta, tämän miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.' 20. Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli jättämättä jälkeläisiä. 21. Silloin toinen otti lesken, mutta hänkin kuoli jälkeläisiä jättämättä. Samoin kävi kolmannen 22. ja kaikkien seitsemän: heiltä ei jäänyt jälkeläisiä. Viimeisenä kaikista kuoli nainen. 23. Kun he ylösnousemuksen päivänä nousevat kuolleista, kenen vaimo hän silloin on? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimo." 24. Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. 25. Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. 26. Ja kun nyt puhumme kuolleiden herättämisestä – ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siinä Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo: 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.' 27. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te olette pahasti eksyksissä." ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Lain suurin käsky

28. Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?" 29. Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; 30. ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. 31. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." 32. Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. 33. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit." 34. Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.

28. Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" 29. Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. 30. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' 31. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." 32. Lainopettaja sanoi hänelle: "Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. 33. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit." 34. Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Kukaan ei enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään. ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Daavidin Poika vai Daavidin Herra?

35. Ja opettaessaan pyhäkössä Jeesus puhui edelleen ja sanoi: "Kuinka kirjanoppineet sanovat, että Kristus on Daavidin poika? 36. Onhan Daavid itse sanonut Pyhässä Hengessä: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'. 37. Daavid itse sanoo häntä Herraksi; kuinka hän sitten on hänen poikansa?" Ja suuri kansanjoukko kuunteli häntä mielellään. 38. Ja opettaessaan hän sanoi: "Varokaa kirjanoppineita, jotka mielellään käyskelevät pitkissä vaipoissa ja haluavat tervehdyksiä toreilla 39. ja etumaisia istuimia synagoogissa ja ensimmäisiä sijoja pidoissa, 40. noita, jotka syövät leskien huoneet ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia; he saavat sitä kovemman tuomion."

35. Temppelissä opettaessaan Jeesus puolestaan kysyi: "Kuinka lainopettajat voivat sanoa, että Messias on Daavidin poika? 36. Daavid itse on Pyhän Hengen innoittamana sanonut: – Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle. 37. Daavid itse sanoo Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla Daavidin poika?" Suuri kansanjoukko kuunteli Jeesusta halukkaasti. 38. Opettaessaan hän sanoi näin: "Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla, 39. he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat, 40. mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa." ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Leskivaimon lantit

41. Ja hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Ja monet rikkaat panivat paljon. 42. Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia pennejä. 43. Ja hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. 44. Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."

41. Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. 42. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. 43. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. 44. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi." ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Markuksen evankeliumi, luku 11
Markuksen evankeliumi, luku 13

Ota yhteyttä