Markuksen evankeliumi, luku 16
Luukkaan evankeliumi, luku 2

Luukkaan evankeliumi, luku 1

luotu 25.6.2011 klo 12:51

muokattu 27.6.2011 klo 20:54


Sisällys

1–4 Alkusanat
Kuka oli Teofilos?
5–25 Sakarias kohtaa enkelin
26–38 Gabriel ilmoittaa Jeesuksen syntymän
39–56 Marian ylistyslaulu
57–80 Sakariaan ylistyslaulu

Alkusanat

1. Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, 4. että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

1. Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, 2. sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. 3. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofi­los, 4. jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on. ©

 

Luukkaan evankeliumi alkaa hyvin muodollisesti, samaan tapaan kuin kreikkalaiset tieteelliset monografiat.[1] Kuitenkin se edustaa myös tuon ajan historiankirjoitusta[2]. Tyylilajinsa puolesta evankeliumi on ennen kaikkea laadukas βίος (bios), kreikkalaistyylinen elämäkerta, sillä se täyttää tämän tyylilajin tyypilliset tunnusmerkit.[3] Evankelista tuntee oman aikansa kirjallisuuden käytänteet hyvin ja käyttää niitä taitavasti asiansa esittämiseen.[4]

Kirjoittaja kertoo (Luuk. 1:3–4) virallisia ja huoliteltuja ilmaisuja käyttäen, kuinka asiallisin ja perusteellisin aikein hän on liikkeellä. Hänen teoksensa tarkoitus on vahvistaa Teofiloksen saamien tietojen luotettavuus, ja tämä tietoinen päämäärä meidän on lukijoina otettava vakavasti.[5] Vaikka Luukas on selvästi tehnyt laajan tutkimustyön tekstinsä luotettavuuden varmistamiseksi, jakeessa 3 esiintyvä verbi παρακολουθέω (parakolūtheō) ei varsinaisesti tarkoita tutkimista, vaan seuraamista ja ymmärtämistä.[6] Evankelista ilmoittaa, että hän on käsittänyt perusteellisesti kuulemansa ja lukemansa. Siksi hän kykenee myös muodostamaan eheän kokonaiskuvan kaikesta tapahtuneesta ja laatimaan siitä kunnollisen selonteon.

Kirjoittaja perustelee, miksi hänen väitteensä tietojen luotettavuudesta tulisi ottaa vakavasti myös yltiöskeptisissä 2000-luvun länsimaissa. Elämäkertojen alussa oli tavallista mainita käytetyt lähteet. Niinpä Luukas (joka selvästikään ei itse ollut tapahtumien silminnäkijä[7]) ilmoittaa (Luuk. 1:1–2) nojaavansa varhaisempiin kirjallisiin selontekoihin, joita "monet" ovat jo ehtineet laatia silminnäkijätodistusten pohjalta.[8] Lisäksi hän on haastatellut itse sekä silminnäkijöitä että suullisen perimätiedon valtuutettuja vartijoita.[9] (Lähi-idän kylissä oli – ja on – erityisasemassa olevia tarinankertojia, joiden tehtävänä oli säilyttää suullinen perimätieto ja kertoa aiemmista merkittävistä tapahtumista tarvittaessa. He eivät voineet muuttaa kertomusten yksityiskohtia, sillä yhteisö tunsi ne liian hyvin.[10]) "Alusta asti" silminnäkijöinä ja sittemmin perinteen säilyttäjinä ja levittäjinä olivat tässä tapauksessa Jeesuksen opetuslapset[11], joista tuli luonnollisesti huomattavia opettajia alkuseurakunnassa.[12]

Tutkijat hyväksyvät yleisesti evankelistan väitteet hänen lähteistään, vaikka näitä onkin vaikea määrittää tarkkaan.[13]. Ainoatakaan Raamatun evankeliumeja varhaisempaa tekstiä Jeesuksen toiminnasta ei näet ole säilynyt.[14] Useimpien tutkijoiden mielestä Luukas tarkoittaa Markuksen evankeliumia; muiden hänen käyttämiensä kirjallisten lähteiden (kuten oletetun Q:n) alkukristityt ehkä sallivat tuhoutua siksi, että niiden sisältämä tieto oli sittemmin sisällytetty riittävän hyvin Raamatun evankeliumeihin.[15]

Joka tapauksessa Uuden testamentin evankelistoilla oli käytettävissään sekä suullisia että kirjallisia luotettavia lähteitä[16] – muistiinpanoja, kokoelmia ja toisinaan toinen evankeliumi (Markus), joista materiaali valittiin ja oma teksti toimitettiin. Elämäkertojen kirjoittajilla oli vapaus valita lähdemateriaalistaan kulloiseenkin tarkoitukseen sopiva aineisto.[17] Tämän vuoksi lukijan ei tulisi hämmästellä, miksi Luukas mainitsee (tai jättää pois) yksityiskohdan, jonka vaikkapa Matteus on sivuuttanut (tai ottanut mukaan).

Luukkaan evankeliumin runsaat maantieteelliset ja kronologiset viittaukset sekä useiden tunnettujen historian henkilöiden mainitseminen nimeltä osoittavat, että kirjoittajan selkeä pyrkimys oli kuvata todellisessa menneisyydessä sattuneita todellisia tapahtumia. Koska kukaan historioitsija ei ole neutraali, Luukas valitsee itse esittämänsä tapahtumat ja tarkastelee niitä toisinaan eri näkökulmista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi keksinyt ne omasta päästään.[18]

Esimerkiksi Jeesuksen lapsuuskertomukset (Luuk. 1–2) ja Perean toimintaan liitetyt parisenkymmentä vertausta (Luuk. 9:51–18:14) sisältävät aineistoa, jota toisissa evankeliumeissa ei ole. Silti lapsuuskertomusten yksityiskohtainen kielellinen tutkimus osoittaa, että ne on erittäin todennäköisesti käännetty suoraan kreikaksi heprean- tai arameankielisestä lähteestä.[19] Perean vertaukset taas hyödyntävät voimakkaasti kiastista rakennetta eli käännettyä parallelismia, kun ne eristetään kerronnallisesta kontekstistaan. Luukas on siis käyttänyt lähteenään vertauskokoelmaa, jonka säilyttäjät ovat alusta alkaen painaneet tarkasti mieleensä seemiläistä muistitekniikkaa käyttäen, ja säilyttänyt jopa sen alkuperäisen järjestyksen.[20]

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 25.6.2011 klo 16:00

Kuka oli Teofilos?

Luukkaan evankeliumi on Raamatun neljästä evankeliumista ainoa, jonka alkuperäinen vastaanottaja on erityisesti nimetty. Kirja on suunnattu "korkea-arvoiselle Teofilokselle", mutta kuka hän oikeastaan oli ja miksi Luukas kirjoitti juuri hänelle?

Nimi Teofilos (Θεόφιλος) merkitsee 'jumalan ystävää'. Siksi on arveltu, että kyseessä olisi vain kirjallinen tekniikka ja Luukas lähestyy evankeliumillaan jotakuta kristittyä lukijaa yleensä.[21] Nimi kuitenkin oli varsin yleinen kreikkalaisten keskuudessa, ja useat yksityiskohdat Apostolien teoissa (Luukkaan evankeliumin jatko-osa, Ap. t. 1:1) viittaavat siihen, että Teofilos ei ollut Jeesuksen seuraaja eikä edes etsijä.[22]

Puhuttelusana κράτιστος (kratistos) eli korkea-arvoinen antaa myös ymmärtää, että kyseessä oli tietty, todellinen henkilö. Sanaa käytettiin ensisijaisesti puhuteltaessa hallitsijaa tai valtion virkamiestä[23], mutta myös huomattavasti ylempiarvoista suojelijaa. Todennäköisempi vaihtoehto onkin, että Luukas on omistanut kaksiosaisen teoksensa suojelijalleen, jonka aulis taloudellinen tuki on mahdollistanut hänelle tutkimukseen ja kirjoittamiseen tarvittavan vapaa-ajan. Samankaltainen omistus löytyy useista kreikkalaisista ja latinalaisista kirjoituksista.[24]

John W. Mauck esittää kuitenkin toisen melko uskottavan vaihtoehdon.[25] Tekstuaalisten todisteiden perusteella Teofilos saattoi olla keisari Neron oikeusvirkamies, jonka tehtävänä oli tutkia apostoli Paavaliin kohdistuvien syytösten todenperäisyys. Luukas olisi kirjoittanut evankeliuminsa ja Apostolien teot puolustuskirjelmäksi, joiden tarkoitus oli tehdä selko paitsi Paavalin omasta toiminnasta, myös hänen julistamansa uskonnon taustoista. Tällöin Luukkaan pyrkimys on osoittaa, ettei Paavali ole syyllistynyt laittoman uskonnon (religio illicita) levittämiseen – mutta ohessa hän esittää evankeliumin tavalla, joka kutsuu myös Teofilosta ottamaan sen vastaan.[26] Kun Luukas paikoin korostaa sitä, että Jeesus täytti toiminnallaan juutalaisten kirjoitukset, hänen tarkoituksensa on näyttää, että kristinusko on aidosti juutalaista uskoa (ainoa poikkeus, jonka Rooma salli valtakunnanuskontoonsa).[27] Tämä selittää myös Luukkaan selkeän roomalaismyönteisyyden.

Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen yksityiskohdista käy ilmi, että Teofilos ei tunne hyvin Vanhaa testamenttia eikä kirjoittajan mainitsemia israelilaisia henkilöitä. Lähi-idän maantieteestä ja juutalaisesta uskonnonharjoituksesta hänellä on vain yleistason käsitys. Sen sijaan Teofilos tuntee yksityiskohtaisesti Roomaa ympäröivät alueet ja armeijan upseerit. Hän ei tarvitse selvitystä rahajärjestelmästä, yleisimpien kreikkalais-roomalaisten jumaluuksien palvontamenoista eikä Roomalle tärkeistä, aiemmista poliittisista ja historiallisista tapahtumista.[28] Vaikuttaa siis ilmeiseltä, että Teofilos oli kreikkaa hyvin puhuva Rooman eliitin jäsen, mahdollisesti virkamies. Tämä sopii yhteen molempien yllä esitettyjen vaihtoehtojen kanssa.

Kommentoi tätä katkelmaa

muokattu 27.6.2011 klo 20:54

Sakarias kohtaa enkelin

5. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet. 6. He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina. 7. Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön; ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi. 8. Niin tapahtui, kun hänen osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, 9. että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan. 10. Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa. 11. Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. 12. Ja hänet nähdessään Sakarias hämmästyi, ja hänet valtasi pelko. 13. Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. 14. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. 15. Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. 16. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. 17. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." 18. Niin Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut." 19. Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman. 20. Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen." 21. Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän niin kauan viipyi temppelissä. 22. Mutta ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi. 23. Ja kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, meni hän kotiinsa. 24. Ja niiden päiväin perästä Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen: 25. "Näin on Herra tehnyt minulle niinä päivinä, jolloin hän katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten ylenkatseen."

5. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuului Abian pappisosastoon. Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaronin jälkeläisiä. 6. He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. 7. Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä. 8. Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. 9. Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri. 10. Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili. 11. Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella. 12. Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. 13. Mutta enkeli puhui hänelle: "Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. 14. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. 15. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. 16. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. 17. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten." 18. Sakarias kysyi enkeliltä: "Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs." 19. Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. 20. Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen." 21. Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään. 22. Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi. 23. Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa, 24. ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi. Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä. Hän ajatteli: 25. "Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta." ©

 

Luukas ei aloitakaan elämäkertaansa sen päähenkilöstä, Jeesuksesta. Saadakseen kertomukseen kunnolla syvyyttä hän palaa ajassa taaksepäin ja esittelee meille eräään iäkkään juutalaispariskunnan.

Roomalaiskaudella monet israelilaiset pyrkivät avioitumaan lähisukulaisen kanssa, tietenkin Mooseksen lakien (3. Moos. 18:6–17) sallimissa rajoissa. Tooran mukaisten arvojen ja elämäntavan säilyttämiseksi molempien osapuolten oli vähintään oltava juutalaisia.[29] Sakarias ja Elisabet ovat kumpikin Aaronin sukua. He kuuluvat Jumalan liittokansaan ja ovat kiitollisuudesta käsin noudattaneet hänen säädöksiään tunnollisesti (jae 6). Tämä on erityisen tarpeellista mainita Elisabetin hedelmättömyyden vuoksi. Lapseton vaimo pysyi miehen suvulle vieraana ja myös asuinkylässään tällainen pariskunta menetti kasvonsa. Lapsettomuus oli suuri häpeä ja sitä pidettiin merkkinä Jumalan rangaistuksesta, mutta hurskaina Sakarias ja Elisabet eivät ole itse syypäitä omaan tilaansa.[30]

Yhteisökeskeisessä kulttuurissa perhe oli ratkaisevan tärkeä lähtökohta yksilön identiteetin kannalta. Perhe ja sukujuuret määrittivät, mikä oli henkilön asema ja paikka maailmassa. Kertoessaan Sakariaan kuuluvan Abian pappisosastoon (1. Aik. 24:3,7–19) ja myös Elisabetin olevan Aaronin jälkeläinen (jae 5), Luukas antaa lukijoilleen olennaista tietoa heidän asemastaan Israelissa – samoin kuin heille syntyvän pojan asemasta.[31] Kyläpappina Sakarias ei ole eliittiä, kuten vakituiset temppelipapit Jerusalemissa.[32] Hän osallistuu kahdesti vuodessa osastonsa mukana temppelipalveluksen toteuttamiseen ja majoittuu siksi aikaa temppelialueelle. Muun osan vuotta hän toimii opettajana ja hengellisenä johtajana kotikylässään Juudean vuoriseudulla (Luuk. 1:39–40).[33]

Ainoa päivittäinen toimitus temppelissä olivat sovitusuhrit, joista ensimmäinen uhrattiin aamunkoitteessa ja toinen "yhdeksännellä tunnilla"[34] eli kolmelta iltapäivällä. Arvalla valittu (Luuk. 1:9) pappi uhrasi karitsan pyhäkön ulkopuolella, ja sen veri pirskotettiin suurelle alttarille. Kun hopeatorviin oli puhallettu, symbaaleja soitettu ja psalmiteksti luettu, pappi astui pyhäkköön. Siellä hänen tehtävänsä oli polttaa suitsuke ja lyhentää lampunsydämet. Papin kadottua rakennuksen sisään sai ulkopuolella oleva seurakunta esittää henkilökohtaiset rukouksensa Jumalalle (jae 10).[35] Käytäntö oli niin yleisesti hyväksytty, että myös ne, jotka eivät edes olleet temppelialueella suitsutuksen aikaan, toivat juuri tuolloin yksityiset pyyntönsä Jumalan eteen.[36]

Abian osastossa oli kahdeksansataa pappia, joten arvan osuminen omalle kohdalle ja pääsy suitsuttamaan oli useimmille ainutkertainen tapahtuma.[37] Sakariaan tapauksessa se muuttuu astetta ainutkertaisemmaksi, vaikka hän vielä pyhäkköön astuessaan kuvittelee olevansa hoitamassa aivan tavallisia pappistehtäviä. Näin Jumala juuri toimii (ja sitä Luukas haluaa korostaa): hän ottaa käyttöönsä tavallisia ihmisiä, jotka tavanomaisissa puuhissaan ovat valmiita hänen palvelukseensa[38] – siitä huolimatta, että he eivät ole kummoisia uskonsankareita. Ei fanfaareja, ei ilotulituksia; vain hurskas, vanha ja lapseton pariskunta. Ja tietenkin Jumalan suunnitelma.

Niinpä järkyttynyt Sakarias kohtaa Gabrielin – yhden ylienkeleistä, jotka seisovat Jumalan läheisyydessä (Luuk. 1:19) ja jotka siksi tunnetaan juutalaisessa kirjallisuudessa "läsnäolon enkeleinä".[39] Tämä ilmoittaa vanhukselle yllättävän sanoman, joka välittömästi herättää jokaisessa Tooransa tuntevassa kuulijassa voimakkaita kaikuja menneisyydestä. Aabrahamin (1. Moos. 18:10–14), Jaakobin (1. Moos. 30:22–23), Elkanan (1. Sam. 1:1–2,20) ja Maanoahin (Tuom. 13:2–5) vaimoille tapahtunut samanlainen Jumalan ihme oli merkinnyt käännekohtaa hänen kansansa historiassa. Saman teeman toistuminen ei suinkaan tarkoita sitä, että Sakariaan tarina olisi keksitty; päinvastoin se muistuttaa juutalaista siitä, että kosmoksen rakastava Luoja ja ylläpitäjä puuttuu toistuvasti ja osin jopa ennakoitavasti maailmansa tapahtumiin.

Erityisesti Luukas haluaa myöhempien lukijoidensa oivaltavan, kuinka paljon Johannes Kastajan syntymä muistuttaa Samuelin syntymää (1. Sam. 1).[40] Tällä kertaa temppelissä ei ole papin edessä lapsen tuleva äiti (Hanna), vaan isä, joka on itse pappi. Samuelin täytyi julistaa Eelille ja tämän pojille sanoma tuomiosta, joka huipentui Jumalan arkin menetykseen. Hänellä oli varoitus myös Saulille, jonka sijaan Jumala asettaisi mielensä mukaisen kuninkaan. Samuelin uran huipentuma oli kuitenkin nuoren Daavidin voiteleminen, jossa Herran Henki alkoi siitä lähtien vaikuttaa (1. Sam. 16:13). Se oli viesti pelastuksesta koko kansalle.[41]

Johanneksella on niin ikään tuomion sanoma Israelille, ja sen julistamista Jeesus jatkaa. Kuten Samuelin päivinä, se kohdistuu erityisesti papistoon ja temppelin tuhoon sekä nykyiseen hallitsijaan, jonka tilalle Jumala on valinnut todellisen Kuninkaan. Luonnollisesti Johanneksen uran huipentuma on Jeesuksen kaste (Luuk. 3:21–22), jossa Pyhä Henki laskeutuu tämän ylle ja alkaa vaikuttaa tässä siitä lähtien.[42] Ja tietenkin tuon kastetun miehen kautta toteutuu Jumalan kaavailema pelastus koko maailmalle. Johannes toimii Samuelina Jeesukselle.

Iäkäs kyläpappi Sakarias saa siis lupauksen siitä, että hänen tuleva poikansa on Jumalan äänitorvi ja Messias-kuninkaan edelläkävijä, joka Elian tavoin (Luuk. 1:17) valmistaa Israelin kansan tulevaa hallitsijaa varten (vrt. Mal. 3:1,23–24). Jotakin tämän suuntaista Israel on odottanut viimeiset kolmesataa vuotta – siitä saakka, kun profeetta Malakian ennustukset päättyivät ja pitkä hiljaisuus alkoi. Ja kuitenkaan Sakarias ei usko, vaan vaatii jonkinlaista tunnusmerkkiä voidakseen olla asiasta varma.

Sen hän saakin, mutta rangaistuksen muodossa (jae 20). Kunniakeskeisissä yhteiskunnissa puhuminen julkisesti on miehen rooli. Äkillinen puhekyvyttömyys on siis Sakariaalle melkoinen häpeä – varsinkin kun hänen olisi seuraavaksi siunattava paikalle kokoontunut seurakunta.[43] Selvitettyään asian elehtimällä parhaansa mukaan (miten viitotaan "näin enkelin, joka ilmoitti vaimoni tulevan raskaaksi"?) ja suoritettuaan osastonsa palvelustyön loppuun Sakarias palaa kotiin, ja lupaus täyttyy. Elisabet pysyttelee piilossa, kunnes raskaus on kaikille ilmeinen, jotta kyläläiset varmasti uskoisivat häntä.[44]

Kommentoi tätä katkelmaa

Gabriel ilmoittaa Jeesuksen syntymän

26. Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, 27. neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. 28. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." 29. Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. 30. Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. 31. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. 32. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, 33. ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." 34. Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" 35. Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. 36. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; 37. sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 38. Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.

26. Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan 27. neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. 28. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" 29. Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. 30. Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. 31. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. 32. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. 33. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." 34. Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." 35. Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. 36. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! 37. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 38. Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan. ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Marian ylistyslaulu

39. Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin 40. ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. 41. Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. 42. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! 43. Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? 44. Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. 45. Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!" 46. Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, 47. ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; 48. sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. 49. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, 50. ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. 51. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. 52. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. 53. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. 54. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan 55. Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut." 56. Ja Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa.

39. Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. 40. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. 41. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. 42. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! 43. Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? 44. Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. 45. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" 46. Silloin Maria sanoi: – Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, 47. minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, 48. sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, 49. sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, 50. polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. 51. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. 52. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. 53. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. 54. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa 55. Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut. 56. Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa. ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Sakariaan ylistyslaulu

57. Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. 58. Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa. 59. Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. 60. Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes." 61. Niin he sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi." 62. Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. 63. Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä." Ja kaikki ihmettelivät. 64. Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa. 65. Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; 66. ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa. 67. Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen: 68. "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen 69. ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta 70. - niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta - 71. pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat, 72. tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, 73. sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme; 74. suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä 75. pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. 76. Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, 77. antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, 78. meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, 79. loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle." 80. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.

57. Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. 58. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. 59. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, 60. mutta hänen äitinsä sanoi: "Ei, hänen nimekseen tulee Johannes." 61. Toiset sanoivat: "Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä." 62. He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. 63. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. 64. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. 65. Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. 66. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään. 67. Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin: 68. – Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen 69. ja valmistanut sille lunastuksen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, 70. niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. 71. Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta, kaikkien vihamiestemme käsistä. 72. Hän on nyt osoittanut laupeutensa, uskollisuutensa isiämme kohtaan. Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa, 73. valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi. 74. Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, 75. pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. 76. Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. 77. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. 78. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. 79. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle. 80. Lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä. Hän oli autiomaassa siihen päivään saakka, jolloin hänen oli määrä astua Israelin eteen. ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Markuksen evankeliumi, luku 16
Luukkaan evankeliumi, luku 2

Viitteet

 1) Esimerkiksi lääketieteen, matematiikan, tekniikan tai retoriikan oppaat (Bauckham: Jesus and the Eyewitnesses, 117). Ks. myös Burridge: What Are The Gospels?, 188.

 2) Bauckham: Jesus and the Eyewitnesses, 118.

 3) Wright: The New Testament and the People of God, 384.

 4) Hurtado: Lord Jesus Christ, 280, 341.

 5) Burridge: What Are The Gospels?, 209.

 6) Bauckham: Jesus and the Eyewitnesses, 123.

 7) Licona: The Resurrection of Jesus, 210.

 8) Licona: The Resurrection of Jesus, 590.

 9) Burridge: What Are The Gospels?, 198.

10) Wright: Luke for Everyone, 2.

11) Hurtado: Lord Jesus Christ, 309. Evankeliumit mainitsevat kaksitoista opetuslasta nimeltä (Matt. 10:2–4, Luuk. 6:13–16) osin juuri siksi, että tärkeitä perimätiedon alkuperäislähteitä ei haluttu jättää nimettömiksi (Bauckham: Jesus and the Eyewitnesses, 97).

12) Bauckham: Jesus and the Eyewitnesses, 30.

13) Hurtado: Lord Jesus Christ, 177.

14) Hurtado: Lord Jesus Christ, 428.

15) Hurtado: Lord Jesus Christ, 271.

16) Bauckham: Jesus and the Eyewitnesses, 37-38.

17) Burridge: What Are The Gospels?, 198-199.

18) Wright: The New Testament and the People of God, 377-378.

19) Blomberg: The Historical Reliability of the Gospels, 17. Blomberg viittaa Stephen Farrisin lingvistiseen analyysiin.

20) Blomberg: The Historical Reliability of the Gospels, 17-18.

21) Wright: Luke for Everyone, 3.

22) Mauck: Paul On Trial, 22.

23) Mauck: Paul On Trial, vii.

24) deSilva: Honor, Patronage, Kinship & Purity, 126; Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 283.

25) Em. teos.

26) Mauck: Paul On Trial, ix.

27) Mauck: Paul On Trial, 22-23.

28) Mauck: Paul On Trial, 24.

29) deSilva: Honor, Patronage, Kinship & Purity, 174.

30) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 284.

31) deSilva: Honor, Patronage, Kinship & Purity, 158-159.

32) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 284.

33) Wright: Luke for Everyone, 7.

34) Bailey: Poet and Peasant and Through Peasant Eyes, B154.

35) Bailey: Jesus Through Middle Eastern Eyes, 346.

36) Bailey: Poet and Peasant and Through Peasant Eyes, B146.

37) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 284.

38) Wright: Luke for Everyone, 8.

39) Evans: Fabricating Jesus, 94.

40) Sekä Sakarias että Maria siteeraavat Hannan ylistyslaulua. (1. Sam. 2:1–10)

41) Wright: The New Testament and the People of God, 379.

42) Wright: The New Testament and the People of God, 379-380. Vrt. 2. Sam. 7:12–14.

43) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 284.

44) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 285.

Ota yhteyttä