Meemilaaksossa tapahtuu taas. On kuulemma hassu juttu, että ateistit eivät koskaan joudu demonien riivaamiksi. Jostain syystä niin käy ainoastaan ihmisille, jotka alun alkaenkin kuvittelevat jumalia ja riivaajia olevan olemassa.
Ajattelevalle ihmiselle on siis olevinaan selvää, että kyse on puhtaasti mielensisäisestä ilmiöstä. Jos riivaajat olisivat todellisuutta samalla tavoin kuin painovoima, niiden odottaisi voivan vaikuttaa painovoiman tavoin kaikkiin ihmisiin tasapuolisesti näiden katsomuksesta riippumatta, jos vain haluavat. Oletettavasti ne myös haluaisivat – ainakin toisinaan – ottaa ateistejakin valtaansa. Niin ei näytä tapahtuvan, joten demonit eivät ole todellisuutta.
Itse asiassa Jumalaan uskomisen luulisi suojelevan ihmistä demoneilta, mutta jos meemin väite pitää paikkansa, ateismi onnistuu siinäkin puuhassa paremmin. Tämä on yllättävä tulos – paitsi jos riivaajat ovat pelkkää mielikuvitusta.
Kannattaisiko siis lakata uskomasta aitoihin riivaustapauksiin? Ei ainakaan näin heppoisen päättelyn vuoksi.
Väitettä on vaikea vahvistaa
Väitetyistä riivaustapauksista ei ole olemassa luotettavaa tilastotietoa, joka olisi luokiteltu uskomustaustan mukaan. On varsin luonnollista, että useimmat tapaukset raportoidaan ja tulkitaan sellaisten uskonnollisten yhteisöjen ja perinteiden piirissä, joissa jo valmiiksi uskotaan, että yksilö voi tulla riivatuksi. Jos ateistilla on tämänsuuntaisia epätavallisia kokemuksia, hän tulkitsee ne todennäköisemmin psykologisiksi tai neurologisiksi häiriötiloiksi eikä ”demoneiksi”, joita hän ei laske selitysvaihtoehtojen joukkoon.
Tulkintaero ei itsessään kerro vähääkään siitä, kuka on oikeassa. Periaatteessa on a priori mahdollista, että kaikki uskonnolliset yhteisöt vain sekoilevat tulkitessaan harvinaiset psykiatriset ongelmat demonien aiheuttamiksi. Mutta täysin mahdollista on sekin, että myös ateistiset yksilöt kärsivät todellisesta riivauksesta. He eivät vain tiedosta tai sanoita asiaa itse tällä tavoin, mistä päästäänkin meemin väitteen seuraavaan ongelmaan.
Asennevinouma vaikuttaa lopputulokseen
Jos henkilö ei usko demoneihin, hän ei todennäköisesti hakeudu eksorkistin luo tai ylipäänsä kuvaile kokemuksiaan uskonnollisin käsittein. Jos siis oletetaan argumentin vuoksi, ettei tilastoissa lainkaan esiinny ateistisia riivausselontekoja, ilmiö voi johtua yllä mainitusta tulkintaerosta, ei aidosta tilastollisesta tapausfrekvenssistä. Ateisti vain tuumii: ”Piru…etti vieköön, kun on noita muistikatkoksia ja väkivaltaisuuskohtauksia aina silloin tällöin.”
Tilanne voi jopa kääntyä nk. ei kukaan todellinen skotti -virhepäätelmäksi. Ateisti voi asennoitua niin, että riivauskokemuksia on ainoastaan heikoilla henkilöillä, jotka ovat valmiiksi toinen jalka yliluonnollisen katsomuksen puolella. Kukaan ”todellinen ateisti” ei uskoisi tulleensa riivatuksi. Jos siis ateistitoveri väittää kokeneensa demonin ottaneen hänet valtaansa, tämä ei ollut todellinen ateisti, mikä vahvistaa asennetta, että riivauskokemuksia esiintyy vain uskonnollisilla henkilöillä. Meemin väitettä on siis mahdoton osoittaa vääräksi.
Lopputulos vaikuttaa asenteeseen
Ateistit valittavat aina toisinaan, etteivät voi ottaa vakavasti todisteita, joita vaikkapa Raamatun historiallisen luotettavuuden tueksi esitetään. Heitä häiritsee se seikka, että todisteiden esittäjät ovat itse kristittyjä. Kenties heillä on ns. oma lehmä ojassa ja vahvistusharha vääristää arviota. ”Miksei kukaan ateistitutkija tunnusta näitä tuloksia?”
Siitä sangen yksinkertaisesta syystä, että Raamatun luotettavuudesta vakuuttuva henkilö yleensä lakkaa olemasta ateisti ja kääntyy kristityksi. Pidätkö merkillisenä sitä, ettet ole koskaan tavannut ateistia, joka uskoisi Jeesuksen heränneen kuolleista? Aivan yhtä merkillistä on, ettet löydä mistään nuoren maan kreationistia, joka uskoo eliökunnan monimuotoisuuden syntyneen mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena – tai kommunistia, joka pitää vapaata markkinataloutta toimivimpana talousjärjestelmänä. Tällöinhän kreationistihan muuttuu darvinistiksi ja kommunisti vastaavasti kapitalistiksi.
Jos ateisti joutuu demonin riivaamaksi ja tajuaa jälkikäteen itsekin, mitä hänelle tapahtui, hän alkaa uskoa yliluonnollisen hengellisen todellisuuden olemassaoloon. Luultavasti hän alkaa samalla uskoa myös jonkinlaisen Jumalan olemassaoloon, vaikka ei kääntyisikään Jeesuksen puoleen. Näyttäytyisikö hän siis ateistina tilastoissa, joita riivaustapauksista ryhdyttäisiin laatimaan? Ei tietenkään – nyt hän on teisti.
Älä häiritse hyvää teoriaa tosiasioilla
Vakavin ongelma meemin kannalta lienee, että monikin eksorkisti ja tutkija on raportoinut entisten ateistien kokeneen demonisen riivaus- tai oppressiotilan ennen kääntymystään.
- Kuuluisa eksorkisti Gabriele Amorth (An Exorcist Tells His Story) mainitsee tapauksia, joissa aiemmin uskonnoista piittaamaton, niitä kohtaan vihamielinen tai ateistinen henkilö tuli pyytämään manausta.
- Eksorkisti Malachi Martin (Hostage to the Devil) luettelee riivaustapauksia, joissa henkilöllä oli sekulaari tai skeptinen tausta.
- Kolmas eksorkisti José Antonio Fortea (Interview with an Exorcist) kirjoitti laajasti myös uskonnottomien henkilöiden tarvitsemasta eksorkismista ja hengellisistä oppressiokokemuksista.
- Chad Ripperger (Dominion: The Nature of Diabolic Warfare) käsittelee useita nykyajan eksorkismitapauksia, joista osa koskee hengellisesti piittaamattomia tai ateistisia henkilöitä.
- Myös evankelinen vapautustyössä toimiva pastori Russ Dizdar (They Shall Expel Demons) kertoo tavanneensa riivattuja, joilla oli sekulaari tausta.
Tietenkin kertomukset voi aina kyseenalaistaa, kun ei halua käsitellä kaikkea saatavilla olevaa dataa. Niiden valossa on kuitenkin kovin yksioikoista väittää, ettei tällaista ”ikinä” tapahdu ateisteille. Ilmiöt eivät näytä kysyvän, uskooko uhri niihin vai ei. C. S. Lewisia mukaillen demoneille on toki aivan samantekevää, päätyykö ihminen kadotukseen materialistina vai poppamiehenä. Siksi ei välttämättä ole suotuisa ratkaisu säikäyttää ateisti tiedostamaan yliluonnollisen todellisuuden olemassaolo riivaamalla hänet tai hänen läheisensä, jos peitestrategia tuottaa yhtä hyvän lopputuloksen.
Pelkkä yleisuskonnollisen myönteinen asenne Jumalan olemassaoloa kohtaan ei kuitenkaan suojele ketään. Varmista, että kuulut Hänelle, joka ylösnoustessaan voitti kuoleman ja kaiken Vihollisen vallan.