luku 14
luku 16
Luukkaan evankeliumi, luku 15
luotu 26.4.2024 klo 11:02
| 1–3 | Jeesus ja syntiset |
| 4–7 | Vertaus kadonneesta lampaasta |
| 8–10 | Vertaus kadonneesta kolikosta |
| 11–24 | Tuhlaajaisä ja nuorempi poika |
| 25–32 | Tuhlaajaisä ja vanhempi poika |
Jeesus ja syntiset
1. Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä. 2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan." 3. Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
1. Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. 2. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: "Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan." 3. Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 1–7 : Matt. 18:12–14
Aterioiminen jonkun kanssa on erityisesti Lähi-idässä vakava asia. Rikas mies voi kyllä anteliaisuutensa osoituksena ruokkia suurenkin määrän sekalaista väkeä, mutta hän ei syö heidän kanssaan. Samaan pöytään istuminen on veljeyden, luottamuksen ja hyväksynnän osoitus, merkki tärkeästä sosiaalisesta suhteesta aterioivien välillä.[1] Kunnianarvoisa rabbi ei veljeile publikaanien ja syntisten kanssa, sillä hän siten hän tulee osalliseksi heidän häpeästään. Jeesukselle ateriayhteys syntisten kanssa oli kuitenkin osoitus Jumalan valtakunnan saapumisesta.[2]
Luukkaan kuvaama tilanne saattoi itse asiassa olla vieläkin tyrmistyttävämpi, sillä fariseusten ja kirjanoppineiden syytöksessä käytetty sana προσδεξομαι, prosdeksomai merkitsee vastaanottamista aivan konkreettisessa mielessä[3], ei ainoastaan hyväksyvässä merkityksessä ("vuodatin hänelle tuskani ja hän otti minut lämpimästi vastaan"). Jeesus siis aktiivisesti kutsui syntisiä kotiinsa aterialle[4], ei tyytynyt vain vierailemaan heidän luonaan (Luuk. 19:5–7).
Tutkijat eivät juuri kiistä, että aterioiminen "syntisten" kanssa kuului Jeesuksen tunnusomaisimpiin ja samalla dramaattisimpiin tapoihin.[5] Ei ole myöskään syytä epäillä, että seuraavat vertaukset olisi myöhemmin liitetty evankelistan kuvaamaan tilanteeseen. Jeesus näet esittää ne juuri puolustaakseen toimintaansa – selittääkseen, miksi hän istuu aterialla "väärien" ihmisten kanssa – ja haastaakseen fariseusten koko ajattelutavan.
Vertaus kadonneesta lampaasta
4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? 5. Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. 6. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'. 7. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. 5. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, 6. ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.' 7. Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. ©
Rinnakkaiskohdat:
– jakeet 3–7 : Matt. 18:10–14
Lampaita vartioitiin petojen ja varkaiden varalta. Illalla lauma vietiin suojaisaan paikkaan ja laskettiin.[6] Laumastaan eksyneet lampaat ovat avuttomia. Yleensä ne istuutuvat, kieltäytyvät liikkumasta ja määkivät lakkaamatta, joten paimenen on todellakin kannettava löytämänsä lammas kotiin.[7]
Sadan lampaan lauma oli niin suuri, ettei sellainen yleensä ollut yhden paimenen vastuulla.[8] Kuitenkin kysymys siitä, kuka vartioi yhdeksääkymmentä yhdeksää lammasta paimenen etsiessä kadonnutta, on viime kädessä turha. Oikeastaan se osoittaa, ettei lukija ole ymmärtänyt vertausta tyylilajina. Vertaus ei ole todellinen, historiallinen tapahtuma. Lampaat olivat olemassa vain Jeesuksen kertomuksessa, ja hän piti niistä huolta.[9]
Jos Jeesus kohdistaisi sanansa ateriakumppaneilleen, vertausten pääpaino olisi Jumalan etsivässä rakkaudessa. Kaikki kolme kertomusta on kuitenkin suunnattu fariseuksille ja kirjanoppineille. Niiden sanoma on kysyvä: "Miksi te ette riemuitse siitä, että kadonneet löytyvät ja kuolleet heräävät eloon?"[10]
Vertaus kadonneesta kolikosta
8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? 9. Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'. 10. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
8. "Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. 9. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.' 10. Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen." ©
Hopeadrakma eli denaari oli valuuttajärjestelmän perusyksikkö, työmiehen päiväpalkan suuruinen raha.[11] Kun nainen kadotti yhden kymmenestä myötäjäiskolikostaan, hän ei menettänyt kymmenesosaa ainoastaan omaisuudestaan, vaan myös yhteiskunnallisesta asemastaan.[12]
Tavallisten kotien lattiat tehtiin usein tallatusta savesta tai basalttiliuskoista. Epätasaisten liuskojen saumakohtiin oli helppo kadottaa kolikko.[13] Lampun sytyttäminen oli tarpeen, sillä useimmat maalaistalot olivat hyvin hämäriä.[14] Sekä turvallisuuden että lämmöneristyksen vuoksi tehtiin yleensä vain yksi pieni ikkuna-aukko; niinpä kolikon löytäminen oli kynttilän tai öljylampun kanssakin haastava tehtävä.[15]
Tuhlaajaisä ja nuorempi poika
11. Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. 13. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. 14. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. 15. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. 16. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. 17. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! 18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi 19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' 20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. 21. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. 22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; 23. ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, 24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
11. Jeesus jatkoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. 13. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. 14. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. 15. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. 16. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu. 17. "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. 18. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. 19. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.' 20. Niin hän lähti isänsä luo. "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. 21. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' 22. Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. 23. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! 24. Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla. ©
Vertauksen tarkoitus on arvostella terävästi fariseusten ja kirjanoppineiden käytöstä. Sen sijaan, että he iloitsisivat harhateillä olleiden veljiensä ja sisariensa paluusta ja kääntymyksestä Jumalan mielen mukaiseen elämään, he suhtautuvat näihin rakkaudettomasti ja ulkopuolisten tavoin.[16]
Jeesus katsoo nauttivansa symbolisesti jo etukäteen odotettua "Messiaan ateriaa"
Tuhlaajaisä ja vanhempi poika
25. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. 26. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. 27. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. 28. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. 29. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. 30. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.' 31. Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. 32. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"
25. "Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. 26. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. 27. Palvelija vastasi: 'Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.' 28. Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, 29. mutta hän vastasi: 'Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. 30. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!' 31. Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. 32. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'" ©
luku 14
luku 16
