Internetin ihmemaassa tulee vastaan toinen toistaan erikoisempia lohkaisuja. Yksi niistä on alla oleva meemi, jonka olen lukijoiden mukavuutta ajatellen suomentanut. Se herättää vaivaantuneen kysymyksen, ajattelevatko meemitehtailijat ylipäänsä lainkaan sitä, mitä pitävät ilmiselvänä – ja väittävät vielä muillekin.
Pohdiskellessani vieressä esitettyä väitettä tulin ajatelleeksi, että moni meemi on itse asiassa entymeemi – argumentti, jonka yksi lähtöoletus on piilotettu. Oletus on johtopäätöksen kannalta kriittisen tärkeä. Yleensä se on myös virheellinen, mutta tämä seikka käy helposti ilmi ainoastaan silloin, kun oletus kirjoitetaan auki ja kaikkien näkyville.
Kun premissi jätetään lausumatta ääneen, lukijan voi odottaa lisäävän sen itse tai ainakin alitajuisesti ajattelevan tarpeeksi samansuuntaisesti sen kanssa, jotta hän tulee haluttuun johtopäätökseen – eikä johtopäätöstäkään välttämättä tarvitse kirjoittaa auki. Kaikki tapahtuu taustalla.
Entymeemien ongelma on juuri siinä, että lähtöoletuksen mahdollinen virheellisyys jää huomaamatta. Argumentin muodossa esitettynä sama vihjaus ei olisi alkuunkaan niin vakuuttava, mutta nyt lukija saattaa vakuuttua – ainakin vahvistusharhan vallassa toimiessaan. Eikä hän kenties osaisi edes muotoilla, mistä lopputulemasta vakuuttui ja minkä vuoksi.Auki kirjoitettuna argumentti kuuluu suunnilleen seuraavasti:
- Jos rukouksella olisi vaikutusta, 250 000 ihmistä ei kuolisi joka päivä.
- Joka päivä kuolee 250 000 ihmistä.
- Rukouksella ei siis ole vaikutusta.
Ensimmäinen lähtöoletus on niin kiistanalainen, että se on parempikin jättää kätköön! Mutta epäsuorassa muodossaankin meemissä on monta ongelmaa. Ensinnäkin väite on typerä sovellettuna toiseen vastaavaan tilanteeseen; toiseksi se vetoaa tilastolliseen harhaan. Ja kolmanneksi väite on kehäpäätelmä: sen esittäjällä ei ole valmiin ennakkoasenteensa lisäksi mitään perustetta ajatella, ettei rukous pidennä kenenkään elinkaarta.
Kuolevien määrä ei lopulta vähene kirveelläkään
Meemi jättää lukijalleen käsityksen, että rukous on hyödytöntä. Mutta jos lääkäreistä voi esittää aivan analogisen väitteen, onko lääketiede hyödytöntä? Ei tietenkään. Silti seuraava väite pitää tietyin ehdoin täysin paikkansa:
Joka päivä kuolee noin 250 000 ihmistä. Jos lääkärit hoitaisivat heitä, joka päivä kuolisi edelleen noin 250 000 ihmistä.
Pohditaanpa. Jos jokaista maailman ihmistä voisi ja saisi jatkuvasti hoitaa kustannuksista piittaamatta parhaan käytössä olevan lääketieteen keinoin, mitä tapahtuisi? Aluksi maailmanlaajuinen elinikäodote pitenisi dramaattisesti, koska kehittyvien maiden kuolleisuus vähenisi. Aliravitsemukseen ja helposti hoidettaviin sairauksiin ei menehtyisi enää juuri ketään.
Mutta kaikkia sairauksia paraskaan lääketiede ei osaa estää – vanhenemisesta puhumattakaan. Jos oletetaan, että maailmanlaajuinen syntyvyys säilyisi ennallaan, ne henkilöt, jotka aiemmassa systeemissä olisivat päätyneet kuolemaan lapsina ja aikuisina, kuolevat nyt lopulta vanhuksina. Muutaman kymmenen vuoden mittaisen kuolleisuusaleneman jälkeen havaittaisiin tilastollinen piikki, kun lääketieteen pelastamat väkijoukot kuukahtaisivat. Sen jälkeen ihmisiä kuolisi taas samat 250 000 päivässä – nyt vainajat vain olisivat lähes poikkeuksetta ikäihmisiä.
Onko lääketiede siis hyödytöntä? Ei toki – pitkittäähään se yksittäisten ihmisten elinkaarta. Ei kai kukaan syytä lääkäreitä siitä, että he eivät (paitsi hulluimmissa tieteistisissä tulevaisuudenmaisemissa) saa ihmisiä kuolemattomiksi. Mutta Jumalankaan tarkoitus ei ole pitää kapinallisia luomuksiaan ikuisesti hengissä langenneessa olotilassa. Kenelle oikeastaan tulee yllätyksenä se, että jokaisen on kerran kuoltava eikä rukous siis ole onnistunut pudottamaan menehtyneiden päivittäistä määrää nollaan?
Harha se on tilastollinen harhakin
Ainakin lääketiede voi kerskua sillä, että se aidosti pidentää ihmisten elinkaarta. Onhan mahdollista vedota tilastoihin, joiden mukaan lääketieteen mahdollisuuksien piirissä olevat ihmiset kuolevat harvemmin samaan vaivaan kuin verrokkihenkilöt olosuhteissa, joissa lääkärit eivät olleet auttamassa. Voi siis väittää, että ilman lääkäreitä kuolleisuus olisikin maailmanlaajuisesti esimerkiksi 500 000 joka päivä.
Mutta myös näin päin esitettynä väite on osittain harhaanjohtava. Jos lääkärit katoaisivat ammattiluetteloista sormia napsauttamalla, kehittyneiden länsimaiden väestön kuolleisuudessa havaittaisiin äkillinen piikki. Maapallon väkiluku putoaisi alemmalle tasolle, jolla päivittäinen kuolleisuus vakioituu uudelleen. Uusissa karuissa olosuhteissa ja syntyvyyden muutoksista riippuen uusi kuolleisuus olisi suurempi tai samat 250 000 henkilöä päivässä – tai jopa vähemmän kuin se tällä hetkellä on.
Olennaista ei siis ole vain jokapäiväinen kuolleiden lukumäärä, vaan kuinka suuren maailmanlaajuisen väestön lääketiede mahdollistaa yhdellä kertaa ja kuinka suuri osuus siitä menehtyy päivittäin. Tilastollisesti on kyllä helppo osoittaa, että ilman lääketiedettä päivittäinen kuolleisuus olisi prosentuaalisesti ja ehkä myös absoluuttisesti korkeampi. Mutta osasyynä tähän on kehittyvien maiden syntyvyys: lapsia on saatava enemmän ja useammin, jos suurempi osuus heistä menehtyy.
Jos ihmisiä syntyy vähemmän, heitä luonnollisesti myös kuolee vähemmän, koska voidakseen kuolla on ensin synnyttävä. Lääketiede on siis vähentänyt kuolemia välillisesti vähentämällä tarvetta saada lapsia, mikä on pelkkä tilastollinen harha. Samalla logiikalla myös Kiinan yhden lapsen politiikka on ”vähentänyt päivittäisten kuolemien määrää”. Jos lapsia on vähemmän, on kuolleitakin väistämättä vähemmän.
”Mutta lääketiede tepsii, rukous ei!”
Kahta poikkeusta lukuun ottamatta jokainen syntynyt ihminen on lopulta myös kuollut. Tilastollisesti kiintoisaa on se, kuinka moni meistä on kerralla hengissä ja kuinka suuri osuus ihmiskunnasta menehtyy päivittäin. Mutta lääketiede on todistettavasti onnistunut kasvattamaan ensimmäistä lukemaa ja pienentämään jälkimmäistä. Rukouksesta ei voi sanoa samaa – vai voiko?
On täysin mahdollista, että kuolleisuus on vakioitunut nykyiselle tasolleen sekä lääketieteen että rukousten ansiosta. On näet kiistatonta, että toisinaan ihmiset paranevat lääketieteen odotusten vastaisesti. Nämä tapaukset vain pannaan mieluummin selittämättömien tekijöiden ja plasebovaikutuksen kuin ”ihmeiden” piikkiin. Jos lääketiede katoaisi maailmasta, kuolleisuus kyllä kasvaisi. Mutta rukouksen lakatessa se saattaisi kasvaa aivan yhtä lailla – ja jopa enemmän.
Väitettä on vaikea tutkia ja todistaa, koska mitään ihmisryhmää ei saada eristettyä vertailuryhmäksi täysin rukouksen ulottumattomiin, kun taas lääketieteen ulkopuolisia ihmisryhmiä on. Tämä on yksi nk. Benson-tutkimuksen (2006) kaltaisten koeasetelmien keskeinen ongelma: kuinka estetään tutkimusryhmien potilaita itseään tai heidän läheisiään rukoilemasta? Ellei sitä voida estää, koeryhmien välillä ei synny merkitsevää eroa.
Toisaalta haku ”double-blind study prayer effects” tuottaa lääketieteellisistä julkaisuista useita muita tutkimuksia, jotka viittaavat rukouksen suotuisiin vaikutuksiin. Mosambikissa monet näkö- ja kuulovammaiset muslimit ovat parantuneet rukouksen tai Jeesus-elokuvan katsomisen aikana ja kääntyneet kristityiksi. Ilmiö on niin yleinen, että hallituksen virallisessa demografiassa näiden aiemmin muslimienemmistöisten alueiden pääuskonto onkin nyt kristinusko. Paranemista koskeva tutkimus julkaistiin Southern Medical Journalissa.
On useita tapauksia, joissa kuolemansairas henkilö on parantunut dramaattisesti esirukouksen vuoksi ja elänyt kauan, kuten vaikean multippeliskleroosin vuoksi saattohoitoon lähetetty Barbara Cummiskey Snyder. On useita tapauksia, joissa kuolleeksi julistettu henkilö on herännyt taas eloon esirukouksen vuoksi – professori Craig S. Keener mainitsee näitä kiehtovalla kaksiosaisella luennollaan. Tietysti kaikki nämä henkilöt ovat lopulta menehtyneet jälleen, siinä missä lääketieteen avulla parantuneetkin. Mutta ei ole mitään syytä ajatella, että rukouksen määrän muutos ei vaikuttaisi millään lailla maailman päivittäiseen kuolleisuustasoon.
Mitä tuli todistettua?
Yksinomaan seikka, että rukoilevan ihmiskunnan jäsenistä kuolee päivittäin 250 000, ei kerro mitään siitä, kuinka moni kuolisi päivittäin ilman rukousta. Se kertoo vain, että Meemilaaksossa ei ymmärretä tilastoja, todistamisen mahdollisuutta, syy-yhteyksiä, kontrafaktuaaleja – eikä ilmeisesti sitäkään, ettei Jumala halua tehdä ihmisistä tällaisinaan kuolemattomia.
Hän haluaa lunastaa heidät synnin vallasta, uudistaa heidät ja herättää heidät uuteen ruumiilliseen elämään uudeksi luodussa maailmassa.
Jumala auta! Rukoukset eivät vaikuta!
Niinpä niin… 😊