Markuksen evankeliumi, luku 3
Markuksen evankeliumi, luku 5

Markuksen evankeliumi, luku 4

luotu 13.2.2011 klo 10:31

muokattu 13.2.2011 klo 10:31


Sisällys

30–34 Sinapinsiemen ja hapate

1. Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla. 2. Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan: 3. "Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään. 4. Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen. 5. Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata. 6. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui. 7. Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää. 8. Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti." 9. Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon." 10. Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia. 11. Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, 12. että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi." 13. Ja hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset? 14. Kylväjä kylvää sanan. 15. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan. 16. Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, 17. mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois. 18. Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, 19. mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi. 20. Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen." 21. Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi? 22. Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki. 23. Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon." 24. Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin. 25. Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on." 26. Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; 27. ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. 28. Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. 29. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä."

1. Kerran Jeesus taas opetti järven rannalla. Hänen ympärilleen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän siirtyi veneeseen. Hän istui järvellä veneessä, ja väkijoukko oli rannalla. 2. Hän opetti heille vertauksin monia asioita. Näin hän heitä opetti: 3. "Kuulkaa! Mies lähti kylvämään. 4. Ja kun hän kylvi, kävi niin, että osa siemenistä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. 5. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, 6. mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. 7. Osa taas putosi ohdakkeiden sekaan, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan, eikä siitä saatu satoa. 8. Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää." 9. Ja hän sanoi: "Jolla on korvat, se kuulkoon!" 10. Kun Jeesus sitten oli jäänyt yksin kahdentoista opetuslapsensa ja muiden seuralaistensa kanssa, nämä kyselivät häneltä, mitä vertaukset tarkoittivat. 11. Hän sanoi heille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, 12. jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi." 13. Sitten Jeesus sanoi: "Jos te ette käsitä tätä vertausta, niin onko teistä ymmärtämään muitakaan vertauksia? 14. Kylvömies kylvää sanan. 15. Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois. 16. Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan 17. mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta. 18. Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan 19. mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan. 20. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää." 21. Jeesus sanoi: "Ei kai lamppua sitä varten tuoda huoneeseen, että se pantaisiin vakan alle tai vuoteen alle? Lampunjalkaanhan se pannaan! 22. Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi, salassa oleva vain siksi että se tulisi julki. 23. Jos jollakin teistä on korvat, hän kuulkoon." 24. Ja hän lisäsi: "Huomatkaa, mitä kuulette. Niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan, vielä sen ylikin. 25. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on." 26. Jeesus sanoi: "Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. 27. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. 28. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. 29. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut." ©

 

muokattu 13.2.2011 klo 10:31

Sinapinsiemen ja hapate

30. Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme? 31. Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä; 32. mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon." 33. Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan; 34. ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.

30. Vielä Jeesus sanoi: "Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä? 31. Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, 32. mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa." 33. Monin tällaisin vertauksin hän julisti ihmisille sanaa, sen mukaan kuin he sitä saattoivat ymmärtää. 34. Vertauksitta hän ei heille puhunut, mutta opetuslapsilleen hän selitti kaiken, kun he olivat keskenään. ©

 

Vertaus sinapinsiemenestä löytyy myös Matteukselta (Matt. 13:31–32) ja Luukkaalta (Luuk. 13:18–19), mutta ainoastaan Luukkaan evankeliumissa siemen kylvetään puutarhaan. Juutalaisten puhtaussäädösten mukaan tämä oli kiellettyä (sinappi tuli kylvää peltoon), mutta kreikkalais-roomalaisessa maailmassa käytäntö oli yleinen.[1] Luukas siis muokkaa Jeesuksen vertauksen merkityksetöntä yksityiskohtaa, jotta se tavoittaisi paremmin hänen ei-juutalaiset kuulijansa. Tuohon aikaan sitaatin ei tarvinnut olla ehdottoman sanatarkka ollakseen luotettava. Olennaista oli pysyä uskollisena sanojen alkuperäiselle ajatukselle.

Sinapinsiemen ei kuitenkaan ole pienin tunnettu siemen, sillä esimerkiksi useimmat orkidealajit tuottavat pienempiä. Erehtyikö Jeesus siis – vai oliko lauseen tarkoituskaan olla muuttumaton biologinen totuus? On muistettava, että vertauksen tavoitteena on esittää vaativa, joskus radikaalikin ajatus maanläheisiä, tuttuja esimerkkejä käyttäen. Olettakaamme, että jossain saavuttamattomassa laaksossa on kasvi, joka tuottaa vielä pienempiä siemeniä kuin orkideat. Kuinka havainnollinen tai hyödyllinen Jeesuksen vertaus olisi tällaisessa muodossa:

"Taivasten valtakunta on kuin Microsperma noninvenius -kasvin siemen, jota kukaan ei tosin tunne vielä kahdentuhannen vuoden päästäkään, mutta se on joka tapauksessa ehdottomasti pienin kaikista siemenistä, joita koskaan tullaan löytämään. Silti siitä kasvaa... no, narsissin (jota ette myöskään tunne) tapainen kukka, joten ei sitä oikein voi verrata sinappipuuhun tuossa vieressä.

Sinappipuu.

Sinappipuu.

Israelilaiset tunsivat satoja erilaisia siemeniä. Niistä pieni sinapinsiemen, josta kasvoi valtava puu, oli vertaansa vailla. Miksi ihmeessä vertauksen dynamiikka olisi pitänyt vesittää puhumalla tuntemattomista kasveista tai toteamalla, että sinapinsiemen on tarkkaan ottaen 927. pienin kaikista siemenistä? Asiayhteys eli konteksti rajaa aina sanojen merkitystä – myös kaikki-sanan. "Pienin kaikista siemenistä" tarkoittaa siksi automaattisesti "pienin kaikista tunnetuista siemenistä" – aivan samoin kuin "kaikkihan pitävät jäätelöstä" tarkoittaa "niin suuri enemmistö pitää jäätelöstä, että poikkeuksilla ei ole juuri tässä yhteydessä mitään merkitystä".

Kommentoi tätä katkelmaa

35. Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle." 36. Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan. 37. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. 38. Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" 39. Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa." Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. 40. Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" 41. Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"

35. Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme vastarannalle." 36. Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. 37. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. 38. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Opettaja, etkö näe, me hukumme!" 39. Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: "Vaikene, ole hiljaa!" Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. 40. Jeesus sanoi heille: "Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?" 41. Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: "Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin." ©

 
Markuksen evankeliumi, luku 3
Markuksen evankeliumi, luku 5

Ota yhteyttä