luku 30
luku 32
4. Mooseksen kirja, luku 31
luotu 11.6.2024 klo 17:00
muokattu 27.8.2024 klo 12:21
| 1–12 | Tuomio Midianille |
| 13–24 | Sotasaalis ja puhtaussäännöt |
| 25–31 | Ohje saaliinjaosta |
| 32–47 | Saalis lasketaan |
| 48–54 | Upseerien uhrilahja |
Tuomio Midianille
1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 2. "Kosta israelilaisten puolesta midianilaisille. Senjälkeen sinut otetaan pois heimosi tykö." 3. Niin Mooses puhui kansalle sanoen: "Varustakaa joukostanne miehiä sotaan, ja lähtekööt he Midiania vastaan toimittamaan Herran koston Midianille. 4. Tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, kaikista Israelin sukukunnista, lähettäkää sotaan." 5. Silloin annettiin Israelin heimoista tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, yhteensä kaksitoista tuhatta sotaan varustettua miestä. 6. Ja Mooses lähetti heidät, tuhat miestä jokaisesta sukukunnasta, sotaan sekä heidän kanssaan Piinehaan, pappi Eleasarin pojan; tällä oli mukanaan pyhät esineet ja hälytystorvet. 7. Niin he lähtivät sotimaan Midiania vastaan, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut, ja surmasivat kaikki miehenpuolet. 8. Muiden mukana, jotka kaatuivat, he surmasivat Midianin kuninkaat Evin, Rekemin, Suurin, Huurin ja Reban, Midianin viisi kuningasta. Myös Bileamin, Beorin pojan, he surmasivat miekalla. 9. Mutta israelilaiset ottivat vangiksi midianilaisten vaimot ja lapset ja ryöstivät kaikki heidän juhtansa ja kaiken heidän karjansa ja kaiken heidän tavaransa. 10. Ja kaikki heidän asumansa kaupungit ja kaikki heidän leiripaikkansa he polttivat tulella. 11. Ja he ottivat kaiken ryöstettävän ja kaiken otettavan, sekä ihmiset että karjan. 12. Ja he toivat Moosekselle ja pappi Eleasarille sekä Israelin kansalle vangit ja ottamansa ja ryöstämänsä saaliin leiriin Mooabin arolle, joka on Jordanin luona, Jerikon kohdalla.
1. Herra sanoi Moosekselle: 2. "Kosta midianilaisille heidän pahat tekonsa, joita he ovat tehneet Israelia vastaan. Sitten sinut otetaan isiesi luo." 3. Mooses sanoi kansalle: "Varustakaa joukostanne miehiä sotaretkelle. Heidän tulee lähteä midianilaisia vastaan kostamaan Herran puolesta. 4. Lähettäkää sotaan tuhat miestä kustakin Israelin heimosta." 5. Israelin sotajoukoista valittiin tuhat miestä heimoa kohden eli kaikkiaan kaksitoistatuhatta asekelpoista miestä. 6. Tämän joukon, tuhat miestä jokaisesta heimosta, Mooses lähetti sotaretkelle ja heidän kanssaan Pinehasin, pappi Eleasarin pojan, jonka huostassa olivat pyhät esineet ja merkinantotorvet. 7. Sotajoukko hyökkäsi Midianin maahan noudattaen käskyä, jonka Herra oli Moosekselle antanut, ja tappoi kaikki miehet. 8. Surmattujen joukossa olivat midianilaisten viisi kuningasta, Evi, Rekem, Sur, Hur ja Reba. Israelilaiset löivät kuoliaaksi myös Bileamin, Beorin pojan. 9. He ottivat vangiksi naiset ja lapset ja saivat ryöstösaaliiksi midianilaisten kaikki juhdat, kaiken karjan ja muun omaisuuden. 10. He polttivat midianilaisten asuttamat kylät ja heidän leiripaikkansa, 11. ottivat mukaansa kaiken keräämänsä saaliin, niin ihmiset kuin eläimetkin, 12. ja toivat vankinsa ja muun saaliin Mooseksen, pappi Eleasarin ja Israelin kansan eteen leiriin, joka oli Moabin tasangolla Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa. ©
Kosto (4. Moos. 31:2) midianilaisille (tai moabilaisille)[1] perustuu muutamaa lukua aiempaan kertomukseen siitä, kuinka Kanaanin maan asukkaat viekoittelivat israelilaiset Herran vihan alle. Moabin kuningas Balak oli kutsunut epämääräisen profeetta Bileamin kiroamaan lähestyvän Israelin kansan, jotta sen sotaonni kääntyisi, mutta juoni oli mennyt mönkään (4. Moos. 24:1,10). Kirjoituksissa mainitaan ohimennen (4. Moos. 31:16, Ilm. 2:14) se, mitä myöhempi juutalainen perimätieto ja mm. historioitsija JosefusJosefus: (37 – n. 100 jKr.) alk. Josef ben Mathitjahu, myöh. Titus Flavius Josefus; juutalainen fariseus, sotilasjohtaja ja historioitsija, joka taisteli ensin roomalaista miehitysvaltaa vastaan, mutta siirtyi Rooman uskolliseksi kannatta...[2] laajentelivat: Bileam neuvoi Balakille, miten tämä saisi israelilaiset itse riistämään yllään lepäävän siunauksen.[3]
Jos moabilaisnaiset viettelisivät (4. Moos. 25:1–3) Israelin miehet räikeästi rikkomaan Jumalan lain – harjoittamaan haureutta,[4] syyllistymään epäjumalanpalvelukseen ja syömään saastaista ruokaa juhlallisena uhriateriana kulttiorgioissa – odotettavissa voisi olla vain tämän pyhän kansan tuho ja häviö.[5] Niin kävikin: Peorin Baal-kulttiin sekaantumista seuranneessa vitsauksessa israelilaisia menehtyi 24 000 henkeä.
Nyt oli tullut aika rangaista viholliskansaa tästä alhaisesta juonesta. Jokainen on tietenkin vastuussa omista moraalisista valinnoistaan – moabilaiset ja midianilaiset siitä, ryhtyvätkö houkuttelemaan Jumalan kansaa vääryyden ja tuhon tielle; Israelin miehet siitä, lankeavatko houkutuksiin. Jälkimmäiset olivat jo rangaistuksensa saaneet ja menehtyneet, nyt oli Midianin vuoro. Yksi hyökkäyksessä menehtyneistä midianilaisten johtomiehistä oli Suur (4. Moos. 31:8), jonka tytär (4. Moos. 25:15) oli viimeinen Israelin leiristä tavattu viettelijätär. Myös Bileam itse sai surmansa.[6] Peorin alueella tapahtuneesta lankeemuksesta tuli Israelin uskonnollisen luopumuksen symboli tulevillekin sukupolville (5. Moos. 4:3–4, Joos. 22:17, Ps. 106:28, Hoos. 9:10), joten tapaus ei ollut aivan vähäpätöinen.
Sotasaalis ja puhtaussäännöt
muokattu 27.8.2024 klo 12:21
13. Silloin Mooses ja pappi Eleasar ja kaikki kansan päämiehet lähtivät heitä vastaan leirin ulkopuolelle. 14. Ja Mooses vihastui sotajoukon johtajiin, tuhannen- ja sadanpäämiehiin, kun he palasivat sotaretkeltä. 15. Ja Mooses sanoi heille: "Oletteko siis jättäneet henkiin kaikki naiset? 16. Katso, nehän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat israelilaiset antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa. 17. Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen. 18. Mutta jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin. 19. Mutta itse oleskelkaa leirin ulkopuolella seitsemän päivää. Jokainen teistä, joka on jonkun surmannut, ja jokainen teistä, joka on koskenut surmattuun, puhdistautukoon kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, sekä te että teidän vankinne. 20. Ja puhdistettakoon jokainen vaate ja jokainen nahkaesine ja kaikki, mikä on tehty vuohen karvoista, ja jokainen puuesine." 21. Ja pappi Eleasar sanoi sotamiehille, jotka olivat menneet sotaan: "Tämä on lakisäädös, jonka Herra antoi Moosekselle: 22. Vain kulta, hopea, vaski, rauta, tina ja lyijy, 23. kaikki, mikä tulta kestää, käyttäkää tulessa, niin se puhdistuu; puhdistettakoon se kuitenkin vielä puhdistusvedellä. Mutta mikä ei tulta kestä, käyttäkää se vedessä. 24. Ja peskää vaatteenne seitsemäntenä päivänä, niin te puhdistutte; ja sitten tulkaa leiriin."
13. Mooses, pappi Eleasar ja kansan päämiehet lähtivät leirin ulkopuolelle heitä vastaan. 14. Mooses vihastui sotajoukon johtajiksi määrätyille tuhannen miehen ja sadan miehen päälliköille, kun he palasivat sotaretkeltä, 15. ja sanoi heille: "Oletteko jättäneet henkiin kaikki naiset? 16. Juuri nuo naiset tekivät Bileamin neuvon mukaan ja saivat israelilaiset luopumaan Herrasta ja antautumaan Baal-Peorin palvojiksi. Sen tähden Herran kansaa kohtasi vitsaus. 17. Tappakaa siis lapsista kaikki pojat ja tappakaa myös jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa. 18. Mutta tytöt, jotka eivät ole maanneet miehen kanssa, saatte ottaa itsellenne. 19. Teidän tulee oleskella leirin ulkopuolella seitsemän päivää, ja jokaisen, joka on surmannut jonkun tai koskettanut surmattua, tulee puhdistautua kolmantena ja seitsemäntenä päivänä; tämä koskee sekä teitä että vankejanne. 20. Teidän on puhdistettava myös jokainen vaatekappale ja kaikki, mikä on valmistettu nahasta tai vuohenkarvoista, sekä jokainen puuesine." 21. Pappi Eleasar sanoi sodasta palanneille sotilaille: "Tämä on säädös, jonka Herra on antanut Moosekselle: 22-23. Teidän on käytettävä tulessa kulta, hopea, pronssi, rauta, tina ja lyijy, kaikki, mikä kestää tulta, ja niin se tulee puhtaaksi. Lisäksi ne tulee vielä puhdistaa puhdistusvedellä, ja sillä on puhdistettava myös kaikki, mikä ei kestä tulta. 24. Seitsemäntenä päivänä peskää vaatteenne, ja niin te tulette puhtaiksi ja saatte tulla leiriin." ©
Israelin sotajoukko palaa surmattuaan kaikki Midianin aikuiset miehet, mutta naiset ja lapset on jätetty eloon. Länsimainen lukija järkyttyy Mooseksen antamista määräyksistä. Ensiksikin nuo "viattomat" naiset ja lapset on surmattava, mitä moni nykyään pitäisi sotarikoksena. Mutta lisäksi Mooses mainitsee erikseen (4. Moos. 31:18), että sotilaat saavat jättää henkiin "itseään varten" tytöt, jotka "eivät ole maanneet miehen kanssa".
Modernin lukijan on liiankin helppoa alkaa kuvitella mielessään, kuinka vangittujen nuorten neitojen tähänastisten lemmenleikkien määrä selvitettiin Israelin sotaleirissä nopealla ja erittäin nöyryyttävällä gynekologisella tutkimuksella. Ja neitsyiden kohdalla häpeä oli vasta alussa, sillä ilmiselvästi heistä tehtiin sotilaiden seksiorjia – ja kaikki muka "rakastavan" ja "oikeudenmukaisen" Jumalan siunauksella!
Sanat liiankin helppoa osuvat asian ytimeen, sillä länsimainen mielikuvitus johtaa lukijaa raskaasti harhaan. Sota ei tosin ikinä ole siistiä ja mukavaa puuhaa, eikä sitä tulisi pyrkiä keinotekoisesti siistimään – mutta merkityksen vääristely Raamatun viitekehyksen ja muinaisen Lähi-idän kulttuurikontekstin vastaiseksi ei ole rehellistä sekään.[7]
Muinainen maailma oli voimakkaasti syntiinlankeemuksen, sodan ja köyhyyden piinaama. Tässä tapa tai tule tapetuksi -maailmassa Jumala aloitti lunastusprosessin Israelin kansassa ja sen kautta.[8] Lähtötilanne oli ihmiskunnalle kaikkea muuta kuin tarkoituksenmukainen, mutta juuri tuon vuosisataisen historian ansiosta länsimainen lukija saa nyt elää kulttuurissa, jossa luovuttamaton ihmisarvo, verrattain vakaa yhteiskunta ja kehollinen koskemattomuus ovat niin ilmiselviä seikkoja, että hän voi nyrpistää nenäänsä menneen ajan maailmalle ja pöyristyä barbarismista, jonka parista moinen kukoistus saattoi kohota.[9]
Muinaisen Lähi-idän kulttuureissa neitsyyden keskeisin merkitys oli varmistaa perillisten aito verisukulaisuus, joten se oli naimakelpoisuuden ehto.[10] Siksi naisen asema kävi ilmi ulkonäöstä: naimisissa olevat neidot pukeutuivat, koristautuivat ja laittoivat hiuksensa eri tavoin kuin naimattomat – ja pyhäkköprostituoidut (jotka olivat naimattomia, mutta eivät tosiaankaan neitsyitä) vielä omalla tavallaan.
Naisen neitsyyden arvioimiseen sotatilanteessa ei siis tarvittu erityistä menetelmää eikä minkäänlaista alapäätutkimusta – siihen riitti kolme visuaalista seikkaa:[11]
- Oliko naishenkilö jo läpikäynyt murrosiän?
- Oliko hänellä vaatekappaleita, koruja tai muita koristeita, jotka tuossa kulttuurissa yhdistettiin neitsyyteen?
- Entä sellaisia, jotka yhdistettiin neitsyyden menettämiseen avioitumisen tai pyhäkköporttouden kautta?
Entä vietiinkö eloonjääneet neitsyet leiriin raiskattaviksi? Lukija olettaa näin siksi, että eloon jättämisen kriteeri oli sukupuolinen koskemattomuus. Koko määräyksen idea perustui kuitenkin siihen, mitä vihastunut Mooses painotti (4. Moos. 31:15–16): midianilaisnaiset eivät olleet viattomia, koska juuri he olivat vietelleet israelilaisia seksiorgioihin ja Baalin palvontaan (ks. yllä!). Neitsyet puolestaan eivät olleet osallistuneet tähän, joten heitä ei sopinut sellaisesta rangaistakaan.[12] Fyysinen koskemattomuus ei siis ollut merkki siitä, että henkilöstä saisi hyvän seksiorjan, vaan merkki syyttömyydestä siihen rikokseen, josta tuomio nyt langetettiin.
Jumalan Israelille säätämä laki kielsi (5. Moos. 21:10–14) yksiselitteisesti kohtelemasta naispuolisia sotavankeja seksiorjina.[13] Lähi-idässä käytettiin sotavankeja tai orjia ylipäänsä harvoin seksuaalisiin tarkoituksiin, ja israelilaiset olivat aviouskollisuuden osalta tasapuolisempia kuin ympäröivät kansat.[14] Myös sotaleirin puhtaussäädökset (5. Moos. 23:10–15) tekivät ajatuksen mahdottomaksi: leirissä ei saanut tapahtua mitään epäpyhää ja pelkkä yöllinen siemenvuoto merkitsi puolen vuorokauden mittaista puhdistautumista. Sotavankien raiskaaminen ei sopinut näihin määräyksiin ja kulttuuritaustaan miltään osin.[15]
Niin sotilaille kuin vangeillekin määrätty viikon karanteeni leirin ulkopuolella varmisti, ettei vieraan kansan parista tuotu vieraita itäviä tauteja. Vaatteiden peseminen (4. Moos. 31:24) symboloi asianmukaista astumista siihen tilaan ja tilasta pois, jossa Pyhä asuu.[16] Näin oli toimittava sekä leiriin palaavien sotilaiden että pyhäkköteltassa palvelevien pappien (4. Moos. 19:7–10) – ja alun perin Siinainvuoren juurella koko Israelin kansan (2. Moos. 19:10,14). Tähänkään asiayhteyteen vankien sukupuolinen hyväksikäyttö ei istu alkuunkaan.
Muuten – kuinka vanhoja eloon jätetyt olivat? Tuohon aikaan tytöt näet naitettiin pian tai välittömästi kuukautisten alettua noin 12 vuoden iässä. Kun huomioidaan lapsikuolleisuuden vaikutus ikäjakaumaan, eloon jätetyt "neitsyet" eivät olleet sukukypsiä ja viehättäviä nuoria naisia, vaan keskimäärin viisivuotiaita.[17] Israel teki kyllä monenlaista pahaa, mutta pikkulapsiin sekaantumista ei koskaan mainita heidän syykseen. Kaikkien todisteiden valossa vaikuttaa voimakkaasti siltä, ettei motiivina ollut seksi, vaan väkiluvun ylläpitäminen ja tuotannollinen näkökulma.[18]
Israel oli juuri menettänyt riveistään 24 000 miestä ja tuo vaje oli elintärkeää korjata, vaikka viiveelläkin; toisaalta sen ansiosta Israelin leirissä oli nyt "tilaa". Nämä tytöt adoptoitiin siis palvelijoiksi israelilaisten perheisiin[19] – ja näin pieninä heistä ei ollut vielä juurikaan apua edes kodin piirissä. Israelilaisten oli siis ruokittava, vaatetettava, koulutettava ja suojeltava lapsia saadakseen heistä tuottavia yhteiskunnan jäseniä.
Jakeen 18 sanamuoto kuuluu hepreaksi הַחֲיוּ לָכֶם (haḥӑjû lāḵęm), 'jättäkää henkiin itsellenne'. Se ei merkitse 'omaa mielihyväänne varten', eikä alkutekstissä ole KR 1992:n lisäämää verbiä ottaa. Sotilaat eivät edes saaneet kaikkia vankeja henkilökohtaisesti "itselleen", koska yli puolet (4. Moos. 31:27–29) heistä tuli jakaa muille yhteisön jäsenille. Ilmaisun tarkoitus onkin asettaa nämä vangit vastakkain yleisiä kanaanilaisia sotamääräyksiä ja 'Herralle' (לַיהוָה, lajhwā) tuhon omaksi vihittyjä ihmisiä ja tavaraa.[20]
Moab ja Midian olivat ryhtyneet laajamittaiseen, valtion organisoimaan ja pahantahtoiseen kampanjaan kansaa kohtaan, joka ei ollut tulossa valloittamaan heidän alueitaan, vaan kulkemassa niiden läpi Kanaaniin. Tuo kampanja oli ennennäkemättömän tuhoisa heidän omia perheitään kohtaan (vaimojen ja tytärten prostituointi). Sen ainoa tavoite oli raunioittaa Israelin perheet ja näiden suhde Jumalaansa.[21] Näin paatunut joukko oli ilmeinen uhka Israelin olemassaololle, joten sinänsä valitettavaa surmatyötä voi verrata syövän poistamiseen rajulla leikkauksella.[22] Liittosopimuksen räikeä rikkominen johti Israelin puolella suunnilleen yhtä monen aikuisen kuolemaan kuin Midianissakin.[23]
Länsimainen lukija voi pitää julmana Jumalan käskyä surmata lapsetkin pikkutyttöjä lukuun ottamatta. Tällöin kuitenkin unohtuu, että kun sotakuntoiset miehet oli surmattu, sen enempää naisten kuin lastenkaan edellytykset pysyä elossa itsekseen eivät olleet suuret. Poikia ei voitu sulauttaa Israeliin tyttöjen tavoin, koska patrilineaarisessa yhteiskunnassa nämä olisivat aikuisiksi tultuaan jääneet vaille perintöä. Miehinä he olisivat myös olleet vastuussa alkuperäisen kansansa kunnian puolustamisesta ja siksi huomattavan alttiita ryhtymään sotaan Israelia vastaan sisältä käsin oivallettuaan oman alkuperänsä.
Vaihtoehtona olisi ollut jättää niin tytöt kuin pojatkin nälän ja petojen armoille, kunnes luonnollinen kuolema olisi korjannut heidät. Kuten alussa todettiin, muinaisessa maailmassa ei ollut lastenkoteja, sosiaaliviranomaisia tai valtion maksamaa lapsilisää. Nämä yhteiskunnan piirteet ovat juutalais-kristillisen ihmiskäsityksen hedelmää, joka syntyi hitaasti – ja joka voi myös lakastua, kun sen juuria eli maailmankuvaa parhaillaan nakerretaan poikki minkä ehditään.
Ohje saaliinjaosta
25. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: 26. "Laskekaa, sinä ja pappi Eleasar ja kansan perhekuntien päämiehet, otetun saaliin määrä, ihmiset ja karja. 27. Ja pane saalis kahtia soturien, sotaan lähteneiden, ja kaiken muun kansan kesken. 28. Ja ota Herralle verona sotamiehiltä, sotaan lähteneiltä, yksi viidestäsadasta, ihmisiä, raavaita, aaseja ja lampaita. 29. Ota se heille tulevasta puoliskosta ja anna se pappi Eleasarille antina Herralle. 30. Ja israelilaisille tulevasta puoliskosta ota yksi viidestäkymmenestä, ihmisiä, raavaita, aaseja, lampaita ja kaikkia karjaeläimiä, ja anna ne leeviläisille, joiden on hoidettava tehtävät Herran asumuksessa." 31. Ja Mooses ja pappi Eleasar tekivät, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
25. Herra sanoi Moosekselle: 26. "Sinun, pappi Eleasarin ja sukukuntien päämiesten tulee laskea sotasaaliiksi otettujen ihmisten ja eläinten lukumäärä. 27. Jaa saalis kahtia sotaretkellä olleiden ja muun kansan kesken. 28. Ota Herralle kuuluvana verona sotaretkeen osallistuneilta sotilailta aina yksi viidestäsadasta vangiksi otetusta ihmisestä ja samoin yksi viidestäsadasta naudasta, aasista, lampaasta ja vuohesta. 29. Nämä tulee ottaa sotilaille kuuluvasta osuudesta Herralle tulevana uhrilahjana, ja ne on annettava pappi Eleasarille. 30. Muille israelilaisille kuuluvasta osuudesta sinun tulee ottaa aina yksi viidestäkymmenestä vangista, samoin yksi viidestäkymmenestä naudasta, aasista, lampaasta, vuohesta ja muusta eläimestä ja antaa ne leeviläisille, jotka hoitavat tehtäviä Herran telttamajassa." 31. Mooses ja pappi Eleasar tekivät Mooseksen Herralta saaman käskyn mukaan. ©
Saalis lasketaan
32. Ja saalis, jäännös siitä, mitä sotajoukko oli ryöstänyt, oli: lampaita kuusisataa seitsemänkymmentäviisi tuhatta 33. ja raavaita seitsemänkymmentäkaksi tuhatta 34. ja aaseja kuusikymmentäyksi tuhatta 35. ja ihmisiä, tyttöjä, jotka eivät olleet yhtyneet mieheen, kaikkiaan kolmekymmentäkaksi tuhatta. 36. Ja puolet siitä eli se osa, joka tuli sotaan lähteneille, oli: lampaita kolmesataa kolmekymmentäseitsemän tuhatta viisisataa, 37. ja Herralle tuleva vero lampaista oli kuusisataa seitsemänkymmentä viisi; 38. ja raavaita kolmekymmentäkuusi tuhatta sekä niistä Herralle tuleva vero seitsemänkymmentä kaksi; 39. ja aaseja kolmekymmentä tuhatta viisisataa sekä niistä Herralle tuleva vero kuusikymmentä yksi; 40. ja ihmisiä kuusitoista tuhatta sekä niistä Herralle tuleva vero kolmekymmentä kaksi. 41. Ja Mooses antoi Herran antiveron pappi Eleasarille, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut. 42. Ja israelilaisille tuleva puolisko, jonka Mooses oli erottanut sotamiesten osasta, 43. tämä seurakunnalle tuleva puolisko oli: lampaita kolmesataa kolmekymmentäseitsemän tuhatta viisisataa 44. ja raavaita kolmekymmentäkuusi tuhatta 45. ja aaseja kolmekymmentä tuhatta viisisataa 46. sekä ihmisiä kuusitoista tuhatta. 47. Tästä israelilaisille tulevasta puoliskosta Mooses otti yhden viidestäkymmenestä, ihmisiä ja karjaa, sekä antoi ne leeviläisille, joiden oli hoidettava tehtävät Herran asumuksessa, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.
32. Saalista oli sotilaiden itselleen ryöstämän irtaimen omaisuuden lisäksi 675 000 lammasta ja vuohta, 33. nautakarjaa 72 000 päätä 34. ja aaseja 61 000, 35. ja ihmisiä, tyttöjä, jotka eivät olleet maanneet miehen kanssa, oli kaikkiaan 32 000. 36. Sotaretkeen osallistuneiden osuus, puolet saaliista, oli 337 500 lammasta ja vuohta, 37. ja Herralle kuuluva vero oli siten 675 eläintä. 38. Nautakarjaa sotilaat saivat 36 000 päätä, joista Herralle kuuluva vero oli 72 eläintä; 39. aaseja oli 30 500 ja niistä Herralle kuuluva vero 61 eläintä, 40. ja ihmisiä, vankeja, oli 16 000, joista Herralle kuuluva vero oli 32 henkeä. 41. Mooses luovutti tämän veron, Herralle kuuluvan uhrilahjan, pappi Eleasarille, niin kuin Herra oli käskenyt. 42. Muille israelilaisille tuleva puolikas siitä saaliista, jonka Mooses jakoi heidän ja sotaretkellä olleiden kesken, 43. oli 337 500 lammasta ja vuohta, 44. nautakarjaa 36 000 päätä, 45. aaseja 30 500 46. ja vankeja 16 000. 47. Tästä osuudesta Mooses otti aina yhden viidestäkymmenestä ihmisestä ja eläimestä ja antoi ne Herran käskyn mukaisesti leeviläisille, jotka hoitivat tehtäviä Herran telttamajassa. ©
Vanhan testamentin kertomuksissa on usein luetteloita – nimiä tai esineitä, jotka kuuluvat jollain johdonmukaisella tavalla yhteen. Muinaisessa maailmassa luetteloita laadittiin jatkuvasti kirjanpitoa, varastojen hallintaa tai havaittujen ilmiöiden luokittelua varten.[24] Vanhassa testamentissa on tämänkaltaisen saalisluettelon lisäksi luetteloita vapaaehtoisista uhrilahjoista (esim. 2. Moos. 35:5–9), kaupungeista ja kylistä (esim. Joos. 15–19), kuninkaan sotureista (esim. 2. Sam. 23:24–39), virkamiehistä (esim. 1. Kun. 4:2–6) ja tietenkin suvun esivanhemmista (esim. Ruut 4:18–22).
Israelilaiset olivat aina olleet paimentolaisia. Sellaisina he siirtyivät Egyptiin (1. Moos. 45:10) ja karjoineen he tulivat sieltä vapauteen (2. Moos. 10:26,12:38).[25] Matkan varrella saatiin nyt sotasaaliina vielä huomattavasti lisää eläimiä.
Upseerien uhrilahja
48. Silloin tulivat sotajoukon osastojen johtajat, tuhannen- ja sadanpäämiehet, Mooseksen luo 49. ja sanoivat Moosekselle: "Palvelijasi ovat laskeneet niiden sotamiesten luvun, jotka ovat olleet hallussamme, eikä meistä puutu yhtäkään. 50. Sentähden me tuomme nyt Herralle lahjaksi, mitä kukin on saanut kultakaluja: käätyjä, rannerenkaita, sormuksia, korvarenkaita ja kaulakoristeita, saadaksemme itsellemme sovituksen Herran edessä." 51. Niin Mooses ja pappi Eleasar ottivat heiltä kullan, kaikkinaiset taidokkaasti valmistetut esineet. 52. Ja anniksi annettua kultaa, jonka he antoivat Herralle tuhannen- ja sadanpäämiesten puolesta, oli kaikkiaan kuusitoista tuhatta seitsemänsataa viisikymmentä sekeliä. 53. Sotamiehet olivat ottaneet saalista kukin itselleen. 54. Ja Mooses ja pappi Eleasar ottivat kullan tuhannen- ja sadanpäämiehiltä ja veivät sen ilmestysmajaan, että se johdattaisi israelilaiset Herran muistoon.
48. Sotajoukon johtajiksi määrätyt miehet, tuhannen miehen ja sadan miehen päälliköt, tulivat Mooseksen luo 49. ja sanoivat hänelle: "Me, sinun palvelijasi, olemme laskeneet komennossamme olevien sotilaiden määrän, eikä heistä puutu ainoatakaan. 50. Toivomme saavamme sovituksen Herran edessä, ja siksi tuomme nyt itse kukin Herralle uhrilahjaksi niitä kultakoruja, joita olemme saaneet haltuumme: nilkkarenkaita, rannerenkaita, sormuksia, korvarenkaita ja riipuksia." 51. Mooses ja pappi Eleasar ottivat heiltä vastaan nämä kultakorut. 52. Kultaa, jonka tuhannen miehen ja sadan miehen päälliköt toivat uhrilahjaksi Herralle, oli kaikkiaan 16 750 sekeliä. 53. Sotamiehet pitivät ryöstämänsä saaliin itsellään. 54. Mooses ja pappi Eleasar ottivat päälliköiden tuoman kullan ja veivät sen pyhäkkötelttaan, jotta Herra muistaisi, mitä israelilaiset olivat tehneet. ©
luku 30
luku 32
