Raamatun ristiriidat selviksi
Johdanto: Kuinka Raamatun lukemisesta saadaan ongelmallista
Raamatun ristiriidat selviksi
Osa 2: Raamatun primitiivinen maailmankuva?

Raamatun ristiriidat selviksi
Osa 1: Raamatun ristiriidat?

luotu 30.9.2008 klo 12:09


Carlssonin ristiriidat
Jumalan luonne
Jumalan suhtautuminen tappamiseen
Edustaako Jumala vain hyvää vai kenties vähän pahaakin?
Onko Jumala sodan vai rauhan puolesta?
Oliko Jeesus sodan vai rauhan lähettiläs?
Jeesuksen kuolemaa seuranneet tapahtumat: kommentti
Ruumiin voitelu
Ketkä olivat ensimmäiset vierailijat?
Milloin vierailijat saapuivat haudalle?
Oliko kivi haudan edessä?
Tapahtumat haudan suulla naisten saapuessa.
Naisten reaktio – kertovatko he kenellekään?
Missä kuolleista herätetty Jeesus nähdään ensimmäisen kerran?
Saavatko ihmiset koskea kuolleesta herätettyä Jeesusta?
Uskoivatko opetuslapset naisten puheisiin?
Missä järjestyksessä Jeesus näyttäytyy ihmisille?
Missä tapahtui Jeesuksen ylösnousemus?
Onko Jeesus ”yhtä kuin” vai ”pienempi kuin”?
Jeesus erottamaton Jumalasta?
Luotiinko ensin ihminen vai eläimet?
Luontijärjestys
Miten järjestyksenomaisesti luontityö suoritettiin?
Jumalan tyytyväisyys luontityöhön?
Lisää ongelmia luontikertomuksessa
Onko Aatami kuoleva syödessään hyvän- ja pahantiedon puusta?
Montako eläintä Nooan piti ottaa arkkiin?
Montako hevosvaljakkoa Salomolla oli?
Viisaudesta iloa?
Tuleeko meidät tuomita isiemme syntien tähden?
Mooseksen luonne
Vanhurskaat
Jumalattomat
Ketkä voivat olla pyhiä?
Miten Juudas kuoli, ja mitä hän teki petoksensa rahoilla?
Jeesuksen merkittävin saarna vuorella vai lakealla paikalla?
Jeesuksen viimeiset sanat?
Montako nälkävuotta?
Kuka yllytti Daavidin väenlaskuun?
Kuka oli Joosefin isä?
Onko Jumala nähtävissä?
Taivaisiin nouseminen
Kukko laulaa kerran vai kahdesti?
Pietarin toinen kielto
Kuka surmasi Saulin?
Tekevätkö kaikki syntiä?
Kantaako toistenkin, vai pelkästään omaa taakkaansa?
Miten vastaamme tyhmälle?
Naimisiinmeno
Kuulivatko Sauluksen seuralaiset äänen?
Seisoivatko Sauluksen seuralaiset, vai kaatuivatko?
Missä Jeesus oli kasteensa jälkeen?
Pelastummeko tekojemmekin kautta?
Näytämmekö hyvät tekomme muille?
Jeesukseen välinpitämättömästi suhtautuvat puolesta vai vastaan?
Milloin tulee maailmanloppu ja Jeesuksen toinen tulo?
Raamatun muut profeetat ovat myös liikuttavan yksimielisiä maailmanlopun välittömyydestä
Lisää esimerkkejä maailmanlopun uskotusta välittömyydestä
Montako maaherrojen virkamiestä?
Kuka oli Abian äiti ja isoäiti?
Milloin Baesa kuoli?
Kuka tuli kuninkaaksi Joosian jälkeen?
Jeesuksen vaipan väri?
Mitä Jeesukselle annettiin juotavaksi? Joiko hän?
Terahin kuolinikä
Antoiko Jumala Abrahamille luvatun maan?
Montako perheenjäsentä Jaakob lähetti Egyptiin?
Minne Jaakob haudattiin, keneltä Aabraham oli ostanut haudan?
Montako ihmistä kuoli haureutta seuranneessa vitsauksessa?
Israelilaisten liikehdintä
Salomon hallituskausi
Kysyikö Saul neuvoa Herralta?
Montako lasta Iisailla oli? 7 vai 8?
Kuka tappoi Gatista kotoisin olevan Goljatin?
Jooramin ja Jootamin välinen sukulaisuus?
Kuka oli Serubbaabelin poika?
Poistiko Aasa uhrikukkulat?
Poistiko Joosafat uhrikukkulat?
Missä Ussa kuoli?
Montako ratsumiestä Daavid ottaa vangiksi Sooban kuninkaalta?
Montako aramilaista vaunuhevosta Daavid tappoi?
Kansan laskettu lukumäärä?
Paljonko Daavid maksoi Ornanille puimatantereesta?
Herran temppelin pilarien korkeus?
Monenko bat-mitan kokoinen oli valettu meri?
Alkoholi hyväksyttävää?
Montako sotaväen tarkastajaa otettiin?
Kastoiko Jeesus?
Montako riivattua garadalaisten/gerasalaisten alueella?
Oliko Jerikosta lähdettäessä tien varrella yksi vai kaksi kerjäläistä?
Kunnioittaako vanhempiaan?
Tuomitseeko Jeesus?
Tuomitseeko Jumala?
Veljen vihaaminen
Antoiko Jeesus merkkejä sukupolvelle?
Kadotettiinko kukaan opetuslapsista?
Jeesuksen Vanhan testamentin tuntemus
Opetuslasten varustus
Voiko joku hallita kuoleman päivää?
Tulisiko uskovaisen pitää huolta perheestään?
Oliko Jeesus luotettava?
Tuliko Jeesus kumoamaan lait?
Olivatko Simon ja Andrea kotoisin Kapernaumista vai Beetsaidasta?
Jeesuksella kaikki valta?
Ennustuksen ajankohta
Oikeudenkäynnin ajankohta
Kantoiko Jeesus itse ristinsä?
Herjasivatko Jeesusta molemmat, vai vain toinen ryöväreistä?
Lähtikö Jeesus paratiisiin heti ristiinnaulitsemisen jälkeen vai ylösnoustessaan?
Eeli ja Mooses ilmestyvät vuosisatoja kuolemansa jälkeen
Miten kauan Jeesus oli kuollut?
Jumalan suhtautuminen valheisiin
Päästikö Raahab miehet toista tietä pois, vai piilottiko hän heidät?
Tulisiko meidän varastaa?
Tulisiko meidän pyhittää lepopäivä/sapatti?
Huorinteko
Katuuko tai muuttaako Jumala mieltään?
Jumala ansainnut helvetin tulen?
Onko Jumala yksi, vai monta?
Tulisiko meidän vannoa vala?
Milloin Jeesus ristiinnaulittiin?
Tulisiko meidän totella ihmisten lakia?
Jumala kaikkivoipa?
Asuuko Jumala valossa?
Hyväksyykö Jumala ihmisuhrin?
Milloin Jeesus syntyi?
Jeesuksen seuraaminen helppo tehtävä?
Jeesuksen luonne
Ihmisten pelko
Jumalan rakastaminen ja pelkääminen
Näkeekö Jumala kaiken?
Milloin Jeesus nousi taivaaseen?
Viikunapuun kuivettuminen
Montako kieltä ennen Baabelin tornia?
Ympärileikkautumisen merkitys
Insesti sallittua?
Loot hurskas?
Jaakobin nimeksi Israel?
Kuka oli Mooseksen appi – Reguel, Hoobab vai Jetro?
Montako poikaa Aabrahamilla oli – yksi ainoa vai kaksi?
Laki säädetty välimiehen kautta, vai ilman?
Jumalankuvat sekä ”ylhäällä taivaassa” olevien kuvaaminen
Miten meidän tulisi toimia joutuessamme vääryyden kohteeksi?
Voimmeko luottaa Jumalaan?
Sijoitustoiminta hyväksyttävää?
Voivatko uhrilahjat poistaa synnit?
Vihastuminen synti?
Kannattaako kuohiutua?
Seisoiko vai nukkuiko Siisera Jaaelin tappaessa hänet?
Milloin israelilaiset saivat haltuunsa Debirin?
Tunsiko Saul Daavidin ennen Daavidin taistelua Goljatin kanssa?
Tappoiko Daavid Goljatin lingolla vai miekalla?
Daavidin synnit
Voiko tulla Salomoa suurempi?
Montako työnvalvojaa Salomolla oli?
Montako talenttia tuotiin Oofirista?
Miten kauan Omri hallitsi? 12 vai 7 vuotta?
Ahasjan kohtalo
Onnistuiko Aramin kuningas voittamaan Aahasin?
Miten kauan Joojakin hallitsi Jerusalemissa?
Oliko Joojakinin seuraaja Sidkia hänen setänsä vai veljensä?
Herra lähellä niitä, jotka huutavat häntä avuksi?
Jumala apumme ahdingon aikoina?
Jumalan viha ikuista?
Maa ikuinen?
Hyvä olla juomatta viiniä?
Haluaako Jumala pelastaa kaikki?
Tuomitseeko Jumala kansoja nousten vai istuen?
Niitämmeko mitä kylvämme?
Saako Sidkia kuolla rauhassa?
Saatanan kiusaustyön järjestys
Pietarin opetuslapseksi valitseminen
”Rakastakaa vihollisianne”?
Pelastuvatko kaikki, jotka huutavat Herraa?
Tuliko sadanpäämies henkilökohtaisesti tapaamaan Jeesusta?
12 opetuslasten nimet
Oliko Johannes profeetta, tuleva Elias?
Onko kaikki mahdollista sille, joka uskoo?
Kenen hapatusta Jeesus kehotti karttamaan?
Kuinka monen päivän kuluttua tapahtui Jeesuksen muodonmuutos?
Pyysikö Sebedeuksen poikain äiti palvelusta, vai pyysivätkö pojat sitä henkilökohtaisesti?
Mitä tapahtui Jerusalemissa?
Montako aasia Jeesus ratsasti Jerusalemissa?
Kuka oli Sakariaan isä?
Jumalan valtakunnan tulon merkit
Kenen luona Jeesuksen voitelu tapahtui?
Kaadettiinko öljy Jeesuksen päähän vai jalkoihin?
Montako opetuslasta närkästyy voitelevaan naiseen?
Milloin Juudas tekee liiton ylipappien kanssa?
Milloin Jeesus ennustaa kavalluksen?
Mikä oli ehtoollisaterian järjestys?
Montako kertaa opetuslapset nukahtavat yönä, jolloin Jeesus vangitaan?
Miten Jeesuksen vainoajat tunnistavat hänet?
Irti isketyn korvan kohtalo
Miten Jeesus vastaa oikeudenkäynnissä?
Miten Jeesus vastaa Pilatukselle?
Vastaako Jeesus syytteisiin Pilatuksen edessä?
Mitä kirjoitettiin Jeesuksen ristiin?
Mikä oli sadanpäämiehen kommentti Jeesuksen kuoltua?
Seisoiko Maria Magdaleena ristin luona, vai kauempana?
Opetuslasten velvollisuus
Ovatko saastaiset henget Jumalasta?
Opettiko Jeesus avoimesti?
Miten Herodes reagoi huhuihin Messiaasta?
Suuren ihmisjoukon ruokinta
Minne Jeesus lähti opetuslapsineen ruokittuaan suuren ihmisjoukon?
Kysyivätkö opetuslapset, minne Jeesus menee?
Miten päästä Jumalan tai Jeesuksen tykö?
Milloin opetuslapset täyttyivät Pyhästä Hengestä?
Syömisestä ja juomisesta tuomitseminen
Tuleeko leskien mennä naimisiin?
Montako Jumalaa?
Tuleeko puhua uskostaan uskonnottomille?

Carlssonin ristiriidat

Jollet ole lukenut johdantoa, et välttämättä pysy kärryillä.

Alla on vaikuttava luettelo kaikista Carlssonin löytämistä ristiriidoista. Vahinko vain, etteivät ne kestä syvempää tarkastelua.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumalan luonne

– säälimätön, tuhoavainen ja armahtamaton, vai rakastava, armahtavainen ja hyvä?

Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. (1. Aik. 16:34)

Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa. (Ps. 145:9)

Jumala on rakkaus. (1. Joh. 4:8,16)

Lukija havaitsee, että yllä on jae, jota uskonnolliset tahot Carlssonin mielestä "suoltavat kanssaihmisten riesaksi ja irti asiayhteydestä." Merkillistä on se, että hän itse lainaa jaetta heti ensimmäisen ristiriidan kohdalla – ja irti asiayhteydestä eli sen aiottua merkitystä vastaan. Hmm.

Herra on laupias ja armahtavainen. (Jaak. 5:11)

Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen. (Luuk. 6:36)

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal. 5:22)

VS.

Carlsson aloittaa objektiivisen tutkimuksensa huonolla linjalla. On ikävä huomata, että jo ensimmäinen ristiriita on saatu aikaan pimittämällä ymmärryksen kannalta olennaisia kohtia lukijalta. Lähes jokaisesta sitaatista on jätetty pois Jumalan aiheuttaman tuhon syy – rangaistus raskaista synneistä.

Suurin ristiriita seuraa kenties kysymyksenasettelusta. Jos Jumala jossakin yksittäistapauksessa langettaa tuomion, jonka tuottamista hän on viivyttänyt viimeiseen asti ja suurella kärsivällisyydellä, kerta toisensa jälkeen, kehottanut syyllisiä parannukseen, hän on Carlssonin mielestä armahtamaton ja ristiriidassa itsensä kanssa. Tämä ei liene kohtuullista.

Jumala on luonteeltaan rakastava, armahtavainen ja kärsivällinen kaikkia kohtaan. Mutta kun ihmiset alkavat vaeltaa räikeässä pahuudessa, he keräävät päälleen Jumalan tuomion ja vihan. Tämä ei ole ristiriidassa mainittujen luonteenpiirteiden kanssa. Jokaisessa alla kuvatussa tapauksessa ihmiset saivat aikaa kääntyä pahalta tieltään ja tulla armahdetuiksi, mutta parannuksesta ei näkynyt merkkiäkään. Heidän pahuutensa saavutti pisteen, jossa tuomio, oikeuden toteuttaminen, tuli ajankohtaiseksi.

Luonnollisesti armollisuus (nykymerkityksessä ymmärrettynä) ja oikeudenmukaisuus ovat ristiriidassa keskenään. On mahdotonta olla yhtäaikaisesti ehdottoman oikeudenmukainen ja armahtaa syyllinen. Tämän ristiriidan aikaansaamiseksi ei tarvita Raamattua. On kuitenkin mahdollista olla luonteeltaan armollinen oikeudenmukaisuudesta huolimatta siten, että viivyttää oikeuden toteutumista viimeiseen saakka ja antaa rikolliselle uuden tilaisuuden toisensa jälkeen. Näin Jumala juuri toimi kaikissa luetelluissa tapauksissa.

Alla ovat Jumalan "armahtamattomuudesta" kertovat jakeet sellaisina kuin ne esiintyvät Carlssonin tekstissä. Viemällä hiiren leijuvan raamattuviitteen päälle näet katkelman tekstiyhteydessään.

Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä. (Jer. 13:14)

Israelin kansa oli rikkonut liittonsa Jumalaan, johon he olivat sitoutuneet. He olivat kääntyneet palvelemaan naapurikansojen epäjumalia, joiden kultteihin kuuluivat muun muassa lapsiuhrit. Profeetat olivat vuosikausia julistaneet rangaistusta, johon tällainen käytös johtaisi, mutta kansa oli vain käynyt pahemmaksi.

Carlsson saattaisi kenties sallia uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä lasten polttamisen elävältä. Hänen mielestään on kaiketi myös yhdentekevää, rikkooko valtio solmimansa liiton vai ei. Jumala ei kuitenkaan liene luonteeltaan säälimätön tai armahtamaton, jos hän lukuisten varoitusten ja kääntymismahdollisuuksien jälkeen toteuttaa oikeudenmukaisuutta armeliaisuuden sijasta ja sallii Babylonin viedä luopuneen Israelin pakkosiirtolaisuuteen.

Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit. (1. Sam. 15:3)

Amalekilaiset olivat häikäilemätön saalistaja- ja paimentolaiskansa. He tekivät pitkän matkan ainoana päämääränään hyökätä israelilaisten kimppuun juuri, kun nämä olivat pelastuneet Egyptistä. Amalekilaiset teurastivat säälimättä ne, jotka jäivät jälkeen – heikot ja avuttomat (5. Moos. 25:17–19). Tämän jälkeen he sortivat ja vainosivat Israelin kansaa jatkuvasti 200-400 vuoden ajan[1], hävittäen huvin vuoksi heidän satonsa ennen korjuuaikaa.

Amalekilaisilla oli vuosikymmeniä, jopa -satoja aikaa tehdä parannus. Kansa, joka oli uhka kaikille ympärillään asuville[2], sai Jumalalta osakseen suhteettoman runsaasti armahtavaisuutta ja kärsivällisyyttä. Sen sijaan he jatkoivat toisten terrorisoimista. Onko kohtuullista kutsua Jumalaa perusluonteeltaan tuhoavaiseksi, säälimättömäksi tai armahtamattomaksi, jos hän lopulta ryhtyy toimimaan moisen pahuuden rankaisemiseksi?

Luultavasti olisit syyttänyt häntä välinpitämättömyydestä, jos olisit itse ollut viiden lapsen äiti tai isä Israelin rajaseudulla, ja amalekilaisten tuhoretkue olisi juuri sytyttänyt niukkasatoisen kaurahalmeesi palamaan.

Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä. (Naah. 1:2,6)

Naahumin kirjan perusteella Niinive oli toistuvasti ja aiheetta hyökännyt Juudan kansan kimppuun, surmannut väkeä runsain määrin ja ryöstänyt, mitä irti sai. Jumala oli jo pari sukupolvea aiemmin lähettänyt kaupunkiin profeetta Joonan saarnaamaan viimeistä mahdollisuutta, johon nämä olivatkin tarttuneet, mutta palanneet sittemmin vanhoille teilleen. Kun ihmiset eivät osoita merkkiäkään parannuksesta, Jumala ei enää katsele kärsivällisenä. On kuitenkin "rakastavaa" ja "armahtavaista" odottaa niinkin pitkään oikeudenmukaisuuden toteutumista. Jossakin vaiheessa juuri hänen hyvyytensä, eikä pahuus, edellyttää asioihin puuttumista.

Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan. (Hoos. 14:1)

Ja taas. Samarialaiset olivat varmaankin vain nypläämässä pitsiä, kun Jumalan sallima tuomio yhtäkkiä lankesi ("syystänsä") heidän ylleen?

Ja minä (Herra) panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa... (Jer. 19:9)

Toivottavasti Jumalan perusteluista (Jer. 19:4–5,9) käy riittävän selkeästi ilmi, ettei hän tuhoa ihmisiä huvin vuoksi tai ole perusluonteeltaan säälimätön ja häijy. Tulisiko rakastavan ja armollisen Jumalan sallia pienten lasten polttaminen elävältä saatanallisissa rituaaleissa? Jos ei, mitä hän saisi tehdä?

Sentähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois. (Jer. 4:8)

Tuhoavainen ja armoton Jumalako tässä (Jer. 4:1,4,8), kerta kerran jälkeen, kehottaa kansaansa luopumaan pahuudestaan ja elämään oikein, ettei hän joutuisi kärsivällisyytensä sijasta toteuttamaan oikeudenmukaisuuttaan ja vihastuisi, niin kuin heidän tekonsa edellyttäisivät?

Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. (2. Sam. 22:7–9)

Tämä on syyttä vainotun Daavidin ylistyslaulu Jumalalle, joka pelasti hänet vihamiesten käsistä. Ylistyslaulua, kuten psalmeja yleensäkään, ei tulisi ottaa kovin kirjaimellisesti (vrt. "savu suitsusi hänen sieraimistaan"), mutta eikö Jumalan siis tulisi vihastua, jos viattomia vainotaan ja yritetään tappaa? Olisiko se "rakastavaa, armollista ja hyvää"?

Jumala ei ole luonteeltaan julma, vaan rakastava – mutta oikeudenmukainen. Hänen toimenpiteensä syvää pahuutta kohtaan ovat radikaaleja ja ehdottomia, mutta yllä olevien jakeiden perusteella hän toteuttaa tuomionsa vasta, kun ihmiset ovat toistuvasti kääntäneet selkänsä hänen tarjoamilleen armahdusmahdollisuuksille. Hän lakkaa armahtamasta vasta, kun muutoksesta ei enää ole toivoa ja syyllisten jättäminen rauhaan aiheuttaisi edelleen vakavaa tuhoa muille ihmisille.

Eikö ole merkillistä, että Jumalaa yleensä syytetään siitä, ettei hän näytä tekevän mitään maailman pahuudelle? "Koska maailmassa on pahaa, Jumalaa ei voi olla olemassa." Kun Jumala sitten ryhtyy toimeen ja rankaisee niitä, jotka tuottavat räikeää pahuutta maailmaan ja aiheuttavat laajamittaista kärsimystä toisille, he älähtävät: "Mitä pahusta – Jumalan piti olla rakastava ja armollinen (lue: välinpitämätön), ei tällainen verenhimoinen sadisti!"

Carlssonin käsityksen mukaan rakastava, armollinen ja hyvä Jumala olisi lepsu, selkärangaton ukkeli, joka ei koskaan saisi reagoida pahuuteen. Samalla logiikalla rakastava, armollinen ja hyvä ihminen katselee kädet taskuissa vierestä, kun nuorisojengi hakkaa eläkeläisen hengiltä. Carlssonilla on paljon perustelemista siinä, miksi hänen määritelmänsä "rakastavalle ja armolliselle" johtaa niin järjettömään lopputulokseen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumalan suhtautuminen tappamiseen

Älä tapa. (2. Moos. 20:13)

Selvennyksenä on syytä lisätä, että heprean sana tarkoittaa 'murhaamista', siis viattoman ihmishengen tahallista riistämistä.[3]

Jos joku lyö kuoliaaksi ihmisen, kenen hyvänsä, hänet rangaistakoon kuolemalla. (3. Moos. 24:17)

Tämän ja edellisen käskyn tarkoitus oli kieltää yksityishenkilöä ottamasta oikeutta omiin käsiinsä ja nitistämästä naapuriaan, joka hänen mielestään ansaitsi kuolla. Se ei ole yksityisen ihmisen päätettävissä, vaan oikeuslaitoksen.

Nämä käskyt ovat osa siviililakia, joka useimmissa sivistysvaltioissa edelleen kieltää yksityisiä ihmisiä tappamasta toisiaan. Kukaan ei tietääkseni pidä lakia ristiriitaisena, jos yhteiskunnalla on oikeus langettaa kuolemantuomio ja panna se täytäntöön. Onhan yksityishenkilön suorittama vapaudenriisto myös rangaistava teko, mutta valtion toteuttamana se on vankeusrangaistus. Jos yksilö pakottaa vahinkoa aiheuttaneen henkilön antamaan hänelle rahaa, kyseessä lienee kiristys tai ryöstö. Jos valtio tekee saman, kyseessä on sakko. Sama ilmiselvä ero tehtiin myös muinaisessa Israelissa.

Siviililaki ei luonnollisesti myöskään koske sotatilannetta, jossa vihollinen on pyrittävä torjumaan jopa asevoimin. Meidän ei tulisi sekoittaa yksityisen ihmisen ja yhteiskunnan oikeuksia toisiinsa:

VS.

Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen. (2. Moos. 32:27)

Tuomion syynä oli majesteettirikos Jumalaa kohtaan: epäjumalanpalvelus ja haureus. Näistä oli valtion laissa säädetty kuolemantuomio. Tämä oli Herran käsky, jonka kansa eli yhteiskunta pani täytäntöön. Tapaus ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että Jumala kieltää yksityisiä ihmisiä murhailemasta toisiaan silloin, kun heitä sattuu huvittamaan.

Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot. (Hes. 9:5-7)

Kuolemantuomion syynä oli majesteettirikos Jumalaa kohtaan: epäjumalanpalvelus ja haureus. Tuomion sekä langetti että pani täytäntöön Herra; teloittajat olivat henkiolentoja. Tämän lisäksi Carlsson pimittää lukijalta jakeet 4 ja 6:

4. ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään." — 6. tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä. (Hes. 9:4,6)

4. ja sanoi hänelle: "Kulje Jerusalemin halki, koko kaupungin läpi laidasta laitaan, ja tee merkki kaikkien niiden otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaupungissa tehtävien iljettävyyksien tähden." — 6. Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten, mutta älkää kajotko kehenkään, jolla on merkki. Aloittakaa minun temppelistäni." Niin he aloittivat kansan vanhimmista, jotka olivat temppelin edustalla. (Hes. 9:4,6) ©

 

Surmaaminen oli siis kaikkea muuta kuin mielivaltaista. Vain syyllisiä rangaistiin; syyttömät säästyivät.

Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista. (4. Moos. 25:4)

Kuolemantuomion syynä oli majesteettirikos Jumalaa kohtaan: epäjumalanpalvelus ja haureus. Edelleenkin yhteiskunta noudatti sille annettua lakia, eikä toiminut ristiriitaisesti yksilöiden välisiä suhteita koskeviin lakeihin nähden.

... ja kansa suri sitä, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa. (1. Sam. 6:19)

Kuoleman aiheuttaja oli Jumalan peittämätön liitonarkki, jonka läheisyyteen tavallisilla ihmisillä ei ollut asiaa. Lisäksi Carlsson ilmeisesti uskoo, että Jumala on ihmisille säätämiensä lakien alainen itsekin. Näin ei kuitenkaan ole – Jumala on elämän antaja ja saa myös riistää hengen keneltä haluaa, milloin haluaa. Se kuuluu maailman ylläpitäjän tehtäviin, mutta ei yksityisille ihmisille. Tässä tapauksessa Jumalan pyhyyden vaatimukset edellyttivät tapahtunutta.

Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä; hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi. (Ps. 7:12-14)

Psalmin teemana on Jumalan oikeudenmukaisuus ja vanhurskaus. Jumalaton, joka vaanii viattomia ja punoo juonia heidän turmiokseen (jae 2->), saa Daavidin mukaan varautua taisteluun itseään Jumalaa vastaan. Ketään ei vielä tapeta välittömässä tekstiyhteydessä, mutta tulisiko Jumalan siis vain katsella sivusta? Kuten aiemmin jo todettiin, nykyihmisen yleisin syytös Jumalaa vastaan on, ettei hän näytä tekevän mitään maailmassa riehuvalle pahuudelle. Kun Jumala sitten tekee jotain, ihmiset nostavat metelin.

Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. (5. Moos. 20:16,17)

Kuolemantuomion syynä oli majesteettirikos Jumalaa kohtaan: epäjumalanpalvelus, haureus, insesti, eläimiin sekaantuminen ja lasten uhraaminen.[4] Lisää siitä, oliko Jumalan tuomio julma tai epäoikeudenmukainen, voi lukea edeltävästä viitteestä. Ihmisillä näet oli runsaasti aikaa paeta; vain ne, jotka halusivat vastustaa Jumalaa, jäivät itsepäisesti paikoilleen.

Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä. (Tuom. 14:19)

Simson oli sodassa filistealaisia vastaan!

Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut. (4. Moos. 15:36)

Kuolemantuomion syynä oli räikeä tottelemattomuus Jumalaa kohtaan ja kapinallisen esimerkin näyttäminen tilanteessa, jossa koko kansan tulevaisuus oli uhattuna. Mies rikkoi ehdoin tahdoin Jumalan suoraa käskyä ja halveksi siten liittoa, jonka Jumala oli tehnyt Israelin kanssa. Häntä voidaan verrata sotilaaseen, joka niskuroi esimiestään vastaan sotatilan aikana.

Jos Jumala olisi katsonut tapausta läpi sormien, kansan kuuliaisuus ja hänen pyhyytensä olisivat kärsineet inflaation koko kansan silmissä. Se taas olisi johtanut yhteiskunnallisen järjestyksen romahtamiseen – ja aikana, jolloin sivilisaatio muutenkin keinui veitsen terällä kaaoksen ja järjestyksen välillä, koko Israelin tuhoon. Sitä Jumala ei voinut sallia yhden ihmisen itsepäisyyden kustannuksella.

... he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan. (Hoos. 14:1)

Jumalan lähettämän rangaistuksen syynä oli majesteettirikos häntä kohtaan: epäjumalanpalvelus ja haureus. Näistä oli laissa säädetty kuolemantuomio, ja toteuttaja oli Assyrian kuningas Salmaneser. Teknisesti ottaen kansa sai siis ansionsa mukaan.

Ainoakaan Jumalan surmakäskyistä ei ollut järjetön, laiton tai ristiriitainen, vaikka Carlsson pyrki esittämään asian tässä valossa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Edustaako Jumala vain hyvää vai kenties vähän pahaakin?

Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on. (5. Moos. 32:4)

Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa. (Ps. 145:9)

Jumala on rakkaus. (1.Joh. 4:16)

Lukija havaitsee, että yllä on taas jae, jota uskonnolliset tahot Carlssonin mielestä "suoltavat kanssaihmisten riesaksi ja irti asiayhteydestä." Merkillistä on se, että hän itse lainaa jaetta peräti kaksi kertaa kolmen ensimmäisen ristiriidan aikana – ja irti asiayhteydestä (eli sen aiottua merkitystä vastaan). Tämä lähentelee jo tekopyhyyttä.

... sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta. (2. Aik. 19:7)

VS.

Pitkä litania raamatunkohtia, joita ennen on syytä huomata seuraavat asiat:

  1. Ristiriita aiheutuu jälleen kysymyksenasettelusta. Mitä tarkoitetaan "pahan edustamisella?" Valittujen jakeiden perusteella kirjoittaja näyttäisi kysyvän: "Aiheuttaako Jumala koskaan kenellekään mitään sellaista, mistä he eivät pidä?" Kuten järjestyksen ylläpitäjän tuleekin: totta kai. Ainoassakaan kohdassa Jumala ei tee moraalista pahaa, ja siitä kai kuitenkin on kysymys.
  2. Millaista moraalilakia Jumalan pitäisi noudattaa, ettei hän saisi Carlssonia närkästymään? Mistä lähtien tämän miehen mielipide on ollut standardi, johon kenenkään, saati Jumalan, on mukauduttava? Vaikeus on siinä, että kristillisessä viitekehyksessä Jumalan luonne on itsessään absoluuttisen hyvän mittapuu. Ilman vastaavaa standardia ateisti ei voi edes pätevästi kutsua mitään tekoa "hyväksi" tai "pahaksi". Hän voi ainoastaan tuoda ilmi omat mieltymyksensä tai ripustaa standardinsa ilmaan.
  3. Paha voi riippua katsojasta myös sellaisessa maailmassa, jossa Jumalan luonne on hyvän absoluuttinen mittapuu. Esimerkiksi rangaistus rikoksesta voi olla syyllisen mielestä pahaa, mutta todellisuudessa rikoksesta rankaiseminen on kaiketi hyvää. Sen rankaisematta jättäminen olisi vääryyttä, piittaamattomuutta ja moraalisesti pahaa. Kuten edellä on huomautettu, Jumalaa yleensä syytetään päinvastaisesta – siitä, että hän ei puutu tarpeeksi maailman pahuuteen. Kumpikaan ei ilmeisesti kelpaa.

Näiden huomioiden valossa lähestymme jakeita, jotka ovat olevinaan ristiriidassa Jumalan oikeudenmukaisuuden, hyvyyden ja vanhurskauden kanssa.

Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesi edessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringon nähden. (2. Sam. 12:11)

Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. (Jes. 45:7)

Useimpien ihmisten moraalinen intuitio kertoo, että on nimenomaan oikeudenmukaista ja hyvää vastustaa vääryyttä ja rangaista siitä. Muuten voisimmekin lakkauttaa koko oikeuslaitoksen. Edellisessä kohdassa Daavid oli murhannut uskollisen valiosotilaansa ja saanut siten itselleen tämän vaimon, jonka hän oli jo ehtinyt saattaa raskaaksi; jälkimmäisessä muistutetaan, että Jumala on viime kädessä tuomarin paikalla sekä palkitsemassa hyvyydestä (onni) että rankaisemassa pahuudesta (onnettomuus). Ristiriitaa ei siis ole.

Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä? (Valit. 3:38)

Seuraava jae (Valit. 3:39) kuuluu: "Miksi tuskittelee... mies syntiensä palkkaa?" Paha, josta tässä puhutaan, on siis onnettomuutta, jota ihminen saa palkaksi pahoista töistään.

Ja Herra sanoi hänelle: Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? (2. Moos. 4:11)

Onko Luoja moraalisesti paha, jos hän sallii jonkun syntyä sokeana? Entä yksikätisenä, tummatukkaisena tai pisamanaamaisena? Pelkkä raamatunjakeiden heittely ei ole argumenttina minkään arvoinen. Carlssonin on ensin osoitettava, että kuuroksi tai nököhampaiseksi syntyneellä ihmisellä on oikeus valittaa, että Jumala on tehnyt pahaa häntä kohtaan.

... Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan. (Jer. 18:11)

Israelin kansan jumalaton meno ja vaellus pahuudessa tuottaa heille onnettomuuden. Onnea ja mielihyvääko sen sitten pitäisi tuottaa? Palkitseeko Carlsson lapsiaan siitä, että nämä ovat tieten tahtoen tottelemattomia ja aiheuttavat hänelle tai toisilleen mittavaa vahinkoa?

Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää, ja annoin heidän saastua lahjoistansa... jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra. (Hes. 20:25,26)

Tämä jae on erityisen ulkona asiayhteydestään. Koska Israel ei pitänyt Jumalan hyvää lakia ja elämää ylläpitäviä käskyjä eikä kuullut toistuvia kehoituksia tehdä niin (Hes.20:18,21-24.), Jumala salli heidän tilapäisesti elää oman päänsä mukaan, palvoa Baalia ja muita epäjumalia omaksi turmiokseen ("käskyjä, jotka eivät olleet hyviä").

Tämän seurauksena israelilaiset muun muassa polttivat omia lapsiaan uhreina (Hes. 20:26 – miksi "objektiivinen" Carlsson jätti nämä sanat pois?) ja keräsivät päälleen pakkosiirtolaisuuteen johtavan rangaistuksen. Kun Jumala heidän pahuudestaan huolimatta palauttaa heidät takaisin Israelin maahan, he katselevat katuen taaksepäin:

43. Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahain töittenne tähden, mitä olette tehneet. 44. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen teille, minkä teen, oman nimeni tähden, en teidän pahan vaelluksenne enkä riettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin heimo; sanoo Herra, Herra." (Hes. 20:43–44)

43. Siellä te muistatte elämänmenonne, kaikki tekonne, joilla olette itsenne tahranneet, ja te inhoatte itseänne sen pahan tähden, mitä olette tehneet. 44. Te tulette tietämään, israelilaiset, että minä olen Herra, kun minä nimeni tähden teen teille näin enkä siten kuin te ansaitsisitte, en teidän kelvottoman elämänne ja pahojen tekojenne mukaan. Näin sanoo Herra Jumala." (Hes. 20:43–44) ©

 

Kerta kaikkiaan, kylläpä onkin paha Jumala.

Puhalletaanko pasunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut? (Aam. 3:6)

Onnettomuuden tuottaminen rangaistukseksi pahuudesta ei ole moraalisesti pahaa toimintaa. Muutenhan vangit ja sakotetut olisivat pahuuden uhreja meillä Suomessakin. Mikäli Carlsson (tai lukija) on eri mieltä, hänen on perusteltava näkemyksensä.

Minä (Herra) kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun. He nääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojen hampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn. (5. Moos. 32:23-24)

Tässä on katkelma Mooseksen virrestä, jonka hän opetti Israelin kansalle ennen kuolemaansa. Laulu oli enteellinen ja tarkoitettu muisteltavaksi siinä vaiheessa, kun kansa olisi tulevaisuudessa rikkonut liittonsa Jumalan kanssa, kääntynyt epäjumalien puoleen, uhrannut lapsiaan riivaajille, harjoittanut syvää pahuutta, kieltäytynyt kääntymästä Jumalan armotarjousten puoleen ja tullut karkotetuksi siitä hyvästä maasta, johon Mooses oli heitä seuraavaksi johtamassa. Carlsson ei rankaisisi tällaisesta, ehei. Hän voisikin tehdä eduskunnalle lakialoitteen, jonka mukaan lapsensa elävältä polttaneet vanhemmat saisivat valtion tukea, koska heillä ei enää ole lasta.

Sillä Herralta tämä tuli; hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan, jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin. (Joos. 11:20)

Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä. (1. Sam. 16:14)

... niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät. (5. Moos. 28:63)

Ja kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, heitti Herra taivaasta heidän päällensä isoja kiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat; (Joos. 10:11)

Jos nämä ovat Carlssonin sanakirjassa "pahan edustamista", vastaus on myöntävä. Kyllä, epäilemättä Jumalaa vastaan kapinoivat ihmiset, jotka ryhtyvät jopa sotimaan häntä vastaan, saavat onnettomuutta osakseen. Heistähän tekstiyhteydessä puhutaan. Mutta ristiriita on Raamatun ja Carlssonin oman maailmankuvan välillä, ei Raamatun sisällä.

Ajatus, että pahuus ei ansaitsisi rangaistusta, ei nouse Raamatusta, vaan ihmisen omista mieltymyksistä. Raamatun kirjoittajien mielestä Jumala nimenomaan edustaa hyvää, kun hän maailman ylläpitäjän ominaisuudessa tuottaa vahinkoa niille, jotka puolestaan tuottavat laajamittaista vahinkoa heikommilleen. Onko Jumala nyt väärä vai puolueellinen, jos hänen toimintansa on Carlssonin mielestä ristiriidassa jakeen 2. Aik. 19:7 kanssa?

Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa. (Hepr. 12:6)

Jos joku rakkaudesta käsin kurittaa ja ohjaa toista oikeaan tämän omaksi parhaaksi, on jokseenkin vaikeaa nimittää tällaista käytöstä "pahan edustamiseksi". Ehkäpä Carlsson perustelee? Tai ehkäpä hän vain järkyttyi kirjoittajan voimakkaasta sanavalinnasta, joka meidän korvissamme kuulostaa yliampuvalta.

Jes. 6:8-13 (Carlssonin mielestä joko liian asiaankuulumaton tai pitkä siteerattavaksi)

Katkelman ajatus on itse asiassa juuri päinvastainen kuin kirjoittaja luulee. Jumala on hyvällä asialla lähettäessään Jesajan julistamaan viimeistä mahdollisuutta armahdukseen, mutta samalla hän tietää, että kuulijat tulevat ummistamaan korvansa ja kieltäytymään tulemasta parannetuiksi.

Kommentoi tätä katkelmaa

Onko Jumala sodan vai rauhan puolesta?

Ikään kuin hänen pitäisi olla joko tai. Ilmeisesti ei ole mahdollista nähdä sotaa välttämättömänä pahana, johon toisinaan on turvauduttava, ja rauhaa perimmäisenä tavoitteena, joka joskus tullaan saattamaan voimaan?

Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne. Amen. (Room. 15:3)

... Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. (Jes. 2:4)

Tämä Jesajan kirjan jae, jossa miekat taotaan vantaiksi ja keihäät vesureiksi, kertoo Jumalan vanhurskaan hallituksen alkamisesta. Se lienee viimeinen ja lopullinen muodonmuutos; rauha, joka siis voi olla perimmäinen tavoite, on saavutettu pysyvästi.

... niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. (2.Kor. 13:11)

Sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. (1.Kor. 14:33)

VS.

Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä. (2.Moos. 15:3)

Historia tuntee monia kenraaleja, jotka ovat olleet "sotasankareita" ja samalla pyrkineet saavuttamaan rauhan.

(Herra puhuu)... Alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit. Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. (Jooel 3:9,10)

Koska metallia ei ollut ennen teollistumista saatavilla mielin määrin, maataloustyökaluista taottiin aseita sodan uhatessa. Aseista tehtiin jälleen työkaluja, kun sota oli ohi. Tämä prosessi jouduttiin tietenkin toistamaan jokaisen sodan ja rauhan yhteydessä erikseen. Carlsson ilmeisesti pitää ristiriitaisena ja omituisena yleisesti käytössä ollutta tapaa, joka ilmenee myös Raamatussa.

Herra lähtee sotaan niinkuin sankari, niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa; hän nostaa sotahuudon ja karjuu, uhittelee vihollisiansa. 'Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni. Mutta nyt minä huudan kuin lapsensynnyttäjä, puhallan ja puuskun. Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon; minä muutan virrat saariksi ja kuivaan vesilammikot.' (Jes. 42:13-15)

... Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen. (2.Moos. 17:16)

Kuten aiemmin huomautettiin, laajamittaisen rauhan saavuttamiseksi on mahdollista jopa käydä paikallista sotaa, jos se on välttämätöntä, ja tulla silti (tai jopa juuri siksi) tunnetuksi rauhan miehenä.

Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. (Hepr. 12:29)

Onko tuli Carlssonin mielestä sodan puolella? Myöskö silloin, kun se polttaa poroksi aseet (Ps. 46:10, Hes. 39:9–10, Jes. 9:4)?

Kommentoi tätä katkelmaa

Oliko Jeesus sodan vai rauhan lähettiläs?

Loistokysymys. Vastaus riippuu siitä, mitä "rauhalla" tarkoitetaan!

Rauhan minä (Jeesus) jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. (Joh. 14:27)

Tekstiyhteydessä Jeesus viittaa termillä 'rauha' mielekkään olemassaolon perusedellytyksiin, opetuslasten yhteisön sisäiseen "elämänlaatuun".[5]

Sen sanan jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa. (Ap.t. 10:36)

Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto! (Luuk. 2:14)

Rauha, josta näiden jakeiden tekstiyhteydessä on kysymys, on vihollisuuden päättymistä ja uudenlaisen suhteen alkamista Jumalan kanssa. Tämänkaltaisen rauhan lähettiläs Jeesus taatusti oli.

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. (Joh. 16:33)

Tämä rauha on samaa sorttia kuin ensimmäinen.[6]

Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. (Matt. 26:52)

Jeesus haluaa (ainakin tässä yksittäistapauksessa) pidättäytyä fyysisestä väkivallasta itsepuolustuskeinona. Hyvä; katsotaanpa, mitä Carlsson asettaa näitä jakeita vastaan.

VS.

Älkää luulko, että minä (Jeesus) olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. (Matt. 10:34)

Carlsson muistuttaa lukijaa, että hän osaa edelleen irrottaa lauseita siitä tekstiyhteydestä, joka antaa niille kirjoittajan tarkoittaman merkityksen. Kiitämme häntä varoituksesta.

34. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. 35. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; 36. ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. (Matt. 10:34–36)

34. "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. 35. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. 36. Viholliset ovat oman talon väkeä. (Matt. 10:34–36) ©

 

Jeesus ei siis kehotakaan seuraajiaan fyysiseen väkivaltaan. Päinvastoin hän ilmoittaa, että hänen seuraamisensa tulee aiheuttamaan perheiden jakaantumista, kun kristityksi kääntynyt saa sukulaisten vihat niskoilleen. Kyse on täysin eri kategoriasta kuin "rauhan puolesta" annetuissa jakeissa.

Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! ... Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. (Luuk. 12:49-51)

*huokaus*... Carlsson selvästi harjoittelee tekstiyhteyden raiskaamista lisää, jotta hän olisi teräkunnossa dokumentin osassa 2.

49. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! 50. Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty! 51. Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. (Luuk. 12:49–51)

49. "Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt! 50. Mutta minut on kasteella kastettava – ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt! 51. Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! (Luuk. 12:49–51) ©

 

Jeesus puhuu edelleen jakaantumisesta, jonka hänen seuraamisensa aiheuttaa. "Miekka" tulee siis maailman puolelta, ei kristittyjen. Jeesus lupaa, ettei Messiaan ensimmäinen tulemus tuota kauan kaivattua yhteiskunnallista rauhaa. Sen sijaan hänen omansa saavat kokea vainoa ja vastustusta jopa omaistensa taholta.

Kaupan päälle Carlsson yrittää saada Jeesuksen sanat tulen heittämisestä kuulostamaan siltä kuin tämä aikoisi kärventää koko paikan. Tuli on kuitenkin viittaus Pyhään Henkeen, jonka Jeesus jo toivoisi saapuneen. Näin ei kuitenkaan pääse tapahtumaan, ennen kuin Jeesus käy läpi "kasteensa" kuolemaan.[7]

Niin hän (Jeesus) sanoi heille: ... Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan. (Luuk. 22:36)

Teksti jatkuu taas. Kirjoittajasta on "objektiivista" jättää olennaiset asiat pois:

38. Niin he sanoivat: "Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa." Mutta hän vastasi heille: "Riittää." (Luuk. 22:38)

38. Opetuslapset sanoivat: "Herra, tässä on kaksi miekkaa." "Riittää", hän vastasi. (Luuk. 22:38) ©

 

Miekkoja tarvittiin vain rekvisiitaksi, jos itse asiassa siihenkään![8] Huudahdus "riittää" on näet vastaus opetuslasten ymmärtämättömyyteen ("Riittää jo!") – ei sitä, että kaksi miekkaa riittää kyllä Jeesuksen tarkoituksiin. Aseet eivät myöskään olleet mitään kahden käden miekkoja, vaan veitsiä, joita kannettiin ryöväreiden ja villieläinten varalta – sellainen kuului jopa rauhaa rakastavien essealaisten varustukseen.[9]

Jeesuksen sanoja on siis venytettävä melkoisesti, jos niillä mielitään oikeuttaa siviiliväkivalta tai saada ne kuulostamaan siltä kuin Jeesus olisi tullut yllyttämään seuraajiaan sotaan. "Rauha" näyttää myös olevan monimerkityksinen sana.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen kuolemaa seuranneet tapahtumat: kommentti

Kuvaukset Jeesuksen kuolemaa seuranneista tapahtumista kuuluvat Raamatun ristiriitaisimpiin selontekoihin. Onkin miltei mahdotonta muodostaa yksiselitteistä käsitystä tapahtumakulusta vertaamalla eri evankeliumeja keskenään.

Eräs oppilas vastasi matematiikan kokeen todistustehtävään: "Tehtävä mahdoton." Tämä oli joissakin tapauksissa perusteltu vastaus, mutta ei tällä kertaa. Opettaja palautti paperin varustettuna toteamuksella: "Kenelle on, kenelle ei!"

Carlsson sentään välttyy samalta kohtalolta väittämällä tehtävää miltei mahdottomaksi. Mutta jos yksiselitteisen käsityksen muodostaminen on ainoastaan miltei mahdotonta, missä on ristiriita? Tällöinhän on mahdollista – vaivaa ja paneutumista edellyttäen – sovittaa kuvaukset mielekkäästi yhteen.

Kuvaukset Jeesuksen kuolemaa seuranneista tapahtumista kuuluvat Raamatun uskottavimpiin selontekoihin muun muassa niiden erilaisen kuvakulman vuoksi. Skeptikot tuskin olisivat tyytyväisiä, jos jokaisen evankeliumin lopussa olisi sanatarkasti sama kertomus, ja jokainen evankelista väittäisi sitä omakseen. Tässä on yksi tapa saada todistajanlausunnoista johdonmukainen ja yhtenäinen kokonaisuus.

Eri evankeliumien kuvauksia ei todellakaan kuulu vain "vertailla keskenään", koska yksikään kirjoittaja ei merkinnyt kaikkea tapahtunutta muistiin. Nelikko täydentää toisiaan.

Kommentoi tätä katkelmaa

Ruumiin voitelu

Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin. Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata. (Joh. 19:38-40)

VS.

Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. (Luuk. 23:55,56)

Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. (Mark. 16:1,2)

Eh... onko ristiriita siinä, että sekä Nikodeemus että naiset halusivat voidella Jeesuksen?

Objektiivisen lukijan on vaikea ymmärtää, miksi Carlsson ei sallisi naisten voitelevan Jeesuksen ruumista vielä omakohtaisesti uudestaan, vaikka nämä ovatkin nähneet Nikodeemuksen suorittaneen toimenpiteen jo kertaalleen. Onhan kyseessä tärkeä rituaali ja viimeinen rakkaudenteko häpeällisesti kuolleelle opettajalle.

Kommentoi tätä katkelmaa

Ketkä olivat ensimmäiset vierailijat?

Maria Magdaleena ja se toinen Maria. (Matt. 28:1) (Kaksi)

VS.

Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome. (Mark. 16:1) (Kolme)

VS.

Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa. (Luuk. 24:10) (Vähintään viisi)

VS.

Maria Magdaleena. (Joh. 20:1) (Yksin)

Kriittinen ajattelija huomaa, että "kaksi", "kolme", "vähintään viisi" ja "yksi" ovat oletuksia, jotka Carlsson itse lukee sisälle tekstiin. Jos Matteus haastatteli kahta Mariaa ja he vastasivat myöntävästi kysymykseen "Menittekö haudalle varhain sunnuntaiaamuna?", niin väite

1. Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. (Matt. 28:1)

1. Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. (Matt. 28:1) ©

 

pitää ehdottomasti paikkansa.

Tämä ei tietenkään poissulje sitä, ettei heidän kanssaan voinut olla (tai jopa ollut) muitakin. Carlsson samaistaa propositiot "tapahtui A" ja "tapahtui ainoastaan A". Tämä on vaarallinen ajatusvirhe.

Se, että yksittäiset evankelistat eivät yritäkään kertoa kaikkea mahdollista, käy ilmi seuraavasta yksityiskohdasta:

Carlssonin mielestä Johannes väittää, että Maria Magdaleena olisi mennyt haudalle yksin. Mutta Marian sanoista käy ilmi, että vähintään yksi henkilö oli ollut siellä hänen kanssaan. Maria nimittäin huohottaa Pietarille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet!" (Joh. 20:2)

Tekstiin ei yleensä pidä lukea enempää kuin siinä on.

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin vierailijat saapuivat haudalle?

Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. (Mark. 16:2)

VS.

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. (Joh. 20:1)

Tätä kutsutaan saivarteluksi. Anivarhain, auringon noustessa, on vielä pimeää. Tämä pätee erityisesti kalliohaudan varjossa.

Jos Carlsson tahtoo viilata pilkkua, hän voi pohtia, kuinka Maria Magdaleenan oli ylipäänsä mahdollista nähdä, että kivi oli otettu pois haudan suulta, jos kerran oli pimeää?

Kommentoi tätä katkelmaa

Oliko kivi haudan edessä?

Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. (Matt. 28:1,2)

Kivi oli paikallaan naisten saapuessa, vieritettiin pois heidän nähtensä.

VS.

Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. (Luuk. 24:2)

Kivi oli vieritetty pois ennen heidän saapumistaan, naisten näkemättä.

Matteuksen kuvaus tapahtumista voidaan tulkita kahdella tavalla, joista Carlsson valitsee ristiriitaisemman.

Toinen tapa ymmärtää Matteuksen kerronta on, että maanjäristys, enkeli ja kiven poisvierittäminen on sijoitettu jakeiden 1 ja 5 väliin ainoastaan selittämään tapahtumien kulkua. Naiset siis tulevat katsomaan hautaa (1), jonka luona hetkeä aiemmin sattuu jotakin vallan merkillistä (2–4). Enkeli ryhtyy puheisiin naisten kanssa (5), kun he ovat saapuneet perille ja hämmästelevät tajuttomia vartijoita, useamman metrin siirtynyttä neliskulmaista kiveä ja tyhjää hautaa.

Jaa, että Matteuksen kertomus kuulostaa siltä, että naiset näkivät kaiken?

Kuvittelepa, että olet matkalla puutarhahaudalle. Sata metriä ennen puutarhan porttia tanner tärähtää allasi niin, että horjahdat. Kun hieman varuillasi saavut perille, maassa makaa säikähdyksestä tajuton osasto temppelivartijoita. Parin tonnin painoinen, neliskulmainen kivi, joka oli haudan suulla, on muutaman metrin päässä oviaukosta. Sitten näet suuren, valoa hohtavan miehen, jolla on säkenöivän valkoiset vaatteet yllään.

Alatko aprikoida, mikä kumma saattoi aiheuttaa maanjäristyksen, tainnuttaa vartijat ja singota kivilohkareen syrjään, koska et ollut paikalla näkemässä? Vai kerrotko Matteukselle, joka haastattelee sinua myöhemmin, ilmiselvän johtopäätöksen: kohtaamasi enkeli on syypää voimatekoihin, vaikka menetitkin itse shown muutamalla sekunnilla?

Kommentoi tätä katkelmaa

Tapahtumat haudan suulla naisten saapuessa.

Matt. 28:2 – Maanjäristys, Herran enkeli istuu haudan ulkopuolella.

Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. (Matt. 28:2)

Kuten yllä todettiin, maanjäristys ja kiven vieritys saattoivat tapahtua hieman ennen kuin naiset saapuivat perille. Selonteon ei siis tarvitse olla ristiriidassa muiden evankeliumien kanssa. Saahan sitä toki saivarrella...

VS.

Mark. 16:5 – Ei maanjäristystä, Herran enkeli istuu haudan sisäpuolella.

Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. (Mark. 16:5)

Eikö enkeli saa liikkua? Jos hän istuutui kivelle tyrmäämään sotilaat ja siirtyi haudan sisälle odottamaan naisia, pilasiko hän koko ylösnousemuksen?

VS.

Luuk. 24:3-4 – Ei maanjäristystä, kaksi enkeliä ilmestyy haudan sisäpuolelle.

Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. (Luuk. 24:3-4)

Voi hyvä ihme. Vaikka enkeleitä olikin kaksi, niin kai toisen mainitseminen riittää Markukselle ja Matteukselle?

VS.

Joh. 20:1-2 – Ei maanjäristystä, ei enkeleitä. Maria Magdaleena uskoo jonkun varastaneen Jeesuksen ruumiin. Enkelit saapuvat vasta myöhemmin (Joh. 20:12).

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo... (Joh. 20:1-2)

Jos Maria Magdaleena riensi pois heti nähtyään, että kivi oli siirretty haudan suulta, kuinka hän olisi nähnyt enkelit, joka istuivat haudan sisällä ja ilmestyivät muille naisille?

Kommentoi tätä katkelmaa

Naisten reaktio – kertovatko he kenellekään?

Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys, eivätkä sanoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. (Mark. 16:8)

Koska muut evankelistat ilmoittavat, että naiset kertoivat havainnoistaan, on syytä ymmärtää Markuksen tarkoittaneen, että he pysyttelivät aluksi vaiti tai eivät sanoneet kenellekään ulkopuoliselle mitään. Monet liberaalimmatkaan tutkijat eivät näe tässä mitään ongelmaa. Päinvastoin, he pitävät Markuksen lausetta viittauksena siihen, ettei opetuslapsilla voinut olla mitään tekemistä ruumiin katoamisen kanssa. Jos he eivät olleet kuulleet asiasta, heitä ei voitu katoamisesta syyttääkään.[10]

Matteuksen evankeliumista näemme, että Jeesus korjasi pelko-ongelman seuraavasti:

9. Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille!" Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. 10. Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä." (Matt. 28:9–10)

9. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. 10. Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut." (Matt. 28:9–10) ©

 

VS.

Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. (Luuk. 24:9)

VS.

Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet. (Joh. 20:2)

Todella nerokasta asettaa Marian yksinään tekemä retki Pietarin ja Johanneksen luo ristiriitaan haudalle jääneiden naisten toiminnan kanssa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Missä kuolleista herätetty Jeesus nähdään ensimmäisen kerran?

Carlsson pelaa kahdella pakalla. Julkisesti hän tiedustelee, missä kuolleista herätetty Jeesus nähdään ensimmäisen kerran, mutta todellisuudessa hän etsii vastauksia kysymykseen: "Mitkä Jeesuksen lukuisista ilmestymisistä kukin evankelista on sisällyttänyt omaan kertomukseensa, ja mikä niistä on ensimmäisenä?"

Suhteellisen lähellä hautaa? (Matt. 28:8,9)

Emmauksen lähellä, 7 mailia Jerusalemista? (Luuk. 24:13-15)

Haudan luona? (Joh. 20:14)

Voi sitä saksien viuhinaa, mikä näidenkin jakeiden ympärillä on käynyt! Markuksen evankeliumin myöhäisempi loppu tekisi asian hyvinkin selväksi, siksi se ei kai päässytkään mukaan.

  • ...hän varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Maria Magdaleenalle [kuten Johannes ilmoittaa]... (Mark. 16:9)
  • ...sen jälkeen hän toisenmuotoisena ilmestyi kahdelle heistä, heidän kävellessään, matkalla maakylään [kuten Luukas ilmoittaa]. (Mark. 16:12)
  • Näiden välissä Jeesus näyttäytyi haudalta palaaville naisille (vrt. Matteus), sillä Emmauksen tien tapahtumat ajoittuvat iltapäivään.

Kommentoi tätä katkelmaa

Saavatko ihmiset koskea kuolleesta herätettyä Jeesusta?

Jeesus sanoi hänelle: Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö. (Joh. 20:17)

VS.

Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan... Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. (Matt. 28:9)

(Jeesus puhuu) Sitten hän sanoi Tuomaalle: Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. (Joh. 20:27)

Hyvä keino fabrikoida ristiriita on esittää kysymys, johon on olemassa vain vääriä vastauksia. "Oletko jo lakannut pieksämästä vaimoasi?" on eräs sellainen kysymys. Myöntävä vastaus kertoo, että henkilö on joskus mukiloinut puolisoaan, vaikkakin lopettanut – kieltävä taas, että väkivalta jatkuu. Kumpaakaan et halua myöntää, jos olet syytön.

Lukijalle tulisi olla ilmeistä, että Jeesus puhui eri ihmisille! Kysymykset, joihin lueteltujen jakeiden valossa voidaan vastata, kuuluvat:

"Saako Maria Magdaleena koskea kuolleista herätettyyn Jeesukseen?" –Ei saa.

"Saavatko toinen Maria, Salome ja Tuomas koskea häneen?" –Saavat.

Miksi Maria Magdaleena sitten ei saanut koskea kuolleista herätettyyn Jeesukseen, vaikka muut saivat? Se on juttu erikseen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Uskoivatko opetuslapset naisten puheisiin?

Silloin Jeesus sanoi naisille: Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä... Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. (Matt. 28:10,16)

VS.

Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä. (Luuk. 24:11)

Mutta kun he kuulivat, että hän eli ja että Maria oli hänet nähnyt, eivät he uskoneet. (Mark. 16:11)

Jälleen kerran Carlsson vääristelee tekstiä. Luukkaan ja Markuksen kohdat on revitty irti sekä asia- että aikayhteydestään. Kumpikin kertoo, että opetuslapset eivät uskoneet, ennen kuin Jeesus itse ilmestyi heille ensin Emmauksen tiellä (Mark. 16:12, Luuk. 24:13, sitten Pietarille (Luuk. 24:34) ja lopulta aterialla Jerusalemissa (Mark. 16:14, Luuk. 24:36).

Matteus ei halua korostaa opetuslasten epäuskoisuutta, ja hänellä on oikeus jättää teema syrjään. Toiset olivat jo tehneet asiasta selkoa, ja hän oli kenties kiinnostuneempi kertomaan tapahtumista Galilean vuorella. Tästä Carlsson tekee johtopäätöksen, että opetuslapset uskoivat kaiken heti ja ryntäsivät Galileaan saatuaan naisilta sanan. Päätelmä ei ole oikeutettu, sillä jakeiden 10 ja 16 väliin mahtuu monta tapausta, joissa opetuslasten epäusko käy ilmi – muista evankeliumeista.

Pergamentti oli kallista; sitä ei ollut mielekästä haaskata sellaisten asioiden selostamiseen, joista joku toinen oli jo kirjoittanut.

Kommentoi tätä katkelmaa

Missä järjestyksessä Jeesus näyttäytyy ihmisille?

Matt. 28:1-18 – Ensin Maria Magdaleenalle ja toiselle Marialle, sitten opetuslapsille.

Mark. 16:9-14 – Ensin Maria Magdaleenalle, sitten kahdelle tuntemattomalle henkilölle, ja lopuksi opetuslapsille.

Luuk. 24:15-36 – Ensin Kleopakselle ja hänen ystävälleen, sitten Pietarille, ja lopuksi opetuslapsille.

Joh. 20:14-21:1 – Ensin Maria Magdaleenalle, sitten Tuomaalle, ja lopuksi kaksi esiintymistä opetuslapsille.

1.Kor. 15:5-8 – Ensin Keefaalle, sitten kahdelletoista opetuslapselle (siitä huolimatta että Juudas oli jo tällöin kuollut), 500+ veljelle (siitä huolimatta että Ap.t 1:15 ilmoittaa näitä olleen vain noin 120), tämän jälkeen Jaakobille, sitten apostoleille ja lopuksi Pietarille.

Kuten tähänkin asti, Carlsson pitää evankelistojen todistusta poissulkevana. Jos Matteus mainitsee vain kaksi Jeesuksen ilmestymisistä, niitä ei ole voinut olla neljää (Johannes) tai kuutta kappaletta (Paavali). Mutta mihin muita evankeliumeja tarvittaisiin, jos jokainen kertoisi samat yksityiskohdat? Ilmeisesti salaliittosyytösten kohteiksi.

Katkelmiin sisältyy kaksi ylimääräistä ruikutuksen aihetta. Ensiksikin Paavali käyttää apostoleista nimitystä "ne kaksitoista", vaikka heitä oli hengissä enää yksitoista. On kuitenkin tärkeää huomata, että kaikissa seurakunnissa tiedettiin, että Jeesus oli kutsunut nimenomaan kaksitoista apostolia. Heidät tunnettiin eräänlaisena "tiukkana tusinana." Olisiko Paavalin pitänyt muuttaa tätä idiomaattista ja tuttua ilmausta joka kerran, kun joku apostoleista kuoli – tässä tapauksessa siksi, että Juudas oli juuri surmannut itsensä (mistä lukijat olivat todennäköisesti joka tapauksessa perillä)?

Toiseksi Apostolien teoissa annettu pääluku poikkeaa rajusti Korinttolaiskirjeestä. Carlssonin valitsema jae, Ap. t. 1:15, ei valitettavasti liity millään tavalla Paavalin argumenttiin. Se kertoo helluntaipäivän tapahtumista yläsalissa, jolloin Jeesuksen ei edes kerrota ilmestyneen. En voi arvata, millä perusteilla Carlsson niputtaa nämä kaksi jaetta yhteen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Missä tapahtui Jeesuksen ylösnousemus?

Heh. Jeesuksen ylösnousemus (herättäminen kuolleista) tapahtui mitä ilmeisimmin siinä puutarhahaudassa, jossa hänen ruumiinsa makasi!

Raamatunkohdista päätellen kirjoittaja tarkoittaa kysyä, missä tapahtui Jeesuksen taivaaseenastuminen eli mistä hän lähti takaisin Jumalan "ulottuvuuteen". Kuten tavallista, hän ei kykene sovittamaan eri todistajien kuvauksia yhteen.

Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. (Mark. 16:19)

Huoneessa, opetuslasten istuessa pöydän ympärillä, oletettavasti Jerusalemissa, tai sen läheisyydessä.

Markuksen evankeliumin jakeet 9-20 eivät todisteiden valossa kuulu alkuperäiseen Markuksen evankeliumiin, vaan ovat osa myöhempää traditiota.[11] Siksi tätä ongelmaa ei tarvitsisi edes käsitellä. Mutta periaatteessa tämäkään kertomus ei välttämättä edellytä, että Jeesus olisi kadonnut siinä silmänräpäyksessä, kun hän oli lausunut edellisen jakeen viimeisen sanan.

Koska Jeesus muiden evankeliumien perusteella viipyi maan päällä vielä nelisenkymmentä päivää ja ilmestyi useita kertoja, Markus voisi tarkoittaa ilmauksellaan kaikkea, mitä Jeesuksella oli sanottavaa. Tämä ei tietenkään selviäisi yksinomaan Markuksen evankeliumia lukemalla, mutta sellaista kaikki todistusten harmonisointi on, olipa kyse Raamatusta tai sekulaaripuolen historiantutkimuksesta.(lähde)

VS.

Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. (Luuk. 24:50-52)

Ulkona, aterian jälkeen, Betaniassa.

Betaniassa? Tekstissä kylläkin sanotaan "lähes Betaniaan asti." Katsotaanpa seuraava vaihtoehto:

VS.

Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. — Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. (Ap.t. 1:9-12)

Ulkopuolella, Õljymäellä.

Täsmälleen. Luulisi, että Carlssonin kaltainen objektiivinen tutkija voisi joskus vilkaista Jerusalemin karttaa. Silloin hän tietäisi, että Öljymäki sijaitsee Jerusalemin reunamilla aivan Betanian kylän vieressä. Jos Jeesus vei opetuslapset Öljymäelle, kuten Apostolien teoissa kerrotaan, he tulivat Luukkaan evankeliumin mukaisesti lähes Betaniaan asti.

Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot ovat lähtöisin saman kirjoittajan kynästä. Tämä pyrkii varta vasten todistamaan "korkea-arvoiselle Teofilokselle", kuinka varmoja ovat Jeesuksesta kerrotut asiat (Luuk. 1:4) Ei kai Carlsson kuvittele Luukkaan olleen niin tyhmä, että tämä yrittäisi väittää Jeesuksen astuneen taivaaseen kahdessa eri paikassa, jos tarkoitus on todistaa kertomukset Jeesuksesta tosiksi?

(kommentti Matteuksen evankeliumista) Ei mainintaa ylösnousemuksesta, kirja päättyy vuorella Galileassa.

Ooh! Matteus ei kerro taivaaseenastumisesta lainkaan. Tämän täytyy Carlssonin hermeneutiikassa tarkoittaa sitä, että Jeesus hortoilee yhä maan päällä!

Kommentoi tätä katkelmaa

Onko Jeesus ”yhtä kuin” vai ”pienempi kuin”?

Hmm. Pitäisiköhän nyt varoittaa kategorisesta virheestä? Näyttää siltä, että joku aikoo ruhjoa algebrallisia järjestysrelaatioita ensimmäisen vuosisadan elämäkertatekstiin.

Minä ja Isä olemme yhtä. (Joh. 10:30)

VS.

Minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi. (Joh. 14:28)

Jakeissa ei ole kysymys kategorisesti samasta asiasta. Ensimmäisessä kohdassa Jeesus julistaa olevansa yhtä olemusta Isän kanssa, samaa ontologista entiteettiä. Kumpikin heistä on Jumala, heillä on sama päämäärä ja olemus. Siitä huolimatta Jumaluuden kaikki kolme persoonaa ovat halki Raamatun itsenäisiä egoja.

Jeesus vahvistaa tämän eron hänen ja Isän välillä jälkimmäisessä jakeessa. Lisäksi Jeesus oli ihmisenä hahmossa, joka oli Isää vähäisempi. Hänellä oli vähemmän valtaa ja tietoa kuin Isällä. Tämä käy selvästi ilmi, kun Jeesus ei näyttänyt tietävän, kuka kosketti häntä (Mark. 5:30–32) tai että viikunapuussa Jerusalemin ulkopuolella ei ollutkaan viikunoita (Mark. 11:12–13).

Jaa, ettäkö mokomaa kolmipersoonaista Jumalaa, joka on silti yksi olento, mutta jonka toinen ja kolmas persoona (Jeesus ja Pyhä Henki) ovat funktionaalisesti subordinatiivisia ensimmäiselle, on vaikea mieltää?

Ei kukaan luvannut sen olevan helppoa. Tällaisesta Jumalasta Raamattu kuitenkin todistaa. Jos kirjan kuvaama Jumala olisi helppo panna siistiin pikku pakettiin, hän olisi paljon todennäköisemmin ihmismielikuvituksen tuotetta. Kuka hassu menisi keksimään tämänkaltaisen näkemyksen, joka aiheuttaa edelleen päänvaivaa lukuisille ihmisille ympäri maailmaa, jos tarkoitus on haksauttaa mahdollisimman paljon herkkäuskoisia liittymään uuteen kotitekoiseen hömppäuskontoon?

Aiheesta kiinnostuneet tutustunevat mielellään viisausteologiaan.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesus erottamaton Jumalasta?

Minä ja Isä olemme yhtä. (Joh. 10:30)

Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? (Joh. 14:10,11)

VS.

Ja yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? (Mark. 15:34)

Monipuolisin saavutus tähän mennessä: nämä kolme jaetta ja kirjoittajan esittämä kysymys puhuvat kaikki eri asioista.

Jeesus on erottamaton "Jumalasta", koska hän on Raamatun mukaan Poika Jumala – yksi Jahven kolmesta persoonasta. Jeesus ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan "ei-Jumala", ja hän on sanan tässä merkityksessä "erottamaton Jumalasta." Kirjoittaja ilmeisesti tarkoittaakin kysyä, onko Jeesus (Poika Jumala) erottamaton Isästä Jumalasta?

Ensimmäisen jakeen merkitys käsiteltiin edellisen "ristiriidan" yhteydessä. Se puhuu Jeesuksen olemuksesta, eikä ole relevantti.

Entä toinen jae? Jeesus ei voinut tarkoittaa sanoillaan sitä, että Isä olisi täydellisesti sisältynyt Poikaan ja Poika Isään, koska silloinhan näiden kahden välillä ei olisi mitään eroa (identtisyysrelaatio). Ilmeisesti Jeesus "oli Isässä" siinä mielessä, että pysyi Isänsä tahdossa ja luonteessa, teki ainoastaan, mitä näki Isänsä tekevän (Joh. 5:19). Isä taas "oli Jeesuksessa" siinä mielessä, että hän ilmoitti tässä oman kirkkautensa ja pyhyytensä (2. Kor. 4:6)

Olipa tämä oikea tulkinta tai ei, toisen ja kolmannen jakeen välillä on aikaero. Isä hylkäsi Jeesuksen ristillä. Tämä ei ollut vielä tapahtunut silloin, kun Jeesus julisti olevansa Isässä ja Isän hänessä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Luotiinko ensin ihminen vai eläimet?

1.Moos. 1:25,26 – Kaikki eläimet luodaan ensin, vasta sitten ihminen (Aatami ja Eeva).

Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen... (1.Moos. 1:25,26)

VS.

1.Moos. 2:18,19 – Aatami (ihminen) luodaan ensin, sitten kaikki eläimet, lopuksi Eeva.

Ja Herra Jumala sanoi: Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut... (1.Moos. 2:18,19)

"Ilmeiseen ristiriitaan" on kaksi mahdollista ratkaisua.

Ensimmäinen on se, ettei jälkimmäinen kertomus välttämättä edellytä tiukkaa kronologiaa. Sen voidaan katsoa esittävän asian ihmisen näkökulmasta (siinä, missä ensimmäinen luomiskertomus on kerrottu Jumalan näkökulmasta). Tästä vinkkelistä tarkasteltuna jälkimmäisessä viitataan jo aiemmin tapahtuneeseen eläinten luomiseen, ja tämän luomistyönsä tulokset Jumala kuljettaa Aadamin eteen. Heprean verbimuoto käsittääkseni sallii tämän.

Toinen vaihtoehto on, että jälkimmäisessä kertomuksessa Jumala muovaa mallikappaleet kaikista "korkeammista" eläimistä erityisesti Aadamia varten, jotta tämä saisi nähdä ja nimetä ne.

Joka tapauksessa on tärkeätä huomata, että Aadam on heti luomisen jälkeen asetettu Eedenin puutarhaan. Siellä ei ilmeisesti ole vielä muita sielullisia olentoja kuin hän. Jälkimmäinen kertomus (olettaen, että se kuuluisi eri perinteeseen, eikä olisi tarkoitettu jatkoksi ensimmäiselle) ei siis vaadi, että Aadam olisi täytynyt luoda ennen ainoatakaan eläintä. Kysymys on Eedenistä, joka on muusta luomakunnasta irrotettu saareke, ja sen faunasta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Luontijärjestys

1.Moos. 1:1-31 antama järjestys;

  • 1. Päivä: Taivas, Maa, Valkeus ja Pimeys. Jumala määrittelee päivän ja yön.
  • 2. Päivä: Vesi, niin meressä kuin taivaan yläpuolellakin(!). Kasvit, Puut.
  • 3. Päivä: Luodaan aurinko, maa ja tähdet (ajanlaskun ja navigaation helpottajina).
  • 4. Päivä: Luodaan meressä elävät (valaat ja kalat) sekä linnut.
  • 5. Päivä: Eläimet ja lopuksi Ihmiset.
  • 6. Päivä: ? (King Jamesin Raamatunversion mukaan Ihminen luotiin 6. Päivänä).
  • 7. Päivä: Lepopäivä (Jumala pitää vapaapäivän).

Carlssonin luettelo on pahasti pielessä, mistä hän sen sitten on onkinutkin. Todellisuudessa järjestys on seuraava:

  • 1. päivä: Valkeus ja pimeys, päivän ja yön ero (1. Moos. 1:3–5).
  • 2. päivä: Taivaanvahvuus. (j. 6–8).
  • 3. päivä: Maan ja meren erottaminen, kasvit ja puut (j. 9–13).
  • 4. päivä: Auringon, kuun ja tähtien ilmestyminen näkyviin (j. 14–19).
  • 5. päivä: Vesieläimet, kalat, linnut (j. 20–23).
  • 6. päivä: Maaeläimet sekä ihmiset (j. 24–2:1).
  • 7. päivä: Lepopäivä, sapatin asettaminen (j. 2:2-3).

On huomion arvoista, että kolmen ensimmäisen päivän aikana kerrotaan löytyneen 'päiviä', 'iltoja' sekä 'aamuja' – näin siis ennen auringon luontia.

Miksi tämä on niin huomionarvoista? Päiviä, iltoja ja aamuja voidaan laskea kellon avulla umpinaisessa bunkkerissakin täysin ilman aurinkoa. Koska tapahtumat kuvataan Jumalan vinkkelistä, kyse on epäilemättä hänen Rolexinsa lukemista. Mutta mielestäni Jumala määrittelee päivän ja yön verrattain selvästi heti ensimmäisenä päivänä jakeessa 5:

5. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä. (1. Moos. 1:5)

5. ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä. (1. Moos. 1:5) ©

 
  • Kun oli valoisaa, oli päivä.
  • Kun oli pimeää, oli yö.
  • Kun tuli hämärää valoisan jälkeen, oli ilta.
  • Kun tuli hämärää pimeän jälkeen, oli aamu.

Eihän tässä ole mitään hankalaa.

Huomionarvoista on pikemminkin se, että aurinko luotiin jo ensimmäisenä päivänä (1. Moos. 1:1), kun Jumala teki "taivaan ja maan" eli koko kosmoksen.[12] Neljäntenä päivänä taivaankappaleet "tulivat valoiksi taivaanvahvuuteen" 1. Moos. 1:14–15 ja alkoivat siis näkyä myös maan päällä.

VS.

2.Moos. 2:4-25 (sic) antama järjestys;

  • Maa ja taivas (sumuinen).
  • Aatami, ensimmäinen ihminen (autiolla maapallolla).
  • Kasvit ja puut.
  • Eläimet ja linnut.
  • Eeva, ensimmäinen nainen (Aatamin kylkiluusta).

1.Moos. luvut 1 ja 2 antavat erilaisen version niin kasvien, eläinten, auringon/tähtien kuin ihmisenkin luontijärjestyksestä.

Valitettavasti tekstin perusteella kysymys on Eedenin kasveista, ei koko maapallon kasveista.

Maapallo ei ole Aadamin luomisen jälkeen autio, koska 2. luku ei ole irrallinen luomiskertomus. Jakeista 8–15 käy selkeästi ilmi, ettei luvussa luoda koko maapallon kasvillisuutta, vaan paratiisi Eedeniin. Samassa yhteydessä Jumala myös muovaa mallikappaleet kaikista eläimistä (tai tuo sellaiset esiin jo luoduista yksilöistä, kuten edellä ehdotettiin) näyttääkseen ne Aadamille, jotta tämä voisi nimetä ne.

Raamattua tutkineet kristilliset teologit ovat Raamatun perusteella määritelleet maailman luonnin tapahtuneen vuonna 4004 eKr., jonka perusteella universumimme olisi vain noin 6000 vuotta vanha. Kreationistiset kristityt uskovat yhä tänään tämän olevan fakta, vaikkakin kaikki olemassaolevat todisteet viittaavat universumin iäksi miljardeja vuosia.

"Kristilliset teologit" tarkoittaa ilmeisesti piispa Ussheria ja Cambridgen yliopiston vararehtori Lightfootia, joiden ennakko-oletukset olivat virheelliset. Raamattu ei edellytä muutaman tuhannen vuoden ikäistä universumia – ei useinkaan edes tue ajatusta – joten kreationististen kristittyjen uskomukset eivät ole keskeinen kysymys. Myös muiden kuin ateistien on toki mahdollista toisinaan ymmärtää Raamattua väärin.

Vaikka ei pitäisikään universumia nuorena, on mahdollista ja jopa johdonmukaista

  • hylätä makroevoluutio virheelliseksi osoittautuneena hypoteesina ja uskoa Jumalan erityiseen luomiseen sekä
  • pitää Raamattua totena ja arvovaltaisena kirjana.

Kreationismilla tarkoitetaan valitettavan usein vain nk. nuoren maan kreationismia.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten järjestyksenomaisesti luontityö suoritettiin?

1.Moos. 1:1-31 – Askeleittain ja määrätietoisesti.

VS.

2.Moos. 2:4-25 (sic) – Jumala joutuu jatkuvasti korjaamaan luontityötään. Ensimmäinen ihminen on yksinäinen, eikä ole tyytyväinen eläinten seuraan (outoa että kaikkitietävä Jumala ei osannut ennakoida tätä). Lopuksi Jumala luo miehelle naisen.

Molemmat sitaatit ovat 1. Mooseksen kirjasta.

Miten Carlsson perustelee tulkintansa, että Jumala joutuu jatkuvasti korjaamaan työtään? Teksti ei mainitse ainoatakaan korjausta, ainoastaan lisääntyvää luomista. Kertomuksen edetessä luotu maailma ei ole viallinen ja korjauksen tarpeessa, vaan keskeneräinen ja vaatii lisää työtä. Aivan yhtä "askeleittain ja määrätietoisesti" Jumala tarjoaa miehelle seuraksi ensin eläimiä ja sitten naista.

Mikään ei myöskään viittaa siihen, että Jumala olisi kuvitellut miehen tyytyvän eläimiin. Kuten eräässä vitsissä huomautetaan: ehkä Jumala halusi Aadamin tajuavan, että ilmeisistä hankaluuksista huolimatta nainen on hänelle kumppaneista soveliain.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumalan tyytyväisyys luontityöhön?

1.Moos. 1:1-31 – Jumala toteaa jokaisen askeleen jälkeen luontityönsä 'hyväksi', ja ottaa vapaata seitsemäntenä päivänä ilmeisen tyytyväisenä.

VS.

2.Moos. 2:4-25 (sic) – Jumala korjaa luontityötään edistyessään, eikä hän ilmeisesti tule olemaan kovinkaan tyytyväinen ensimmäisen pariskunnan tottelemattomuuteen (outoa että kaikkitietävä Jumala ei osannut ennakoida tätä).

Molemmat sitaatit ovat vieläkin 1. Mooseksen kirjasta.

Kirjoittajan väite on sama kuin edellä, eikä perusteluja tarjota yhtään enempää. "Toisen" luomiskertomuksen mukaan Jumala ei ole sen tyytymättömämpi luomistyöhönsä kuin "ensimmäisenkään", eikä hänellä ole tarvetta korjata sitä – ainoastaan luoda lisää. Entisessä ei ole vikaa, mutta lisää kaivataan. Samalla logiikalla Jumalan ei olisi pitänyt lainkaan erottaa "vesiä vesistä" – olihan ensimmäisenä päivänä luotu valkeus jo itsessään riittävän hyvä juttu.

Tekstissä ei sanota, ettei kaikkitietävä Jumala olisi ennakoinut tai osannut ennakoida syntiinlankeemusta. Tekstiin ei pitäisi lukea sisälle sellaista, mitä siinä ei yritetä kertoa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Lisää ongelmia luontikertomuksessa

Vastatehtyjen taivaankappaleiden valo saavuttaa maapallon heti luontihetkellä, vaikkakin valon kulkeutuminen lähimmistäkin tähdistä maapallon ulottuviin kestää vuosia.

"Valo saavuttaa maapallon heti luomishetkellä." Kuinka niin? Mistä tämä tieto on peräisin?

Kasvit alkoivat kasvamaan ennen auringon, ja sen valon, luontia.

Mihin tämä perustuu? Heprean ilmaus 'taivaan ja maan' (ha'shamajim we ha'erets) tarkoittaa koko näkyvää maailmankaikkeutta.[13] Tähän taatusti sisältyy myös aurinko, joka kylläkin tuli näkyviin maan päältä katsoville vasta neljäntenä luomispäivänä.

1.Moos. 1:12,16 – Jumala luo puiden ja kasvien hedelmät ja jyvät ihmiselle syötäviksi kelpaavina, jolloin myrkyllisten kasvien alkuperä jää epäselväksi.

Tässä ovat mainitut jakeet:

12. maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. — 16. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet. (1. Moos. 1:12,16)

12. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. — 16. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hal­litsemaan yötä, sekä tähdet. (1. Moos. 1:12,16) ©

 

Ensimmäisessä kerrotaan vain kasvien luomisesta, ei niiden syömäkelpoisuudesta. Toinen jae onkin sitten aika erikoinen valinta.

1.Moos. 2:15-23, 3:1-5 – Eeva luotiin vasta sen jälkeen kun Jumala oli jo ilmoittanut hyvän ja pahantiedon puusta syönnin kiellosta. Näin ollen ei käy ilmi, miten Eeva olisi saattanut tietää kiellosta, ja millä perustein Jumala katsoi hänen rikkoneen Herran tahtoa.

Asia käy varsin selvästi ilmi Raamatusta:

2. Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, 3. mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." (1. Moos. 3:2–3)

2. Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3. Vain siitä puus­ta, joka on kes­kellä paratiisia, Juma­la on sano­nut: 'Älkää syökö sen he­delmiä, älkää edes koskeko nii­hin, ettette kuoli­si.'" (1. Moos. 3:2–3) ©

 

Jos Eeva osasi itse toistaa kiellon, 1) hän oli selvästi tietoinen siitä ja 2) joko Aadam tai Jumala itse oli siis tietenkin kertonut asiasta varsin selkein sanoin. Kysymys on kaksin verroin outo – vaikka Eeva ei olisi tiennyt kiellosta, hän olisi silti rikkonut Herran tahtoa. Eihän tietämättömyys Suomenkaan lain sisällöstä tee rikollisesta syytöntä.

1.Moos. 9:12-16 – Jumala luo sateenkaaren paljon myöhemmin. Ilmeisesti veden taittumisen luonnonlait eivät päteneet heti alusta lähtien?

Kuulostaa siltä, että Carlsson uskoo sateenkaaren aiheutuvan "veden taittumisesta" sadesäällä. Moiseen ilmiöön liittyvät luonnonlait ovat jääneet opettamatta ainakin minun yliopistossani. Ehkä tarkoitus oli puhua valon taittumisesta.

Kohdassa ei väitetä, että sateenkaari olisi "luotu" vasta vedenpaisumuksen jälkeen. Nuoren maan kreationistit toteavat, että maan päällä ei ollut satanut ennen vedenpaisumusta, joten sateenkaarta ei ollut voitu nähdä samassa mittakaavassa kuin se nykyään voidaan. Tällöin vedotaan (hieman kyseenalaisesti tosin) seuraavaan jakeeseen:

5. ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä, 6. vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan. (1. Moos. 2:5–6)

5. ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä. 6. Mutta maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan. (1. Moos. 2:5–6) ©

 

Olipa sadetta saatu tai ei, sateenkaari ei kuitenkaan ollut liiton merkki, ennen kuin Jumala asetti sen sellaiseksi. Tekstinkohdassa puhutaan vain siitä, kuinka sateenkaari tästedes on Jumalan ja "kaiken lihan" välisen liiton merkki, ei sateenkaaren "luomisesta." Itse asiassa jokaiseen Jumalan solmimaan liittoon yhdistetty merkki (esim. ympärileikkaus tai kaste) oli ihmisten keskuudessa käytössä jo aikaisemmin, mutta Jumalan liitonmerkkeinä ne saivat uuden merkityssisällön.

Kommentoi tätä katkelmaa

Onko Aatami kuoleva syödessään hyvän- ja pahantiedon puusta?

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman. (1.Moos. 2:16,17)

VS.

Ja Aadamille hän sanoi: Koska... söit puusta, josta minä kielsin... niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi ... Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. (1.Moos. 3:17-24)

1.Moos. 5:5 ilmoittaa Aatamin eläneen karkoituksen jälkeen 930-vuotiaaksi.

Ystävämme rationaaliseen mieleen ei ole juolahtanut kysyä itseltään: jos hän on tulkinnassaan oikeassa, miksi kukaan olisi kirjoittanut näin selkeästi ristiriitaisen kertomuksen, ja miksi kukaan sen heprealaisista lukijoista ei protestoinut?

Aadam että Eeva kuolivat samalla hetkellä, kun he söivät kielletystä puusta. Laajemmassa merkityksessä kuolema nimittäin on asioiden joutumista eroon toisistaan. Mitä muuta fyysinen kuolema on kuin hengen joutumista eroon ruumiista ja ihmisyksilön joutumista eroon tästä maailmasta? Miksi arvelet kadotusta, joka on oleellisesti ihmisolennon joutumista ikuisiksi ajoiksi eroon Jumalasta, kutsuttavan Raamatussa "iankaikkiseksi kuolemaksi"?

Aadam ja Eeva kokivat "kuoleman", eron suhteessaan Jumalaan. He joutuivat hengelliseen eroon Jumalasta. Ei ihme, että Raamattu kutsuu tätä "hengelliseksi kuolemaksi". Aadam ja Eeva menettivät omistamansa läheisen yhteyden Jumalaan. Heprealaiselle Jumala-suhteen menettäminen on kuolemaakin kauheampi kohtalo, ja siksi ilmaus "kuolemalla kuolla" sopii paremmin kuin hyvin kuvaamaan lankeemuksen seurausta.[14]

Lankeemusta seuraavista tapahtumista (1. Moos. 3:7,8,10,12–19,21,23) käy selvästi ilmi, että Aadam ja Eeva kokivat kaikkein perustavanlaatuisimman eriämisen, Jumala-suhteen katkeamisen; lisäksi he joutuivat monella tasolla eroon toisistaan ja luomakunnasta. He todella kokivat "kuoleman", joskin sanan eri merkityksessä kuin Carlsson haluaisi.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako eläintä Nooan piti ottaa arkkiin?

Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras. Lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan matelijoita lajiensa mukaan tulkoon kaksi kutakin lajia sinun luoksesi, säilyttääksesi ne hengissä. (1.Moos. 6:19,20)

VS.

Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras. Niin myös taivaan lintuja seitsemän paria, koiraita ja naaraita, että siemen säilyisi elossa koko maan päällä. (1.Moos. 7:2,3)

Käännettävä teksti ei ole siitä yksinkertaisimmasta päästä. Ilmeisesti ensimmäisessä jakeessa eläimiä käsketään yksinkertaisesti ottaa pareittain[15], jälkimmäisessä seitsemän kappaletta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako hevosvaljakkoa Salomolla oli?

Ja Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta hevosvaljakkoa vaunujaan varten ja kaksitoista tuhatta ratsuhevosta. (1.Kun. 4:26)

VS.

Salomolla oli neljätuhatta hevosvaljakkoa vaunuineen ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä; (2.Aik. 9:25)

ַרבֳט (arḇŏṭ)
ַרבֳים (arḇŏym)

Sanat 'neljä' ja 'neljäkymmentä' hepreaksi

Kuningasten kirjassa on todennäköisesti kopiointivirhe, sillä neljätuhatta valjakkoa on mielekkäämpi määrä ja sopii paremmin yhteen ratsumiesten määrän kanssa.[16] Sana 'neljä' on siis muuttunut sanaksi 'neljäkymmentä', eikä eroa todellakaan ole paljon.

Kommentoi tätä katkelmaa

Viisaudesta iloa?

Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista. Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa. (Snl. 4:5,6)

Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon... eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa. (Snl. 3:13-15)

Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä. (Snl. 3:35)

Viisas poika on isällensä iloksi. (Snl. 10:1)

Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus. (Snl. 10:23)

Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. (Snl. 23:2)

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. (Jaak. 1:5)

VS.

Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. (Saarn. 1:18)

Onhan kirjoitettu: Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi. (1.Kor. 1:19)

Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. (1.Kor. 3:18)

Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi. (1.Kor. 3:20)

Sananlaskut ja Saarnaaja eivät ole ristiriidassa. Saarnaajan lause "tieto lisää tuskaa" on yhdistävä tekijä.

Todellinen viisaus antaa ymmärrystä toimia oikein ja johtaa ihmisen Jumalan tuntemiseen. Tästä seuraa iloa, mutta koska viisaus avaa silmäsi, näet entistä selvemmin maailman pahuuden, ja se tuottaa murhetta – mikä muuten on Saarnaajan kirjan kantava ajatus. Viisaus tuottaa yhtäältä iloa (Sananl. 3:13), toisaalta murhetta (Saarn. 1:18).

Lukaise lisäksi, miksi sananlaskuja ei tulisi ottaa ehdottomina totuuksina.

Mitä Jumalan suhtautumiseen viisauteen tulee, Carlsson siteeraa irti asiayhteydestä. Korinttolaiskirjeessä Paavali viittaa Jesajan sanoihin:

13. Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä, (Jes. 29:13)

13. Herra sanoi: – Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan ja kunnioittaa minua vain huulillaan, koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista, (Jes. 29:13) ©

 

Kyseessä ei siis ole todellinen viisaus, vaan eräänlainen näennäisviisaus. Jesaja puhui ihmisille, jotka luulevat olevansa viisaita, vaikka eivät ole – kuvittelevat olevansa Jumalan lahja ihmiskunnalle, eivätkä löytäisi edes päätään, vaikka saisivat kartan, kompassin ja GPS-paikantimen. Kaikki kolme Korinttolaiskirjeen kohtaa koskevat tällaista viisautta, josta Jumala tekee lopulta selvää.

Sananlaskut taas puhuvat todellisesta viisaudesta. Ja sitä Jumala "antaa auliisti ja soimaamatta" jokaiselle, joka pyytää (ja on valmis näkemään vähän vaivaa).

Kommentoi tätä katkelmaa

Tuleeko meidät tuomita isiemme syntien tähden?

Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden. (5.Moos. 24:16)

Jumalan säätämä käytäntö poikkesi täysin muista Lähi-Idän kulttuureista. Niiden lainsäädäntöön kuului mm., että velkoja, joka oli kohdellut kaltoin velalliselta ulosmittaamaansa poikaa, niin että tämä kuoli, menetti oman poikansa. Jos mies löi toisen miehen raskaana olevaa tytärtä niin, että tämä sai keskenmenon ja kuoli, hänen oma tyttärensä tuli surmata. Viettelijän täytyi antaa vaimonsa vietellyn tytön isälle prostituoitavaksi. Tunnetaan myös rangaistuksia, joissa vaadittiin syyllisen omaisten uhraamista tai surmaamista.[17]

Israelille osoitettu laki annettiin nimen omaan kieltämään pakanoiden käytäntö. Carlsson tapaa syyttää Israelin Jumalaa raakuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista, mutta todistusaineisto puhuu juuri päinvastaista. Jumala oli erittäin oikeudenmukainen – viattomia ei surmata syyllisen sijasta. Tätä kuningas Amasjakin soveltaa:

Mutta murhaajain lapset hän jätti surmaamatta, niinkuin on kirjoitettu Mooseksen lain kirjaan, jossa Herra on käskenyt: Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden. (2.Kun. 14:6)

Edelleen Jumala toteaa profeetta Hesekielin kautta, että syntivelka on synnintekijän itsensä harteilla.

Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. (Hes. 18:20)

VS.

Laittakaa hänen lapsillensa verilöyly heidän isiensä pahain tekojen tähden, etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla. (Jes. 14:21)

Kaupungin tuhoutuminen, jossa monet "viattomat" lapset menettivät henkensä, oli heidän isiensä syntien seuraus, ei rangaistus niistä. Lapset eivät kuolleet isien sijasta, vaan isien ohessa. Meillä on suuri vastuu siitä, miten tekomme vaikuttavat lähellämme eläviin ihmisiin. Jos isät olisivat toimineet toisin eivätkä olisi valinneet pahuutta, he ja heidän lapsensa olisivat kaikki jääneet eloon.

Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; (2.Moos. 20:5)

Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. (2.Moos. 34:6,7)

Jakeiden merkityksestä ollaan monta mieltä, mutta yksi asia on selvä: "kostaa" on erittäin kyseenalainen käännös. Heprean sana on paqad, ja se esiintyy mm. seuraavissa yhteyksissä:

Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle, niinkuin oli puhunut. (1. Moos. 21:1)

Niin Joosef saavutti hänen suosionsa ja sai palvella häntä. Ja hän asetti hänet talonsa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaikki, mitä hänellä oli. (1. Moos. 39:4)

Ja henkivartijain päämies antoi heille Joosefin heitä palvelemaan. Niin he olivat jonkun aikaa vankeudessa. (1. Moos. 40:4)

Näin paljon lasketaan menneen asumuksen, lain asumuksen, kustannuksiin... (2. Moos. 38:21)

Tämän valossa voidaan sanoa ainakin seuraavaa: isien pahat teot aiheuttavat luonnollista kärsimystä lapsille ja lasten lapsille useita sukupolvia eteenpäin. Jos isä tupakoi, poika voi sairastua astmaan tai oppia saman, terveydelle haitallisen tavan. Jos isä istuu vankilassa, pojalla on paremmat edellytykset poiketa kaidalta tieltä, ja niin edelleen. Tämänkaltaisen kärsimyksen Jumala armossaan rajoittaa kolmanteen ja neljänteen polveen.

... Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole. Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva. (2.Sam. 12:13-18)

Poika ei tässä joutunut kärsimään rangaistusta Daavidin sijasta, sillä Daavidhan sai anteeksi. Sen sijaan Jumala katsoi parhaaksi ottaa lapsen pois, jotta Daavid ei saisi myöskään hyötyä rikoksestaan. Pojan kuolema oli siis Daavidin synnin seuraus. Lapsi itse ei olisi oikeassa pitäessään kuolemaansa rangaistuksena isänsä synneistä, sillä Jumala valitsee suvereenisti, milloin itse kunkin elämä loppuu.

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon! (Ps. 137:9)

Babylonialaiset, joille laulu on suunnattu, olivat tehneet samalla tavalla juutalaisten lapsille. Syy moiseen toivomukseen ei ole pelkkä kosto, vaan pahan ja jumalattoman kansan oikeudenmukainen rangaistus. Lapsia ei tässä kuitenkaan rangaista heidän isiensä pahoista teoista isien sijasta, vaan he joutuvat kärsimään sen seurauksena, että isien pahat teot saavat tuomion.

Kaksi linkkiä asiasta kiinnostuneille:

The Sins of the Fathers : Another View
How could a God of Love order the massacre / annihilation of the Canaanites?

Kommentoi tätä katkelmaa

Mooseksen luonne

Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä. (4.Moos. 12:3)

VS.

Ja Mooses vihastui sotajoukon johtajiin, tuhannen- ja sadanpäämiehiin, kun he palasivat sotaretkeltä... Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen. Mutta jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin. (4.Moos. 31:14-18)

Ristiriidan syynä on Carlssonin kyseenalainen käsitys nöyryydestä. Nöyrä mies ei ilmeisesti voi vihastua, eikä hänellä voi olla rohkeutta käskeä johtamiaan ihmisiä toimimaan Jumalan määräämällä tavalla.

Nöyryys ei kuitenkaan ole sama asia kuin alemmuuskompleksi, jolloin ihminen ei pidä itseään juuri tyhjää parempana. Jeesus väitti olevansa "hiljainen ja nöyrä sydämeltä" (Matt. 11:29). Kuitenkin hän samalla esitti itsestään väitteitä, jotka olisivat äärimmäistä röyhkeyttä kenen tahansa tavallisen ihmisen suusta.

Nöyryys on itsensä todellista tuntemista ja rehellisyyttä omaa olemusta, asemaa ja taitoja kohtaan – elämää ilman tekopyhyyttä ja teeskentelyä. Nöyrällä ihmisellä ei ole hiukkaakaan liian korkea käsitys itsestään, eikä hiukkaakaan liian alhainen. Hän pystyy toimimaan omalla paikallaan ryhtymättä kilpailemaan toisten kanssa paremmasta asemasta. Mooses, jonka väitetään olleen nöyrän, tunsi varsin hyvin itsensä ja oman asemansa. Hän vihastui johtajiin, jotka eivät olleet noudattaneet selvää käskyä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Vanhurskaat

Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. (Ps. 92:13)

Tekstiyhteydessään (Ps. 92:14–16) psalmi näyttää puhuvan pikemminkin lisääntyvästä Jumalan tuntemisesta ja hengellisestä kasvusta kuin loputtomasta ajallisesta menestyksestä, josta Carlsson haluaisi sen kertovan.

Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua. (Ps. 55:23)

Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä. (Snl. 12:21)

Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää. (Snl. 10:3)

Taasko sananlaskuja?

VS.

Vanhurskas hukkuu, eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä. (Jes. 57:1)

Eh... eikö palmupuidenkin (Ps. 92:13) täydy kuolla joskus? Jos vanhurskas otetaan pois tästä maailmasta, hänelle avautuu tilaisuus viheriöidä kuolemanjälkeisessä elämässä. Itse asiassa juuri siitä on kysymys välittömässä tekstiyhteydessä (Jes. 57:1–2).

Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja uhraamattomalla; hyvän käy niinkuin syntisenkin, vannojan niinkuin valaa pelkäävänkin. (Saarn. 9:2)

Mainio jae! Ai miksi? Koska Saarnaaja on huomannut juuri sen, mitä toisaalla selitin: että sananlaskut eivät ole ehdottomia lainalaisuuksia, vaan ainoastaan yleisiä totuuksia, jotka eivät voi ottaa kaikkia osatekijöitä huomioon. Hän toteaa, että elämän ulkoiset puitteet voivat olla vakaumuksesta riippumatta erehdyttävän samanlaiset tässä maailmassa, jossa vääryys hallitsee. Aineellinen yltäkylläisyys ei aina olekaan automaattinen seuraus kuuliaisuudesta, eikä köyhyys rangaistus synnistä.

Mielenkiintoista on myös se, että Saarnaaja lähestyy elämää ateistin silmin. Kirjan teema on, että elämä on täysin turhaa ja mieletöntä ilman Jumalaa. Sama kohtalo – nimittäin kuolla ja raueta olemattomiin – on vanhurskaalla ja jumalattomalla, Äiti Teresalla ja Adolf Hitlerillä, jos Jumalaa ei ole olemassa.

Kun ihmissuku on haihtunut historiaan ja planeettamme on palanut poroksi auringon koronassa, kun tähdet ovat roihunneet loppuun ja kylmenneet, kun maailmankaikkeudessa vallitsee tyhjä hiljaisuus, jossa mikään ei liiku, ei ole mitään väliä sillä, uhrasitko elämäsi lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen vai viattomien kiduttamiseen. "Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!" (Saarn. 1:2) Joten, kysyy Saarnaaja, miksi et eläisi kuin Adolf Hitler? Tai vaihtoehtoisesti, miksi et hylkää mieletöntä maailmankatsomustasi, ettei Jumalaa ole?

Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana. Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan. (Job. 12:4,6)

Tämä on kappale ahdistuneen Jobin valitusta, jota ystävät pilkkaavat. Nyt Carlssonin täytyy enää osoittaa, että Job ei viheriöi, kuten oli luvattu (Ps. 92:13), tai että hän horjuu (Ps. 55:23)– että jakeet tosiaan ovat itseisesti ristiriitaiset. Minusta Jobin kirja osoittaa, että hän nimenomaan kesti koetuksensa horjumatta loppuun asti ja viheriöi vanhoilla päivillään vielä enemmän kuin aikaisemmin.

Hyvänen aika. Ei kai missään luvata, ettei kukaan ikinä pilkkaa uskovaista ihmistä.

On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen; toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä... (Hepr. 11:35-37)

... ja ovat kestäneet pilkan ja kidutuksen horjumatta loppuun saakka ja viheriöineet eläviä, hedelmää kantavia oksia halki elämänsä. Joten... mitä?

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumalattomat

Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät. (Snl. 10:27)

Hmm. Voiko Carlsson muka osoittaa, ettei jumalaton Matti olisi elänyt pidempään pelkäämällä Herraa? Tai ettei hurskas Pekka olisi kuollut jo aikaisemmin ilman jumalanpelkoaan? Ellei voi, millä perusteella jakeen ei voisi ajatella olevan voimassa joka ainoan ihmisen kohdalla?

Mutta itse asiassa tämä on sananlasku, eikä sellaisena absoluuttinen. Sen ajatus on, että todennäköisesti hurskas elää kauemmin kuin jumalaton, vaikka yleissäännöstä löytyy poikkeuksiakin.

Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista... Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa. (Job. 18:5,18-19)

Näin kuuluu Bildadin, Jobin suuhilaisen ystävän, mielipide. Jobin kirjan lopussa Jumala syyttää Jobin kolmea ystävää siitä, että he ovat puhuneet hänestä väärin (Job 42:7). Syytös koskee nimenomaan heidän käsitystään, että ihmisen ajallinen menestys olisi hänen hurskautensa mittari. Bildad ei siis ole täysin oikeassa.

VS.

Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua? Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa. (Job. 21:7-9)

Job puolestaan valittaa Jumalan kärsivällisyyttä, ja valitus perustuu ainoastaan hänen subjektiivisiin kokemuksiinsa, kuten kirjan lopusta käy ilmi. Job ei voi tietää, onko jumalattomilla kaikki niin hyvin, kuin mitä hän antaa ymmärtää. Itse asiassa voi samanaikaisesti pitää paikkansa, että jumalattomien vuodet lyhenevät (Sananl. 10:27). Nehän voisivat olla vielä pidemmät, jos he pelkäisivät Jumalaa. Jobin rajallinen kokemus ei ole pätevä auktoriteetti.

Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä... Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti. (Ps. 73:3-5,12)

Aasaf niputtaa kaiken yhteen viimeisessä kohdassa. Hän kertoo kateudella ja hämmästyneenä seuranneensa jumalattomien menoa. Aasafista näyttää siltä, ettei Jumala rankaise heitä, vaan suo jopa menestystä. Kuinka tämä on mahdollista – eikö Jumala piittaa siitä, miten yksilö elää? Carlsson jättää pois jakeet 16 ja 17, joissa arvoituksen ratkaisu selviää Aasafille.

16. Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, 17. kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. (Ps. 73:16–17)

16. Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa. 17. Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy. (Ps. 73:16–17) ©

 

Jumalattoman näennäinen menestys loppuu viimeistään siihen, kun hän vetää viimeisen henkäyksensä. Siitä alkaa maksupuoli.

Kommentoi tätä katkelmaa

Ketkä voivat olla pyhiä?

Sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne; pyhittäkää siis itsenne ja olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä. (3. Moos. 11:44)

Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. (3. Moos. 19:2)

VS.

Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; (Ilm. 15:4)

Sanalla pyhä on useampia merkityksiä, ja vastaus riippuu siitä, mitä sanalla tarkoitetaan.

Hyväksytään Suomen kielen perussanakirjan määritelmät sellaisinaan, ryhtymättä halkomaan hiuksia:

pyhä:
  1. a) kaiken maallisen yläpuolella oleva, kunnioitettava, palvottava, pelättävä. Pyhä Jumala.
    b) Jumalan kanssa läheisessä yhteydessä oleva; ... Pyhä Birgitta.
    c) Jumalalle, jumalanpalvelukseen omistettu... Pyhä paikka.
  2. ...[18]

Väännetään asia rautalangasta ja suomennetaan jakeet näiden merkitysten valossa.

Sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne; [omistakaa] siis itsenne [Jumalan palvelukseen] ja olkaa [Jumalan kanssa läheisessä yhteydessä], sillä minä olen [kaiken maallisen yläpuolella oleva, kunnioitettava, palvottava, pelättävä]. (3. Moos. 11:44)

Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa [Jumalan palvelemiseen erotetut], sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen [kaiken maallisen yläpuolella oleva, kunnioitettava, palvottava, pelättävä]. (3. Moos. 19:2)

Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet [kaiken maallisen yläpuolella oleva, kunnioitettava, palvottava, pelättävä]; (Ilm. 15:4)

Kas, sanojen käsittäminen kirjoittajan aikomalla tavalla tuo kummasti selvyyttä tekstiin. Ja kaupan päälle poistaa vielä ristiriidankin.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten Juudas kuoli, ja mitä hän teki petoksensa rahoilla?

Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. (Ap.t. 1:18)

VS.

Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi. (Matt. 27:5)

Juudaksen kuoleman klassinen selitys kuuluu seuraavasti: hän hirttäytyi, minkä jälkeen oksa katkesi, ruumis syöksyi alas kiviseen maahan ja... jätetään loput kuvailematta.

Onko selitys kankea? Ei laisinkaan, kun otetaan huomioon, että Juudas sai riippua hirressä sapatin yli. Juutalainen ei koske kuolleeseen pääsiäisenä, sapatin tullessa, koska hän saastuisi ja se olisi työn tekemistä. Emme tiedä, oliko hirttäytymispaikka korkealla ja oliko alla kivinen kamara. Se on todennäköistä Israelissa.

Mutta on toinenkin vaihtoehto. Sanat "suistua alas" (πρηνὴς γενόμενος, prēnēs genomenos) ovat vain vähäisen kopiointivirheen päässä sanasta "turvota" (πρησθὴς γενόμενος, prēsthēs genomenos).[19] Jälkimmäinen voi hyvinkin olla alkuperäinen kirjoitusasu; tällöin kerrotaan Juudaksen ruumiin turvonneen ja haljenneen riiputtuaan jonkin aikaa.

Kolmanneksi hirttäytymisestä käytetty sana ἀπάγχω, apankhō voi merkitä myös tukehduttavan murheen kokemista, joskin se on harvinainen käyttötapa. Tällöin Matteus ei kuvaisi lainkaan Juudaksen kuolintapaa, vaan ilmoittaisi ainoastaan, että hän poistui "surusta pakahtuneena".[20]

Mutta ei siinä vielä kaikki. Matteus käyttää harvinaista sanayhdistelmää "lähti" ja "hirttäytyi", joka esiintyy Septuagintassa 2. Samuelin kirjan jakeessa 17:23. Siinä petturi Ahitofel kuulee, ettei hänen pyyntöään noudateta, "lähtee" kotiinsa ja "hirttäytyy". Koska Jeesus on jo aiemmin yhdistänyt Juudaksen Ahitofeliin Psalmin 41:10 kautta, Matteus halusi jatkaa esikuvan käyttöä. Tarkoitus ei siis ollut, että lukijat takertuisivat kuolintapaan, vaan yhdistäisivät mielessään nämä kaksi petturia, jotka poistuivat murheen murtamina ja surmasivat itsensä.[21]

Mitä rahojen käyttöön tulee, Matteus jatkaa muistiinmerkintää seuraavasti:

6. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta." 7. Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. 8. Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi. (Matt. 27:6–8)

6. Ylipapit ottivat rahat ja sanoivat: "Nämä ovat verirahoja, näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon." 7. Neuvoteltuaan he päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautapaikaksi. 8. Vielä tänäkin päivänä sitä peltoa kutsutaan Veripelloksi. (Matt. 27:6–8) ©

 

Pistä johtolangat yhteen, niin vastaus valkenee. Ylipapit eivät voineet panna rahoja temppelirahastoon, koska ne oli hankittu kavalluksella. He päättivät ostaa niillä pellon. Jos pelto olisi ostettu temppelin tai jonkun ylipapin nimissä, juttu olisi ollut aivan yhtä huono. Kenen nimiin pelto siis oli luontevinta merkitä kauppakirjaan, kun ylipapit maksoivat sen? Juudaksen nimiin, jonka rahat olivat! Kauppakirjan perusteella Pietari totesi Juudaksen hankkineen pellon itselleen. Ja teknisesti hän ostikin sen – pelto hankittiin hänen rahoillaan ja merkittiin hänen nimiinsä. Kuollut mies "hankki itselleen pellon väärintekonsa palkalla."

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen merkittävin saarna vuorella vai lakealla paikalla?

Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:... (Matt. 5:1-2)

VS.

Ja hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui lakealle paikalle; ja siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. Nämä olivat saapuneet kuulemaan häntä ja parantuakseen taudeistansa... Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi:... (Luuk. 6:17-20)

"Merkittävin saarna"? Jeesus, kuten kuka tahansa rabbi, opetti samat asiat lukemattomia kertoja. Jos tämä olikin Jeesuksen merkittävin saarna sisällöllisesti, se ei silti ollut ainutlaatuinen.

Joka tapauksessa sana 'vuori' tulisi tässä ymmärtää 'vuorimaaksi', ei yksittäiseksi vuoreksi.[22] Jeesuksen vuorisaarna sijoittuu perinteisesti Hattinin sarvet -nimisten huippujen väliselle tasaiselle alueelle. (Archer[23] on sitä mieltä, että kyse on kahdesta eri tilanteesta, joten luonnollisesti niiden pitopaikkakin olisi ollut eri.)

Markuksen ja Johanneksen evankeliumit eivät edes mainitse nk. vuorisaarnaa, ja Paavalikin vaikuttaa täysin tapahtumasta tietämättömältä.

Suomeksi: koska yksityiskohdat, joita Carlsson pitää tärkeinä, puuttuvat kohdista, joita Carlsson pitää avainkohtina, Jeesusta ei koskaan ollut olemassa tai ainakaan hän ei pitänyt vuorisaarnaa.

Eipä naureta, hän on täysin vakavissaan.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen viimeiset sanat?

Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. (Matt. 27:46,50)

VS.

Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. (Luuk. 23:46)

VS.

Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: Se on täytetty, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh. 19:30)

Carlsson saksii pois kaikki kohdat, jotka auttaisivat ratkaisemaan asian! Jos Matteusta ja Johannesta ei leikellä miten huvittaa, asia selkiytyy kummasti.

46. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? 47. Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Hän huutaa Eliasta." 48. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. 49. Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan." 50. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. (Matt. 27:46–50)

46. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? 47. Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa." 48. Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. 49. Toiset sanoivat: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen." 50. Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. (Matt. 27:46–50) ©

 

28. Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano." 29. Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. 30. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh. 19:28–30)

28. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." 29. Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille. 30. Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh. 19:28–30) ©

 

Näiden sanojen lisäksi meitä auttaa tieto, että Johannes oli lähellä ristiä (Joh. 19:25) ja pystyi kuulemaan sellaista, mitä kauempana seisovat eivät olisi kuulleet. Ristillä siis kävi näin:

Ja oli jo noin kuudes hetki. (Luuk.)
Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. (Matt.) Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt. (Luuk.)
Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. (Luuk.)
Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Hän huutaa Eliasta". (Matt.)
Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano". (Joh.)
Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. (Matt.) Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. (Joh.)
Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan". (Matt.)
Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", (Joh.)
Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä (Matt.) Ja Jeesus huusi suurella äänellä (Luuk.)
ja sanoi: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. (Luuk.)
ja antoi henkensä. (Matt.) Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. (Luuk.) ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh.)

Johanneksen ei ollut tarpeen kertoa asioista, joista muut evankelistat olivat jo tehneet selkoa (kuten Jeesuksen äänekkäästä huudosta ennen kuolemaa). Sen sijaan hän mainitsee ristin läheltä kuulemansa sanat, joita ei huudettu: "Minun on jano", "Se on täytetty" ja hänelle itselleen osoitetun pyynnön pitää huolta Mariasta (19:26-27).

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako nälkävuotta?

Niin Gaad meni Daavidin tykö, ilmoitti ja sanoi hänelle: Tuleeko nälkä seitsemäksi vuodeksi sinun maahasi, vai pakenetko sinä kolme kuukautta vihollisiasi, jotka ajavat sinua takaa, vai tuleeko rutto sinun maahasi kolmeksi päiväksi? ... (2.Sam. 24:13)

VS.

Niin Gaad meni Daavidin tykö ja sanoi hänelle: Näin sanoo Herra: Valitse itsellesi joko kolme nälkävuotta tahi kolme kuukautta hävitystä ahdistajaisi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tahi kolmeksi päiväksi Herran miekka ja ruttotauti maahan, Herran enkeli tuottamaan tuhoa koko Israelin alueelle... (1.Aik. 21:11-12)

'Seitsemää' voidaan aivan oikeutetusti pitää kopiointivirheenä. 'Kolme' sopii paremmin kaavaan "x vuotta, x kuukautta, tai x päivää rangaistusta".

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuka yllytti Daavidin väenlaskuun?

Mutta Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen: Mene ja laske Israel ja Juuda. (2.Sam. 24:1)

VS.

Mutta Saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin. (1.Aik. 21:1)

Ajoittain tätä ristiriitaa yritetään selittää arvelemalla, että Herra käyttäisi Saatanaa ns. 'välikappaleena.' Tämä tosin tarkoittaisi, että Jumala tekisi laajamittaista yhteistyötä perivihollisensa kanssa, mikä ei ole todennäköistä.

Jumalan ei ole tarpeen ryhtyä "laajamittaiseen yhteistyöhön" saatanan kanssa. Tämä on näet aina valmiina eksyttämään ihmisiä, eikä tarvitse Jumalan yhteistyötä. Riittää, että hän antaa saatanalle tarpeeksi siimaa houkutella Daavid syntiin. Herra siis käytti saatanaa ns. välikappaleena.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuka oli Joosefin isä?

Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi. (Matt. 1:16)

VS.

Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika. (Luuk. 3:23)

Yleisesti tunnustetaan, että Matteuksen ilmoittama sukuluettelo on Joosefin sukuluettelo. Luukkaan ilmoittama puolestaan on Marian. Mutta miksi sitten Joosef mainitaan molemmissa pohjimmaisena?

Eelillä oli kaksi tytärtä, Maria ja hänen sisarensa (Joh. 19:25). Jos Eelillä ei ollut poikia, sulhasmies Joosefista tuli avioliiton yhteydessä Eelin poika. Näin avioliitto säilytti Eelin suvun nimen ja perintöosan. Käytäntö oli yleinen, ja sitä koskevat säädökset oli annettu Vanhassa testamentissa.

Jeesus sai siis geeninsä Marialta ja kuninkaallisen, Salomoon palautuvan sukulinjansa Joosefilta.

Kaksi dokumenttia aiheesta:

Problems in the Genealogies of Jesus
Dueling Genealogies

Kommentoi tätä katkelmaa

Onko Jumala nähtävissä?

Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; (Joh. 1:18)

Ja Jumala sanoi vielä: Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon. (2.Moos. 33:20)

(Herra) jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen. (1.Tim. 6:16)

Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. (Joh. 6:46)

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. (1.Joh. 4:12)

Asia on sanottu melko yksiselitteisesti, vai mitä? "Jumalaa ei voi nähdä ihmissilmin."

Mutta tällaisenaan väite on harhaanjohtava. Se ei ole riittävän tarkasti muotoiltu. Miksi Jumalaa ei voi nähdä ihmissilmin?

24. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (Joh. 4:24)

24. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (Joh. 4:24) ©

 

15. jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, 16. jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen. (1. Tim. 6:15–16)

15. Sen antaa aikanaan tapahtua ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra. 16. Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen. (1. Tim. 6:15–16) ©

 

On siis (ainakin) kaksi syytä. Jumalaa ei voi nähdä ihmissilmin, koska

  1. hän on henkiolento, jollaisia ei voi aistia silmien fotoreseptoreilla,
  2. ihmiset eivät kestä hänen peittämättömän kirkkautensa edessä.

Toisin sanoen: meidän on näiden seikkojen valossa oleellisesti korjattava aiempaa väitelausetta, jotta se vastaisi todellisuutta. Yllä luetelluissa jakeissa sanat "Jumalaa ei voi nähdä" tarkoittavat itse asiassa "Jumalaa ei voi nähdä ihmissilmin sellaisena, kuin hän itseisesti on."

Jumala, sellaisena kuin hän luonnostaan on, on sekä aistiemme tavoittamattomissa että reippaasti syntisen sietokykymme yläpuolella. Silmämme eivät voi nähdä Jumalaa hänen omana itsenään, ja vaikka voisivatkin, emme kestäisi sitä. Ei ihme, että Jumala sanoo: "Ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon." (2. Moos. 33:20)

Samoin Johanneksen evankeliumin lause, "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt", jatkuu: "ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut." Kukaan ihminen ei voi katsella Jumalaa omana itsenään (molemmissa merkityksissä). Jonkun täytyy tulla ilmoittamaan meille, millainen hän on.

Tästä pääsemmekin siihen pieneen kategoriseen eroon, johon Carlssonin ristiriita kaatuu. Jumala voi hoitaa tämän ilmoittamisen myös itse. Kaikkivoipana hän voi toki ottaa näkyvän hahmon, joka on havaittavissa ihmissilmin. Hän voi peittää kirkkautensa, himmentää sitä tilapäisesti niin, ettei hän polta katselijoita poroksi. Tällöin mainitut kaksi ongelmaa poistuvat, ja "Jumalan" voi "nähdä" ihmissilmin. Mutta tästä seuraakin uusi ongelma.

Oletetaan, että Jumala suorittaa kyseiset toimenpiteet voidakseen näyttäytyä Matille. Matin kohtaama olento on selvästi juuri Jumala, koska mikään muu, mitä ylipäänsä on olemassa, hän ei ole. On selvää, että ominaisuuksiltaan ja luonteenpiirteiltään hän on edelleen sama, vaikka onkin "verhon takana". "Voi veljet, näin Jumalan!" kuvaa kyllä Matin kokemusta ehdottoman tarkasti. Mutta voidaanko nyt enää puhua Jumalan näkemisestä sellaisena kuin hän todella, ilman suojaverhoa ja täydessä kirkkaudessaan, on? Eipä oikeastaan.

Ei siis ole mikään ihme, että Raamattu toisaalta sanoo, ettei Jumalaa voi kukaan nähdä, ja toisaalta kertoo yksilöistä, jotka ovat "nähneet Jumalan". Ilmauksilla vain tarkoitetaan eri asioita. Voisi sanoa, että ihminen voi nähdä Jumalan, ja silti Jumala jää häneltä todella näkemättä. Jo tämä seikka yksinään poistaa ristiriidan, mutta Carlssonin valitsemissa jakeissa on vielä muutakin kommentoitavaa:

VS.

Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut (Herran) nähnyt. (Job. 42:5)

Tämähän on idiomaattinen ilmaus, jolla Job kertoo, että hänen ymmärryksensä Jumalasta on siirtynyt aivan uudelle tasolle. "Aiempi tuntemisesi oli pelkkää kuulopuhetta siihen verrattuna, miten hyvin nyt tunnen sinut!"

... minä (Jaakob) olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut. (1.Moos. 32:30)

Jaakob sekoittaa kategoriat aivan samalla tavalla kuin Carlsson. Jaakob ymmärsi, ettei hänen olisi kuulunut säilyä hengissä Jumalan näkemisestä. Kuitenkin hän tietää sekä nähneensä Jumalan että olevansa hengissä. Paradoksin avain on siinä, että Jaakob oli saanut "nähdä Jumalan" vain rajoitetulla tavalla, mutta hän tulkitsi kokemuksensa niin kuin Carlsson tekee – että Jumala olisi näyttäytynyt hänelle peittämättömänä, "as is".

Ja Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas. Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat. (2.Moos. 24:9-11)

Samoin on Israelin vanhinten laita: heidänkään osakseen ei tullut kohtalo, jota teksti selvästi odottaa – kuolema. Jumala ei näyttäytynyt kaikessa kunniassaan, eikä tapaus siis ole ristiriidassa aiempien jakeiden kanssa.

Kun minä (Herra) sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa. (2.Moos. 33:23)

Mitä ihmettä? Eikö tämä jae jo yksinään kerro Carlssonille, että näkemisen ja näkemisen välillä on kategorinen ero? Jumala ilmoittaa, että Mooses saa nähdä hänet tietyllä rajoitetulla tavalla, mutta että "koko potti" ei ole Mooseksen kestokyvylle mahdollinen. Eikö tämä kilisytä minkäänlaisia kelloja kriitikkomme päässä?

Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista. (2.Moos. 33:11)

Tämä on toinen idiomaattinen ilmaus, joka tarkoittaa ääneen keskustelemista, suoraan, ilman välikäsiä – "niin kuin mies puhuttelee toista." Tämähän juuri oli Mooseksessa erityistä: Jumala puhui suoraan hänen kanssaan. Puhuteltavan todellisia kasvoja ei tarvinnut nähdä, eikä tässä tapauksessa voinutkaan, sillä Mooses olisi menettänyt henkensä (33:20).

Miksikö kyseessä on idiomi? Muun muassa siksi, että jo yhdeksän jakeen päässä ilmoitetaan, ettei Mooses voi kirjaimellisesti nähdä Jumalan kasvoja. Raamatun kertomukset ovat näin ristiriitaisia ainoastaan vajaa-ajattelijoiden mielikuvituksessa.

Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. (Jes. 6:1)

Minä näin Herran seisovan alttarin ääressä. (Aam. 9:1)

Jesaja ja Aamos olivat profeettoja. Herra epäilemättä nähtiin profeetallisessa näyssä, joka on luonnollisesti eri kategoriaa kuin fyysisillä silmillä näkeminen. Jos Carlsson kuvailee viimeöistä untaan, jossa hän "näki Elviksen rokkaamassa Elysée-areenalla", eikö ole jokseenkin lapsellista huomauttaa: "Et sinä voinut nähdä Elvistä unessasi, hän on kuollut."

Tästä päästäänkin sitten siihen, onko Elvis kuollut...

Kommentoi tätä katkelmaa

Taivaisiin nouseminen

Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. (Joh. 3:13)

VS.

... ja Elia nousi tuulispäässä taivaaseen. (2.Kun. 2:11)

Jeesus tarkoittaa taivaasta puhuessaan Jumalan asuinpaikkaa. Nousiko Elia sinne vastoin hänen sanojaan? Ei, vaan ainoastaan "taivaalle". Ajatus siitä, että Jumala jakaisi asuinpaikkansa omiensa kanssa, ei vielä ollut muodostunut. Elian ei odotettu "menevän taivaaseen" edes kuoltuaan.[24] Tämä käy ilmi jo hänen aikalaistensa arvelusta: "Ehkä Herran Henki on vienyt hänet ja heittänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon." He eivät pitäneet Elian lähtöä muuna kuin profeetallisena matkustusmuotona.

Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen... Ja minä tiedän, että tämä mies... temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua. (2.Kor. 12:2-4)

Paavali puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, ja pois jätetty ensimmäinen jae (2. Kor. 12:1) kertoo, että kyse on "näyistä ja ilmestyksistä." Paavali ei siis poistunut maapallolta.

Lienee syytä vielä huomauttaa, mikä Jeesuksen sanojen ajatus Johanneksen evankeliumin 3. luvussa on. Hän on esittänyt voimakkaita väitteitä ja pitänyt itseään soveliaana opettamaan suuren neuvoston jäsentä, Nikodeemusta. Jeesus perustelee sanojaan ja käytöstään vetoamalla alkuperäänsä. Ihmisen kotipaikka ratkaisi suurelta osin hänen asemansa ja kunniansa yhteisössä, eikä taivaaseen voi nousta (eli ottaa Jumalalle kuuluvaa kunnia-asemaa) kukaan, joka ei ole kotoisin sieltä.[25]

Tämän vuoksi Jeesus ilmoittaa tulleensa taivaasta. Siksi se, että hän ottaa itselleen Jumalalle kuuluvan kunnian, on vain luonnollista. Lause ei varsinaisesti liity siihen, onko Jumala joskus historiassa keräillyt omiensa sieluja luokseen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kukko laulaa kerran vai kahdesti?

Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät. (Matt. 26:34)

VS.

Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät. (Mark. 14:30)

Kukko kiekui arvatakseni ainakin puolisen tusinaa kertaa, niin kuin kukot kai tavallisesti tekevät.

Carlssonille on ilmeisesti ongelma, että Matteuksen evankeliumissa Pietari ehtii lausua kaikki kolme kieltoaan ennen ensimmäistäkään kukon kiekaisua, kun taas Markuksen versiossa hän kieltää kahdesti, sitten kukko kiekuu, Pietari kieltää kolmannen kerran, ja kukonräähkä ehtii päästää jo toisen kiekaisun. Matteuksen Jeesus on siis surkea ennustaja; kolmas kieltohan tuli vasta pari sekuntia ihka ensimmäisen kukkokiekuun jälkeen, ei kirjaimellisesti "ennen kuin".

Hiusten halkomista. Jos minä osaisin ennustaa tulevia tapahtumia tuollaisella tarkkuudella, laittaisin Helsingin Sanomiin pikkuilmoituksen ja kännykkäni alkaisi käydä kuumana.

Matteus näyttää tallentaneen vain ennustuksen ajatuksen: vaikka olet nyt noin täynnä uhoa, Pietari, aamukaan ei ehdi kunnolla koittaa, ennen kuin olet valmis perumaan pyhät puheesi – etkä vain vahingossa, vaan vieläpä toistuvasti vakuuttaen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Pietarin toinen kielto

Kuka ahdisti Pietaria toisella kerralla? Sama palvelijatar kuin ensimmäisellä kerralla?

Ja nähdessään hänet siellä palvelijatar rupesi taas sanomaan lähellä seisoville: Tämä on yksi niistä. (Mark. 14:69,70)

VS.

Toinen nainen?

Ja kun hän oli mennyt ulos portille, näki hänet toinen nainen ja sanoi sielläoleville: Tämäkin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa. (Matt. 26:71,72)

VS.

Naisten sijaan mies?

Ja hetkisen perästä näki hänet toinen, eräs mies, ja sanoi: Sinäkin olet yksi niistä. (Luuk. 22:58)

Markuksen evankeliumissa sana 'palvelijatar' (παιδίσκη, paidiskē) on varustettu epämääräisellä artikkelilla , . Palvelijatar on siis eri palvelijatar, oikeammin "eräs" palvelijatar, (engl. "there a maid saw him again"). Markuksen ja Matteuksen väillä ei siis ole ristiriitaa. Jos joku uusi "palvelijatar rupesi taas sanomaan", hän kaiketi on "toinen nainen"?

Mutta Luukkaan mukaan hänet näki mies! Ei hätää. Johannes tarjoaa yllättävää selvennystä asiaan.

25. Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: "Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" Hän kielsi ja sanoi: "En ole." (Joh. 18:25)

25. Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: "Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi. (Joh. 18:25) ©

 

Pihahan oli täynnä palvelijoita. Kun yksi heistä "toinen nainen", Matt.) alkaa epäillä Pietaria, toinen ("eräs mies", Luuk.) yhtyy pian syytökseen. Alta aikayksikön koko tulen ääressä lämmittelevä joukko ("he", Joh.) tivaa miesparalta, eikö hänkin kuulu tuon Nasaretilaisen vaaralliseen lahkoon.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuka surmasi Saulin?

Tappoiko hän itsensä, tappoiko hänet amalekilainen, surmasivatko filistealaiset hänet, tai ehkä jopa Jumala itse?

Niin Saul itse otti miekan ja heittäytyi siihen. (1.Sam. 31:4)

VS.

Niin hän (Saul) kysyi minulta: 'Kuka olet?' Minä vastasin hänelle: 'Olen amalekilainen'. Sitten Saul sanoi minulle: 'Astu luokseni ja surmaa minut, sillä minä olen kangistumassa, vaikka olenkin vielä täysin hengissä'. Niin minä astuin hänen luoksensa ja surmasin hänet. (2.Sam. 1:8-10)

Amalekilainen nuorimies valehteli Daavidille saadakseen palkkion tämän vaarallisen vihollisen surmaamisesta.

VS.

... silloin, kun filistealaiset surmasivat Saulin Gilboassa. (2.Sam. 21:12)

Eh... olisiko Saul kuollut, ellei hän olisi ollut sotimassa filistealaisia vastaan? Jos ei, eivätkö filistealaiset siis aiheuttaneet hänen kuolemansa?

VS.

Niin kuoli Saul, koska hän oli ollut uskoton Herraa kohtaan... Sentähden Herra surmasi hänet ja siirsi kuninkuuden Daavidille, Iisain pojalle. (1.Aik. 10:13,14)

Jumalankin olisi kai pitänyt henkilökohtaisesti tulla tinttaamaan Saulia, jotta "Herra surmasi hänet" olisi Carlssonin mielestä todenperäinen kuvaus tapahtumista. Tiedoksi vain, että israelilaisten Jumala on suvereeni. Mitään ei tapahdu ilman, että hänellä on jollakin tavalla sormensa pelissä. Samantekevää, kuoliko Saul omaan miekkaansa, putoavaan kivenlohkareeseen, sydänkohtaukseen vai tuleen taivaasta – "Herra surmasi hänet, koska hän oli ollut uskoton Herraa kohtaan".

Kommentoi tätä katkelmaa

Tekevätkö kaikki syntiä?

Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee. (1.Kun. 8:46, 2.Aik. 6:36)

Kuka voi sanoa: Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni? (Snl. 20:9)

Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä. (Saarn. 7:21)

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. (1.Joh. 1:8)

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. (Room. 3:23)

... ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään. (Ps. 14:3)

VS.

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. (1.Joh. 3:9)

Valitettavan huono käännös. Kreikan verbimuoto tuo lauseen merkitykseen kestopreesensin. Yksikään "Jumalasta syntynyt" ei voi vaeltaa synnissä. Kristitty voi langeta syntiin, mutta hänen ei tule olla enää "synnin palvelija" eikä "synnin orja". Synti ei ole enää hänen elämänsä tietoinen, jatkuva suunta ja hallitseva voima.

Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen. (Job. 1:1)

'Nuhteeton' on hepreaksi tam, ja se merkitsee moraalisesti kypsää ja valmista.[26] Job ei ollut täydellinen, mutta hyvin hänellä meni kuitenkin.

He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina. (Luuk. 1:6)

Sakarias ja Elisabet eivät olleet täydellisiä, mutta Jumalan silmissä he olivat hurskaita ja nuhteettomia. Miksi? Koska he suorittivat vanhaan liittoon kuuluneet uhrit ja peittivät niillä syntinsä.[27] Eihän mikään lakikokoelma, VT:n laki mukaan lukien, voi kattaa kaikkia mahdollisia moraalisia rikkomuksia. Mutta kaikkea, mitä siellä oli käsketty, he noudattivat.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kantaako toistenkin, vai pelkästään omaa taakkaansa?

Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. (Gal. 6:2)

VS.

Sillä kunkin on kannettava oma taakkansa. (Gal. 6:5)

Paavali on siis ristiriidassa itsensä kanssa – vieläpä niin, että ristiriitaisten väitteiden välissä on vain yksi lause? Olisiko mahdollista, että muuan "objektiivinen, uskonnollisesti sitoutumaton" raamattukriitikko olisi vääristellyt Paavalin sanoja?

Paavali tietenkin käyttää kahta eri sanaa, mikä käy ilmi käännöksestäkin. Kuorma (βαρός, baros) on raskas lasti, jota on vaikea kantaa. Niiden kanssa Paavali käskee meidän auttaa toinen toistamme. Taakka (φορτίον, fortion) on itsekunkin luonnollinen velvollisuus, osuus, jonka jokainen kykenee kantamaan itsekin. Tämä voi tarkoittaa kristillistä palvelutehtävää, jota toisten ei kuulu suorittaa laiskurin puolesta, tai tavallisia arkipäivän harmeja.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten vastaamme tyhmälle?

Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin. (Snl. 26:4)

VS.

Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi. (Snl. 26:5)

Tämä ristiriita on ilmeisen selkeästi selitettävissä. Jos yksin sen seikan, että kyseessä on kaksi peräkkäistä jaetta, tulisi olla selvä merkki siitä, ettei niiden välillä voi olla todellista ristiriitaa. Sananlaskun jaepari muodostaa dilemman, jonka ajatus on seuraava:

Tyhmyyteen ei ole parannuskeinoa. Jos vastaat pölvästille, voit saada itsesikin näyttämään tyhmältä. Mutta jos et vastaa, hän luulee olevansa voittamattoman viisas. Tilanteesta, henkilöstä ja asiasta riippuu, kumpi kannattaa valita.

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä vastinetta valitsin edellisen vaihtoehdon. Olen saanut runsaasti lokaa niskaani, kuten Sananl. 26:4 ennustikin. Mutta jos olisin pysynyt vaiti, monet luulisivat, että Carlssonin dokumentti edustaa aivan verratonta raamattukritiikkiä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Naimisiinmeno

Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion. (Snl. 18:22)

Taas sananlasku...

VS.

Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä... (1.Kor. 7:1)

Tämä onkin vekkuli kohta (ja tietenkin saksittu keskeltä poikki).

1. Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä; 2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. 3. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. 4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. 5. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden. (1. Kor. 7:1–5)

1. Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, 2. mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. 3. Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. 4. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. 5. Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. (1. Kor. 7:1–5) ©

 

Ensiksikin sanat 'nainen' ja 'vaimo' ovat yksi ja sama sana (γυνή, gynē). Sana kattaa kyllä molemmat merkitykset, mutta konteksti huomioon ottaen olisi luontevampaa kääntää ne molemmat 'vaimoksi'. Kyse ei nimittäin ole miehistä ja naisista yleensä, vaan puolisoiden seksuaalielämästä.

Valitettavasti kreikkalaisilla ei myöskään ollut lainausmerkkejä. Paavali näet vastaa korinttolaisten esittämään väitteeseen, ettei puolisoiden muka olisi hyvä yhtyä toisiinsa, ja huomauttaa, että se on puolisoiden keskinäinen velvollisuus toisiaan kohtaan. Jakeet 1-2 tulisikin kääntää:

Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte – "hyvä on miehelle olla vaimoonsa ryhtymättä": haureuden syntien välttämiseksi sitoutukoon kukin omaan vaimoonsa, ja kukin omaan aviomieheensä.

Itse asiassa Paavali, josta usein maalataan seksuaalikielteinen ja avioliiton vastustajan kuva, kehottaakin siis aviopareja pitämään huolta riittävän aktiivisesta petielämästä.[28]

... jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa. (1.Kor. 7:27)

Carlssonista tulisi hyvä paperisilppuri. Älkää vain kysykö, mitä oli ennen kolmea pistettä.

26. Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään. 27. Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa. (1. Kor. 7:26–27)

26. Sen ahdingon ajan vuoksi, jota nyt elämme, jokaisen on hyvä pysyä entisellään. 27. Jos sinulla on vaimo, älä pyri hänestä eroon. Jos sinulla ei enää ole vaimoa, älä etsi itsellesi uutta. (1. Kor. 7:26–27) ©

 

Akuutti kriisitilanne (nälänhätä, joka Korintissa vallitsi[29]) ja hetkellinen prioriteettien asettaminen sen mukaisesti eivät oikein riitä perusteluiksi väitteelle, että katkelma olisi seksuaalikielteinen tai ristiriidassa sellaisten katkelmien kanssa, jotka ylistävät avioliittoa.

Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin... Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään. (1.Kor. 7:39,40)

Niin – saman nälänhädän vuoksi. Tämä on samasta katkelmasta kuin edellinen jaepari.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuulivatko Sauluksen seuralaiset äänen?

Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. (Ap.t. 9:7)

VS.

Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. (Ap.t. 22:9)

Yleensä vastataan, että seuralaiset näkivät valon, mutta eivät nähneet ketään. He kuulivat jonkinlaisen äänen, mutta eivät sen ääntä, joka puhui.

Erittäin todennäköistä on myös, että Paavali sai kumppaneiltaan väärää tietoa. Nämä tuskin olivat luotettavimpia mahdollisia matkakumppaneita. Epäilemättä heistä olisi ollut turvallisinta väittää jälkeenpäin, että olivat kuulleet ja nähneet mahdollisimman vähän.

Oli vastaus mikä tahansa, Luukas ei ollut typerä. Hän tiesi kyllä, että kuvaukset poikkesivat toisistaan – hän kirjoitti itse ne molemmat. Kysymys kuuluu: tekikö hän niistä erilaisia tarkoituksellisesti (kerronnan tehokeino), vai tekikö Paavali sen? Edellistäkin vaihtoehtoa voi pitää mahdollisena.[30] Paavali taas saattoi poiketa yksityiskohdista joko erehdyksessä tai tarkoituksella kertoessaan tarinaansa Jerusalemin juutalaisille.

Kommentoi tätä katkelmaa

Seisoivatko Sauluksen seuralaiset, vai kaatuivatko?

Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä... (Ap.t. 9:7)

VS.

Ja me kaaduimme kaikki maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä: Saul, Saul, miksi vainoat minua? (Ap.t. 26:14)

Ks. edellinen ristiriita – sen lisäksi, että matkakumppanit kai kykenivät nousemaan seisaalleen ja seisomaan mykistyneinä tapahtumia tarkkaillen sen jälkeen, kun ensin olivat kaatuneet?

Kommentoi tätä katkelmaa

Missä Jeesus oli kasteensa jälkeen?

Kohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää... (Mark. 1:12,13)

VS.

Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa. Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: Katso, Jumalan Karitsa! (Joh. 1:35,36)

Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa ... Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin. (Joh. 2:1,2)

Tätä kutsutaan häikäilemättömäksi tekstin vääristelyksi. Jakeet on revitty täysin irti aikayhteydestään.

Johanneksen evankeliumin kohdissa ei ole kyse Jeesuksen kastetapahtumasta. Päivä, josta laskeminen aloitetaan, on se päivä, jona Johannes Kastaja antaa vastauksen fariseusten palvelijoille. Tällöin Jeesus oli jo tulossa pois erämaasta.

Johannes vastasi heille... Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. (Joh. 1:26,28)

Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan [pois erämaasta, tämä on kastettu jo 40 päivää aiemmin]... (Joh. 1:29)

Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä... (Joh. 1:35)

Ja kolmantena päivänä (tiistaina) oli häät Galilean Kaanassa... (Joh. 2:1)

Kommentoi tätä katkelmaa

Pelastummeko tekojemmekin kautta?

(Jakeet on järjestetty toisinpäin ymmärtämisen helpottamiseksi.)

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta... ette tekojen kautta. (Ef. 2:8,9)

Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen... (Gal. 2:16)

Sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista... (Room. 3:20)

Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. (Room. 3:28)

Ihmisten pelastus on Jumalan antama, ansaitsematon lahja. Se vastaanotetaan ja siinä pysytään uskon kautta Jeesukseen Kristukseen (Gal. 2:16). Mutta usko ei, sen paremmin Paavalin kuin hänen kuulijoidensakaan sanakirjassa, merkinnyt luulottelemista tai ainoastaan muutamien opinkappaleiden pitämistä totena. 'Usko' (πίστις, pistis) on luottamusta ja lojaaliutta suojelijaa kohtaan, jonka antama lahja tai tekemä hyvä työ on saattanut suojatin kiitollisuudenvelkaan.[31]

VS.

Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. (Jaak. 2:24)

Jaakob hyökkää kirjeessään niitä vastaan, jotka väittävät "uskovansa" Kristukseen (siis luottavansa häneen ja olevansa hänelle uskollisia), mutta joiden jumalaton elämä todistaa juuri päinvastaista. Hän ei väitä, että ihminen tulisi vanhurskaaksi lain teoista (Room. 3:20) – se ei onnistu koskaan. Mutta uskon teoista hän tulee vanhurskaaksi – oikeastaan osoittautuu vanhurskaaksi – eli osoittaa kuuluvansa niihin, jotka saavat vapauttavan tuomion Jumalan tuomioistuimessa. Ihmisen kiitollisuus lahjan antajaa kohtaan ja oman elämän antaminen vastalahjaksi näet osoittaa, että hän on todella ottanut lahjan vastaan ja arvostaa sitä.

Tämänkaltaisia tekoja ei voi olla ilman uskoa, eikä uskoakaan voi määritelmän nojalla olla ilman vastaavaa elämänmuutosta.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. (Matt. 7:21)

Vaikka nämä portilla kolkuttelijat kutsuvat Jeesusta "Herrakseen", he eivät ole koskaan eläneet hänen käskyjensä mukaan. Se osoittaa, ettei hän koskaan ole ollutkaan heidän Herransa, eivätkä he siis koskaan ole myöskään uskoneet. Uskosta ilman "lain tekoja" pelastuminen ei tarkoita, että ihminen voisi tehdä mitä tahansa ja luulla edelleen olevansa pelastettu.

Mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! (Room. 2:10)

Kyse onkin siitä, kuka määrittelee "hyvän" teon: Jumala. Ja hänen silmissään on hyvä lakata kamppailemasta häntä vastaan, tunnustaa syntinsä, nöyrtyä parannukseen ja suostua hänen Kristuksensa sovittamaksi. On äärimmäisen paha kääntää selkä hänen armontarjoukselleen, vaeltaa itsepystytetyssä hurskaudessa, hautoa ylpeyttä sydämessään ja ansaita pelastusta omilla hyvillä töillä!

Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. (Joh. 5:29)

Room. 2:6,13 (jota Carlsson ei näytä lukijoille)

Edellä kirjoitetun valossa myös nämä tulevat selviksi. Room. 2:6 ja 2:13 ovat osa Paavalin argumenttia, jonka teemana on, että ketään ei voida vanhurskauttaa lain perusteella, koska kukaan ei täytä sitä!

Luuk. 10:36,37 (jota Carlsson ei näytä lukijoille)

Luuk. 10:36,37 on Jeesuksen selitys lainoppineelle siitä, kuka on tämän lähimmäinen. Ilmeisesti varsinainen kysymys keskittyy jakeisiin 25-28, joissa lainopettaja näyttää länsimaisen lukijan mielestä kysyvän Jeesukselta, mitä hänen on tehtävä ansaitakseen pelastuksen. Tämä ei kuitenkaan ole kysymyksen idea.[32] Lainopettaja tiedustelee, miten hänen, Jumalan liitosta jo osallisen, on nyt elettävä osoittaakseen kuuluvansa siihen joukkoon, joka perii iankaikkisen elämän.

Luuk. 14:13,14 (jota Carlsson ei näytä lukijoille)

Jakeissa luvataan palkka kristityn hyvistä teoista. Pelastusta niistä ei kuitenkaan tule – ensin on oltava mukana mainitussa "vanhurskasten ylösnousemuksessa", johon pääsee vain ottamalla lahjan vastaan!

Kommentoi tätä katkelmaa

Näytämmekö hyvät tekomme muille?

Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa. (Matt. 5:16)

... ja vaeltamaan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että... teidän hyvien tekojenne tähden, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä. (1.Piet. 2:12)

VS.

Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa. (Matt. 6:1-4, korostetun osan Carlsson jätti pois)

Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö... kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. (Matt. 23:3,5)

Kysehän on kahdesta eri asiasta. Ensimmäisissä jakeissa käsketään tehdä hyviä tekoja, jälkimmäisissä kerrotaan, kuinka ne pitää tehdä.

Teko ei ole hyvä, jos sen tarkoitus on kiinnittää ihmisten huomio Jumalan sijasta tekijän hurskauteen. Tämä käy kyllä selvästi ilmi tekstistä: tarkoitus on, että he ylistäisivät teidän Isäänne (Matt. 5:16), eikä että he teitä katselisivat (Matt. 23:5).

Näytä hyvää esimerkkiä, mutta älä tee sitä rehentelymielessä, ettet tahraa hyviä tekojasi tekopyhyydellä ja sitä kautta turmele Kristuksen asiaa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesukseen välinpitämättömästi suhtautuvat puolesta vai vastaan?

Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa. (Matt. 12:30)

VS.

Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme. (Mark. 9:40)

Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Älkää kieltäkö; sillä joka ei ole teitä vastaan, se on teidän puolellanne." (Luuk. 9:50)

Ristiriita aiheutuu kirjoittajan lähtöoletuksesta – että olisi olemassa puolueeton vyöhyke, jolla seisovat kuuluisivat ensimmäisen jakeen mukaan Jeesuksen vastustajiin ja jälkimmäisten nojalla hänen puolelleen. Mutta jakeiden valossa on ilmeistä, ettei puolueetonta vyöhykettä ole olemassa. Jeesukseen ei voi suhtautua "välinpitämättömästi." Olet joko hänen puolellaan tai häntä vastaan.

Kuinka ylipäänsä on mahdollista suhtautua välinpitämättömästi mieheen, joka katsoo olevansa koko maailmankaikkeuden oikeutettu kuningas, vaatii sinua polvistumaan eteensä ja vannomaan hänelle elinikäistä uskollisuutta? Ihmiset, jotka viittaavat hänelle kintaalla (ilmeisesti Carlssonin "välinpitämättömät"), eivät ota todesta hänen väitteitään ja vastustavat hänen kuninkuuttaan omassa elämässään.

Päälle päätteeksi jakeilla, joiden mukaan "välinpitämättömät ovat Jeesuksen puolella", ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Laajemmassa tekstiyhteydessä ei näet puhuta Jerusalemin Vapaa-ajattelijat ry:n jäsenistä, vaan jostakusta, joka kiertää ympäriinsä julistamassa Jeesusta, muttei kulje "virallisen" opetuslapsijoukkion mukana! Jos tämä on Carlssonin mielestä välinpitämätöntä suhtautumista Jeesukseen, millaista fanaattinen mahtaa olla?

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin tulee maailmanloppu ja Jeesuksen toinen tulo?

Ja kun hän istui Õljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi (parousia – sanaa käytettiin yleisesti kuninkaan saapumisesta kaupunkiin) ja maailman (aion, 'aikakausi', joita juutalaisilla oli kaksi: "lain aika" ja "Messiaan aika") lopun merkki? ... Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus (eli julkinen, suuren kokoluokan tapaus) ... aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta (yleisiä apokalyptisia kielikuvia, jotka korostavat tapahtuman mullistavuutta ja varsinkin hallitusten kukistumista) ... ja silloin kaikki maan (sana, jota Raamatussa käytetään Israelista) sukukunnat (sana, jota Raamatussa käytetään Israelin 12 heimosta) parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella (Jumalan eteen à Dan. 7 vastaanottamaan valtaistuimen, ei maan päälle). Ja hän lähettää enkelinsä (angelos eli 'sanansaattaja') suuren pasunan pauhatessa (jota käytettiin VT:ssa julistuksiin – kuninkaaksi julistamiseen, voiton kuuluttamiseen ja Jumalan kansan koollekutsumiseen), ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin (kuten apostolit lähtivät tekemään). Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. (Matt. 24:3-35)

Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat. (Mark. 13:30)

Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. (Luuk. 21:32)

Lukijaa muistutetaan, että Jeesuksen aikainen sukupolvi katosi noin 1900 vuotta sitten.

Lukijaa kehotetaan huomaamaan suluissa annetut selvennykset ja toteamaan, että nurina jakeiden äärellä on aiheetonta. Kaikki yllä mainittu tapahtui noin 1900 vuotta sitten – kun Jerusalem temppeleineen hävitettiin vuonna 70 jKr.

Juuri ennen Carlssonin valitsemia jakeita Jeesus on ennustanut temppelin hävityksen – temppelin, joka vastustaa häntä ja on esteenä hänen kruunaamiselleen (Matt. 24:1–2). Jerusalemin tuho siis sinetöi Jeesuksen messiaaniset väitteet ja tekee hänen valtakuntansa perustamisen selväksi kaikille. Opetuslapset tiedustelevat, milloin tämä tapahtuu – milloin temppeli hävitetään ja "nykyinen aika", lain aika, loppuu; milloin Jeesus saa oikeutetun valtaistuimensa ja aloittaa kaivatun messiaanisen hallintonsa? Vastaus? "Tämä sukupolvi ei katoa..."

Ajoittain arvellaan Jeesuksen tarkoittaneen 'sukupolvella' jotakin ihmissukupolvea väljempää käsitettä. Tämä selitys ei silti ole yhteensopiva Jeesuksen ja profeettojen lausuntojen kanssa – Jeesus ilmoittaa ihmisjoukolle, että kaikki heistä eivät ehdi kuolla ennen Jeesuksen toista tuloa;

Totisesti minä sanon teille: Tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan. (Matt. 16:28)

Tässä Carlsson on oikeassa. Kyse ei ole esimerkiksi "juutalaisten sukukunnasta", joka on edelleen elossa, vaan tuosta nimenomaisesta sukupolvesta.

– Jeesus tietää valistaa, että opetuslapset eivät ehdi edes käydä Israelin kaupunkeja loppuun, ennen kuin maailmanloppu tapahtuu.

Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. (Matt. 10:23)

Edelleenkään kysymys ei ole maailman (κόσμος, kosmos) vaan aikakauden (ἀιών, aiōn) lopusta, siirtymisestä nykyisestä "lain ajasta" tulevaan "Messiaan aikaan". Tiedän kyllä, että popularisoitu käsitys on toinen. Uskoin siihen ennen itsekin. Käsitys vain ei sovi yhteen Raamatun, juutalaisuuden, alkukristillisyyden eikä historian kanssa.

– Jeesus uhittelee papille, että myös tämä tulee näkemään Jeesuksen toisen tulon vielä elinaikanaan.

Jeesus sanoi: Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä. (Mark. 14:62)

Jos tarkkoja ollaan, Jeesus viittaa kahteen Vanhan testamentin ennustukseen:

13. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. 14. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. (Dan. 7:13–14)

13. Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, 14. ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä. (Dan. 7:13–14) ©

 

10. Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. (Sak. 12:10)

10. Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan. (Sak. 12:10) ©

 

Kysymys on Kristuksen korotuksesta Jumalan oikealle puolelle, hänen tulemisestaan Jumalan luokse, ei tämän luota. Juutalaisten neuvosto istuu tuomitsemassa Jeesusta, "väärää profeettaa", jumalanpilkasta. Jeesus ilmoittaa, että he saavat omin silmin nähdä, kuinka hänen ennustuksensa temppelin hävityksestä täyttyvät. Samalla hänen kaikki muutkin väitteensä, myös (tähän asti kryptinen) julistuksensa siitä, että hän on Jumalan valtuuttama Messias, vahvistuvat.

Kun Jerusalemin temppeli hävitetään, Jeesus osoittautuu Jumalan lähettämäksi profeetaksi ja kaivatuksi messias-kuninkaaksi, jonka aseman ja kunnian Jumala itse vahvistaa antamalla hänelle valtaistuimensa. Tästä on kysymys ja tämän sai "uhittelun" kohteeksi joutunut pappi myös nähdä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Raamatun muut profeetat ovat myös liikuttavan yksimielisiä maailmanlopun välittömyydestä

1.Joh. 2:17,18 – Johannes tietää varoittaa mm. että 'Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika.'

Totta ihmeessä oli – nimittäin tuon mainitun lain ajan "viimeinen aika", oikeammin "viimeinen hetki" (ὥρα, hōra). Sehän päättyi virallisesti temppelin hävitykseen, ja Johannes rustasi kirjeensä niukasti ennen sitä.

1.Tess. 4:15-18 – Kirjoitettu muodossa 'me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen.'

Tässä jakeessa on sentään kysymys Jeesuksen virallisesta paluusta eikä Jerusalemin hävityksestä. Mutta mitä sanamuotoon tulee: entä sitten? Jos Paavali olisi kirjoittanut muodossa "ne, jotka ovat elossa", häntä syytettäisiin siitä, ettei hän uskonut olevansa enää elossa Jeesuksen palatessa. Kristittyjen tuli "valvoa", jottei Kristuksen tulemus yllättäisi heitä äkkiarvaamatta. Eikö ole mielekkäämpää patistaa kaikkia valvomaan, kun tulemus voi sattua koska tahansa?

Paavali valistaa korinttilaisia, ettei heidän kannata enää mennä naimisiin maailmanlopun välittömyyden vuoksi, 'Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa.' Paavali jatkaa;

Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa. (1.Kor. 7:29-31)

Korintossa oli nälänhätä. Tekstiyhteyttä tarkasteltaessa ei siis ole lainkaan ilmeistä, että Paavali viittaa "ajan lyhyydellä" maailmanloppuun. Kyseessä on pikemminkin varoitus olla ryhtymättä elämään omien mielitekojen mukaan, "kaikkien muiden" tavoin, koska merkittäviä yhteiskunnallisia mullistuksia on tiedossa.[33]

Kommentoi tätä katkelmaa

Lisää esimerkkejä maailmanlopun uskotusta välittömyydestä

Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. (Matt. 4:17)

Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. (Mark. 1:15)

Jumalan valtakunta "tuli lähelle" Jeesuksessa, murtautui maailmaan hänen opetuksessaan ja voimateoissaan, perustettiin pysyvästi hänen ylösnoustessaan ja astui julkisesti voimaan Jerusalemin hävityksen yhteydessä. Se saavuttaa kerran täyttymyksensä. Kumpikaan jakeista ei ennustele fyysisen maailmankaikkeuden loppua.

1900 vuotta luvatun maailmanlopun jälkeen voimme vain ihmetellä, minne Ihmisen Poika jäi.

Carlsson katselee väärään suuntaan, valitettavasti yhdessä lukuisten kristittyjen kanssa. Hänen poimimistaan jakeista eräs aikamme arvostetuimmista Jeesus-tutkijoista, N. T. Wright, toteaa:

Juutalaisten uskoon ei yksinkertaisesti kuulunut ajatus siitä, että maailmankaikkeus ("the space-time order") kohtaisi pian loppunsa.[34]

Tätä on kuitenkin jälleen korostettava: mitä opetuslapsiin – kelpo ajanlaskun alun juutalaisiin – tulee, heillä ei ollut yksinkertaisesti mitään syytä ajatella maailmankaikkeuden ("the space-time universe") saavan pian loppunsa. Sen paremmin heidän oma taustansa kuin mikään, mitä Jeesus oli heille siihen mennessä sanonut, ei antanut ainoaakaan syytä ajatella, että... maailmankaikkeus ("the space-time universe") kohtaisi loppunsa tai että Jeesus... saapuisi maahan pilvellä leijaillen. He eivät olleet vielä edes ajatelleet joutuvansa luopumaan Jeesuksesta, saati sitten, että hän saattaisi olla tulossa takaisin...[35]

Suuressa osassa kristillistä teologiaa Jerusalemin hävityksellä ei ole ollut lainkaan teologista merkitystä ja arvoa. Uskon, että tämä on yksi pääasiallisin syy siihen, että [Markuksen evankeliumin 13. luvun ja sen rinnakkaiskohtien] ilmeinen merkitys on saanut olla niin kauan huomaamatta.[36]

Sen sijaan kaikki, minkä piti tapahtua "tämän sukupolven aikana", kyllä tapahtui.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako maaherrojen virkamiestä?

Maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat Salomon töitä, oli viisisataa viisikymmentä miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä. (1.Kun. 9:23)

VS.

Maaherrojen virkamiehiä oli Salomolla kaksisataa viisikymmentä, jotka vallitsivat väkeä. (2.Aik. 8:10)

Juttu menee mielenkiintoiseksi, kun otetaan huomioon toinen virkamiehistä kertova jae kummastakin kirjasta.

Ja Salomolla oli seitsemänkymmentä tuhatta taakankantajaa ja kahdeksankymmentä tuhatta kivenhakkaajaa vuoristossa; sen lisäksi Salomon maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat töitä, kolmetuhatta kolmesataa miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä. (1.Kun. 5:15,16)

Ja Salomo määräsi seitsemänkymmentä tuhatta miestä taakankantajiksi ja kahdeksankymmentä tuhatta miestä kivenhakkaajiksi vuoristoon ja niille kolmetuhatta kuusisataa työnjohtajaa. (2.Aik. 2:2)

3300 + 550 = 3850
3600 + 250 = 3850

Onko kumpikin kirjoittaja siis tehnyt kaksi kirjoitusvirhettä, jotka kumoavat toisensa niin, että loppusumma on sama? Tuskinpa.

Kyseessä ei ole virhe. Virkamiehiä oli yhteensä 3850. Heidät oli todennäköisesti jaettu kolmeen arvoasteeseen, joissa oli 250, 300 ja 3300 miestä. Kuningasten kirjan kirjoittaja niputtaa keskiluokan virkamiehet yhteen ylempiensä kanssa, Aikakirjan kirjoittaja alempien. Seikka ratkaisee myös ristiriidan Montako työnvalvojaa Salomolla oli?.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuka oli Abian äiti ja isoäiti?

Maaka, Absalomin tytär?

Hänen jälkeensä hän nai Maakan, Absalomin tyttären, joka synnytti hänelle Abian. (2.Aik. 11:20)

VS.

Mikaja, Uurielin tytär?

Hänen (Abian) äitinsä nimi oli Mikaja, Uurielin tytär, Gibeasta. (2.Aik. 13:2)

Olennaista tarkastelun kannalta on, että mainittu Absalom oli Daavidin poika (2. Sam. 3:3) ja siis tuskin Abian isoäiti!

Abian äiti oli nainen, jota kutsuttiin kahdella nimellä (kuten lukuisia muita VT:n ja UT:n henkilöitä). Näistä toinen oli Mikaja ja toinen Maaka. Hän voisi periaatteessa olla Absalomin ja Uuriel-nimisen naisen tytär, mutta myös Uuriel on miehen nimi. Selkeä ja johdonmukainen ratkaisu käy ilmi oheisesta sukupuusta.

Abian sukupuu

Absalomin ainoa tytär oli erikseen nimeltä mainittu Taamar (2. Sam. 14:27). Tämä nai gibealaisen Uurielin, ja he saivat Maaka-tyttären, joka nimettiin Taamarin isänäidin kunniaksi. Salomon poika Rehabeam otti hänet vaimokseen, ja liitosta syntyi Abia. Tällöin Maaka oli Uurielin tytär, mutta myös kertaluokkaa kuuluisamman Absalomin – alenevassa polvessa. (Samasta syystähän Jeesustakin kutsutaan "Daavidin pojaksi".)

Carlssonin suurta perehtyneisyyttä kritiikin kohteeseen osoittaa mielestäni se, että hän ehdottaa Abian esiäideiksi tämän esi-isiä Absalomia ja Uurielia.

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin Baesa kuoli?

1.Kun. 16:6-8 ilmoittaa Baesan menehtyneen ja hänen poikansa Eelan perivänsä (sic) kuninkuuden Asan 26. hallitusvuotena.

Ja Baesa meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Tirsaan. Ja hänen poikansa Eela tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. (1.Kun. 16:6)

Aasan, Juudan kuninkaan, kahdentenakymmenentenä kuudentena hallitusvuotena tuli Eela, Baesan poika, Israelin kuninkaaksi Tirsassa, ja hän hallitsi kaksi vuotta. (1.Kun. 16:8)

VS.

2.Aik. 16:1 ilmoittaa silti Baesan hyökänneen Israelia vastaan Asan 36. Hallitusvuotena, 10 vuotta sen jälkeen kuin 1.Kun. ilmoittaa hänen kuolleen.

Aasan kolmantenakymmenentenä kuudentena hallitusvuotena lähti Baesa, Israelin kuningas, Juudaa vastaan. (2.Aik. 16:1)

Syy erikoiseen ilmoitukseen on, että Aikakirjassa tarkoitetaan Aasan valtakunnan 36. vuotta, ei hänen oman hallintonsa 36. vuotta. Aasan valtakunta oli Juudan kuningaskunta, joka erosi Israelista Salomon pojan Rehabeamin tultua kuninkaaksi. Rehabeam hallitsi Juudaa 17 vuotta ja Abiam 3 vuotta, jolloin Juudan valtakunnan 36. vuosi oli Abiamin pojan Aasan 16. hallitusvuosi.

Baesa siis hyökkäsi Juudaa vastaan Aasan 16. hallitusvuotena, kymmenen vuotta ennen kuolemaansa. Hänellä oli siihen hyvä syykin – Aasa oli juuri saanut murskavoiton Etiopian armeijasta (2. Aik. 14:12) ja israelilaisia alkoi virrata suurin joukoin Juudan valtakuntaan. Baesa ei sallinut moista muuttoliikettä ja linnoitti Raaman (2. Aik. 16:1).[37]

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuka tuli kuninkaaksi Joosian jälkeen?

Maan kansa otti Joosian pojan Jooahaan ja teki hänet kuninkaaksi Jerusalemiin hänen isänsä jälkeen. (2.Aik. 36:1)

VS.

Sillä näin sanoo Herra Sallumista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta, joka tuli kuninkaaksi isänsä Joosian sijaan. (2.Aik. 22:11)

2. Aikakirja 22:ssa ei puhuta sanaakaan Sallumista, Carlssonin siteeraama kohta on Jer. 22:11.

Mitä Jooahakseen tulee: häntä kutsuttiin myös nimellä Sallum. Raamatun henkilöillä oli useampia kutsumanimiä, joihin usein sisältyi merkitysvivahteita tai sanaleikkejä. Noomi ('onnellinen') pyysi kutsumaan itseään Maaraksi ('murheellinen') kovien kokemustensa jälkeen (Ruut 1:20).

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen vaipan väri?

Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan. (Matt. 27:28) (Moraalittomuuden väri)

VS.

Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan. (Joh. 19:2) (Kuninkaallisuuden väri)

Sana 'purppura' viittaa yleisesti väriaineeseen, jolla kankaista saatiin eri sävyisiä punaisesta violettiin (=purppuranpunaiseen).

Sotilaat halusivat pilkata Jeesusta, jonka katsottiin esittäneen itsestään kuninkaallisia väitteitä. Siksi he pukivat Jeesuksen ensimmäiseen kuninkaallista viittaa muistuttavaan vaatteeseen, jonka löysivät. He eivät jahdanneet sen syvällisempää värisymboliikkaa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Mitä Jeesukselle annettiin juotavaksi? Joiko hän?

He tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda. (Matt. 27:34)

VS.

Ja he tarjosivat hänelle mirhalla sekoitettua viiniä, mutta hän ei sitä ottanut. (Mark. 15:23)

VS.

Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä... Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: Se on täytetty. (Joh. 19:29,30)

Jeesukselle annettiin vanhaa viiniä (hapanviiniä), johon oli sekoitettu "katkeraa nestettä." Mirha on kitkerä aine. Missä on ristiriita?

Mitä tulee Jeesuksen halukkuuteen juoda, ratkaisu piilee noin kuuden tunnin aikaerossa, jonka Carlsson nokkelasti pimittää lukijalta. Kun tekstiä kiduttaa tarpeeksi, se tunnustaa mitä tahansa. Mitä tällainen raamattukritiikki on olevinaan?

Markus ja Matteus kertovat, ettei Jeesus halunnut kipua lieventävää ja huumaavaa viiniä ennen kuin häntä alettiin naulata ristiin. Johannes merkitsee muistiin ne Jeesuksen sanat, jotka tämä lausuu kuusi tuntia myöhemmin roikuttuaan verrattain kauan auringon paahteessa. Lisäksi Johannes selittää pyynnön merkityksen:

28. Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano." (Joh. 19:28)

28. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." (Joh. 19:28) ©

 

Jeesus halusi juotavaa tietyllä hetkellä, ja se hetki oli vasta nyt. Hän ei halunnut lieventää tuskiaan keinotekoisesti, vaan täyttää profetian kärsivästä Messiaasta:

16. Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun. (Ps. 22:16)

16. Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! (Ps. 22:16) ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Terahin kuolinikä

1. Moos. 11:26 ilmoittaa Abrahamin (Abram) synnyn tapahtuneen Terahin ollessa 70-vuotias.

Kun Terah oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyivät hänelle Abram, Naahor ja Haaran. (1.Moos. 11:26)

Väärin. Kaikki kolme eivät voineet syntyä samana vuonna olematta kolmosia. Lause on yhteenveto, jonka ajatus kuuluu seuraavasti: "Terah eli 70 vuotta, minkä jälkeen hän tuli isäksi; hänen poikansa olivat Abram, Naahor ja Haaran."[38]

Järjestys on ilmeisesti tärkeysjärjestys, ei aikajärjestys. Terah oli nähtävästi elänyt jo aikaisemmin Harranissa ja siksi hänen esikoisensa sai nimen kaupungin mukaan. Haaran lienee ollut vanhin, koska 1) hän kuoli ensimmäisenä (1. Moos. 11:28) ja 2) Naahor nai hänen tyttärensä (1. Moos. 11:29).

Näin ollen kohdassa ei väitetä, että erityisesti juuri Abraham olisi syntynyt Terahin ollessa 70-vuotias.

1.Moos. 12:4 ilmoittaa Abrahamin (Abram) olleen 75-vuotias hänen lähtiessään Harranista.

Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssansa. Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha. (1.Moos. 12:4)

Oikein.

Ap.t. 7:4 ilmoittaa Terahin olleen kuollut Abrahamin lähdettyä Harranista.

Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte. (Ap.t. 7:4)

Oikein.

Näiden tietojen mukaan Terahin kuolinikä olisi ollut 70 + 75 = 145 vuotta.

Väärin. Näiden tietojen mukaan Terahin kuolinikä olisi ollut 75 vuotta + hänen ikänsä Aabrahamin syntyessä, mikä ikinä se olikaan.

VS.

1.Moos. 11:32 ilmoittaa silti Terahin kuoliniäksi 205 vuotta.

Ja Terahin ikä oli kaksisataa viisi vuotta; sitten Terah kuoli Harranissa. (1.Moos. 11:32)

Mainiota. Tästä voimme laskea, että Terah oli 130-vuotias saadessaan Aabrahamin.

Kommentoi tätä katkelmaa

Antoiko Jumala Abrahamille luvatun maan?

Ja minä (Herra) annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa. (1.Moos. 17:8)

VS.

Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. (Hepr. 11:13)

Käsittämätöntä.

Aabraham sai haltuunsa suuren osan Kanaanin maata ennen kuolemaansa. Mutta hänen lisäkseen Jumalan lupaus koski Aabrahamin jälkeläisiä: "... sinun jälkeläisillesi... ikuiseksi omaisuudeksi." Tämän toteutumista Aabraham ei tietenkään voinut elinaikanaan nähdä, vaan hänen oli kuoltava uskoen siihen, että Jumala pitää loputkin lupauksestaan!

Toiseksi Heprealaiskirjeen "luvattu", jota kukaan luetelluista uskon sankareista ei saavuttanut ennen kuolemaansa, on jotain enemmän kuin Kanaanin maa. Kirjoittaja asettaa esimerkeiksi Aabelin, Eenokin, Nooan, Aabrahamin ja Saaran, joista kolme ensimmäistä ei ollut kuullutkaan Kanaanin maasta! Heille oli jo Eedenissä annettu yhteinen lupaus tulevasta Lunastajasta, "vaimon siemenestä" 1. Moos. 3:15, ja sen toteutumista he eivät saavuttaneet, "vaan kaukaa he olivat sen nähneet".

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako perheenjäsentä Jaakob lähetti Egyptiin?

Jaakobin perheen jäseniä, jotka siirtyivät Egyptiin, oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. (1.Moos. 46:27)

VS.

Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä. (Ap.t. 7:14)

Mooses ja Stefanus laskevat eri henkilöitä, mutta tämän Carlsson pimittää sitaatissaan.

26. Kaikkiaan oli niitä, jotka Jaakobin kanssa siirtyivät Egyptiin ja olivat lähteneet hänen kupeistansa, paitsi Jaakobin miniöitä, yhteensä kuusikymmentä kuusi henkeä. 27. Ja Joosefin poikia, jotka syntyivät hänelle Egyptissä, oli kaksi. Jaakobin perheen jäseniä, jotka siirtyivät Egyptiin, oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. (1. Moos. 46:26–27)

26. Jaakobin jälkeläisiä, jotka tulivat hänen mukanaan Egyptiin, oli kaikkiaan kuusikymmentäkuusi henkeä, ja vielä lisäksi hänen poikiensa vaimot. 27. Joosefin poikia, jotka olivat synty­neet hänelle Egyptissä, oli kaksi. Näin oli Jaakobin sukuun kuu­luvia tullut Egyptiin kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. (1. Moos. 46:26–27) ©

 

Tekstinkohdan perusteella 1. Mooseksen kirjan joukkoon lasketaan

  • Jaakobin biologiset jälkeläiset – 66 kpl
  • Jaakob itse – 1 kpl
  • Joosef – 1 kpl
  • Joosefin pojat – 2 kpl
  • Yhteensä: 70 kpl

Stefanos sen sijaan kertoo, kuinka monta henkilöä Joosef kutsui luokseen Egyptiin.

Luvusta 70 on vähennettävä seuraavat henkilöt...

  • Joosef itse; ei hän itseään kutsunut – 1 kpl
  • hänen poikansa, jotka olivat jo Egyptissä – 2 kpl
  • Jaakob, joka mainitaan erikseen – 1 kpl
  • Pereksen syntymättömät pojat, Hesron ja Hamul, jotka myös "siirtyivät" Egyptiin, mutta joita ei voitu kutsua – 2 kpl
  • Kutsuttuja yhteensä: 64 kpl

Näiden lisäksi Joosef kutsui Jaakobin miniät – 11 kpl – joten kutsuttuja oli kaikkiaan 75 henkeä.

Toisin laskettuna: Egyptiin kutsuttiin Jaakobin lisäksi...

  • Joosefin veljet – 11 kpl
  • heidän sisarensa Diina – 1 kpl
  • luetellut lapset (paitsi Hesron ja Hamul) – 52 kpl
  • veljien vaimot – 11 kpl
  • Yhteensä: 75 kpl

Tekstin voisi varmaan lukea ennen kuin sitä alkaa kritisoida.

Kommentoi tätä katkelmaa

Minne Jaakob haudattiin, keneltä Aabraham oli ostanut haudan?

Hänen poikansa veivät hänet Kanaanin maahan ja hautasivat hänet Makpelan vainiolla olevaan luolaan, jonka vainion Aabraham oli ostanut perintöhaudaksi heettiläiseltä Efronilta ja joka oli itään päin Mamresta. (1.Moos. 50:13)

VS.

Ja Jaakob meni Egyptiin ja kuoli siellä, niin myös kuolivat isämme, ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Aabraham oli rahalla ostanut Emmorin lapsilta Sikemissä. (Ap.t. 7:15,16)

*huokaus*... analogia havainnollistanee tämän ristiriidan syvyyttä parhaiten:

Ja tapahtui niinä päivinä, että neiti Spencer nai mainehikkaan prinssi Charlesin. Tämä avioliitto oli ensimmäinen ja saatettiin lainvoimaan St. Paulin katedraalissa... (3. Aik. 77:15-16)

VS.

... heinäkuussa 1981, jolloin Diana astui avioliittoon Windsorin sukuun kuuluvan aatelismiehen kanssa Lontoon kunniakkaalla maaperällä... (5. Kun. 21:103)

Ristiriitaista?

Makpelan vainio sijaitsi Sikemissä, siinä missä SPC sijaitsee Lontoossa. Charles polveutuu Windsoreista; Aabraham taas osti vainion ja haudan heettiläiseltä Efronilta, joka oli yksi Emmorin lapsista.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako ihmistä kuoli haureutta seuranneessa vitsauksessa?

Ja niitä, jotka kuolivat tässä vitsauksessa, oli kaksikymmentäneljä tuhatta. (4.Moos. 25:9)

VS.

Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentäkolme tuhatta. (1.Kor. 10:8)

Vitsauksessa kaatui "yhtenä päivänä" 23 000 henkeä, ja seuraavana kuoli vielä tuhat lisää.

Kommentoi tätä katkelmaa

Israelilaisten liikehdintä

5. Moos. 10:6-7 ilmoittaa täysin erilaisen reitin kuin 4. Moos. 33:32-42, samaten poikkeaa selonteko Aaronin kuolinpaikasta.

Ja selonteot voi osoittaa aukottomasti ristiriitaisiksi yksinomaan viitteitä heittelemällä? Carlssonin on ensin osoitettava, etteivät mainitut pysähdyspaikat olleet limittäisiä tai muuten vain eri nimillä mainittuja. Moosera oli tunnetusti sen alueen nimi, jolla Aaronin kuolinpaikka, Hoorin vuori, sijaitsi.

Kommentoi tätä katkelmaa

Salomon hallituskausi

Ap.t. 13:16-22 ilmoittaa ajan, jolloin israelilaiset jättivät Egyptin Daavidin kuninkuuteen saakka 530 vuodeksi (40 vuotta erämaassa + 450 vuotta Kanaanista jaetussa perintömaassa + 40 vuotta Saulin kuninkuutta). 1.Aik. 29:26-28 ilmoittaa Daavidin hallinneen Israelia 40 vuotta, jonka jälkeen Salomo tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. Näillä tiedoilla israelilaisten Egyptistä lähdön ja Salomon hallituskauden alun välissä olisi ollut 530 + 40 = 570 vuotta.

Kohta on hieman vaikeatulkintainen, ja luultavasti siksi Carlsson saa väärän tuloksen. Paavali puhuu jakeissa seuraavasti:

17. Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella, 18. ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa 19. ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. 20. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. (Ap. t. 13:17–20)

17. Jumala valitsi isämme, ja kun he olivat Egyptissä, vieraassa maassa, hän teki heistä suuren kansan ja johdatti heidät väkevällä kädellään sieltä pois. 18. Neljänkymmenen vuoden ajan hän autiomaassa sieti kansansa niskurointia, 19. ja hän hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja jakoi näiden maat israelilaisille perintömaaksi. 20. Tähän kaikkeen kului noin neljäsataaviisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan saakka. (Ap. t. 13:17–20) ©

 

"Sen jälkeen" tarkoittaa "Kanaanin maan jakamisen jälkeen". Mainittu noin 450 vuoden jakso pitää sisällään Israelin lähdön Egyptistä, erämaavaelluksen, Kanaanin valloituksen ja tuomarien ajan aina profeetta Samueliin ja Daavidin suorittamaan Jerusalemin valtaamiseen asti. Jerusalem vallattiin 995 eKr., joten Paavalin mukaan exodus alkoi noin 1445 eKr.[39]

VS.

1.Kun. 6:1 ilmoittaa silti vastaavan ajan olleen 476 vuotta (480 vuotta - 4 vuotta)

Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi... (1.Kun. 6:1)

Temppelin rakentaminen alkoi Salomon neljäntenä hallitusvuonna (vuonna 966 eKr) tai pian sen jälkeen.[40] 480 vuotta taaksepäin tuo meidät vuoteen 1446 eKr.

Aika täsmällistä, vai mitä?

Kommentoi tätä katkelmaa

Kysyikö Saul neuvoa Herralta?

Ja Saul kysyi (sha'al) Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta. (1.Sam. 28:6)

VS.

Niin kuoli Saul, koska hän oli ollut uskoton Herraa kohtaan eikä ollut ottanut vaaria Herran sanasta, ja myös sentähden, että hän oli kysynyt (darash) vainajahengeltä neuvoa, mutta ei ollut kysynyt neuvoa (darash) Herralta. Sentähden Herra surmasi hänet. (1.Aik. 10:13-14)

Kysyikö Saul neuvoa Herralta? Kyllä ja ei. Alkutekstissä on kaksi eri sanaa, sha'al ja darash. Näistä jälkimmäinen on se verbi, jota Aikakirja käyttää kuvaamaan Saulin rikosta.

Sha'al merkitsee vain 'kysymistä' ja 'vaatimista'.[41] Sen sijaan darashilla on seuraavanlaisia merkityksiä 'rukoilemalla kysymisen' lisäksi: olla kiinnostunut, etsiä, kysellä, pitää huolta, tutkia, ottaa selvää, kunnioittaa, palvella (Jumalaa tai epäjumalaa), odottaa, vaatia.[42] Se kuvaa huomattavasti intensiivisempää toimintaa kuin sha'al.

Saul siis kyllä kysäisi (sha'al) Herralta, mutta kun Herra ei suostunut oikopäätä vastaamaan, hän meni "osoittamaan voimakasta kiinnostusta" vainajahenkeä kohtaan – "kunnioittamaan", "tutkimaan" ja "palvelemaan" sitä. Tämä hänen olisi pitänyt jättää tekemättä ja sen sijaan kunnioittaa, tutkia ja palvella Herraa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako lasta Iisailla oli? 7 vai 8?

Ja Iisaille syntyi esikoisena Eliab, toisena Abinadab, kolmantena Simea, neljäntenä Netanel, viidentenä Raddai, kuudentena Oosem ja seitsemäntenä Daavid. (1.Aik. 2:13-15)

VS.

Niin toi Iisai seitsemän poikaansa Samuelin eteen. Ja Samuel kysyi Iisailta: Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset? Hän vastasi: Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita. (1.Sam. 16:10,11)

Iisailla oli kahdeksan poikaa. Daavidin seitsemännen veljen, Elihun (1. Aik. 27:18), nimeä ei Aikakirjan sukuluettelossa mainita. Syytä emme tiedä; kenties kirjoittaja haluaa sisällyttää siihen vain Daavidin kanssa samasta äidistä syntyneet pojat.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuka tappoi Gatista kotoisin olevan Goljatin?

Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. ... Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki... Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. (1.Sam. 17:4,7,50)

VS.

Taas oli taistelu filistealaisia vastaan Goobissa. Elhanan, Jare-Ooregimin poika, beetlehemiläinen, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka peitsen varsi oli niinkuin kangastukki. (2.Sam. 21:19)

Daavid surmasi Goljatin teini-iässä. 2. Samuelin kirjassa kuvattu taistelu käytiin muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Oikeassa muodossaan Elhananin uroteosta kertoo 1. Aik. 20:5; itse asiassa hän tappoi gatilaisen Goljatin veljen.

5. Taas oli taistelu filistealaisia vastaan, ja Elhanan, Jaaorin poika, surmasi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen, jonka peitsen varsi oli niinkuin kangastukki. (1. Aik. 20:5)

5. Sitten syntyi taas taistelu filistealaisten kanssa, ja Elhanan, Jairin poika, surmasi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen, jonka keihäänvarsi oli kuin kangaspuiden tukki. (1. Aik. 20:5) ©

 

Alkuperäinen teksti 2. Samuelin kirjassa näyttää muuttuneen kopioitaessa. Archer tarjoaa täysin johdonmukaisen kielellisen selityksen sille, kuinka virhe on voinut tapahtua.[43] Myöhemmät kopioijat taas ovat jättäneet virheen korjaamatta, koska ovat halunneet pysyä uskollisina omalle lähdetekstilleen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jooramin ja Jootamin välinen sukulaisuus?

... tämän poika Jooram; tämän poika Ahasja; tämän poika Jooas; tämän poika Amasja; tämän poika Asarja; tämän poika Jootam; (1.Aik. 3:11)

VS.

... Jooramille syntyi Ussia, Ussialle syntyi Jootam... (Matt. 1:8,9)

Matteus yksinkertaisesti pudottaa Jooramin ja Ussian (Asarjan) välistä kolme kuningasta. Tämä ei millään tavoin tee tyhjäksi juutalaista käsitystä, jonka mukaan Asarja oli Jooramin "poika", joskin alenevassa polvessa. Kaikkia jälkeläisiä ei ollut tarpeen luetella.

Lukija muistaa, että esimerkiksi odotettua Messiasta kutsuttiin UT:ssa Daavidin pojaksi, mikä tarkoitti kuitenkin vain Daavidin jälkeläistä alenevassa polvessa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuka oli Serubbaabelin poika?

Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor; (Matt. 1:13)

VS.

... tämä Johananin, tämä Reesan, tämä Serubbaabelin, tämä Sealtielin, tämä Neerin ... (Luuk. 3:27)

VS.

... Ja Serubbaabelin pojat olivat Mesullam ja Hananja, ja heidän sisarensa oli Selomit; vielä Hasuba, Oohel, Berekja, Hasadja ja Juusab-Hesed, kaikkiaan viisi. (1.Aik. 3:19)

Kunnioitettava suoritus: Carlsson on löytänyt kaikki kolme Serubbaabel-nimistä miestä, jotka Raamatussa mainitaan. Vähemmän kunnioitettavaa on, että hän luulee heitä yhdeksi ja samaksi mieheksi. Miehet näet sijoittuvat Daavidin sukupuun eri haaroihin sangen yksikäsitteisesti, ja luonnollisesti heillä on eri pojat.

Serubbaabelin sukupuu

Kuten nykyäänkin, myös Raamatussa kahdella tai useammalla ihmisellä voi olla sama nimi...

Kommentoi tätä katkelmaa

Poistiko Aasa uhrikukkulat?

Ja Aasa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeata Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Hän poisti vieraat alttarit ja uhrikukkulat... (2.Aik. 14:2,3)

VS.

Ja Aasa teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä... Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet. (1.Kun. 15:11-14)

Aikakirja kertoo Aasan urasta huomattavasti laajemmin kuin Kuningasten kirja. Siitä käy ilmi, että uhrikukkuloiden poistaminen oli hänen ensimmäisiä toimenpiteitään valtaistuimelle nousemisen jäkeen.

Aasa kuitenkin hallitsi 41 vuotta (1. Kun. 15:10). Osa uhrikukkuloista palasi takaisin heti, kun niillä oli siihen tilaisuus – Aasan hallinnon myöhempinä vuosina, jolloin hänen otteensa hiukan lipsui. Kuningasten kirjan yhteenvedossa kuvataankin nimenomaan Juudan tilannetta hänen valtakautensa päätteeksi. (Ks. Poistiko Joosafat uhrikukkulat?)

Kommentoi tätä katkelmaa

Poistiko Joosafat uhrikukkulat?

Niin Herra vahvisti kuninkuuden hänen käsissään, ja koko Juuda antoi lahjoja Joosafatille, niin että hänelle tuli paljon rikkautta ja kunniaa. Ja kun hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, poisti hän vielä uhrikukkulatkin ja asera-karsikot Juudasta. (2.Aik. 17:5,6)

VS.

Joosafat oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentä viisi vuotta Jerusalemissa... Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. (1.Kun. 22:42-44)

Aikakirja kertoo Joosafatin urasta huomattavasti laajemmin kuin Kuningasten kirja. Siitä käy ilmi (2. Aik. 17:6–7), että Joosafat poisti uhrikukkulat jo varhain hallituksensa alkuvaiheessa.

Joosafat kuitenkin hallitsi 25 vuotta (1. Kun. 22:42). Osa uhrikukkuloista tietenkin palasi takaisin heti, kun niillä oli siihen tilaisuus. Jopa Aikakirja huomauttaa, että kansan tila oli mikä oli (2. Aik. 20:33) ja alkuperäisestä reformista huolimatta uhrikukkuloista ei päästy lopullisesti eroon. (Ks. Poistiko Aasa uhrikukkulat?)

Kommentoi tätä katkelmaa

Missä Ussa kuoli?

Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo... Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen. (2.Sam. 6:6)

VS.

Mutta kun he tulivat Kiidonin puimatantereen luo... Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja hän löi hänet sentähden, että hän oli ojentanut kätensä arkkiin, ja niin hän kuoli siihen, Jumalan eteen. (1.Aik. 13:9)

Israelissa lukuisia ihmisiä kutsuttiin useammalla nimellä, mutta tämä on ollut Carlssonille tuntematon seikka halki dokumentin.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako ratsumiestä Daavid ottaa vangiksi Sooban kuninkaalta?

Ja Daavid otti häneltä vangiksi tuhat [ja] seitsemänsataa ratsumiestä... (2.Sam. 8:4)

VS.

Ja Daavid otti häneltä tuhat vaunuhevosta, seitsemäntuhatta ratsumiestä... (1.Aik. 18:4)

Tämä onkin mielenkiintoinen kohta. Näyttää siltä, että Samuelin kirjasta on kopiointivaiheessa jäänyt pois sotavaunuja tai vaunuhevosia tarkoittava rekeb-sana. Tekstin tulisi kuulua seuraavasti:

Ja Daavid otti häneltä vangiksi tuhat sotavaunua ja seitsemänsataa ratsumiestä ... (2. Sam. 8:4)

Nyt sotavaunujen / vaunuhevosten määrä vastaa Aikakirjaan merkittyä lukumäärää. Mutta entä ratsumiesten lukumäärä? Oliko niitä seitsemän sataa vai seitsemän tuhatta?

Septuagintassa ja Kuolleenmeren kääröissä ratsumiehiä on myös Samuelin kirjan selonteossa "seitsemän tuhatta." Syy muutokseen lieneekin, että "sotavaunut"-sana on ensin pudonnut vahingossa pois. Tällöin teksti on näyttänyt seuraavalta (hepreankielisessä alkutekstissä luvut on esitetty lukuina, ei lukusanoilla):

Ja Daavid otti häneltä vangiksi 1000 ja 7000 ratsumiestä...

Myöhempi kopioija olisi näin ollen otaksunut, että "seitsemässä tuhannessa" on yksi nolla liikaa – eihän olisi mielekästä merkitä suurempaa lukua pienemmän jälkeen. Tällöin hän olisi korjannut luvun seitsemäksi sadaksi, kuten tekstissä nyt lukee:[44]

Ja Daavid otti häneltä vangiksi 1000 ja 700 ratsumiestä...

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako aramilaista vaunuhevosta Daavid tappoi?

Mutta aramilaiset pakenivat Israelia, ja Daavid tappoi aramilaisilta seitsemän sataa vaunuhevosta... (2.Sam. 10:18)

VS.

Mutta aramilaiset pakenivat Israelia, ja Daavid tappoi aramilaisilta seitsemän tuhatta vaunuhevosta... (1.Aik. 19:18)

Luvut on hepreassa esitetty numeromerkein. Yksi "nolla" on pudonnut pois Samuelin kirjan kopioijalta (tai yksi tullut lisää Aikakirjaan). Tämä on aivan ymmärrettävä virhe, eikä se tee kummastakaan kirjasta kumisaappaiden korjausopasta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kansan laskettu lukumäärä?

Ja Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli yksitoistasataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli neljäsataa seitsemänkymmentä tuhatta miekkamiestä. (1.Aik. 21:5)

VS.

Ja Jooab ilmoitti kuninkaalle kansan lasketun lukumäärän: Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä. (2.Sam. 24:9)

1. Aikakirjan 27. luvun alussa (1. Aik. 27:1) on lueteltu kaksitoista sotilasosastoa, jotka toimittivat vakituista sotapalvelusta. Jokaisessa osastossa oli kaksikymmentäneljä tuhatta miestä, mikä tekee yhteensä 288 000 miestä. Jooabin ei ollut tarpeen kiertää laskemassa erikseen näitäkin sotilaita, koska heidän lukumääränsä oli tarkoin määrätty ja tunnettu.

Israelin osalta väenlaskun tulos oli 800 000 sotakuntoista miekkamiestä, kuten Samuelin kirjan kirjoittaja ilmoittaa. Voidaan pitää todennäköisenä, että Aikakirjan kirjoittaja lisää tähän nuo mainitut 288 000 miestä, jotka olivat myös Daavidin tiedossa – yhteensä siis 1 088 000 miestä. Tämä poikkeaa 1 100 000 miehestä vain 1,1 prosenttia, mikä on varsin hyväksyttävä pyöristys.

Entä Juuda? Samuelin kirjan kirjoittaja pyöristää saadut "470 000 miekkamiestä" lähimpään sataan tuhanteen, eli 500 000:een. Virhe on vain 6 prosenttia, mikä on edelleen aivan riittävä tarkkuus.[45]

Kommentoi tätä katkelmaa

Paljonko Daavid maksoi Ornanille puimatantereesta?

Niin Daavid antoi Ornanille siitä paikasta kuudensadan sekelin painon kultaa. (1.Aik. 21:25)

VS.

... Niin Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä. (2.Sam. 24:24)

Pysähdy hetkeksi miettimään: olisiko jakeiden välillä ristiriitaa, jos toinen ilmoittaisi kustannukset euroissa ja toinen dollareissa?

Daavid maksoi saman summan, mutta eri aikakauden valuutassa. On syytä muistaa, että Aikakirjat kirjoitettiin persialaiskaudella, Jerusalemin hävityksen ja pakkosiirtolaisuuden jälkeen – siis 600 vuotta myöhemmin kuin Samuelin kirjat. Aikakirjan kirjoittaja syyllistyy anakronisointiin, jotta hänen lukijansa ymmärtäisivät paremmin.[46] Hänen versiossaan käytetään tältä osin dynaamisen vastaavuuden periaatetta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Herran temppelin pilarien korkeus?

Hän teki vaskesta kaksi pylvästä. Toinen pylväs oli kahdeksantoista kyynärän korkuinen, ja kahdentoista kyynärän pituinen nauha ulottui toisen pylvään ympäri. (1.Kun. 7:15)

VS.

Ja hän teki temppelin eteen kaksi pylvästä, kolmenkymmenen viiden kyynärän korkuista; ja pylväänpää, joka oli niiden päässä, oli viittä kyynärää korkea. (2.Aik. 3:15)

Tämä on luultavasti kopiointivirhe. (Kaiken varalta tiedoksi: se ei tarkoita, ettemme esimerkiksi voisi nyt lainkaan tietää, mitä Jeesus sanoi ja teki.)

Kommentoi tätä katkelmaa

Monenko bat-mitan kokoinen oli valettu meri?

Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen; se veti kaksituhatta bat-mittaa. (1.Kun. 7:26)

VS.

Se oli kämmenen paksuinen, ja sen reuna oli maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen. Siihen mahtui, se veti kolmetuhatta bat-mittaa. (2.Aik. 4:5)

Kyseessä on joko kopiointi- tai käännösvirhe. Ensimmäinen vaihtoehto on, että kakkonen on korvautunut kolmosella (tai päinvastoin). Heprean sanojen merkitystä vertaamalla on kuitenkin todennäköisempää, että kääntäjät ovat tulkinneet tekstin väärin:

Kuningasten kirjassa sanotaan, että allas veti, piti sisällään (kuwl), 2 000 bat-mittaa. Aikakirjan kohdassa on hepreassakin kaksi verbiä peräkkäin ("siihen mahtui, se veti") – chazaq ja kuwl. Ensimmäisen verbin lukuisat merkitykset viittaavat kaikki jollakin tavoin 'lujuuteen' tai 'pakottamiseen'.[47]

Altaaseen siis saatiin mahtumaan 3 000 batia vettä, mutta käytännön syistä se täytettiin vain 2 000 batiin asti. Allas nimittäin oli tehty pappien peseytymistä varten, eikä olisi ollut mielekästä täyttää sitä piripintaan. Ajattele vaikka kylpyammettasi.

Kommentoi tätä katkelmaa

Alkoholi hyväksyttävää?

... ja osta sillä rahalla kaikkea, mitä haluat, joko raavaita tai lampaita, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee, ja syö siellä Herran, sinun Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi. (4.Moos. 14:26)

Joh. 2:1-11 (Jeesus muuttaa veden viiniksi)

Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi. (1.Tim. 5:23)

Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko. (Snl. 31:6,7)

VS.

Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee. (Snl. 20:1)

Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa... ja helposti valahtaa alas. Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko. (Snl. 23:31-34)

Haureus ja viini ja rypälemehu vievät järjen. (Hoos. 4:11)

Edellisissä kohdissa on tietenkin kysymys alkoholin kohtuukäytöstä, jälkimmäisissä juoppoudesta, mikä tulee kontekstista varsin selväksi.

Leipäveitsiä ei tarvitse pitää paholaisen keksintönä, vaikka Suomessa niilläkin tapetaan vuosittain useita ihmisiä. Niiden kohtuukäyttö on mahdollista, vaikka se ei ilmeisesti kaikilta onnistukaan. Samoin on alkoholin laita, vaikka eräät kristityt yrittävätkin kääntää kaikki viinistä kertovat kohdat viittauksiksi pelkkään rypälemehuun.

Carlsson etsii myöhemminkin kohtia, joissa nuhdellaan viinin orjia, tuomitaan perisuomalainen tapa ryypätä "perskännit" ja varoitetaan ylettömän juomisen johtavan riippuvuuteen. Sitten hän kauhistelee Lähi-idän kulttuurille tyypillistä, normaalia (laimennetun) viinin käyttöä.

Vastoin tervettä järkeä kriitikkomme jaksaa takertua kolme kertaa[48] Paavalin ohjeeseen Timoteukselle, jolla on vatsavaivoja (1. Tim. 5:23). Paavali kun suosittelee, että Timoteus käyttäisi lääkkeeksi vähän viiniä.

Tässä artikkelissa on pyritty käymään läpi kaikki jakeet, joissa viitataan alkoholiin tai sen käyttöön.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako sotaväen tarkastajaa otettiin?

Ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista... (2.Kun. 25:19)

VS.

Ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista... (Jer. 52:25)

Hmm... minun nähdäkseni sotaväen tarkastajia otettiin molemmissa jakeissa yksi.

Ristiriita koskeekin kai kuninkaan lähimpiä miehiä, joita oli vaihtoehtoisesti viisi tai seitsemän. Ne kaksi, joita Kuningasten kirjassa ei lasketa mukaan, lienevät olleet Jeremia ja Baaruk. Heidät vietiin, mutta päästettiin myöhemmin pois.[49]

Kommentoi tätä katkelmaa

Kastoiko Jeesus?

Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. (Joh. 3:22)

VS.

... Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. (Joh. 4:2)

Jälkimmäinen jae selittää ensimmäistä, ei kumoa sitä. Kastaminen tapahtui Jeesuksen auktoriteetilla ja kastetut merkittiin Jeesuksen tilille, vaikka vedellä läträämisen suorittivat hänen opetuslapsensa. Mitä isännän lähettiläät tekevät, sen isäntä itse tekee.

Tällainen "auktoriteettiin yhdistäminen" oli hyvin yleistä Raamatun aikoina. Se selittää myös kysymyksen, esittikö sadanpäämies pyyntönsä Jeesukselle itse, Sebedeuksen poikien pyynnön sekä makupalan, joka käsittelee Salomon ahkeraa uhraamista.

Asian luulisi olevan selvää yksin jälkimmäisestäkin jakeesta: "Jeesus... kastoi... – vaikka ei hän itse kastanut." Eikö Johannes muistaisi enää lauseensa lopussa, miten se alkoi?

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako riivattua garadalaisten/gerasalaisten alueella?

Kun hän tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, tuli häntä vastaan kaksi riivattua, jotka olivat haudoista lähteneet ja olivat kovin raivoisia... (Matt. 8:28)

VS.

Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. (Mark. 5:1-2)

Heitä oli kaksi, mutta Markus ei pidä tarpeellisena mainita toista. Tuttuun tyyliinsä hän jättää pois merkityksettömiä yksityiskohtia. Markuksen todistuksen kannalta ei ole olennaista, montako riivattuja oli. Tärkeää oli se, että Jeesuksella oli valta ajaa henget ulos.

Kommentoi tätä katkelmaa

Oliko Jerikosta lähdettäessä tien varrella yksi vai kaksi kerjäläistä?

Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä. Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: Jeesus, Daavidin poika, armahda minua. (Mark. 10:46-47)

VS.

Ja heidän lähtiessään Jerikosta seurasi häntä suuri kansan paljous. Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: Herra, Daavidin poika, armahda meitä. (Matt. 20:29-30)

Heitä oli kaksi, mutta Markus ei pidä tarpeellisena mainita toista. Hänen todistuksensa kannalta ei ole olennaista, kuinka monta sokeita oli. Tärkeää oli se, että Jeesus kykeni parantamaan sokeat.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kunnioittaako vanhempiaan?

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. (2.Moos. 20:12)

Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. (Ef. 6:1)

Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, se rangaistakoon kuolemalla. (2.Moos. 21:17)

Nämä kolme kohtaa riittävät niistä viidestä, jotka Carlsson on poiminut. Viesti on selvä: kunnioita isääsi ja äitiäsi, ellei kuuliaisuus mene Herran tottelemisen edelle. Siksi lienee syytä lisätä vielä yksi katkelma:

"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. (Matt. 22:36-37)

Jumalan antamaa käskyä vanhempien kunnioittamisesta noudatetaan vasta sen jälkeen, kun on tarkasteltu tilannetta tämän "suurimman käskyn" valossa.

VS.

Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni. Mutta Jeesus sanoi hänelle: Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa. (Matt. 8:21-22)

Jeesuksen (ja sitä kautta Jumalan) suora kutsu on suurempi auktoriteetti kuin vanhempien toiveet, joita normaalisti tulisi kunnioittaa.

Älkää luulko, että minä (Jeesus) olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan. (Matt. 10:34-35)

Carlsson käsittää Jeesuksen tahallaan väärin. On ilmeistä, että Jeesus ei ole tullut nostamaan seuraajiaan riitaan vanhempiansa vastaan, vaan heidän omat lapsensa riitaan heitä itseään vastaan. Jakeet eivät anna lupaa olla epäkunnioittava tai kirota vanhempiaan (2. Moos. 21:17), eivätkä ne kumoa viidettä käskyä (2. Moos. 20:12).

Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua (Jeesusta) , se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; (Matt. 10:37)

Tämä vain vahvistaa sitä, mitä on aiemmin sanottu: jos rikot Jumalan tahtoa siksi, että vanhempasi käskevät, et toimi oikein. Kuuliaisuus ja kunnioitus kuuluu ensin Jumalalle, sitten vanhemmille. Vai onko lukija sitä mieltä, että jos maailmankaikkeuden Luoja, elämän antaja ja ylläpitäjä, käskee häntä notkistamaan polvensa, on soveliasta vastata: "Enpäs. Isäukko on ateisti, eikä hän pitäisi siitä."

Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun (Jeesuksen) nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. (Matt. 19:29)

Tässä ei luvata palkkiota siitä hyvästä, että kristitty hylkää omaehtoisesti ne, joista on velvollinen huolehtimaan (räikeä vääryys), vaan satakertainen lohdutus siitä murheesta, että kristityn omaiset hylkäävät hänet. Jae ei kumoa viidettä käskyä – mutta vaikka menisikin sen edelle, olisi vain osoitus yllä mainitusta moraalisesta tärkeysjärjestyksestä.

Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. (Matt. 23:9)

Jeesus viittaa rabbien omaksumaan arvonimeen 'isä'.[50] Hän ei käske loukkaamaan vanhempia, vaan kieltää opetuslapsiaan tavoittelemasta hengellisiä auktoriteettiasemia uskovien veljesyhteisössä. Jae ei liity asiaan lainkaan.

Jos joku tulee minun (Jeesuksen) tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:26)

Ensiksikin "vihaaminen" merkitsi kulttuurikontekstissa idiomaattisesti samaa kuin "rakastaa vähemmän".[51] Tämä käy selkeästi ilmi Matteuksen versiosta (Matt. 10:37), jossa Jeesus sanoo: "Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias."

Toiseksi ryhmäkeskeisessä, anti-individualistisessa yhteisössä (kuten ajanlaskun alun Israelissa) sanat "rakkaus" ja "viha" eivät viitanneet psykologisiin tunnetiloihin, vaan ulkoiseen toimintaan. "Rakkaus" oli sitoutumista ryhmään (tai yksilöön) ja omistautumista sen tarpeille, "viha" merkitsi ryhmästä irtisanoutumista ja siteiden katkaisemista siihen.[52] Tunteet saattoivat seurata mukana tai olla seuraamatta; oleellista oli toiminta.

Kyse ei siis ole todellisen katkeruuden tai inhon hautomisesta omaisia kohtaan. Jeesus yksinkertaisesti 1) kärjistää sanottavansa tyypillisen rabbiiniseen tapaan ja 2) toistaa jotakin, minkä olemme jo aiemmin todenneet: on luonnollista, että yksilön uskollisuus ja kuuliaisuus kuuluvat ensin Jumalalle ja vasta sitten, mikäli enää mahdollista, kilpaileville tahoille. Eikö tämä miellytä Carlssonia? Jäisikö hän mieluummin nyhjäämään kotiin, jos itse Jumala tulisi ovelle häntä kutsumaan? Tällainen arvojärjestys olisi hieman kieroutunut.

Ja Jeesuksen nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua. Niin Jeesus sanoi heille: Mitä te minua etsitte? (Luuk. 2:48,49)

Maria tuntuu unohtaneen, kuka Jeesuksen todellinen isä oli ("sinun isäsi ja minä olemme etsineet"). Jeesus asettaa asiat kohdalleen huomauttamalla, että hän on koko ajan ollut oikean isänsä luona. Tuskinpa Jeesus oli tahallaan jättäytynyt karavaanista; pikemminkin hän tarkoittaa, että "huolissaan etsiminen" oli turhaa. Olisi pitänyt olla ilmiselvää, että hänet löytää temppelistä.

Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: 'Heillä ei ole viiniä'. Jeesus sanoi hänelle: Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? (Joh. 2:3,4)

Jeesuksen puhuttelu ei ole millään tavalla loukkaava, vaan ajan mukainen, kunnioittava ja arvostava.[53]

Kunnioittaako siis vanhempiaan – sitoutumalla ensin heihin ja vasta sitten Jumalaan? Ei missään kohtaa Raamattua käsketä toimimaan näin. Ristiriitaa ei ole.

Kommentoi tätä katkelmaa

Tuomitseeko Jeesus?

Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle... Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. (Joh. 5:22,27)

Ja Jeesus sanoi: Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi. (Joh. 9:39)

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. (2.Kor. 5:10)

... Niinkuin minä (Jeesus) kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea... (Joh. 5:30)

Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. (Ap.t. 10:42)

VS.

Te tuomitsette lihan mukaan; minä (Jeesus) en tuomitse ketään. (Joh. 8:15)

Ja jos joku kuulee minun (Jeesuksen) sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. (Joh. 12:47)

Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:17)

Tuomiovalta ja aktuaalinen tuomitseminen menevät nyt sekaisin. Saapuessaan maailmaan 2 000 vuotta sitten Jeesus ei tullut tuomitsemaan ketään (=kadotukseen), vaan lunastamaan ihmiskunnan sen synneistä (Joh. 3:17,8:15,12:47) ja perustamaan Jumalan valtakunnan. Viimeisellä tuomiolla hän kuitenkin tulee lopulta käyttämään tuomiovaltaa, jonka hän on Jumalan Poikana ja Messiaana Isältään saanut (Joh. 5:22,27). Tähän vallankäyttöön viittaavat kaikki tuomitsemista puoltavat jakeet. Niiden ja alempien välillä on yksinkertaisesti aikaero.

Kommentoi tätä katkelmaa

Tuomitseeko Jumala?

Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle. (Joh. 5:22)

Jeesus puhuu itsestään suojelija–suojatti -suhteen valossa, joka oli yksi kreikkalais-roomalaisen maailman peruspilareista. Hän esittää olevansa Jumalan resurssien välimies, myös Jumalan tuomioiden välittäjä.

Julistus, että suojelija on antanut tuomiovallan välimiehelle, ei merkitse, ettei tuomio enää olisi Jumalan. Välimiehet jakavat suojelijoiden (tässä siis Jumalan) resursseja, eivät omiaan.[54]

VS.

Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät. (Room. 2:2-5)

(2.Tess. 1:5) (jota Carlsson ei näytä lukijoille)

Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; (Room. 3:19)

Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika. (1.Piet. 1:17)

Ristiriita näiden jakeiden kanssa aiheutuu siis kriitikolle sopimattomasta tietämättömyydestä. Se seikka, että Jumalan tuomion voi välittää myös välimies, selviää jopa pussi päässä eläville länsimaalaisille esimerkiksi seuraavasta jakeesta.

Sillä hän on säätänyt päivän, jona [Jumala] on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt [=Jeesuksen]; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." (Ap.t. 17:31)

Kommentoi tätä katkelmaa

Veljen vihaaminen

Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. (1.Joh. 3:15)

Jos joku sanoo: Minä rakastan Jumalaa, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija... joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. (1.Joh. 4:20,21)

VS.

(Jeesus julistaa) Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:26)

Johannes selittää, kuinka kristittyjen on suhtauduttava toinen toisiinsa (1. Joh. 3:1,23). Veljet ovat siis veljiä Kristuksessa – toisia Kristukseen uskovia, uuden perheyhteisön jäseniä. Heitä ei sovi vihata, koska Kristuksen omat on kutsuttu pysymään yhdessä.

Jeesus puolestaan julistaa, että hän on tärkeämpi kuin vanha, synnynnäinen perheyhteisö. Veli, jota on muiden sukulaisten ohessa oltava valmis "vihaamaan", on tavallinen verisukulainen, joka ei kuulu uuteen perheyhteisöön. Ei siis ristiriitaa.

Tarkista myös, mitä toisaalla on huomautettu Jeesuksen tarkoittaman "vihan" todellisesta luonteesta. Jeesus ei edellytä sen kummempaa kuin valmiutta irtautua sukulaisista, jos hänen seuraamisensa edellyttää sitä. Johannes taas käskee sitoutumaan muihin kristittyihin.

Kommentoi tätä katkelmaa

Antoiko Jeesus merkkejä sukupolvelle?

Mutta hän vastasi heille ja sanoi: Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. (Matt. 12:39)

Niin hän huokasi hengessään ja sanoi: Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti minä sanon teille: tälle sukupolvelle ei anneta merkkiä. (Mark. 8:12)

Kun kansaa yhä kokoontui, rupesi hän puhumaan: Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki. (Luuk. 11:29)

VS.

Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; (Joh. 20:30)

Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte... (Ap.t. 2:22)

Jeesuksen sanat on irrotettu asiayhteydestään.

Jeesus on kummassakin yhteydessä juuri tehnyt kelpo sarjan ihmeitä (Matt. 12, Matt. 15), joten niistä ei pitäisi olla puutetta. Fariseukset kaipaavatkin merkkiä, joka osoittaisi, että Jeesuksen suorittamat ihmeteot ovat peräisin Jumalasta ("merkki taivaasta", Matt. 16:1). He väittävät hänen parantavan ihmisiä riivaajien voimalla (Matt. 12:24).

Jeesus vastaa, että heidän tulisi kyllä ymmärtää, onko parantamisten takana Jumala vai ei. Mutta mikäli fariseukset haluavat erityisesti nähdä merkin, joka osoittaa kiistattomasti, että Jeesus on Jumalan lähettiläs... odottakoot pääsiäisaamuun!

Kommentoi tätä katkelmaa

Kadotettiinko kukaan opetuslapsista?

... eikä heistä (jotka sinä olet minulle antanut) joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. (Joh. 17:12)

VS.

... että se sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut: "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut". (Joh. 18:9)

Ketä "kadotuksen lapsen" kohtalo kiinnostaa jälkimmäisen jakeen tekstiyhteydessä, jossa Jeesus pyytää vangitsijoitaan ottamaan hänet ja antamaan opetuslasten mennä? Miksi Johanneksen olisi siis pitänyt siteerata Jeesusta pidemmin?

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen Vanhan testamentin tuntemus

Jeesus väittää Daavidin syöneen näkyleivät Abjatarin ollessa pappina.

Hän (Jeesus) sanoi heille: Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki... kuinka hän meni Jumalan huoneeseen ylimmäisen papin Abjatarin aikana ja söi näkyleivät... (Mark. 2:25,26)

VS.

Itse asiassa Daavid söi näkyleivät Ahimelekin, Abjatarin isän, ollessa ylipappina.

Ja Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin... Niin pappi antoi hänelle pyhää leipää; sillä siellä ei ollut muuta leipää kuin näkyleipiä. (1.Sam. 21:1-6)

Samuelin kirja puhuu pappi Ahimelekista. Missä on Carlssonin tulkinnalle oleellinen sana "ylimmäinen"?

Jeesuksen lausuman merkitys asiayhteydessään on seuraava: "Jos Daavid sai syödä papeille varattuja näkyleipiä Abjatarin aikana, joka oli kuuluisa tarkasta lain noudattamisesta, kuinka nämä minun oppilaani eivät saisi syödä vehnäntähkiä vainiolta (mitä laki ei edes kieltänyt) ollessaan minun seurassani (joka olen luvattu Messias ja suurempi kuin Daavid)?

Kommentoi tätä katkelmaa

Opetuslasten varustus

Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne, älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkääkä sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut. (Matt. 10:9,10)

VS.

Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; (Mark. 6:8,9)

Tämä ristiriita on mielenkiintoinen. Sen aikaansaa evankelistojen sanavalinta.

Opetuslapset eivät saaneet erityisesti hankkia itselleen ("varustaa") mainittuja tavaroita. Mutta mikäli heillä oli jo (ja siis oli) sauva ja kengät, he saivat "ottaa" ne mukaan matkalle – ja lähteä välittömästi liikkeelle. Varustuksen tuli ilmentää käsillä olevan tehtävän kiireellisyyttä.[55]

Kommentoi tätä katkelmaa

Voiko joku hallita kuoleman päivää?

Ei ole ihminen tuulen valtias, niin että hän voisi sulkea tuulen, ei hallitse kukaan kuoleman päivää, ei ole pääsyä sodasta, eikä jumalattomuus pelasta harjoittajaansa. (Saarn. 8:8)

Sanat tarkoittavat asiayhteydessään, ettei kukaan voi väistää omaa kuolinpäiväänsä – jokainen kuolee vääjäämättä kerran!

VS.

Ja tapahtui niinä päivinä, että hän (Tabita) sairastui ja kuoli; ja he pesivät hänet ja panivat yläsaliin. Mutta Pietari toimitti kaikki ulos ja laskeutui polvilleen ja rukoili; ja hän kääntyi ruumiin puoleen ja sanoi: Tabita, nouse ylös! Niin tämä avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan. (Ap.t. 9:37-40)

2.Kun. 4:32-37 (Profeetta Elisa rukoilee kuolleen pojan puolesta, ja tämä herää henkiin)

Matt. 9:18-25 (Jeesus tarttuu kuolleen tytön käteen, ja tämä virkoaa eloon)

Joh. 11:38-44 (Jeesus käskee 4 päivää kuolleena maannutta Lasarusta, ja tämä tulee ulos haudasta)

Sekä Pietari, Elisa että Jeesus katsoivat herättäneensä mainitut kuolleet Jumalan voimalla. Maailmankaikkeuden Luojaa ei kaiketi tule laskea mukaan niihin, jotka eivät "hallitse kuoleman päivää"?

Kommentoi tätä katkelmaa

Tulisiko uskovaisen pitää huolta perheestään?

Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi. (1.Tim. 5:8)

Hyvä.

Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. (1.Joh. 4:21)

Niin – toista kristittyä, kuten veljen vihaamisen yhteydessä jo todettiin.

VS.

Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:26)

Jaaha, taas sitä mennään.

1. kirjeessä Timoteukselle kristittyjä käsketään pitämään huolta siitä, että heidän ikääntyneet leskivanhempansa eivät jää heitteille eivätkä yksinomaan seurakunnan harteille. Lesken lapset ovat ensisijaisesti velvolliset huolehtimaan siitä, että vanhuksen elämän edellytykset ovat kunnossa.

Luukkaan evankeliumissa Jeesus huomauttaa, että hänen tulee olla opetuslapsen elämässä ykkössijalla – jopa tärkeämpi kuin verisukulaiset. Mikä ongelma tässä on? Onko 80-vuotiaan äitimuorin elatuksen turvaaminen merkki siitä, että Jeesus on syrjäytetty sydämen valtaistuimelta?

Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:33)

Tämä on vain jatkoa edelliseen, kuten tekstiyhteydestä (Luuk. 14:26–33) käy ilmi.

Niin hän sanoi heille: Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. (Luuk. 18:29,30)

Jeesus ei lupaa palkkiota siitä hyvästä, että kristitty hylkää ne, joista hän on vastuussa, vaan satakertaisen lohdutuksen siitä murheesta, että kristityn omaiset hylkäävät hänet. Näinhän esimerkiksi muslimimaissa edelleen käy – sillä kiehtovalla erotuksella, että entiset omaiset yrittävät myös tappaa käännynnäisen...

Kommentoi tätä katkelmaa

Oliko Jeesus luotettava?

Jos minä (Jeesus) itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä. (Joh. 5:31)

VS.

Vaikka minä (Jeesus) todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä... (Joh. 8:14)

Minä (Jeesus) olen se, joka todistan itsestäni. (Joh. 8:18)

Carlssonin sakset viuhuvat taas. Kokonaisuudessaan leikellyt jakeet kuuluvat seuraavasti:

31. Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä. 32. On toinen, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että se todistus, jonka hän minusta todistaa, on pätevä. (Joh. 5:31–32)

31. "Jos itse todistan puolestani, ei todistukseni ole pätevä. 32. Mutta minusta todistaakin toinen, ja minä tiedän, että todistus, jonka hän minusta antaa, on pätevä. (Joh. 5:31–32) ©

 

Jeesus on julistanut olevansa Israelin Jumalan "sukulainen" (Joh. 5:17). Tällaisella väitteellä hän vaatii itselleen kunniaa, joka ei juutalaisten johtomiesten mielestä hänelle kuulu. Jo ylipäänsä kunnian vaatiminen itselle oli naurettavaa, koska todellinen kunnia oli aina toisten antamaa julkista tunnustusta.

Jeesus myöntää, että jos hän olisikin yksin vaatimassa kunniaa itselleen, se ei riittäisi. Hän kuitenkin huomauttaa, että Isä (j. 32,37), Johannes Kastaja (j. 33), hänen omat tekonsa (j. 36) ja Tooran kirjoitukset (j. 39) todistavat hänen puolestaan. Tällaisten todistajien vuoksi Jeesuksen vaatimus on oikeutettu, ja fariseukset tekevät väärin, kun eivät tunnusta Jeesukselle kuuluvaa kunniaa.[56]

13. Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä." — 14. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen. — 17. Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä. — 18. Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt." (Joh. 8:13,14,17,18)

13. Fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itse itsestäsi, ei sinun todistuksesi ole pätevä." — 14. Jeesus vastasi: "Vaikka minä todistankin itsestäni, todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen. — 17. Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. — 18. Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt." (Joh. 8:13,14,17,18) ©

 

Jeesus on jälleen vaatinut itselleen kunniaa, joka ei vastustajien mielestä hänelle kuulu. Jeesusta syytetään kerskailusta, sillä yhteisö on se, joka arvostuksellaan määrää yksilön kunnian määrän.[57]

Kollektiivisissa yhteisöissä ihmisen kotipaikan tunteminen riitti hänen itsensä tuntemiseen. Jeesus huomauttaa, että hän tietää, mistä on kotoisin (taivaasta). Fariseukset eivät tätä tiedä. Siksi heiltä puuttuu välttämätöntä sosiaalista informaatiota Jeesuksen kunniavaatimusten kumoamiseen.[58]

Jakeet eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan heijastavat erinomaisella tavalla Jeesuksen ajalle tyypillistä kunnia-ajattelua. Jeesus oli luotettava (eivät jakeet sitä kiistä), mutta yksin hänen todistuksensa ei riittäisi sen kunnian vahvistamiseen, jota hän vaatii itselleen. Jeesus ei kuitenkaan ole yksin. Jälkimmäisissä jakeissa Jeesus ilmoittaa, että kykenee arvioimaan oman kunnia-asemansa kuulijoita paremmin, koska he eivät tiedä, mistä hän on kotoisin. Vastustajat itsekin tunnustavat tämän puutteen jakeessa 8:19.

Kommentoi tätä katkelmaa

Tuliko Jeesus kumoamaan lait?

Älkää luulko, että minä (Jeesus) olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. (Matt. 5:17)

Sillä totisesti minä (Jeesus) sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. (Matt. 5:18)

Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää. (Luuk. 16:17)

VS.

(Jeesus) pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. (Kol. 2:14)

Tämä kohta ei puhu samasta asiasta kuin muut. "Kirjoitus säädöksineen" (χειρόγραφον, kheirografon) on ihmisen velkakirja Jumalan edessä, luettelo hänen rikkomuksistaan. Jeesus otti meidän syytekirjelmämme ja "naulitsi sen ristiin", koska hän aikoi kärsiä rangaistuksen siinä luetelluista rikkomuksista. Näin hän pyyhki meidän velkakirjamme puhtaaksi Jumalan edessä, ei lain kirjaa.[59]

Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta... (Room. 7:4)

Kun hän (Jeesus) omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä... (Ef. 2:15)

Asiayhteys auttaisi ymmärtämistä, mutta ymmärtäminenhän ei ole tähänkään asti ollut Carlssonin tarkoitus.

Roomalaiskirjeen 7. luvussa Paavali puhuu siitä, että ihminen on sidottu lakiin vain niin kauan kuin hän elää. Ihminen voi kuitenkin tulla uskon kautta osalliseksi Jeesuksen kuolemasta, eräällä tavalla kuolla itsekin, ja tulla synnin orjuuden sijasta Jumalan omaksi. Efesolaiskirjeen 2. luvussa todetaan, että Jumalan viha, joka kohdistuu syylliseen ihmiseen, on poistunut kristittyjen yltä Jeesuksen sovituskuoleman tähden. Käskyjen laki on käynyt tehottomaksi sikäli, ettei sen vaatima rangaistus enää lankea uudelleen sovitetulle syylliselle.

Kummassakaan kohdassa ei väitetä, että laki kumoutuisi. Päinvastoin – molemmissa Paavali kirjoittaa, kuinka Jeesus nimenomaan on täyttänyt lain meidän puolestamme ja sovittanut rikkomuksemme Jumalan edessä ristinkuolemallaan. Minua ei enää tuomita lainrikkojana, koska joku on jo elänyt kaikkien lain vaatimusten mukaan, lahjoittanut synnittömän elämänsä minulle ja sen lisäksi pyyhkinyt pois entisen, syntisen elämäni. Jumalan laki ei katoa, mutta kristittyä se on tehoton tuomitsemaan – Jeesuksen tähden.

Kommentoi tätä katkelmaa

Olivatko Simon ja Andrea kotoisin Kapernaumista vai Beetsaidasta?

Ja he saapuivat Kapernaumiin; ja hän meni kohta sapattina synagoogaan ja opetti... Ja tultuaan ulos synagoogasta he menivät kohta Simonin ja Andreaan taloon Jaakobin ja Johanneksen kanssa. (Mark. 1:21,29)

VS.

Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista. (Joh. 1:44)

Entä sitten? Minä olen Savosta, mutta Hämeenlinnassa pidettyjen kirkonmenojen jälkeen Jeesus voisi tulla talooni. Asun nimittäin Hämeessä. Näillä on välimatkaa huomattavasti enemmän kuin Kapernaumilla ja Beetsaidalla, naapurikylillä.

Opetuslapsen nimi muuten oli Andreas, ei Andrea. Pietarin veli ei ollut nainen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksella kaikki valta?

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. (Matt. 28:18)

Kun ylösnoussut Jumalan Poika sanoo, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, se ei tarkoita, että hänellä olisi ollut tuo valta vielä edellisellä viikolla...

Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. (Joh. 3:35)

Tämä jae ei puhu niinkään vallasta, vaan Jumalan resursseista. Jeesus on välimies, jonka Isä suojelijana on lähettänyt (j. 34) maailmaan. Hän jakaa Isänsä valtuuksilla ja Isänsä nimissä kaiken, mitä on saanut jaettavakseen.[60]

VS.

Hän sanoi heille: Minun (Jeesuksen) maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut. (Matt. 20:23)

Jaakob ja Johannes pyytävät saada kunniapaikat Jeesuksen molemmin puolin sitten, kun tämä korotetaan kuninkaaksi. Jeesus huomauttaa, etteivät he lainkaan ymmärrä, mitä pyytävät (Matt. 20:22). Vain viikon kuluttua Jeesus "korotetaan" valtaistuimen sijasta roomalaiseen teloituspaaluun. Päällekirjoitus julistaa tahattomasti totuuden: "tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas", ja kunniapaikalla hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan on kaksi kapinallista, jollaisena Jeesustakin pidetään.

Jeesuksella ei maanpäällisen vaelluksensa aikana todellakaan ollut valtuuksia suoda näitä teloituspaaluja Jaakobille ja Johannekselle.

Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; (Joh. 5:19)

Jeesus tarkoittaa vain, ettei hän sooloile. Hän ilmoittaa toimivansa ajanlaskun alun odotusten mukaisesti: millainen isä, sellainen poika.[61]

Kommentoi tätä katkelmaa

Ennustuksen ajankohta

Matt. 26:20-34 – Pietarille kerrotaan hänen kieltävän Jeesuksen kolmasti ennen Õljymäelle lähtöä.

VS.

Luuk. 22:33-39 – Pietarille kerrotaan hänen kieltävän Jeesuksen kolmasti Õljymäelle lähdön jälkeen.

Carlsson sekoittaa evankeliumit. Luukas liittää kieltämisennustuksen Jeesuksen sanoihin ennen Öljymäelle lähtöä, Matteuksen Jeesus lausuu sen "silloin, kun he lähtivät Öljymäelle" (Matt. 26:30–31). Matteus käyttää hänelle kuuluvaa redaktiovapautta ja järjestelee materiaalinsa niin kuin hyväksi näkee. Enpä sanoisi, että poikkeama on tässä tapauksessa maata järisyttävä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Oikeudenkäynnin ajankohta

Matt. 26:57-75 – Jeesuksen oikeudenkäynti kansan vanhimpien ja oppineiden edessä ennen Pietarin kieltoa ja kukonlaulua.

VS.

Luuk. 22:61-71, 23:1 – Jeesuksen oikeudenkäynti kansan vanhimpien ja oppineiden edessä Pietarin kiellon, ja kukonlaulun jälkeen.

Jeesus oli "ylipappien ja neuvoston" edessä yöllä, ennen Pietarin kieltoa (Matteus), ja varhain aamun valjetessa "kansan vanhimpien, ylipappien, kirjanoppineiden ja neuvoston" edessä (Luukas). Matteus merkitsee muistiin myös jälkimmäisen neuvonpidon (Matt. 27:1), joten tapahtumat ovat melko selvästi erillisiä!

Kommentoi tätä katkelmaa

Kantoiko Jeesus itse ristinsä?

Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi. (Joh. 19:17)

VS.

Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä. Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi – se on: pääkallon paikaksi... (Matt. 27:32,33)

Carlsson aliarvioi taas lukijan järkeä. Ilmeisesti ei ole mahdollista "mennä ulos" (Pilatuksen palatsin pihalta) "kantaen itse omaa ristiänsä", tavata matkalla "kyreneläistä miestä", joka "pakotetaan kantamaan hänen ristiänsä", ja saapua lopulta "niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan Golgataksi".

Koska Johannes oli ylimmäisen papin tuttava, hän saattoi jäädä palatsiin saadakseen neuvoteltua Jeesuksen vapaaksi. Viimeiseksi Johannes olisi nähnyt tämän lähtevän ristiään kantaen ulos portista. Kun Johannes myöhemmin saapui Golgatalle, Jeesus oli ollut ristillä jo hyvän aikaa. Miksei evankelista olisi saanut tiivistää asiaansa kuten hän tekee jakeessa 17? Miksi jae on väkisin luettava, ikään kuin painotus olisi se, että Jeesus meni ulos Pääkallonpaikalle asti kantaen itse ristiään koko matkan, eikä kukaan muu saanut koskea siihen?

Kommentoi tätä katkelmaa

Herjasivatko Jeesusta molemmat, vai vain toinen ryöväreistä?

Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa. (Matt. 27:44)

VS.

Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä. Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Ja hän sanoi: Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. (Luuk. 23:39-43)

Molemmat herjasivat Jeesusta (Matteus). Sitten toinen ymmärsi, kuka Jeesus oli, ja muutti suhtautumistaan (Luukas). Jos Matteuskin olisi merkinnyt tämän mielenmuutoksen muistiin, kuten hän teki oikeudenkäyntien kanssa, kenelläkään ei olisi valittamista.

Kommentoi tätä katkelmaa

Lähtikö Jeesus paratiisiin heti ristiinnaulitsemisen jälkeen vai ylösnoustessaan?

(ristillä) Niin Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa. (Luuk. 23:43)

VS.

(kolme päivää myöhemmin) Jeesus sanoi hänelle: Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö. (Joh. 20:17)

Ristiriita syntyy siitä, ettei kirjoittaja tunne juutalaisten käsitystä kuolemanjälkeisestä elämästä. Paratiisi ei ole taivas, eikä päinvastoin.

Paratiisi on vanhurskaiden vainajien "odotushuone", jossa heidän sielunsa odottavat ylösnousemuksen päivää. Jeesus kuitenkin herätettiin kuolleista jo kolmantena päivänä, eikä hänellä siis ollut jäämistä paratiisiin. Sen sijaan Jeesus nousi ruumiillisesti "Isän tykö" taivaaseen, jota voisi sanoa luodun todellisuuden toiseksi ulottuvuudeksi, neljänkymmenen päivän kuluttua.

Kommentoi tätä katkelmaa

Eeli ja Mooses ilmestyvät vuosisatoja kuolemansa jälkeen

Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään;... Ja heille ilmestyivät Elias ynnä Mooses, ja nämä puhuivat Jeesuksen kanssa. (Mark. 9:2-4)

VS.

Vain jumala on kuolematon.

Jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus... (1.Tim. 6:15)

Ensiksikin Mooseksen kumppani oli profeetta Elia (1. Kun. 17:1), ei pappi Eeli (1. Sam. 1:9).

Toiseksi jo otsikosta käy ilmi, etteivät jakeet ole ristiriidassa. Vain Jumala on kuolematon. Jos Elia ja Mooses "ilmestyvät vuosisatoja kuolemansa jälkeen" he ilmeisesti olivat kuolleet jo vuosisatoja sitten, eivätkä siis olleet kuolemattomia sen enempää kuin kukaan muukaan Jumalaa lukuun ottamatta!

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten kauan Jeesus oli kuollut?

Jeesus ennustaa olevansa haudattu 3 päivää ja 3 yötä.

... niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. (Matt. 12:40)

VS.

Jeesus haudataan sapattipäivän (seitsemännen päivän) aaton illalla, ja herää kuolleesta varhain viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus siis haudattuna 1 päivän ja 2 yön ajan.

Ja kun jo oli tullut ilta, ja koska oli valmistuspäivä, se on sapatin aattopäivä tuli Joosef,... rohkaisi mielensä ja meni sisälle Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. (Mark. 15:42,43)

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. (Joh. 20:1)

Juutalaisen laskutavan mukaan osa päivää lasketaan kokonaiseksi päiväksi. Näin osa perjantaita, koko lauantai ja puolet sunnuntaita (päivä alkoi auringonlaskusta) tekevät "kolme päivää ja kolme yötä". On myös esitetty teoria siitä, että Jeesus olisi teloitettu jo torstaina. Tällöin öitä olisi kirjaimellisesti kolme.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumalan suhtautuminen valheisiin

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. (2.Moos. 20:16)

Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet. (Snl. 12:22)

Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:... valheellista kieltä... joka valheita puhuu... (Snl. 6:16-19)

VS.

Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun... (1.Kun. 22:23, 2.Aik. 18:22)

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen. (2.Tess. 2:11)

Kysymys on kaiketi: "Jos Jumala ei pidä valehtelemisesta, miksi hän käyttää 'valheen henkiä' ja eksyttää ihmisiä?"

Valitettavasti henkilön mieltymykset ja hänen valitsemansa toimintakeinot eivät sulje toisiaan pois. Minäkin vihaan sitä, että joudun kieltämään tyttäreltäni jotain, moittimaan häntä tai tuottamaan hänelle pettymyksen. Jättäisin ne mieluummin tekemättä. Mutta näitä toimintatapoja kohtaan tuntemani vastenmielisyys ei estä minua käyttämästä niitä silloin, kun se on tarpeen.

Jumala voi käyttää valheen voimia tuomioidensa toteuttamiseen, kuten yllä – siitä huolimatta, että hän itse on ehdottoman totuudellinen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Päästikö Raahab miehet toista tietä pois, vai piilottiko hän heidät?

Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi... – Mutta vaimo otti molemmat miehet, piilotti heidät ja sanoi:... En tiedä, minne miehet menivät; – Mutta hän oli vienyt heidät katolle ja kätkenyt heidät pellavanvarsien alle, joita oli asetellut katolle. (Joos. 2:3-6)

VS.

Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? (Jaak. 2:25)

Carlsson kaiketi luulee, että miehet jäivät makaamaan Raahabin talon katolle pellavanvarsien alle loppuiäkseen. Rehellinen ja asiaan perehtynyt kriitikko kääntäisi sivua.

15. Ja hän laski heidät köydellä alas ikkunasta, sillä hänen talonsa oli kiinni kaupungin muurissa, niin että hän asui muurissa kiinni. — 22. Niin he lähtivät ja tulivat vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Ja takaa-ajajat etsivät heitä kaikkialta tien varrelta, mutta eivät löytäneet. (Joos. 2:15,22)

15. Rahabin talo oli rakennettu kiinni kaupunginmuuriin, ja hän laski miehet köydellä ikkunasta muurin ulkopuolelle. — 22. Miehet nousivat vuorille ja oleskelivat siellä muutaman päivän, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Nämä etsivät heitä kaikkialta, mutta eivät löytäneet. (Joos. 2:15,22) ©

 

Ja koska miehet tuskin tulivat kaupunkiin Raahabin ikkunasta, nainen piilotti heidät ensin ja päästi heidät sitten toista tietä pois!

Kommentoi tätä katkelmaa

Tulisiko meidän varastaa?

Älä varasta. (2.Moos. 20:15)

Älä tee lähimmäisellesi vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. (3.Moos. 19:13)

VS.

... Niihin te puette poikanne ja tyttärenne ja viette ne saaliina egyptiläisiltä. (2.Moos. 3:22)

Ja Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä; ja niin he veivät saalista egyptiläisiltä. (2.Moos. 12:36)

Ja tapahtui, kun hän (Jeesus) tuli lähelle Beetfagea[62] ... että hän lähetti kaksi opetuslastaan sanoen: Menkää edessä olevaan kylään, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne... Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: Miksi te päästätte varsan? Niin he sanoivat: Herra tarvitsee sitä. (Luuk. 19:29-34)

Kirjoittaja pimittää jälleen kerran olennaista tietoa lukijoilta. Alan kyllästyä mainitsemaan asiasta joka toisen ristiriidan kohdalla.

Ja minä annan tämän kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että te lähtiessänne ette lähde tyhjin käsin. Vaan jokainen vaimo on pyytävä naapuriltaan ja luonaan majailevalta vaimolta hopea-ja kultakaluja ja vaatteita. Niihin te puette poikanne ja tyttärenne ja viette ne saaliina egyptiläisiltä. (2. Moos. 3:21,22)

Ja israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sanan mukaan: he olivat pyytäneet egyptiläisiltä hopea- ja kultakaluja sekä vaatteita. Ja Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä; ja niin he veivät saalista egyptiläisiltä. (2. Moos. 12:35,36)

Olivat pyytäneet? Suostuivat heidän pyyntöönsä? Kuinka ihmeessä tämä olisi varastamista (=ottamista ilman lupaa) tai ottamista väkisin?

Se, että Carlsson syyttää Jeesusta aasivarkaudesta, on perusteetonta monestakin eri syystä. Kuinka opetuslapset saivat lähteä kenenkään estämättä, jos he olivat varastamassa aasia?

  • "Miksi te päästätte aasin?"
  • "Herra tarvitsee sitä."
  • "Ahaa! Selvä juttu."

On montakin johdonmukaista selitystä.[63]

  • Jeesus oli järjestänyt asian etukäteen Juudaksen kautta, joka hoiti rahakukkaroa. Tällöin hän maksoi lainaamisesta ja ilmoitti, että kun kaksi miestä tulee päästämään aasia ja vastaa kysyttäessä "Herra tarvitsee sitä", he ovat aasin oikeat noutajat.
  • Omistajat tunsivat Jeesuksen maineen ja olivat valmiit lainaamaan aasia ilman maksuakin. He tunnistivat opetuslapset ja tiesivät näiden sanoista, kenelle aasi oli menossa.
  • Jeesus käytti oikeutta, joka siihen aikaan kuului kuninkaalle, kenraalille ja jopa arvostetulle rabbille – lainata kulkuvälinettä. Tässä tapauksessa sanat "Herra tarvitsee sitä" olivat riittävä valtakirja lainaamiseen, jos henkilö oli Jeesuksen tavoin tunnettu. Käytäntö on kai Carlssonille tuntematon.
  • Ilman näitäkin Jeesus vain sovelsi juutalaista lakia lainaamisesta.
  • Jumala omistaa kaiken. Varastaako hän ottaessaan omaansa?

Kommentoi tätä katkelmaa

Tulisiko meidän pyhittää lepopäivä/sapatti?

Muista pyhittää lepopäivä. (2.Moos. 20:8)

Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla. (2.Moos. 31:15)

Israelilaisten oleskellessa erämaassa tavattiin mies kokoamassa puita sapatinpäivänä... Mutta Herra sanoi Moosekselle: Se mies rangaistakoon kuolemalla... Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut. (4.Moos. 15:32,35,36)

Pitäkää minun sapattini ja peljätkää minun pyhäkköäni. Minä olen Herra. (3.Moos. 26:2)

VS.

Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. (Jes. 1:13)

Jae on irrotettu asiayhteydestään. Jumala ei ole kiinnostunut seuraamaan ulkokultaista sapattilain noudattamista, kun hänen kansansa sydän on kääntynyt pois hänestä ja sen "kädet ovat verta täynnä" (j. 15).

Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina. (Joh. 5:16)

Niin – kieltäytyi noudattamasta fariseusten perinnäissääntöjä siitä, mitä sapattina tarkkaan ottaen ei saanut tehdä (tässä tapauksessa parantaa). Tämä tietenkin pimitetään lukijalta.

Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta. (Kol. 2:16)

Paavali kirjoittaa pakanakristityille, jotka eivät kuulu saman sopimuksen piiriin kuin vanhan liiton juutalaiset. Sapattia, joka kuului ko. liiton sopimusehtoihin, ei ole pantu heidän noudatettavakseen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Huorinteko

Älä tee huorin. (2.Moos. 20:14)

VS.

Kun Herra alkoi Hoosealle puhua, sanoi Herra Hoosealle: Mene, ota itsellesi haureellinen vaimo ja haureudesta syntyneet lapset, sillä maa on peräti rikkonut avion luopumalla Herrasta. (Hoos. 1:2)

Profeetta Hooseako se olikin tämän tarinan huorintekijä – hän nai prostituoidun ja pelasti tämän kadulta?

Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. (Matt. 1:18)

Jeesuksen sikiäminen tapahtui neitseellisesti Pyhän Hengen vaikutuksesta ja oli Jumalan erityinen luomisteko. Huorinteko tunnetusti edellyttää sukupuoliyhteyttä. Kumpiko tässä teki huorin, Jumala vai Maria? Onko tämä ristiriita tarkoitettu huonoksi vitsiksi?

Kommentoi tätä katkelmaa

Katuuko tai muuttaako Jumala mieltään?

(Jakeet on järjestetty toisinpäin.)

Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä [Niinivelle], eikä tehnyt sitä. (Joona 3:10)

2.Kun. 20:1-7 (Kuningas Hiskia paranee rukoiltuaan Herraa, joka on profeetan välityksellä ilmoittanut, että Hiskian on kuoltava.)

Jumala siis jättää tekemättä jotakin, mitä lupaa? Kyllä vain – mutta miksi? Asian ymmärtämisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää sisäistää profeettojen rooli ja tehtävä.

Profeetat eivät olleet pelkkiä tulevaisuuden ennustajia, vaan ennen kaikkea Jumalan sanantuojia. He kehottivat raskaasti rikkonutta kansaa katumukseen ja parannukseen, jotta tuomiota ei tarvitsisi langettaa. Profeettojen tuomioennustukset eivät olleet ehdottomia. Ne kertoivat, mitä tapahtuisi, jos ihmiset jatkaisivat väärällä tiellään.

7. Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; 8. mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille. 9. Toisen kerran taas minä lupaan rakentaa ja istuttaa kansan ja valtakunnan; 10. mutta jos se tekee sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä kuule minun ääntäni, niin minä kadun sitä hyvää, jota olin luvannut tehdä sille. (Jer. 18:7–10)

7. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. 8. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. 9. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. 10. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut. (Jer. 18:7–10) ©

 

Raamatun valossa on selvää, että toisinaan Jumala ei tee, mitä lupaa. Mutta näin ei tapahdu Jumalan mielivaltaisesta oikusta, vaan siksi, että yhtälön keskeisin tekijä vaihtaa merkkiä. Ihmisten suhtautuminen Jumalaan muuttuu.

Luvattua rangaistusta ei langetettukaan Niinivelle, koska sen asukkaat ottivat varoituksen tosissaan ja kääntyivät pois pahuudestaan. Hiskia sai elää vielä viisitoista vuotta, koska Jumalan viesti sai hänet rukoilemaan.

Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa. (2.Moos. 32:14)

Sama juttu. Jumala jopa näyttää yllyttävän Moosesta rukoilemaan Israelin puolesta (j. 10), jotta tilanne muuttuisi ja hän saisi syyn armahtaa kansaansa.

Niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni." (1.Moos. 6:7)

Nooan päivinä juttu oli päinvastoin. Koko ihmiskunta hänen perhettään lukuun ottamatta oli kääntynyt poispäin Jumalasta. Tilanne oli niin paha, että murha oli yleisin kuolinsyy. Vapaiden olentojen asennemuutos sai Jumalan katumaan luomistyötään, vaikka hän tiesikin siihen ryhtyessään, mitä tulisi tapahtumaan.

1.Moos. 18:23-33 (Aabraham tinkii Jumalalta hurskaiden lukumäärän, joka pelastaisi Sodoman kaupungin, viidestäkymmenestä kymmeneen.)

Tekstistä ei edes käy ilmi, että Jumala olisi muuttanut mieltään. Jos kymmenen hurskasta, kuten Aabraham lopuksi ehdotti, olisi Jumalan alkuperäissuunnitelmassa riittänyt säästämään Sodoman, niin luonnollisesti myös viisikymmentä (Aabrahamin ensimmäinen tarjous) olisi riittänyt.

VS.

Hyvä on, toisinaan Jumala jättää uhkauksensa toteuttamatta. Miksi hän sitten julistaa seuraavasti?

Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi? (4.Moos. 23:19)

Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi. (1.Sam. 15:29)

Carlssonilta jää huomaamatta tärkeä vivahde-ero, jonka kirjoittajat yrittävät sanavalinnallaan tuoda ilmi: Jumala "ei valhettele eikä kadu".

Kun ihmisten suhtautuminen Jumalaan pysyy ennallaan, hän pysyy sanassaan. Jumala ei toimi kuten häilyväinen mies, joka lupaa kevytmielisesti jotakin ja alkaa myöhemmin harmitella: "Tämä käy minulle kalliiksi. En taidakaan pitää sanaani." Samaan aikaan lupauksen saaja kuvittelee edelleen, että kaikki on ennallaan.

Jumala ei valhettele eikä kadu lupauksiaan silloin, kun ihmiset pitävät oman osansa sopimuksesta. Hän ei laskeskele kustannuksia jälkikäteen ja luista sanoistaan. Mutta jos ihmiset alkavat toimia räikeästi toisin kuin lupauksen hetkellä, Jumala katuu joko lupaamaansa hyvää tai lupaamaansa pahaa. Tämä on jakeiden merkitys asiayhteydessään.

Ehkä analogia havainnollistaa asiaa parhaiten. Kuvitellaan, että isä lupaa viedä kymmenvuotiaan poikansa illalla jääkiekko-otteluun. Koko päivän poika odottaa luottavaisena isän saapumista ja jännittävää retkeä. Jälkimmäiset jakeet ilmoittavat meille, että Jumala ei ole kuten isä, joka tulee kotiin ja sanoo pettyneelle pojalle: "Huomasin vasta luvattuani, että liputhan olisivat maksaneet neljäkymppiä! Sitä paitsi olin ajatellut mennä kavereiden kanssa biljardia pelaamaan. Mennään matsiin joskus toiste." Jumala ei ole kuten ihminen. Hän "ei valhettele eikä kadu".

Kuvitellaan nyt, että sama isä saapuu kotiin ja järkyttyy. Käy ilmi, että koltiainen on silkkaa ilkeyttään sulkenut pikkuveljensä tunniksi vaatehuoneeseen, tuhrinut olohuoneen tapetit spriitussilla ja tehnyt päivän postista leirinuotion keittiön lattialle. Seuraa ns. kätten päällepaneminen, minkä jälkeen isä komentaa pojan huonearestiin loppupäiväksi ja pidättää viiden kuukauden viikkorahan. Hän "katuu" sitä hyvää, minkä oli luvannut tehdä pojalleen.

Kolmas kuvitteluleikki olettaa, että poika on aamupäivällä käyttäytynyt kelvottomasti. Isä on puhelimitse ilmoittanut, että kotiin palattuaan hän kyllä näyttää pojalle, mitä kuuluu ja kuka käskee. Selvittyään neljän ruuhkasta kotiin isä saa kuulla äidiltä, että poika katui aiempaa toilailuaan ja on pyytänyt anteeksi kaikilta asianosaisilta. Hän on halunnut hyvittää tapahtuneen ja on siksi leikannut nurmikon, harjannut pihakäytävän ja järjestänyt eteiskomeron. Antaako isä vekaralle selkäsaunan? Ei – hän huomaa, että uhkaus sai aikaan toivotun mielenmuutoksen, ja "katuu" sitä rangaistusta, jonka oli luvannut tuottaa.

Minä, Herra, olen puhunut. Se tapahtuu, ja minä teen sen. Minä en hellitä, en säästä enkä kadu. (Hes. 24:14)

Tämä lausuma liittyy tiettyyn aikahistorialliseen tuomioon. Ellei Carlssonilla ole tarjota todisteita siitä, että Jumala peruutti kyseisen tuomion, jae ei ole oleellinen tarkastelun kannalta.

Sillä minä, Herra, en muutu. (Mal. 3:6)

Jumala ilmoittaa yllä olevassa jakeessa pitävänsä kiinni liitosta, jonka hän on tehnyt Israelin kanssa. Liiton solmiminen on vakava asia. Siksi Jumala muistuttaa, ettei hän ole häilyväinen tai oikullinen, vaan ehdottoman uskollinen osapuoli. Kyse ei ole mielen muuttamisesta, vaan luonteen muuttumisesta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumala ansainnut helvetin tulen?

(Jeesus puhuu) Joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. (Matt. 5:22)

VS.

(Herra puhuu) Sillä minun kansani on hullu. (Jer. 4:22)

(Herra puhuu) Hulluina ovat Sooanin päämiehet kaikki, viisaimmat faraon neuvonantajista ovat neuvossaan tyhmistyneet. (Jes. 19:11)

Carlsson ohittaa muutaman olennaisen seikan.

  • Jumala ei ole sidottu ihmisille antamiinsa lakeihin.
  • Jumala ei puhu näin "veljelleen" saman yhteisön sisällä (mikä Matteuksen kohdassa tuomitaan).[64]
  • Jumala kutsuu asioita niiden oikeilla nimillä, Jeesus puolestaan kieltää haukkumasta veljeä kiivastuessa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Onko Jumala yksi, vai monta?

Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. (5.Moos. 6:4)

VS.

Ja Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme... (1.Moos. 1:26)

Ja Herra Jumala sanoi: Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. (1.Moos. 3:22)

Ajoittain Jumala puhuu itsestään monikossa. Alkuperäisellä kielellä Jumalaa kuvattu (sic) sanalla 'Elohim', joka on monikkomuoto sanasta 'El,' joka tarkoittaa Jumalaa. Varhaiset israelilaiset olivat polyteisteja, toisin sanoen uskoivat lukuisten jumalten olemassaoloon.

Carlssonin äkillinen hepreankielen tuntemus saa lukijan yllättymään. Sen sijaan ei ole lainkaan merkillistä, että hän käyttää valikoivaa kielitaitoaan vain silloin, kun sitä tarvitaan ristiriidan aikaansaamiseen.

Ehkä Carlsson samalla selittää, miksi Elohim-monikkomuoto saa Jahvesta puhuttaessa (vastoin heprean kielioppia) yksiköllisen predikaattiverbin, ikään kuin mainittu "Elohim" olisi yksi olento?

Jumala puhuu itselleen monikossa siksi, että hän on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Ja vaikkei olisikaan, hänen olisi sopivaa käyttää itsestään "majesteettista monikkoa" (vrt. "me, Kaarle Suuri, olemme nähnyt hyväksi...").

Eräs lukija kysyy:

Kyseessä olevat Mooseksen kirjat kirjoitettiin käsittääkseni satoja vuosia ennen Uudessa testamentissa tapahtuneita Jeesuksen syntymää ja Pyhän Hengen vuodatusta. Tiesikö jo Mooseksen kirjan alussa puhunut jumala, että hän jakautuisi Uudessa testamentissa Isäksi, Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi?

Jumala on aina ollut Isä, Poika ja Pyhä Henki siitä huolimatta, että Poika syntyi ihmiseksi vasta UT:n puolella. Jeesus on Jumalan Viisaus personoituneena (Sananl. 8). Pyhä Henki esiintyy niin ikään Vanhassa testamentissa, usein nimellä Herran Henki.

Jo luomiskertomuksen alkuriveillä näemme Jumalan, joka luo taivaan ja maan, "Jumalan hengen" liikkumassa vetten päällä ja luomistyön etenevän "Jumalan Sanalla", jonka Johannes paljastaa olevan Jeesus (Joh. 1:1,14. Koko kolminaisuus oli työssä. Jeesus itse ilmoittaa mm. olleensa palavan pensaan ääni (2. Moos. 3:4,13–14, Joh. 8:24).

Jumala ei ole muuttunut. Tietomme hänestä on lisääntynyt ilmoituksen lisääntyessä. Juutalaisuuden keskeisin uskontunnustus (5. Moos. 6:4) "Herra on yksi" ei pyrkinyt selvittelemään Jumalan olemuksen sisäistä dynamiikkaa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Tulisiko meidän vannoa vala?

Vanno nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole oleva petollinen minulle... (1.Moos. 21:23)

Kuka oli kieltänyt vannomisen tässä vaiheessa historiaa, ja mistä Abimelek (tai Aabraham) olisi voinut tietää sen?

Jos joku tekee lupauksen Herralle tahi valalla vannoen sitoutuu kieltäytymään jostakin, älköön hän rikkoko sanaansa, vaan tehköön kaiken, mitä hänen suunsa on sanonut. (4.Moos. 30:3)

Tämä tekee selväksi valan vakavuuden ja kieltää siten turhan vannoskelemisen. Vanno toki vala – mutta vain, jos aiot myös pitää sen.

Tuom. 11:30-39

Jefta tekee tyhmän lupauksen, eikä ole meille hyvä esimerkki. Miten kohta siis liittyy asiaan?

... Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra. (1.Moos. 22:16)

Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa. (Hepr. 6:13)

Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla. (Hepr. 6:17)

Jumala ei vanno turhaan, mikä sekä alla että yllä kielletään. Hän pitää lupauksensa.

VS.

(Jeesus puhuu) Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta... vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta. (Matt. 5:34-37)

Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan 'on' olkoon teillä 'on', ja 'ei' olkoon teillä 'ei', ettette joutuisi tuomion alle. (Jaak. 5:12)

Vannominen on Jumalan kutsumista todistajaksi sille, että vannojan puhe pitää paikkansa. Vannominen oli tyypillistä erityisesti kaupankäynnissä, koska mikään kuluttaja-asiamies ei taannut ostajan oikeuksia. Niinpä myyjä usein vannoi "taivaan", "maan", "Jerusalemin" tai "päänsä" kautta, että tuote oli luvatun kaltainen. Valan tarpeellisuus luonnollisesti herätti epäilyksen siitä, että myyjä salasi jotain.[65]

Jeesus ja Jaakob käskevät siis kuulijoitaan yksinkertaisesti olemaan kaikissa toimissaan rehellisiä, niin ettei joka sanaa tarvitse valalla vahvistaa. Ihmisten on määrä olla sanoissaan ja teoissaan niin ehdottoman totuudellisia ja ehytsydämisiä, että valan vaatiminen olisi henkilökohtainen kunnianloukkaus.

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin Jeesus ristiinnaulittiin?

Oli kolmas hetki, kun he hänet ristiinnaulitsivat. (Mark. 15:25)

VS.

Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki... Niin he huusivat: Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet! (Joh. 19:14,15)

On esitetty, että Markus ilmoittaa ajan juutalaisen laskutavan mukaan (kolmas hetki = klo 9 aamulla) ja Johannes roomalaisen (kuudes hetki = klo 6 aamulla).[66] Tämä tapa vakiintui Rooman alueella käyttöön vasta myöhemmin, joten todisteet ovat heikohkot. Selitys toki sopisi yhteen aamupäivän muiden tapahtumien kanssa: jos oikeudenkäynti päättyi kansanjoukkojen surmanhuutoon noin aamukuudelta ja sotilaat veivät Jeesuksen takaisin linnaan pilkattavaksi ja hakattavaksi ennen kulkua Golgatalle, hänet olisi voitu teloittaa aamuyhdeksältä.

Ongelmaksi muodostuvatkin aamun tapahtumat. Kaikki synoptiset evankeliumit näet todistavat, että Jeesuksen kuulustelut neuvoston, Pilatuksen, Herodeksen ja jälleen Pilatuksen edessä kaikkine siirtymisineen hoidettiin vasta päivän valjettua (Matt. 27:1, Mark. 15:1, Luuk. 22:66). Jerusalemissa aurinko nousi tähän vuodenaikaan aikaisintaan 5:30.[67] Jos Johanneksen "kuudes hetki" olisi 6:00, aikaa olisi ollut vajaa puoli tuntia. Miten tekstit sitten tulisi ymmärtää?

Tavallisella kansalla ei ollut ranteessaan pikkuisia tiimalaseja ajan tarkkaan mittaamiseen. Vertauksen "yhdettätoista hetkeä" lukuun ottamatta synoptisissa evankeliumeissa ja Apostolien teoissa puhutaan ainostaan "kolmannesta", "kuudennesta" ja "yhdeksännestä" tunnista ajankohtaa ilmoitettaessa, sillä oli käytännöllisintä jakaa päivän valoisa aika kolmen tunnin neljänneksiin ja arvioida, mihin niistä tapahtumat sijoittuivat.[68]

Markuksen "kolmas hetki" tarkoittaa siis aikaa aamuyhdeksän ja keskipäivän välillä. Johannekselle "oli jo noin kuudes hetki" eli lähes keskipäivä, kun Jeesus tuomittiin; samoin Luukkaalle, kun tämä ristiinnaulittiin (Luuk. 23:44).

Kommentoi tätä katkelmaa

Tulisiko meidän totella ihmisten lakia?

Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt... (1. Piet. 2:13,14)

Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. (Room. 13:1)

Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. (Room. 13:7)

Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit... (Tiit. 3:1)

VS.

... Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. (Ap.t. 5:29)

Eikös tämä ole verrattain selvää? Esivallalle tulee olla kuuliainen, ellei se käske rikkoa Jumalan tahtoa vastaan! Totellaan sekä ihmisiä että Jumalaa, mutta jos nämä kaksi ovat ristiriidassa, totellaan Jumalaa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumala kaikkivoipa?

Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta? (Jer. 32:27)

Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. (Matt. 19:26)

VS.

Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän sai haltuunsa vuoriston; sillä hän ei kyennyt karkoittamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja. (Tuom. 1:19)

Lauseen "hän", joka ei pärjännyt raudoitetuille sotavaunuille, oli Juuda, eikä Jumala...

1.Moos. 24-30 (sic) – Raamattu ilmoittaa Jumalan painineen Jaakobin kanssa päivän koittoon saakka, voittamatta. Jumala voittaa painiottelun vasta lyömällä Jaakobia niin, että Jaakobin lonkka nyrjähtää.

Silloin hän (Jumala) sanoi: Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut. (1.Moos. 32:28)

Jos Jumalalle on kaikki mahdollista, eikö myös painiminen voittamatta? Olet varmaan kuullut isistä, jotka painivat pienten lastensa kanssa ja "häviävät" heille.

Päälle päätteeksi tulkinta on väärä (joskin hyvin yleinen ja ymmärrettävä). Jaakob ei voittanut painiottelua. Hän paini Jumalaa vastaan koko yön, mutta ei suostunut antamaan periksi (mikä oli tarkoitus). Aamun sarastaessa Jumala aikoi lähteä pois; opetus ei tuntunut menneen perille Jaakobin kalloon. Silloin tämä viimein ymmärsi kohdanneensa voittajansa. Hän luovutti – ja osoitti sen pyytämällä siunausta painikumppaniltaan.

7. Mutta kieltämätöntä on, että halvempi saa siunauksen paremmaltaan. (Hepr. 7:7)

7. Kiistatontahan on, että siunauksen antaja on korkeampiarvoinen kuin siunauksen saaja. (Hepr. 7:7) ©

 

Jaakob tunnusti tappionsa ja pyysi sen merkiksi lahjaa – siunausta. Jumala siunasi Jaakobin antamalla tälle uuden nimen, joka on hieman erikoinen: "sillä sinä olet taistellut... ja voittanut." Miten ihmeessä? Eikö Jaakob juuri tunnustanut tappionsa ja hävinnyt? Kyllä, mutta siten hän voitti. Jaakob oppi tärkeän lainalaisuuden:

Jos haluat voittaa kamppailun Jumalan kanssa, anna periksi.

Kommentoi tätä katkelmaa

Asuuko Jumala valossa?

... kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla... (1.Tim. 6:15,16)

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. (Jaak. 1:17)

Niin Jeesus sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee. (Joh. 12:35)

Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. (Job. 18:18)

Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä. (Dan. 2:22)

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? (2.Kor. 6:14)

VS.

Ja hän (Herra) pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet. (2.Sam. 22:12)

Hän (Herra) pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet. (Ps. 18:12)

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa;... Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus. (Ps. 97:1,2)

Silloin Salomo sanoi: Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä. (1.Kun. 8:12, 2.Aik. 6:1)

Kun valo on liian kirkas, se täytyy peittää jollakin tavoin.

Jumala on äärimmäinen valkeus. (On erittäin huomionarvoista, ettei yksikään jae sano hänen olevan pimeys, ainoastaan verhoutuneen pimeyteen.) Hän asuu valkeudessa, mihin kukaan ei taida tulla. Koska hänen kirkkautensa polttaisi ihmiset poroksi, hän ihmisille näyttäytyessään "pani pimeyden verhoksensa... paksut pilvet". Näin ollen Jumala asuu valkeudessa, mutta pimeyden verhoamana.

Kommentoi tätä katkelmaa

Hyväksyykö Jumala ihmisuhrin?

Älä tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa: omia poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet. (5.Moos. 12:31)

VS.

Ja Herra sanoi: Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon. (1.Moos. 22:2)

Koska Jumalalla ei ollut aikomustakaan antaa Aabrahamin todella uhrata Iisakia (j. 1), kohta ei ole relevantti. Itse asiassa Jumala kieltää ihmisuhrin juuri jakeessa 12.

Älä viivyttele antamasta antia vilja- ja mehusatosi runsaudesta. Esikoinen pojistasi anna minulle. (2.Moos. 22:29)

Esikoinen tuli antaa Herran palvelukseen, ei surmattavaksi uhriksi. Ei viljaa ja mehuakaan poltettu alttarilla!

Ja Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini, niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi. (Tuom. 11:30-39)

Kertomus Jeftan lupauksesta ei sisällä ajatusta, että hän olisi toiminut oikein tai että uhri olisi ollut Herralle mieleen. Mistä Carlsson päättelee, että kaikki Raamatun henkilöt toimivat esikuvallisesti?

Itse asiassa tekstistä voi päätellä, ettei Jefta lopulta polttanutkaan tytärtään. Sen sijaan tyttö "uhrattiin" palvelemaan pyhäkössä, mikä merkitsi naimattomuutta hänelle itselleen (j. 37) ja ainoan perillisen menetystä hänen isälleen (j. 34)[69]

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin Jeesus syntyi?

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana... (Matt. 2:1)

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana... Niin Joosefkin lähti... kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem... Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. (Luuk. 2:2,5)

Kuningas Herodes kuoli vuonna 4 eKr. Kyreneiuksesta (sic) ei tullut maaherraa ennen vuotta 7 jKr.

Tapahtumat ajoittuvat todennäköisimmin legaatti Saturninuksen (9 – 6 eKr.) ja hänen seuraajansa Quintilius Varuksen (7 eKr. – 4 jKr.) virkakausien siirtymävaiheeseen, vuoteen 7 eKr., jolloin Herodes oli vielä varsin hengissä. Luukas varta vasten korostaa, että tämä oli ensimmäinen verollepano, jonka Kyrenius hoiteli. Hän on siis tietoinen myöhemmästä, paremmin tunnetusta väestönlaskennasta vuonna 7 jKr., jonka myös historioitsija Josefus mainitsee. Luukas ei halua lukijoidensa sekoittavan näitä kahta toisiinsa.

Kreikaksi Luukas ei myöskään väitä, että Kyrenius olisi ollut varsinaisessa maaherran virassa, vaan toteaa hänen "olleen vallitsemassa" Syyriaa (ἡγεμονεύοντος τῆς Συρίας Κυρηνίου, hēgemoneuontos tēs Syrias Kyrēniū). Hän oletettavasti hoiti tehtävänsä menestyksekkäästi, sillä keisari Augustus asetti hänet myös 14 vuotta myöhemmin toimitetun verollepanon johtajaksi.[70]

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen seuraaminen helppo tehtävä?

Sillä minun (Jeesuksen) ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä. (Matt. 11:30)

VS.

Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. (2.Tim. 3:12)

Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun (Jeesuksen) nimeni tähden. (Matt. 24:9)

Fariseuksilla ja lainoppineilla oli tapana puhua "Tooran ikeestä", jota ihmisen oli kannettava, mikäli mieli palvella Jumalaa oikein. Jeesus tarjosi fariseusten rakentaman yksityiskohtaisen normiston tilalle yksinkertaisen (ja ainoan) tien Jumalan tuntemiseen ja palvelemiseen – itsensä. Katkelma ei käsittele vaikeuksia, joita muut ihmiset aiheuttavat kristityille näiden vakaumuksen vuoksi. Mutta juuri siksi, että Jeesus tarjoaa itsensä vierelläkulkijaksi, hänen antamansa virvoitus ja voima tekee mahdolliseksi kantaa vaikeudetkin.

Voimme tietenkin kysyä kahden Jeesuksen jälkeen merkittävimmän kristityn mielipidettä siitä, ovatko vainot jotain muuta kuin sovelias ja keveä ilmiö. Toinen näistä miehistä on Paavali, joka kirjoittaa: "... minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden..." (2. Kor. 12:10)

Toinen on Pietari, ja hän kehottaa muitakin: "... iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä..." (1. Piet. 4:13)

Ero on tietenkin siinä, mihin verrataan. Fariseukset olivat rakentaneet Jumalan tahdon ympärille niin monia omia aitoja ja säädöksiä, että kaikkien niiden muistaminen, saati noudattaminen, oli mahdotonta. Jos Jeesuksen seuraaminen on ajoittain vaikeaa, mutta fariseusten seuraaminen mahdotonta, eikö Jeesus ole oikeutettu sanomaan, että hänen kuormansa on näistä kahdesta se, joka on keveä?

Kommentoi tätä katkelmaa

Jeesuksen luonne

(Jeesus puhuu) Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. (Matt. 11:29)

VS.

Ja hän (Jeesus) teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. (Joh. 2:15)

Carlssonin sanakirjassa "hiljainen ja nöyrä" ei voi vihastua vääryydestä. Määritelmässä lienee jotain korjattavaa, jos Jeesus, joka väittää olevansa nöyrä, ei mahdu siihen.

Jeesuksen ajan sanakirjassa nöyrä on sellainen henkilö, joka ei kuvittele itsestään rahtuakaan enempää tai vähempää kuin hän todellisuudessa on, vaan hoitaa oman tehtävänsä omalla paikallaan tarvitsematta kilpailla toisten kanssa. Nöyrä ei merkitse samaa kuin nöyristelijä, ja ensin mainittu voi taatusti tarttua toimeen kuten Jeesus teki. Sama seikka ravisteli Carlssonin maailmankuvaa, kun Mooseksen luonne oli tarkastelun alla.

Rahanvaihtajien läsnäolo temppelissä tapahtui temppeliviranomaisten siunauksella, ja oli välttämätöntä huomioiden että juutalaiset eivät hyväksyneet roomalaisia kolikoita uhrilahjojen ostoon. Täten Jeesuksen toiminta ei ollut realistista.

Kumpikohan mahtaa olla epärealistista – Jeesuksen toiminta vai Carlssonin kritiikki?

Temppeliviranomaisten siunaus oli Jumalan tahdon vastainen. Rahanvaihtajat ja kaupustelijat olivat vähän kerrassaan siirtyneet temppelialueen ulkopuolelta pakanoiden esipihaan ja häiritsivät tarkoitusta, jonka Jumala oli alueelle asettanut – olla siunaukseksi muille kansoille. Rahanvaihtajien läsnäolo esipihassa ei ollut mitenkään välttämätöntä, sillä liiketoimet saattoi aivan yhtä hyvin suorittaa temppelialueen ulkopuolella. Sinne Jeesus ajoi heidät.

Jeesuksella ei varsinaisesti ollut mitään eläinten myyjiä ja rahanvaihtajia vastaan. Oli usein käytännöllistä ellei välttämätöntä ostaa uhrieläin paikan päältä, eivätkä rahanvaihtajat, joilta sai temppelissä käypää valuuttaa, välttämättä olleet mitään kiskureita. Jeesuksen radikaali toiminta oli profeetallinen, esikuvallinen showdown, joka katkaisi hetkeksi uhritoimitukset ja ennusti siten temppelin käyvän tarpeettomaksi ja tuhoutuvan. Viittaus "ryövärien huoneeseen" ei niinkään liittynyt taloudelliseen riistoon, vaan temppelin ympärille ryhmittyneisiin vallankumouksellisiin – kansallismieliseen liikkeeseen, joka halusi tappaa roomalaiset ja uskoi olevansa Jumalan ja temppelin asialla.

Kommentoi tätä katkelmaa

Ihmisten pelko

Jeesus kehottaa ihmisiä olemaan pelkäämättä 'niitä, jotka tappavat ruumiin' (ihmisiä):

(Jeesus puhuu) Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. (Matt. 10:28, Luuk. 12:4) (korostettu osa jätetty pois)

VS.

Silti, näin pelottomasti Jeesus itse kohtaa 'niitä, jotka tappavat ruumiin':

Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä. (Joh. 8:59)

Niin fariseukset lähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet. Mutta kun Jeesus huomasi sen, väistyi hän sieltä pois. (Matt. 12:14,15)

Ja sen jälkeen Jeesus vaelsi ympäri Galileassa; sillä hän ei tahtonut vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset tavoittelivat häntä tappaaksensa. (Joh. 7:1)

Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä. (Joh. 10:39)

Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet. Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen. (Joh. 11:53,54)

Ainoakaan yllä olevista kohdista ei väitä, että Jeesus olisi pelännyt vainoojiaan. Kun mies näkee jo kaukaa kivenjärkäleen vierivän häntä kohti, hän voi siirtyä syrjään vailla vähäisintäkään pelkoa. Terve harkinta riittää.

Jeesus poistui paikoista, joissa hänet vastaanottamisen sijasta yritettiin surmata. Jäämällä kivisateeseen Jeesus ei olisi osoittanut pelottomuutta, vaan typeryyttä.

Ja näin 'reippaasti' Jeesus suhtautuu omaan kuolemaansa (ristiinnaulintaa edeltävinä päivinä):

Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan. (Luuk. 22:44)

Rukoillessaan Getsemanessa ennen kuolemaansa Jeesus ei pelännyt "niitä, jotka tappavat ruumiin", vaan Jumalan vihaa ja maailman syntikuormaa, joka hänen päälleen kohta laskettaisiin. Kokemus oli ainutlaatuinen, ja taatusti pelkäämisen väärti. Jeesus pelkäsi häntä, jota oli edellä kehottanutkin pelkäämään: Jumalaa, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Huomaa, että kun Jeesuksen mielestä oli tullut oikea hetki kuolla, hän ei osoittanut vähäisintäkään ihmisten pelkoa. Hän antautui vapaaehtoisesti vangitsijoilleen, ei vastannut syytöksiin ja rukoili teloittajiensa puolesta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumalan rakastaminen ja pelkääminen

Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. (5.Moos. 6:5)

Pelkää Herraa, sinun Jumalaasi, ja palvele häntä ja vanno hänen nimeensä. (5.Moos. 6:13)

VS.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. (1.Joh. 4:18) (korostettu osa jätetty pois)

Ensiksikin 1. Joh. 4:18 on kiskottu irti asiayhteydestään. Johannes kirjoittaa, ettei kristittyjen tarvitse pelätä tulevaisuutta, ennen kaikkea tuomion päivää, koska he kuuluvat Jumalalle. Yksi Jumalan rakkauden tehtävistä on karkottaa kadotuksen pelko.

Toiseksi pelolle on monta määritelmää. Oikea jumalanpelko on kunnioitusta ja kuuliaisuutta, vääränlainen kauhua ja pelkuruutta. Tätä jälkimmäistä rakkaudessa ei ole. Edelliseen taas kannustavat niin Paavali (2. Kor. 7:1, Ef. 5:21) kuin Pietarikin (1. Piet. 1:17).

Kolmanneksi israelilaiset eivät tunteneet (eikä suurin osa halunnutkaan tuntea) Jumalaa niin läheisesti kuin meidän on nyt Jeesuksen kautta mahdollista tuntea. He eivät olleet päässeet "täydellisiksi rakkaudessa", mistä Johannes kirjoittaa. Carlsson päätti varmuuden vuoksi salata asian.

Kommentoi tätä katkelmaa

Näkeekö Jumala kaiken?

Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra. (Jer. 23:24)

Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja. (Snl. 15:3)

Eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. (Hepr. 4:13)

Kohtien valossa lienee ilmeistä, että Jumala näkee kaiken. Seuraavaksi Carlsson pitää meille raamattutunnin – luvassa on huikeita tulkintoja.

VS.

Tästä huolimatta Jumala joutuu kysymään Aabelin sijaintia...

Niin Herra sanoi Kainille: Missä on veljesi Aabel? (1.Moos. 4:9)

Minä en näe tekstissä sanoja "joutuu kysymään". Se on kirjoittajan omaa keksintöä. Lapselta voidaan kysyä, mihin piparit ovat kadonneet, vaikka muruset tämän suupielissä kertovat jo vastauksen. Tällöin tarkoituksena on tietenkin saada syyllinen tunnustamaan vapaaehtoisesti.

Ja Kain onnistuu katoamaan Jumalan näköpiiristä...

Niin Kain poistui Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, itään päin Eedenistä. (1.Moos. 4:16)

Jumala puhutteli Kainia jonkinlaisessa hahmossa. Kain poistui hahmon kasvojen edestä. Sanoilla on myös idiomaattinen merkitys: Jumalan läheisyydestä luopumista kuvataan Vanhassa testamentissa sanomalla, että henkilö ei enää ole "Herran kasvojen edessä."

Ja siitä huolimatta, että 'Herran silmät ovat joka paikassa,' hän joutuu 'menemään alas katsomaan' mitä Sodomassa tapahtuu.

Niin Herra sanoi: Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat. Sentähden minä menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on minun eteeni tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää. (1.Moos. 18:20,21)

"Huuto" on lakitekninen termi, avunpyyntö suurta epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Muinaisessa Lähi-idässä tuomarin tuli olla paikalla voidakseen tuomita. Kirjoittaja haluaa korostaa, että itse kaikkivaltias Jumala asettui tuomitsemaan Sodoman ja Gomorran kaupungit.[71]

Jumala joutuu kysymään Saatanalta mistä hän on kotoisin.

Niin Herra kysyi Saatanalta: Mistä sinä tulet? Saatana vastasi Herralle ja sanoi: Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta. (Job 1:7)

Miksi "joutuu"? Onko kysymyksen esittäminen osoitus siitä, että se on pakko esittää? Ehkäpä Jumala haluaa kuulla, mitä Saatana vastaa?

Israelilaiset joutuvat merkitsemään kotiensa ovet verellä, jotta Jumala pystyisi erottamaan heidän kotinsa viholliskansojen kodeista.

Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata. (2.Moos. 12:13)

En näe Jumalan missään sanovan, ettei hän pystyisi erottamaan israelilaisten koteja muista. Hän sanoo, että kun ovenpielissä on verta, kuolema menee ohitse. Tämä oli Jumalan asettama henkiinjäämisen ehto, kuuliaisuuden koetin. Jokainen, joka uskoi Jumalan lupauksen ja merkitsi ovenpielensä verellä, sai elää – ehkä myös muutama jumalaapelkäävä egyptiläinen. Jokainen, joka ylenkatsoi suojelevan merkin, joutui tuomion alle, olipa juutalainen tai ei.

Yllättäen myös Samuel joutuu ilmoittamaan erikseen Jumalalle, mitä on kuullut kansan puhuvan (1.Sam. 8:2-22)

Kun Samuel kuuli kaikki kansan puheet, puhui hän ne Herralle. (1.Sam. 8:21)

Ihmiset kertovat usein Jumalalle asioita, joista hän on jo selvillä. Hän ei pane sitä pahakseen. Mitä mieltä rukouksessa muuten olisi? Jumalahan tietää jo valmiiksi kaiken, mitä rukoilija aikoo sanoa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin Jeesus nousi taivaaseen?

Luuk. 24:51 – Samana päivänä kuin hän heräsi kuolleesta.

VS.

Ap.t. 1:3-12 – Vasta 40 päivän kuluttua hänen kuolleesta heräämisestään.

Luukas kirjoitti sekä evankeliuminsa että Apostolien teot. Lukija voi olla varma, ettei hän väittäisi mitään näin ristiriitaista.

Eikä väitäkään; käsissämme on taas Carlssonin oma tulkinta. Sitten-sana (Luuk. 24:50) on Uuden testamentin yleisin partikkeli ja merkitykseltään monipuolinen. Se ei edellytä, että kaikki olisi tapahtunut samana päivänä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Viikunapuun kuivettuminen

Jeesuksen Jerusalemiin tulon jälkeen Jeesus näkee viikunapuun, josta hän haluaa viikunoita. On varhainen kevät, jolloin viikunasadon odottaminen viikunapuulta ei ole täysin loogista. 'Kaikkitietävän' Jumalan pojan huomatessa että puussa ei ole viikunoita, hän kiroaa puun, jonka väitetään johtaneen puun kuivettumiseen.

Carlssonin biologiantuntemus viikunoiden suhteen ei liene peräisin kauempaa kuin Markuksen evankeliumista, jossa todetaan, että "silloin ei ollut viikunoiden aika" (Mark. 11:12–14) Veikkaus perustuu siihen tosiseikkaan, että Carlssonin ficologian oppimäärä myös rajoittuu Markuksen jakamaan informaatioon.

Varhain keväällä viikunapuuhun näet ilmestyy syötäviä nuppuja, nk. varhaisviikunoita. Ne saapuvat ennen lehtiä. Koska viikunapuussa oli lehtiä, siinä olisi pitänyt olla myös varhaisviikunoita.[72] Jeesus kirosi puun siksi, että se kantoi lehtiä ilman hedelmää. Hän ei ollut maan päällä ollessaan kaikkitietävä, ja jokainen Lähi-idän asukas olisi hoksannut etsiä puusta varhaisviikunoita.

Raamattu ei ole yksimielinen siitä, että milloin puu kuivettui kirouksen seurauksena; Matt 21:19-20 ilmoittaa puun kuihtuneen opetuslasten nähden samana päivänä;

Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako. Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui? (Matt. 21:19,20)

VS.

Mark. 11:20-21 ilmoittaa puun kuihtuneen ja opetuslasten huomanneen tämän vasta seuraavana päivänä;

Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten. Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut. (Mark. 11:20,21)

Matteus kertoo vain, että kun opetuslapset näkivät puun kuivettuneen, he ihmettelivät. Jää verrattain avoimeksi, milloin "kun" tapahtui. "Varhain aamulla" seuraavana päivänä on edelleen "äkisti" puiden tavanomaiseen kuivumisvauhtiin verrattuna.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako kieltä ennen Baabelin tornia?

1.Moos. 10:5,20,31 – Monta kieltä.

VS.

1.Moos. 11:1 – Vain yksi kieli.

1. Moos. 10 on keskelle kertomusta liitetty sukuluettelo siitä, millä tavoin kansat ja heimot kielineen polveutuvat Nooan pojista. Tämä selvitys ulottuu monta vuosisataa Nooasta eteenpäin, eikä siinä väitetä, että kieliä olisi ollut monta ennen Baabelin tornia.

Luvussa 11 palataan historialliseen kerrontaan ja tehdään selkoa Baabelin kieltensekoituksesta, missä edellä luetellut kielet tai niiden kantamuodot syntyivät. Tämä sai aikaan 10. luvussa selvitetyn kansojen hajaantumisen.

Kommentoi tätä katkelmaa

Ympärileikkautumisen merkitys

Iankaikkinen liitto vai merkityksetön?

Ja minä (Jumala) teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala... Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän. Mutta ympärileikkaamaton miehenpuoli, jonka esinahan liha ei ole ympärileikattu, hävitettäköön kansastansa; hän on rikkonut minun liittoni. (1.Moos. 17:7,10-14)

VS.

Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. (Gal. 6:15)

Liitto ja liiton merkki menevät hieman sekaisin. Ympärileikkauksen liitto on ikuinen, mutta sen merkki, esinahan leikkaaminen, ei ole. Avioliittokin on pätevä kuolemaan asti, vaikka sormus katoaisi.

Ympärileikattu Aabrahamin jälkeläinen astui liittoon, jossa keskeisin piirre oli, että hän oli Jumalan omaisuutta. Paavali kirjoittaa, että "sydämen ympärileikkaus Hengessä" on se, millä on todella merkitystä (Room. 2:29, Kol. 2:11). Hän tarkoittaa, että ulkoinen ympärileikkauksen merkki viittasi sisäiseen täyttymykseen, jollaisen Jumala aikoi järjestää: liiton jäsenten ei tullut ainoastaan ulkonaisesti osoittaa kuuluvansa Jumalalle, vaan olla sitä todella myös sisäisesti. Jumalan päämäärä oli muuttaa liittoonsa ottamansa ihmiset uusiksi luomuksiksi (Gal. 6:15, joiden sydän haluaisi aidosti seurata häntä.

Tämä täyttymys on järjestetty Jeesuksessa. Jumala on laajentanut liittotarjouksensa käsittämään kaikki kansat, ei ainoastaan syntyperäisiä juutalaisia. Ihmisestä, joka astuu liittoon Jeesuksen kanssa, tulee uusi olento. Kristitty, jossa Pyhä Henki asuu, kuuluu myös Herralle, vaikka hänen esinahkaansa ei olisikaan ympärileikattu. Ulkoisen merkin ottaminen silloin, kun sisäinen todellisuus on tehnyt sen tarpeettomaksi, olisi redundanttia. Ei ole enää tarvetta ylläpitää ympärileikkauksen avulla kansallista identiteettiä, kun Jumalan kansa on kutsuttu koolle kaikista kansoista. Jumalan liitto on olennaisesti sama, mutta se on uudistuessaan siirtynyt astetta syvemmälle tasolle. Vanha merkki on poistunut, mutta liitto on voimassa, ja sen jäsenet ovat edelleen ympärileikattuja – sydämeltään (5. Moos. 30:6).

Oikea termi muuten on 'ympärileikkaaminen'. 'Leikkautuminen' kuulostaa minusta onnettomuudelta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Insesti sallittua?

3.Moos. 20:17, 5.Moos. 27:20-23 – Jumala kieltää avioliitot veljien ja sisarusten välillä.

VS.

1.Moos. 17:15-16, 20:11-12, 22:17 – Jumala siunaa Abrahamin avioliiton sisarensa kanssa. (sic)

Carlsson kai tarkoittaa, että Jumala siunaa Aabrahamin ja tämän sisaren avioliiton.

Mitä varsinaiseen ristiriitaan tulee: Aabraham ja Saara elivät vuosisatoja ennen kyseisen lain antamista. Heidän ei siis voinut odottaa noudattavan sitä.

Mutta eikö Jumala ollut ristiriitainen siunatessaan avioliiton, jollaiset hän myöhemmin päätti kieltää?

Ei toki. Lähisukulaisten väliset avioliitot olivat aluksi moraalinen välttämättömyys, jotta ihmiskunta ei olisi kuollut sukupuuttoon. Mistä Aadamin ja Eevan lapset olisivat löytäneet itselleen puolisot, jos sisarusavioliitto olisi ollut poissuljettu vaihtoehto?

Myöhemmin, kun oli mahdollista valita puolisoksi joku lähisuvun ulkopuolinen, Jumala kielsi aiemman käytännön. Pakanakansojen keskuudessa sisarusavioliittoja solmittiin edelleen, etenkin ylhäisön keskuudessa. Tietenkin vakavana ongelmana oli se, että perinnöllisiä sairauksia aiheuttavien geenien vaikutukset kumuloituivat jälkeläisissä sitä voimakkaammin, mitä kauemmin perimä oli ehtinyt paratiisin jälkeen turmeltua.

Aabrahamin ja Saaran tapauksessa väite sisaruudesta oli kuitenkin luultavasti valhe valheen päälle. Jakeessa 11:29 näet kerrotaan sekä Aabrahamin että hänen veljensä Naahorin ottaneen vaimot itselleen. Naahorin vaimon läheinen sukulaisuus selitetään yksityiskohtaisesti. Sopii odottaa, että jos Saara olisi ollut Aabrahamin sisarpuoli isän kautta (20:12), myös tämä ilmoitettaisiin – viimeistään jakeessa 11:31, jossa Terah ottaa mukaan "miniänsä" Saarain eikä "tytärtään".

Eikä Jumala tietenkään siunaa alaikäisten sukulaisten seksuaalista hyväksikäyttöä, kuten insesti sanana tavallisesti mielletään.

Kommentoi tätä katkelmaa

Loot hurskas?

Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi. (2.Piet. 2:7)

VS.

1.Moos. 19:30-38 – Lootin ollessa vahvassa humalatilassa, hän makaa kahden tyttärensä kanssa niin, että molemmat tulevat raskaiksi.

Carlsson esittää asian hieman arveluttavassa valossa. Tekstistä (käy ilmi (1. Moos. 19:30–36)), että Lootin juonikkaat tyttäret juottavat hänet tahallisesti humalaan ja makaavat puolitajuttoman isänsä kanssa saadakseen jälkeläisiä!

Ilmeisesti henkilö ei ole Carlssonin mielestä hurskas, jos tämä ei kykene aavistamaan ja tekemään tyhjäksi kaikkia salajuonia, joita häntä vastaan on punottu. Tietenkin voidaan ajatella, että Lootin olisi pitänyt säilyttää kohtuus alkoholin kanssa. Mutta Pietari kutsuukin Lootia hurskaaksi aikana, jolloin tämä asui vielä Sodomassa eikä siis ollut sekaantunut tyttäriinsä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jaakobin nimeksi Israel?

Ja Jumala sanoi hänelle: Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel. - Niin hän sai nimen Israel. (1.Moos. 35:10)

VS.

Myöhemmin silti Jumala itse käyttää jälleen nimeä Jaakob;

Ja Jumala puhui Israelille näyssä yöllä; hän sanoi: Jaakob, Jaakob! Tämä vastasi: Tässä olen. (1.Moos. 46:2)

Nimen vaihtaminen oli tärkeä tapahtuma, koska nimillä oli merkitys. Kun Jumala muuttaa Jaakobin nimen Israeliksi, se ei tarkoita, ettei Jaakob-nimeä saisi enää koskaan käyttää. Sen sijaan miestä ei tunnettaisi enää 'petturina' (Jaakob), vaan 'Jumalan taistelijana' (Israel).

Kun Jumala kutsuu Israelin kansaa "Jaakobiksi", se on yleensä ollut omilla teillään.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuka oli Mooseksen appi – Reguel, Hoobab vai Jetro?

Mutta keeniläinen Heber oli eronnut keeniläisistä, Hoobabin, Mooseksen apen, jälkeläisistä; (Tuom. 4:11)

Hyvä. Hoobab oli siis Mooseksen vaimon, Sipporan, isä.

VS.

Ja Mooses puhui Hoobabille, midianilaisen Reguelin, Mooseksen apen, pojalle. (4.Moos. 10:29)

Ensiksi olisi saatava tietää, onko viittaussuhde yksiselitteinen. Saattaahan näet olla, että alkutekstistä ei käy selkeästi ilmi, kumpaa "Mooseksen apella" tarkoitetaan. Englanninkieliset käännökset ovat järjestään kaksimerkityksisiä. Toinen vaihtoehto näet ei tuota mitään ongelmaa:

... puhui Hoobabille, midianilaisen Reguelin pojalle, Mooseksen apelle. (4. Moos. 10:29)

Mutta saattaa myös olla, että myös Reguel oli Mooseksen appi. Reguel eli Jetro (ks. alla) oli näet todennäköisesti heimonsa patriarkka, joka järjesti suvun naisten avioliitot. Hoobab oli hänen poikansa, ja Mooseksen vaimo oli Reguelin pojantytär. Sekä vaimon isä että isoisä olisi laskettu lankoutumalla saaduiksi isiksi eli appiukoiksi.

VS.

Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. (2.Moos. 3:1)

Jetro merkitsee "hänen korkeutensa". Se ei ole varsinainen nimi, kyseessä on Reguel. Mutta tässäkin törmäämme siihen, että myös heimon patriarkka oli Mooseksen appi, vaikkei ollutkaan hänen vaimonsa isä ensimmäisessä polvessa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako poikaa Aabrahamilla oli – yksi ainoa vai kaksi?

Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa. (Hepr. 11:17)

VS.

Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. (Gal. 4:22)

1.Moos. 16:15 – Aabrahamille syntyy Ismael.

1.Moos. 21:2,3 – Aabrahamille syntyy Iisak.

Carlsson laittaa nerokkaasti Heprealaiskirjeen kohdan loppuun pisteen. Voit tarkistaa omasta Raamatustasi (Hepr. 11:17), että todellisuudessa siinä on pilkku, ja lause jatkuu:

... poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut ja jolle oli sanottu: 'Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen'... (Hepr. 11:17b,18)

Kohdassa siis puhutaan ainoasta sellaisesta pojasta, jonka Aabraham lupaukseen liittyen oli saanut. Sen lisäksi Ismael äiteineen oli heitetty tässä vaiheessa ulos perheestä (1. Moos. 21:14), joten Aabrahamilla oli enää vain yksi poika silloin, kun Jumala pyysi häntä uhraamaan Iisakin (1. Moos. 22).

Kommentoi tätä katkelmaa

Laki säädetty välimiehen kautta, vai ilman?

(Laki) säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. (Gal. 3:19)

VS.

2.Moos. 20:1-17 – Jumala antaa lain suoraan Moosekselle, ilman välimiestä.

"Ilman välimiestä?" Tuliko Jumala henkilökohtaisesti Israelin leiriin ja ojensi laintaulut kansalle? Vai kävikö sattumoisin niin, että eräs mies kiipesi Siinainvuorelle ja toi sieltä kansalle lain, jonka Jumala oli antanut? Mooses oli se mainittu välimies.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumalankuvat sekä ”ylhäällä taivaassa” olevien kuvaaminen

Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. (2.Moos. 20:4)

VS.

(Jumala puhuu) Ja tee kaksi kultakerubia (enkelipatsas), tee ne kohotakoista tekoa, armoistuimen molempiin päihin. Tee toinen kerubi toiseen päähän ja toinen kerubi toiseen päähän. (2.Moos. 25:18)

Carlsson antaa taas lukijan arvioitavaksi täsmälleen niin paljon tekstiä kuin hänelle itselleen on edullista. Ensimmäinen kohta jatkuu:

Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä... (2.Moos. 20:5)

Tekstiyhteydessä 'kuva' on siis jokin tekele, jonka kautta palvotaan vierasta jumalaa. Kultakerubeja, jotka Jumala käski tehdä, ei valmistettu tällaista tarkoitusta varten.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten meidän tulisi toimia joutuessamme vääryyden kohteeksi?

(Jumala puhuu) Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta. (2.Moos. 21:23-25)

(Jumala puhuu) Ruhje ruhjeesta, silmä silmästä, hammas hampaasta; saman vamman, jonka hän on toiselle tuottanut, saakoon hän itsekin. (3.Moos. 24:20)

(Jumala puhuu) Älä sääli häntä: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta. (5.Moos. 19:21)

VS.

(Jeesus puhuu) Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin. (Matt. 5:38,39)

(Jeesus puhuu) Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. (Luuk. 6:27-29)

Usein kristityt väittävät, että Jeesus muutti lakia, eikä käsky muuttaa aiempaa menettelytapaa ole "ristiriita". Mutta kyse on pikemminkin kategorisesta erosta.

Mooseksen lain ajatus on seuraava: rangaistuksen täytyy olla kohtuullinen suhteessa rikokseen. Mooseksen laissa ei ehdottomasti edellytetä syyllisen menettävän "silmää silmästä ja hammasta hampaasta", vaan ennen muuta kielletään ottamasta henkeä silmän puhkaisijalta (ja kenties hänen perheeltäänkin)! Tarkoituksena on estää, että rikoksesta olisi kärsittävä suhteeton rangaistus. Ainoa tapaus, missä "Hammurabin lakia" erityisesti käsketään säälimättä soveltaa, on kolmas kohta. Tällöin rangaistaan miestä, joka syyttää viatonta saadakseen langetettua hänelle rangaistuksen. "Tehkää hänelle samoin, kuin hän aikoi tehdä veljellensä."

Jeesuksen kuulijat sen sijaan halusivat soveltaa valtion siviili- ja rikoslakia myös arkipäivän ihmissuhteisiin. Kasvoille läimäyttäminen oli henkilökohtainen loukkaus, ei rangaistava rikos. Henkilökohtaisia kysymyksiä ovat myös muut mainitut esimerkit – roomalaisen sotilaan varusteiden kantaminen ja haaste oikeuteen. Jeesuksen kuulijat eivät olleet kiinnostuneita oikeudesta, vaan yksityishenkilöiden välisestä kostosta, jonka oikeuttamiseksi vedottiin lain "silmä silmästä" -periaatteeseen. Tätä Jeesus vastustaa, mutta ei kumoa oikeusjärjestelmän periaatteita tai rikollisen rankaisemiskäytäntöä.[73]

Kommentoi tätä katkelmaa

Voimmeko luottaa Jumalaan?

Ja tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton. (5.Moos. 7:9)

... apostoli sen iankaikkisen elämän toivon perusteella, jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja. (Tiit. 1:2)

VS.

Totisesti, te ette pääse siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa teille asumasijaksi, ei kukaan teistä, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika. (4.Moos. 14:30)

Kyllä, voimme luottaa Jumalaan. Ensiksikin hän lupasi viedä "Israelin kansan" Kanaanin maahan. Toiseksi hän lupasi seuraavaa:

Mutta jos te ette kuule minua ettekä pidä kaikkia näitä käskyjä, vaan hylkäätte halpana minun ohjeeni ja teidän sielunne vieroo minun säädöksiäni, niin ettette pidä kaikkia minun käskyjäni, vaan rikotte minun liittoni, niin minäkin teen teille samoin... (3.Moos. 26:14-16)

Mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tulla tuntemaan sen maan, jota te halveksitte. (4.Moos. 14:31)

Kaikki kolme lupausta toteutuivat. Niskoittelijat saivat rangaistuksensa ja Israelin kansa pääsi luvattuun maahan, vaikkakin sukupolvea myöhemmin.

Hän vastasi: Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun. Silloin Herra sanoi: Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin. Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden. (1.Kun. 22:22,23)

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen. (2.Tess. 2:11)

Tietenkin voimme luottaa Jumalaan. Mutta ensimmäisessä tekstinkohdassa valehtelija ei ole Jumala, vaan valheen henki, joka puhuu luopioprofeettojen kautta. Toisessa kohdassa valheen levittäjä on "kadotuksen lapsi" (2. Tess. 2:3), joka eksyttää ihmisiä saatanan vallalla. Kummassakin tapauksessa petettävät ihmiset tietävät varsin hyvin, mikä on totta ja mitä heidän tulisi tehdä (1. Kun. 22:15–18, 2. Tess. 2:10), mutta kuuntelevat mieluummin mitä tahansa muuta. Touhu alkaa siis jääräpäisellä itsepetoksella.

Kommentoi tätä katkelmaa

Sijoitustoiminta hyväksyttävää?

Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen. (Matt. 25:27)

Miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen? (Luuk. 19:23)

Sitaatit ovat Jeesuksen vertauksesta, jossa raha on vertauskuvallista. Jakeilla ei ole mitään tekemistä sijoitustoiminnan kanssa.

VS.

Joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, hän ei ikinä horju. (Ps. 15:5)

Älä ota korkoa tai voittoa häneltä, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi. Älä anna hänelle rahaasi korolle äläkä ota elintarpeista voittoa. (3.Moos. 25:36,37)

Näissä tekstinkohdissa kielletään koron kiristäminen, kun lainataan rahaa köyhtyneelle lähimmäiselle (israelilaiselle). Tällainen ei ole "sijoitustoimintaa", vaan lähimmäisen hädän hyväksikäyttämistä ja avun epäämistä tarvitsevalta.

Yksikään jakeista ei siis puolla eikä kiellä rahan sijoittamista, mutta silti Carlsson saa ne ristiriitaan keskenään!

Kommentoi tätä katkelmaa

Voivatko uhrilahjat poistaa synnit?

Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; (Hepr. 10:11)

VS.

Niin, jos rikkomus tapahtui seurakunnan tietämättä, erehdyksestä, uhratkoon koko seurakunta mullikan polttouhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle, ynnä siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin, niinkuin säädetty on, sekä kauriin syntiuhriksi. Kun pappi sitten on toimittanut sovituksen kaikelle israelilaisten seurakunnalle, niin rikkomus annetaan heille anteeksi; sillä se on ollut erehdys ja he ovat tuoneet lahjansa uhriksi Herralle sekä syntiuhrinsa Herran eteen erehdyksensä vuoksi. (4.Moos. 15:24,25)

Mutta jos joku yksityinen rikkoo erehdyksestä, tuokoon vuoden vanhan vuohen syntiuhriksi. Kun pappi on toimittanut sovituksen sille, joka on erehdyksestä, tahtomattaan, rikkonut Herraa vastaan, kun hän on toimittanut hänelle sovituksen, niin hänelle annetaan anteeksi. (4.Moos. 15:27,28)

Kun jakeet luetaan ajatuksen kanssa, missään ei väitetä, että eläinuhrit voisivat poistaa synnit. Ne vain peittivät synnit tilapäisesti, mutta se ei tietenkään estänyt Jumalaa antamasta rikkomusta anteeksi – etenkin kun Heprealaiskirjeen ajatus on nimenomaan, että toisin kuin eläinuhrit, Jeesus on kuolemallaan poistanut myös muinoin tehnyt synnit. Jakeiden välillä ei ole ristiriitaa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Vihastuminen synti?

Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion. (Matt. 5:22)

VS.

Sillä Herra, sinun Jumalasi, on kiivas Jumala sinun keskelläsi – ettei Herran, sinun Jumalasi, viha syttyisi sinua vastaan ja hän hävittäisi sinua maasta. (5.Moos. 6:15)

Muista äläkä unhota, kuinka sinä erämaassa vihoitit Herran, sinun Jumalasi. (5.Moos. 9:7)

Herra näki sen ja hylkäsi heidät, sillä hän vihastui poikiinsa ja tyttäriinsä. (5.Moos. 32:19)

Vihastuiko Jumala veljeensä?

Kommentoi tätä katkelmaa

Kannattaako kuohiutua?

Ei kannata. ;-)

Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan. (5.Moos. 23:1)

VS.

Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. (Jes. 56:4,5)

Kuohitut eivät päässeet juutalaisen seurakunnan jäseniksi, ja siksi Jumala lupaa Jesajan kirjassa kompensoida asian. Hän lupaa hurskaille kuohituille toisenlaisen osan, joka on vähintään yhtä hyvä. Kannattiko siis aikoinaan kuohiutua? Laske kustannukset ja harkitse edellisten valossa itse.

Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon. (Matt. 19:12)

Jeesus ei kehota kuohiutumaan, vaan menemään naimisiin! "Se", joka kuulijan pitäisi "itseensä sovittaa", on Jumalan käsky astua purkamattomaan avioliittoon (Matt. 19:6,10–11,).

Kommentoi tätä katkelmaa

Seisoiko vai nukkuiko Siisera Jaaelin tappaessa hänet?

Mutta Jaael, Heberin vaimo, tempasi telttavaarnan, otti vasaran käteensä, hiipi hänen luoksensa ja löi vaarnan hänen ohimoonsa, niin että se tunkeutui aina maahan asti; hän oli näet väsymyksestä vaipunut sikeään uneen, ja hän kuoli. (Tuom. 4:21)

VS.

Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa, oikean kätensä työvasaraa; ja hän iski Siiseraa, löi murskaksi hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen ohimonsa. Hänen jalkainsa juureen hän vaipui, kaatui, jäi kuolleena makaamaan siihen, mihin vaipui. (Tuom. 5:26,27)

'Kaatumista' on useampaa sorttia. Carlsson otaksuu, että kyse on seisovan miehen lysähtämisestä maahan. Sana tarkoittaa kuitenkin myös kukistumista, häviölle joutumista ja surmansa saamista omassakin kielessämme – esimerkiksi suunnitelma tai hallitus voi kaatua. Kun taistelun jälkeen kysellään kaatuneiden lukumäärää, lasketaan mukaan myös ne, jotka on ammuttu seisaalleen puuta vasten.

Siisera siis "vaipui nukkumaan Jaaelin jalkojen juureen, kukistui siihen ja jäi kuolleena makaamaan vuodematolleen, mihin oli vaipunut nukkumaan."

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin israelilaiset saivat haltuunsa Debirin?

Joosuan johdon alla, vai vasta hänen kuolemansa jälkeen (Tuom. 1:1) Juudan sotaretken aikana Otnielin johdosta?

Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan kääntyi Debiriin ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan. Ja hän sai valtaansa sen ja sen kuninkaan ja kaikki sen alaiset kaupungit. (Joos. 10:38,39)

VS.

Sieltä hän meni Debirin asukkaita vastaan – Debirin nimi oli muinoin Kirjat-Seefer – ja Kaaleb sanoi: Joka voittaa ja valloittaa Kirjat-Seeferin, sille minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi. Niin Otniel, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, poika, valloitti sen; ja hän antoi tälle tyttärensä Aksan vaimoksi. (Tuom. 1:11-13)

Joosua valloitti maan ja hävitti linnoitukset, mutta osa kaupungeista rakennettiin uudelleen, ja ne piti valloittaa toistamiseen. Kyseessä on kaksi erillistä tapahtumaa. Henkilölle, jonka mielestä tämä on epäilyttävää harmonisoimista ja liiallista mielikuvitusta, huomautetaan, että molemmat valloitukset on merkitty Joosuan kirjaan! (Ks. Joos. 15:14–17.)

Kommentoi tätä katkelmaa

Tunsiko Saul Daavidin ennen Daavidin taistelua Goljatin kanssa?

Niin Saul lähetti sanansaattajat Iisain luo ja käski sanoa: Lähetä minun luokseni poikasi Daavid, joka kaitsee lampaita. Ja Daavid tuli Saulin luo ja rupesi palvelemaan häntä; ja hän tuli hänelle hyvin rakkaaksi ja pääsi hänen aseenkantajakseen. (1.Sam. 16:19-21)

Daavid oli Saulin aseenkantaja, joten tämä luultavasti tunsi Daavidin ennen urotekoa. Koska aseenkantajia saattoi kuitenkin olla useampia, ei ole ilmiselvää, että Saul muisti jokaisen aseenkantajansa sukujuuret. Ja tästähän nimenomaan on jälkimmäisessäkin katkelmassa kysymys:

VS.

Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, kysyi hän sotapäälliköltään Abnerilta: Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?... Niin Saul kysyi häneltä: Kenen poika sinä olet, nuorukainen? Daavid vastasi: Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika. (1.Sam. 17:55-58)

Saul tunnisti Daavidin, muttei muistanut hänen isänsä nimeä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Tappoiko Daavid Goljatin lingolla vai miekalla?

Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään. (1.Sam. 17:50)

VS.

Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. (1.Sam. 17:51)

Vaatii erityistä ennakkoasennetta nähdä ristiriita saman kertomuksen kahdessa peräkkäisessä lauseessa. Mainittua asennetta Carlsson kutsuu osuvasti objektiivisuudeksi ja uskonnolliseksi sitoutumattomuudeksi. Ilmeisesti näiden ominaisuuksien puuttumisen vuoksi "ristiriita" ei häirinnyt kertomuksen ensimmäistä kohdeyleisöä (israelilaisia) lainkaan...

Daavid surmasi Goljatin kivellä ja varmisti miekalla, että tämä oli kunnolla kuollut.

Kommentoi tätä katkelmaa

Daavidin synnit

Oliko Daavidin ainut synti 'Uurian asiassa'?

... koska Daavid oli tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, eikä koko elinaikanaan ollut poikennut mistään, mitä hän on käskenyt, paitsi heettiläisen Uurian asiassa. (1.Kun. 15:5)

VS.

Mutta Daavidin omatunto soimasi häntä, sittenkuin hän oli laskenut kansan, ja Daavid sanoi Herralle: Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi. (2.Sam. 24:10)

Olisi tuiki käsittämätöntä, että kukaan juutalainen väittäisi kenenkään toisen – edes niin merkittävän miehen kuin Daavidin – olleen yhtä tekoa vaille virheetön. Kuningasten kirjassa ei voi olla kysymys moraalisesta täydellisyydestä, etenkin, kun maininta "paitsi heettiläisen Uurian asiassa" on myöhempi lisäys, jota ei löydy Septuagintasta. Jos tämä olisi Daavidin syntilista, se olisi täysin puhdas.

Mitä lausuma sitten tarkoittaa? Ei aavistustakaan. Mutta varmaa on ainakin, mitä se ei tarkoita: ko. kohdassa Daavidia ei väitetä moraalisesti virheettömäksi mieheksi.[74]

Kommentoi tätä katkelmaa

Voiko tulla Salomoa suurempi?

... katso, minä (Herra) annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. (1.Kun. 3:12)

VS.

(Jeesus puhuu itsestään)... ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. (Matt. 12:42)

Jumalan lupaus tuskin tarkoitti, että hän tekisi Salomosta itseäänkin viisaamman. Koska Jeesus on Jumalan Viisaus personoituneena, hän taatusti on viisaampi kuin Salomo!

Mutta Jeesus ei edes sano olevansa viisaampi kuin Salomo, vaan enemmän kuin Salomo. Jos Saaban kuningatar raahautui Jerusalemiin asti vain kuullakseen paikallisen kuninkaan viisautta (Matt. 12:42), kuinka paljoa ennemmin Jeesuksen kuulijoiden tulisi kuunnella viimeistä varoitusta, jota Jumala on lähettänyt hänet julistamaan? Rivien välissä Jeesus ilmoittaa olevansa se luvattu todellinen Kuningas, jonka eteen pakanatkin vaeltavat notkistamaan polvensa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako työnvalvojaa Salomolla oli?

Sen lisäksi Salomon maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat töitä, kolmetuhatta kolmesataa miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä. (1.Kun. 5:16)

VS.

Ja Salomo määräsi seitsemänkymmentä tuhatta miestä taakankantajiksi ja kahdeksankymmentä tuhatta miestä kivenhakkaajiksi vuoristoon ja niille kolmetuhatta kuusisataa työnjohtajaa. (2.Aik. 2:2)

Juttu menee mielenkiintoiseksi, kun otetaan huomioon toinen virkamiehistä kertova jae kummastakin kirjasta.

Maaherrojen virkamiehiä, jotka valvoivat Salomon töitä, oli viisisataa viisikymmentä miestä, vallitsemassa väkeä, joka teki työtä. (1.Kun. 9:23)

Maaherrojen virkamiehiä oli Salomolla kaksisataa viisikymmentä, jotka vallitsivat väkeä. (2.Aik. 8:10)

3300 + 550 = 3850
3600 + 250 = 3850

Onko kumpikin kirjoittaja siis tehnyt kaksi kirjoitusvirhettä, jotka kumoavat toisensa niin, että loppusumma on sama? Tuskinpa.

Kyseessä ei ole virhe. Virkamiehiä oli yhteensä 3850. Heidät oli todennäköisesti jaettu kolmeen arvoasteeseen, joissa oli 250, 300 ja 3300 miestä. Kuningasten kirjan kirjoittaja niputtaa keskiluokan virkamiehet yhteen ylempiensä kanssa, Aikakirjan kirjoittaja alempien. Seikka ratkaisee myös ristiriidan Montako maaherrojen virkamiestä?.

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako talenttia tuotiin Oofirista?

He menivät Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa kaksikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle. (1.Kun. 9:28)

VS.

... ja menivät yhdessä Salomon palvelijain kanssa Oofiriin ja noutivat sieltä kultaa neljäsataa viisikymmentä talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle. (2.Aik. 8:18)

Oofirista tuotiin kultaa monta kertaa. Jo ennen temppelin rakentamista oli noudettu 3000 talenttia (1. Aik. 29:4). Yksin tapahtumien kuvaukset (jotka Carlsson tietenkin on jättänyt pois) auttavat ymmärtämään, että kyseessä oli kaksi eri tapahtumaa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten kauan Omri hallitsi? 12 vai 7 vuotta?

Juudan kuninkaan Aasan kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä hallitusvuotena tuli Omri Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta; Tirsassa hän hallitsi kuusi vuotta. (1.Kun. 16:23)

VS.

Omri meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Samariaan... Ahab, Omrin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Aasan, Juudan kuninkaan, kolmantenakymmenentenä kahdeksantena hallitusvuotena; (1.Kun. 16:28,29)

Aasan 31. hallitusvuodesta (1.Kun 16:23) Aasan 38. hallitus vuoteen (sic) (1.Kun. 16:29) = 7 tai 8 vuotta.

Israelin kansa teki Omrin kuninkaaksi Simrin jälkeen, Aasan 27. hallitusvuotena. Joukko kuitenkin jakautui pian kahtia, sillä Omrilla oli vastustaja nimeltä Tibni. Vuosien saatossa Tibni kuoli ja hänen seuraajansa jäivät häviölle.

Omrista viimein tuli Israelin kiistaton kuningas Aasan 31. hallitusvuonna. Hän hallitsi yhteensä kaksitoista vuotta, mutta kilpailijatta vain 7 (tai 8) vuotta. Tämä käy selkeästi ilmi lukemalla koko kertomus (1. Kun 16:15-29).

Kommentoi tätä katkelmaa

Ahasjan kohtalo

Ampuiko Jeehu hänet Guurin solassa, Ahasjan paetessa ja kuollessa Megiddoon, vai piileskelikö Ahasja Samariassa, ja vietiin Jeehun eteen surmattavaksi?

Kun Ahasja, Juudan kuningas, sen näki, pakeni hän Beet-Gaaniin päin. Mutta Jeehu ajoi häntä takaa ja sanoi: Ampukaa hänetkin vaunuihinsa. Ja he ampuivat häntä Guurin solassa, joka on Jibleamin luona; mutta hän pakeni Megiddoon ja kuoli siellä. (2.Kun. 9:27)

VS.

Sitten hän etsi Ahasjaa; ja tämä saatiin kiinni Samariassa, jossa hän piileskeli. Niin hänet vietiin Jeehun eteen ja surmattiin. (2.Aik. 22:9)

Ahasjan tarkka kuolintapa ja -paikka on osin hämärän peitossa. Tutkijat esittävät, että jälkimmäisessä katkelmassa "Samaria" viittaisi alueeseen, jonka pääkaupunki Samaria oli.[75] Väijytykseen joutunut Ahasja pakeni siis haavoitettuna Megiddoon (Samarian alueella), mistä Jeehu löysi ja surmautti hänet.

Minulla on oma aavistukseni siitä, että Aikakirjan kirjoittaja poikkeaa tapahtumien tunnetusta kulusta ja esittää Ahasjan kuolleen Samarian kaupungissa rinnastaakseen hänet johonkuhun samassa paikassa kuolleeseen jumalattomaan kuninkaaseen. Näin persialaiskauden historiankirjoituksessa usein tehtiin[76], mutta en ole vielä keksinyt, keneen kirjoittaja tarkkaan ottaen haluaa verrata Ahasjaa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Onnistuiko Aramin kuningas voittamaan Aahasin?

Siihen aikaan Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas, lähtivät Jerusalemiin sotimaan. Ja he saartoivat Aahaan, mutta eivät voineet valloittaa kaupunkia. (2.Kun. 16:5)

VS.

Aahas oli kahdenkymmenen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niinkuin hänen isänsä Daavid... Sentähden Herra, hänen Jumalansa, antoi hänet Aramin kuninkaan käsiin. (2.Aik. 28:1,5)

Aikakirjassa kerrotaan (tai kerrottaisiin, ellei Carlsson leikkelisi sitä) että

... [Aramin kuningas ja hänen väkensä] voittivat hänet ja ottivat hänen väestään suuren joukon vangiksi ja veivät Damaskoon. Hänet annettiin myöskin Israelin kuninkaan käsiin, ja tämä tuotti hänelle suuren tappion. (2. Aik. 28:5)

Kuningasten kirja ei kiistä tätä. Se toteaa ainoastaan, etteivät Resin ja Pekah voineet valloittaa Jerusalemin kaupunkia. Ristiriita on viime kädessä vain kysymyksenasettelussa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten kauan Joojakin hallitsi Jerusalemissa?

Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. (2.Kun. 24:8)

VS.

Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. (2.Aik. 36:9)

Kyse on vain mittauksen tarkkuudesta. Tämä olematon ristiriita tuskin syvenisi, jos Jeremian kirja kertoisi Joojakinin hallinneen kolme kuukautta, kymmenen päivää ja viisi tuntia.

Kommentoi tätä katkelmaa

Oliko Joojakinin seuraaja Sidkia hänen setänsä vai veljensä?

Mutta Baabelin kuningas asetti hänen setänsä Mattanjan kuninkaaksi hänen sijaansa ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi. (2.Kun. 24:17)

VS.

Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet Baabeliin, hänet ynnä Herran temppelin kallisarvoiset kalut. Ja hän teki hänen veljensä Sidkian Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi. (2.Aik. 36:10)

Aikakirjan käyttämä sana veli tarkoittaa mitä hyvänsä miespuolista sukulaista. Kuningasten kirja tarkentaa ajatusta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Herra lähellä niitä, jotka huutavat häntä avuksi?

Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat. (Ps. 145:18)

VS.

Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja? Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta. (Ps. 22:2,3)

Daavidin tuntemukset, jotka hän pukee sanoiksi psalmissa 22, eivät välttämättä vastaa todellisuutta. Hänen ahdistunut kysymyksensä ei ole todiste siitä, että Jumala todella on hylännyt hänet. Se ei ole toteamus ("Herra on hylännyt minut, eikä vastaa") kuten edellinen, "Herra on lähellä kaikkia."

Daavidin kysymys on pikemminkin retorinen ja kuuluu runon juoneen. Se jopa edellyttää edellisen seikan pitämistä totena: "Miksi Jumala, jonka pitäisi "olla lähellä kaikkia", jotka huutavat häntä avukseen, ei näytä olevan eikä vastaa niin kuin haluaisin hänen vastaavan?"

Psalmin tarkoitus on nimenomaan etsiä vastausta Carlssonin "ristiriitaan" – tai oikeammin ristiriitaan sen välillä, mitä tiedetään, ja sen, mitä havaitaan! Jakeesta 24 alkaen käy ilmi, että Jumala on (on koko ajan ollutkin) hyvinkin lähellä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumala apumme ahdingon aikoina?

Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. (Ps. 46:2)

VS.

Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina? (Ps. 10:1)

Daavidin tuntemukset, jotka hän pukee sanoiksi psalmissa 10, eivät välttämättä vastaa todellisuutta. Hänen ahdistunut kysymyksensä ei ole todiste siitä, että Jumala todella on hylännyt hänet. Se ei ole toteamus ("Herra seisoo kaukana ja on kätkeytynyt") kuten edellinen, "Jumala on meidän turvamme..."

Daavidin kysymys on pikemminkin retorinen ja kuuluu runon juoneen. Se jopa edellyttää edellisen seikan pitämistä totena: "Miksi Jumala, jonka pitäisi olla apumme hädässä, näyttää seisovan syrjässä tekemättä mitään?"

Psalmin tarkoitus on nimenomaan etsiä vastausta Carlssonin "ristiriitaan" – tai oikeammin ristiriitaan sen välillä, mitä tiedetään, ja sen, mitä havaitaan! Psalmin lopussa (Ps. 10:16–18) Daavidille selviää, että Jumala kyllä kuulee. Hän ei vain sattunut vastaamaan niin pian kuin Daavid olisi halunnut.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumalan viha ikuista?

Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti. (Jer. 17:4)

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään. (Matt. 25:46)

VS.

... sillä minä olen armollinen, sanoo Herra, enkä pidä vihaa iankaikkisesti. (Jer. 3:12)

... Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. (Miika 7:18)

Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; (Ps. 30:6)

Jakeiden välinen ero ei johdu Jumalasta, vaan hänen vihansa kohteesta. Tämä ero käy ilmi tekstiyhteydestä.

Jumalan viha kohdistuu kaikkiin, jotka vaeltavat synnissä, loukkaavat hänen kunniaansa ja tuhoavat lähimmäisiään – siis meihin jokaiseen. Jos käännymme, Jumala on armollisesti valmis antamaan meille anteeksi, eikä pidä vihaa meitä kohtaan. Sen sijaan Jumalan viha pysyy iankaikkisesti päällämme, jos pilkkaamme hänen armontarjoustaan ja suunnatonta hyvyyttään halveksimalla Jeesuksen hankkimaa sovitusta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Maa ikuinen?

Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. (Ps. 78:69)

VS.

Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt. (Ps. 102:26,27)

"Ne katoavat, mutta sinä pysyt" on idiomi, sanonta. Tarkoitus on korostaa Jumalan iankaikkisuutta vertaamalla sitä johonkin mahdottomaan tai naurettavaan ja tekemällä siitä mahdollista. Sama idea on lauseissa "ennen helvetti jäätyy kuin minä otan sen työpaikan" tai "ostan sinun autosi, kun lehmät lentävät".

"Vaikka taivas ja maa katoaisivat (mitä ne siis eivät voi tehdä), niin silti Jumala pysyy."

Kommentoi tätä katkelmaa

Hyvä olla juomatta viiniä?

Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi. (1.Tim. 5:23)

Joko taas tämä jae? Vitsi hymyilytti vielä ensi kuulemalla.

Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin. (1.Moos. 27:28)

Ja hän rakastaa sinua, siunaa sinua ja antaa sinun lisääntyä; hän siunaa sinun kohtusi hedelmän ja maasi hedelmän, siunaa sinun viljasi, viinisi ja öljysi. (5.Moos. 7:13)

... Niin sinä tuotat maasta leivän ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; (Ps. 104:14,15)

VS.

Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee. (Room. 14:21) (korostettu osa pimitetty lukijalta)

Syy Paavalin viimeiseen toteamukseen on asiayhteydessään seuraava: vaikka viinin nauttimisessa ei ole itsessään mitään pahaa, veljesi voi joutua kiusaukseen siksi, että nautit viiniä kohtuudella. Hän voi ratketa ryyppäämään, mikä taas on pahaa.

Jakeiden kulttuurikonteksti on tietenkin ratkaisevasti erilainen. Myönteiset jakeet on kirjoitettu agraariyhteiskunnassa, jossa käytännössä kenelläkään ei ollut riittävästi kyllin vahvaa viiniä ryyppyputken ylläpitämiseen. Miksi silloin kieltää sitä? Paavalin huomautus taas on kirjoitettu Rooman miljoonakaupungissa asuville kristityille, joista rikkaimmilla oli hyvät edellytykset "viinin orjiksi" joutumiselle.

Kommentoi tätä katkelmaa

Haluaako Jumala pelastaa kaikki?

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. (1.Tim. 2:34)

... sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. (2.Piet. 3:9)

VS.

Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. (Matt. 11:25)

Jumala haluaa pelastaa kaikki – omilla ehdoillaan. Hän antaa näennäisviisaiden ja omasta mielestään ymmärtäväisten, ajattelultaan "vapaiden", kulkea pelastuksen ohi. Vahinko, etteivät Jumala ja hänen pelastussuunnitelmansa täytä heidän hienostuneita vaatimuksiaan eivätkä mahdu siihen keinotekoiseen viitekehykseen, jonka ulkopuolella mitään ei voi pitää totena.

Niin hän sanoi heille: Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi. (Mark. 4:11,12)

Vapaasti suomennettuna: "Te tunnette Jumalan valtakunnan salaisuuden, mutta nuo ulkopuolella olevat eivät tunne eivätkä ymmärrä. Siksi minä puhun heille niin selkeästi kuin mahdollista – vertauksien avulla. Jos he eivät sittenkään halua huomata, vaikka näkemällä näkevät, eivätkä tahdo ymmärtää, vaikka kuulemalla kuulevat, heillä on mahdollisuus mennä pois. Silloin he ovat juuri niin paatuneita sydämeltään kuin Jesajan ennustuksessa (johon Jeesus viittaa, Jes. 6:9) sanotaankin. He eivät tahdo tulla tuntemaan totuutta ja kääntyä, että saisivat anteeksi."

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2.Tim. 2:11,12) (sic)

Kohta ei ole Timoteuskirjeestä, vaan Tessalonikalaiskirjeestä. "Sentähden"-sanaa edeltää tietenkin syy eksytykseen, mutta se on pimitetty lukijalta.

... sentähden, etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. (2. Tess. 2:10)

Jumalan järjestämä pelastus ei kelpaa joillekin, vaan heidän tekee mieli saada valhetta ja eksytystä. Sen Jumala suo heille.

Kommentoi tätä katkelmaa

Tuomitseeko Jumala kansoja nousten vai istuen?

Herra asettuu käymään oikeutta, nousee kansoja tuomitsemaan. (Jes. 3:13)

VS.

... sillä siellä hän istuu tuomitsemassa kaikkia pakanakansoja, joka taholta tulleita. (Jooel 3:12)

Jumala nousee valtaistuimelleen, joka yleisen käytännön mukaisesti on korokkeella, ja istuu sillä tuomitsemassa kansoja. Ja tietysti hän nousee ja istuutuu oikeudenkäynnin kuluessa täsmälleen niin monta kertaa kuin haluaa...

Kommentoi tätä katkelmaa

Niitämmeko mitä kylvämme?

Vastaako niiton suuruus kylvön suuruutta?

... sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. (Gal. 6:7)

Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. (2.Kor. 9:6)

"Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää" on sananlasku, ja "kylväminen" ja "niittäminen" ovat vertauskuvallista kieltä. Yleisluonteinen totuus, jonka Paavali haluaa ilmaista, on tämä: ihminen saa niin hyvässä kuin pahassakin kärsiä valintojensa seurauksista. Vain patologinen literalisti kuvittelee, että Paavali jakaa galatalaisille ja korinttolaisille parhaita maanviljelyniksejään. Edellisen tekstinkohdan yhteydessä hän näet puhuu elämäntavan valitsemisesta ja jälkimmäisessä rahan keräämisestä puutteenalaisille.

Näiden jakeiden perusteella ei siis voida väittää, että peltoon suoritetun kylvön ja sieltä kootun niiton suuruudet vastaisivat aina täysin toisiaan.

VS.

He ovat kylväneet nisuja ja niittäneet ohdakkeita. (Jer. 12:13)

Tässä merkitys on kirjaimellinen: maanviljelys ei ole tuottanut toivottua tulosta. Syynä on Jumalan tuomio, joka on kohdannut kansaa synnin vuoksi. Peltoon he ovat ehkä kylväneet nisuja, mutta "kylvämällä" pahoja tekojaan he ovat saaneet aikaan sen, että maa tuottaa vain ohdakkeita.

Sinä kylvät, mutta et leikkaa. (Miika 6:15)

Sama juttu.

Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. (Matt. 25:26)

... ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. (Luuk. 19:22)

Jeesuksen vertauksen "ankara isäntä" ei ole itse kylvänyt niitettyä viljaa, mutta selvästi joku toinen on! Mistä se muuten olisi kasvanut? Sananlasku ei kaiketi kata niitä tapauksia, joissa joku korjaa muiden kylvämän viljan?

Kommentoi tätä katkelmaa

Saako Sidkia kuolla rauhassa?

Mutta kuule Herran sana, Sidkia, Juudan kuningas: Näin sanoo Herra sinusta: Sinä et ole kuoleva miekkaan. Sinä saat kuolla rauhassa; (Jer. 34:4,5)

VS.

Ja Baabelin kuningas teurastutti Sidkian pojat hänen silmiensä edessä... Ja Sidkialta Baabelin kuningas sokaisutti silmät, kytketti hänet vaskikahleisiin ja vei hänet Baabeliin, ja hän pani hänet vankihuoneeseen, jossa hän oli kuolinpäiväänsä asti. (Jer. 52:10,11)

Tekstit ovat käyneet Carlssonin leikkauspöydän kautta...

Katso, minä annan tämän kaupungin Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän polttaa sen tulella. Ja sinä et pääse hänen käsistään, vaan sinut otetaan kiinni ja annetaan hänen käsiinsä, ja sinun täytyy nähdä Baabelin kuningas silmästä silmään, ja hän puhuu sinun kanssasi suusta suuhun, ja sinä joudut Baabeliin. Mutta kuule Herran sana, Sidkia, Juudan kuningas: Näin sanoo Herra sinusta: Sinä et ole kuoleva miekkaan. Sinä saat kuolla rauhassa; (Jer. 34:2-5)

Jeremian lupaus piti paikkansa. Vai kuoliko Sidkia miekkaan – tai sodassa? Ei. Hän kuoli rauhassa, Baabelin vankihuoneessa. Hänen muut kokemuksensa eivät ehkä olleet erityisen mukavia, mutta ei kukaan ollut luvannut niiden suhteen mitään.

Kommentoi tätä katkelmaa

Saatanan kiusaustyön järjestys

Matt. 4:5-8 – Saatana vie Jeesuksen ensin pyhäkön harjalle, sitten korkealle vuorelle.

VS.

Luuk. 4:5-9 – Saatana vie Jeesuksen ensin korkealle vuorelle, sitten pyhäkön harjalle.

Evankeliumien kirjoittajilla on toimituksellinen vapaus järjestää materiaalinsa ilman, että tapahtumien historiallisuus kyseenalaistuu. Luukas ei erityisesti korosta sitä, että tapahtumat olisi esitetty kronologisessa järjestyksessä. Matteus käyttää sanoja "silloin", "sitten" ja "taas".

Kommentoi tätä katkelmaa

Pietarin opetuslapseksi valitseminen

Matt. 4:18-20 ja Mark. 1:16-18 kertovat Pietarin ja Andreaan seisseen heittämässä verkkoa järveen Jeesuksen kävellessä järven rantaa, ja seuranneen Jeesusta tämän kehoituksesta.

VS.

Luuk. 5:2-11 ilmoittaa Jeesuksen tavanneen Pietarin huuhtomasta verkkoaan, ja Pietarin kuljettaneen Jeesusta veneellään jonkun matkaa, jonka jälkeen Pietari heittäessään Jeesuksen kehoituksesta verkon mereen sai suuren kalasaaliin. Pietarin ja hänen kalastuskumppanien Jaakobin ja Johanneksen nähtyään (sic) tämän, kaikki kolme seurasivat Jeesusta.

VS.

Joh. 1:35-42 tietää kertoa Andreaan ja Pietarin seuranneen Jeesusta Johannes Kastajan kommenttien rohkaisemina.

Kaikki kolme kertovat eri tapahtumista.

Andreas ja Pietari lähtivät seuraamaan Jeesusta "Johannes Kastajan kommenttien rohkaisemina", kuten Johannes kertoo, mutta eivät täysipäiväisesti. He kohtasivat Jeesuksen Jordanin rannalla ollessaan Johannes Kastajan opetuslapsia. Sieltä he seurasivat Jeesusta Kapernaumiin, kotikylänsä Beetsaidan naapuriin. Oli siis aivan luonnollista, että he tekivät välillä vanhoja hommiaan, ja myöhemmin Jeesus kutsui heidät uudestaan avukseen. Kolmannella kerralla he "jättivät kaiken" saatuaan yliluonnollisen kalansaaliin, ja osa-aikaisesta apostolinvirasta tuli opetuslapseutta kellon ympäri.

Kommentoi tätä katkelmaa

”Rakastakaa vihollisianne”?

Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat. (Matt. 5:44)

VS.

Miten hienovaraisesti Jeesus käyttäytyy kohdatessaan omat vihollisensa? Raamattu ilmoittaa Jeesuksen toimineen mm. seuraavasti:

Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. (Joh. 2:15)

Välikohtauksessa on kysymys siitä, että Jeesus esittää eräänlaisen profeetallisen (ja messiaanisen) "näytelmän" – ennustaa korruptoituneen ja alkuperäisestä tarkoituksestaan pois langenneen temppelin tuhon.

Mutta jos rakkauden määritelmään kuuluu välttämättömänä osana "hienovaraisuus", Carlssonin on perusteltava se. Jeesus toimi radikaalisti nähdessään uskonnollista (ja mahdollisesti taloudellista) riistoa ja väärinkäytöstä. Kyllä hän osoitti rakkautta – riistettyä enemmistöä kohtaan.

Rakkautta viholliseen ei puutu Jeesuksen sanoistakaan. Seuratkaamme Jeesuksen esimerkillistä verbaalista sisältöä:

Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? (Matt. 23:33)

Te tyhmät ja sokeat! (Matt. 23:17)

Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? (Matt. 12:34)

Rakkaus, josta Jeesus puhuu (ἀγάπη, agapē), ei ole psykologinen tunnetila, vaan konkreettista toimintaa. Se ei todellakaan sulje pois verbaalista hyökkäystä ja vastustajien moittimista silloin, kun nämä ovat väärässä. On täysin mahdollista rakastaa vihollisiaan, rukoilla heidän puolestaan ja samalla suunnata poleeminen hyökkäys heidän toimintaansa vastaan. Viimeisin on yleinen käytäntö Lähi-idässä.[77]

Lisäksi todellinen rakkaus vaatii toisinaan radikaalia toimintaa. On hyvinkin rakkaudellista katkaista lähimmäiseltä jalka – jos sattuu itse olemaan lääkäri ja tarkoituksena on estää kuoliota leviämästä koko ruumiiseen.

Carlssonin tulisi siis osoittaa, että Jeesuksen aikainen agape-rakkauden määritelmä ei salli normaalia verbaalista hyökkäystä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka tekevät laajamittaista vahinkoa toisille. Nykyisellään hän soveltaa tilanteeseen "moderneja standardejaan", jotka puolestaan perustuvat johonkin tuntemattomaan moraalisäännöstöön. Tätä Carlssonin "täydellistä moraalia" lukija saa ihmetellä kyllikseen Osassa 2.

Kommentoi tätä katkelmaa

Pelastuvatko kaikki, jotka huutavat Herraa?

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan. (Matt. 7:21)

VS.

Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. (Room. 10:13)

Carlsson sekoittaa kategoriat. On yksi asia riippua kiinni Jeesuksessa ja pysyä uskollisena hänelle vaikeuksien ja vainojen keskellä luottaen siihen, että hän toimii lopulta uskollistensa hyväksi (="huutaa häntä avuksi"). On toinen asia sanoa "voi, kyllähän minä uskon Jeesukseen" ja elää samalla piittaamatta pätkääkään hänen tahdostaan (="sanoa 'Herra, Herra'"). Carlsson kun on jälleen kerran laittanut pisteen paikkaan, jossa on pilkku:

Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

Kommentoi tätä katkelmaa

Tuliko sadanpäämies henkilökohtaisesti tapaamaan Jeesusta?

Ja kun hän (Jeesus) saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä. (Matt. 8:5)

VS.

Ja eräällä sadanpäämiehellä oli palvelija, joka sairasti ja oli kuolemaisillaan ja jota hän piti suuressa arvossa. Ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi parantamaan hänen palvelijansa. (Luuk. 7:2,3)

Matteuksen kerronta ei välttämättä edellytä, että sadanpäämies olisi tavannut Jeesuksen henkilökohtaisesti.

Vanhinten ja ystävien sanat lausuttiin sadanpäämiehen nimissä ja hänen arvovallallaan. Niinpä voidaan katsoa, että hän itse lähestyi Jeesusta heidän kauttaan. Käytäntöä kutsutaan auktoriteettiin yhdistämiseksi.

Sebedeuksen poikien pyyntö ja Jeesuksen suorittamat kasteet ovat esimerkkejä samasta käytännöstä. Sadanpäämies rukoili Jeesusta juutalaisten vanhimpien suulla. Nämä olivat hänen asiallaan. On todennäköistä, että vanhinten mukana oli palvelija, joka lähti juoksujalkaa sadanpäämiehen taloon kertomaan Jeesuksen myöntävästä vastauksesta.

Viestin kuultuaan sadanpäämies lähetti kuitenkin ystäviään kohteliaasti estämään Jeesusta. Matteuksen tiivistetyssä kerronnassa sadanpäämies vastaa tällä kertaa heidän suullaan ja pyytää Jeesusta parantamaan palvelijan matkan päästä. Tämä tapahtuukin.

Kommentoi tätä katkelmaa

12 opetuslasten nimet

Luuk. 6:13-16 ilmoittaa muuten identtisen nimilistan, paitsi että Lebbeuksen (Taddeus) sijaan ilmoitetaan Jaakobin poika Juudas.

Tämä on ehdottomasti Raamatun pahimpia ristiriitoja. Kuinka evankelistat saattavat olla näin karkeasti eri mieltä? Saivat vain yksitoista apostolia kahdestatoista oikein keksiessään satuja Jeesuksesta. (Sarkasmivaroitus.)

Varteenotettava ehdotus: Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jaakobin poika Juudas muutti nimensä, mikä oli yleinen tapa siihen aikaan. Olisitko sinä halunnut olla Mestarisi kavaltajan kaima? "Hei, minä olen Juudas, yksi niistä kahdestatoista... *huokaus*... ei, en se Juudas!"

Kommentoi tätä katkelmaa

Oliko Johannes profeetta, tuleva Elias?

Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: Mitä te lähditte erämaahan katselemaan?... Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta... Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja... ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. (Matt. 11:7,9,11,14,15)

VS.

(Johannes Kastajalta kysytään) Ja he kysyivät häneltä: 'Mikä sitten? Oletko sinä Elias?' Hän sanoi: 'En ole'. 'Se profeettako olet?' Hän vastasi: 'En'. (Joh. 1:21)

Johannes Kastaja oli profeetta, kuten Jeesus sanoo. Mutta fariseusten lähettiläät kysyvätkin, onko Johannes "se profeetta", jota on odotettu:

15. Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. — 18. Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. 19. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille. (5. Moos. 18:15,18–19)

15. "Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. — 18. Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. 19. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen. (5. Moos. 18:15,18–19) ©

 

Johannes ei ollut se Mooseksen kaltainen Profeetta, uusi Vapauttaja, joka oli luvattu. (Jeesus puolestaan tietenkin oli, Ap. t. 3:22,26.) Hän tiesi sen ja kielsi olevansa "se profeetta."

Mitä tulee Eliaaseen, Johanneksen kieltoon on kaksikin hyvää perustetta:

1) Hän ei yksinkertaisesti tiennyt olevansa luvattu Elias. Pikemminkin hän arveli Jeesuksen olevan,[78] mutta Jeesus palautti kohteliaisuuden (Matt. 11:14).

2) Johannes kielsi olevansa Elias siinä merkityksessä, jota fariseukset tarkoittivat. Johannes ei ollut maan päälle palannut Elias, joka muinoin otettiin tulisilla vaunuilla ylös taivaaseen, ja sen hän tiesi. Sen sijaan Johanneksesta oli ennustettu:

17. Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk. 1:17)

17. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten." (Luuk. 1:17) ©

 

Johannes ei ollut Elias redivivus. Hän vain toimi samassa Hengessä ja samassa tehtävässä kuin Elias muinoin. Tähän Jeesuksen vastauskin viittaa: jos teille kelpaa vertauskuvallinen Elias, jollainen piti tullakin, tässä hän on.

... ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva. (Matt. 11:14)

Kommentoi tätä katkelmaa

Onko kaikki mahdollista sille, joka uskoo?

... Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. (Mark. 9:23)

Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte. (Matt. 21:22)

VS.

Uskostaan huolimatta jopa Jeesukselle ei aina ollut mahdollista tehdä voimallisia tekoja;

Ja hän (Jeesus) ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. (Mark. 6:5)

Sanat "hän ei voinut" voidaan käsittää kahdella tavalla. On toki mahdollista, ettei Jeesuksella ollut suurista sanoistaan ja uskostaan huolimatta valtaa tehdä voimatekoja. Tekstiyhteydessä on kuitenkin uskottavampaa, ettei hänellä ollut tilaisuutta tehdä niitä.

Jeesuksen uskonpuute ei näet tekstin perusteella ollut rajoittava tekijä Nasaretissa, vaan kuulijoiden uskonpuute, heidän paatunut sydämensä ja uppiniskainen asenteensa. Nasaretilaiset kyseenalaistivat Jeesuksen mahdollisuudet tehdä ihmetekoja, koska hän oli vain "rakentajan poika". He eivät päästäneet Jeesusta toimimaan elämässään, ja koska hän ei tapaa parantaa ketään väkisin, Nasaretissa ei tapahtunut paljoakaan.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kenen hapatusta Jeesus kehotti karttamaan?

Ja Jeesus sanoi heille: Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta. (Matt. 16:6)

VS.

Ja hän käski heitä sanoen: Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta. (Mark. 8:15)

Herodes kuului saddukeuksiin!

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuinka monen päivän kuluttua tapahtui Jeesuksen muodonmuutos?

Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. (Matt. 17:1,2)

VS.

Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. (Luuk. 9:28,29)

Kahdeksan päivää on idiomi, joka tarkoittaa viikkoa. Lukija voi pohtia itse, onko karkeaa epätarkkuutta sanoa, että "kuuden päivän kuluttua" on "noin viikko sen jälkeen".

Kommentoi tätä katkelmaa

Pyysikö Sebedeuksen poikain äiti palvelusta, vai pyysivätkö pojat sitä henkilökohtaisesti?

Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin... Tämä sanoi hänelle: Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi. (Matt. 20:20,21)

VS.

Ja Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle:... Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi. (Mark. 10:35-37)

On kysymys samasta kuin kysyttäessä, tuliko sadanpäämies henkilökohtaisesti tapaamaan Jeesusta tai kastoiko Jeesus.

Sebedeuksen pojat lähestyivät Jeesusta puhemiehen kautta. Tämä puhemies oli heidän äitinsä. Kun äiti pyysi poikiensa nimissä Jeesukselta etuoikeuksia, pyyntö oli itse asiassa Jaakobin ja Johanneksen. Pojat siis menivät äitinsä kanssa Jeesuksen luo ja sanoivat hänelle (äitinsä kautta): "Anna meidän istua, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi, sinun kirkkaudessasi."

Tällainen auktoriteettiin yhdistäminen ja toisen nimissä toimiminen oli yleisesti tunnettu käsite ja käytäntö Lähi-idässä Jeesuksen aikoihin.

Kommentoi tätä katkelmaa

Mitä tapahtui Jerusalemissa?

Matt. 21:1-17 – Järjestys: Näyttävä saapuminen Jerusalemiin, pyhäkön puhdistus, Betania.

VS.

Luuk. 19:28-48 – Järjestys: Näyttävä saapuminen Jerusalemiin, pyhäkön puhdistus, päivittäinen temppelissä opetus.

VS.

Joh. 12:1-18 – Järjestys: Pyhäkön puhdistus (aikaisin Jeesuksen uralla, Joh. 2:13-17), näyttävä saapuminen Jerusalemiin. Pyhäkön puhdistus ei seuraa näyttävää saapumista.

Carlssonin tulkintaa ei kannata niellä pureskelematta.

Kaikkien evankelistojen selonteot ovat keskenään sopusoinnussa. Jeesus saapui näyttävästi Jerusalemiin, nukkui yöt Betaniassa lähellä Jerusalemia ja opetti päivittäin pyhäkössä. Carlsson yrittää luoda jonkinlaista ristiriitaa Matteuksen ja Luukkaan välille hämärillä ilmauksilla "Betania" ja "päivittäinen temppelissä opetus." Selvennystä lukija etsii turhaan.

Jeesus saattoi puhdistaa temppelin kaksi kertaa – ensimmäisen kerran uransa alussa ja toistamiseen sen lopulla. On kuitenkin mahdollista, että tapaus sattui vain kerran ja juuri Johannes on sijoittanut sen kronologisesti "oikeaan" paikkaan.

Muissa evankeliumeissa ei kerrota aikuisen Jeesuksen vierailuista Jerusalemissa ennen viimeistä pääsiäistä. Niinpä ainoa ajankohta, mihin evankelistat voivat johdonmukaisesti sisällyttää näin merkittävän tapahtuman, on tuo viimeinen huipentuma – vaikka "virallisesti" Jeesus olisikin järjestänyt näytöksensä jo kolme vuotta aiemmin. Temppelivälikohtaus Jeesuksen uran alussa selittäisi myös, miksi Jerusalemista tuli väkeä Galileaan asti ottamaan selvää hänen puuhistaan (Mark. 3:22) ja miksi ylimmäinen pappi arveli, että Jeesus saataisiin tuomittua kuolemaan (Joh. 11:53).[79]

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako aasia Jeesus ratsasti Jerusalemissa?

Ja he toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle. (Matt. 21:7)

VS.

Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään. (Mark. 11:7)

Jeesus tuskin saattoi ratsastaa kahdella eläimellä yhtä aikaa. Viittaussuhde "niiden päälle" tarkoittaa vaatteita, jotka olivat varsan selässä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kuka oli Sakariaan isä?

Kysymys on yhtä pöhkö kuin Serubbaabelin pojan nimen ihmetteleminen. Vastaus riippuu paljolti siitä, kenestä Sakariaasta on puhe. Raamattu tunteekin vähäiset 30 Sakarja-nimistä miestä. Pitäisikö heillä kaikilla olla sama isä?

... joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti... (Matt. 23:35)

VS.

Niin Jumalan Henki täytti Sakarjan, pappi Joojadan pojan. (2.Aik. 24:20)

Tässä on kaksi niistä monesta Sakarjasta, joita Raamatussa on.

Jeesuksen mainitsema nimi Barakias ei ilmene kertaakaan Vanhassa testamentissa.

Eikö? Ehkä minulla on väärä painos, kun löysin sen kymmenestä eri paikasta. Seuraava lienee kuitenkin tärkein:

Kahdeksannessa kuussa Daarejaveksen toisena vuotena tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana... (Sak. 1:1)

Tässä on yksi Sakarja Berekiaan poika. Lisäksi Joonatanin targumissa todetaan, että kyseinen profeetta surmattiin temppelissä.[80] Jeesuksen viittaus Sakariaan, jonka veri vuodatettiin, tarkoittanee tätä tapausta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Jumalan valtakunnan tulon merkit

Matt. 24:29-33, Mark. 13:24-29 – Jumalan valtakunnan tuloa edeltävät merkit ja ihmeet.

VS.

Luuk. 17:20-21 – Jumalan valtakunnan tuloa eivät edellä merkit tai ihmeet; se on jo täällä.

Ottaen huomioon, että Matteuksen ja Markuksen mainitsemat "merkit ja ihmeet" (Matt. 24:29–33, Mark. 13:24–29) löytyvät myös Luukkaan evankeliumista (Luuk. 21:25–31), kumpi on todennäköisempää:

  1. että Luukkaan Jeesus ei osaa päättää, miten Jumalan valtakunta tulee, vai
  2. että objektiivinen, uskonnollisesti sitoutumaton ja syvällisen perehtymisensä jo moneen otteeseen todistanut Carlsson on käsittänyt jotakin väärin?

Jeesus uskoi, että kauan odotettu Jumalan valtakunta oli murtautumassa sisään maailmaan hänessä ja hänen työssään (Luuk. 17). Hän kutsui kaikkia kohtaamiaan ihmisiä astumaan sen sisäpuolelle.

Samalla Jeesus kuitenkin julisti tuomiota Jerusalemille ja temppelille, jonka edustama juutalaisuus torjui hänet ja sitä kautta Jumalan valtakunnan. Temppeli, joka häiritsi, vastusti ja vainosi Jeesusta ja hänen "piskuista laumaansa" (Luuk. 12:32), joutuisi häviöön. Kun näin kävisi, Jeesus osoittautuisi oikeaksi Messiaaksi ja hänen edustamansa Jumalan valtakunta vahvistettaisiin Jumalan edessä. (Matt. 24, Mark. 13, Luuk. 21)

N. T. Wright tiivistää Jeesuksen näkemyksen Jumalan valtakunnasta:

Already present in Jesus' ministry, and climactically inaugurated in his death and resurrection, the divine kingdom will be manifest within a generation, when Jesus and his followers are vindicated in and through the destruction of Jerusalem.[81]

Valtakunta siis oli läsnä nykyhetkessä, mutta tulisi kunnolla ilmi vasta jonkin ajan kuluttua tulevaisuudessa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kenen luona Jeesuksen voitelu tapahtui?

Carlsson valitsee jakeita mistä huvittaa ja leikkelee näkyviin vain turvallisen määrän tekstiä. Muuten lukija voisi huomata, että kyseessä on kaksi eri tapahtumaa.

Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. (Mark. 14:3)

VS.

Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen... ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta. (Luuk. 7:36-38)

Carlsson on löytänyt kaksi naista, joilla on alabasteripullo täynnä voidetta. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä haihtumisen estämiseksi hajuvoidetta säilytettiin alabasteripulloissa, joiden kaula murrettiin tarvittaessa ja kaikki käytettiin kerralla. Toinen yhtäläisyys on se, että Jeesus voidellaan hänen ollessaan aterialla. Tässäkään ei ole mitään merkillistä, sillä ruokavieraan voiteleminen öljyllä oli tavanomainen käytäntö. Kummankin isännän nimi on Simon, mutta sama nimi oli Jeesuksen kahdella opetuslapsella ja lukemattomilla muilla juutalaismiehillä. Yksin Josefuksen teoksissa esiintyy 19 Simonia.[82]

Siihen yhtäläisyydet jäävätkin, ja Carlsson tekee viisaasti korvatessaan loput kolmella pisteellä. Kuvatut tapaukset ovat näet selkeästi erillisiä. Luukkaan evankeliumissa kuvattu voitelu tapahtui varhain Jeesuksen uran alussa (kun Johannes Kastaja oli vielä elossa). Huonomaineinen nainen osoitti rakkautta Jeesukselle fariseuksen talossa Galileassa. Markuksen evankeliumissa kuvattu voitelu puolestaan tapahtui kärsimysviikolla Betaniassa, lähellä Jerusalemia. Voitelevan naisen motiivina ei ole katumus, kuten edellisessä tapauksessa, eikä närkästystä aiheuta syntisen voitelijan kosketus, vaan kalliin voiteen haaskaus.

Mielenkiintoista on, ettei Carlsson viittaa Luukkaan kertomukseen kuin tämän ainoan kerran, vaikka alla hän kaivelee muita voitelukertomuksia vielä lisää. Silti hän täysin tietoisesti asettaa jakeen Markuksen kanssa ristiriitaan ja kysyy, kenen luona voitelu tapahtui. Lukija voi tehdä tästä omat johtopäätöksensä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kaadettiinko öljy Jeesuksen päähän vai jalkoihin?

Ja kun hän oli Betaniassa, pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen aterialla ollessaan nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata, kallista nardusvoidetta. Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä. (Mark. 14:3)

VS.

Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. (Joh. 12:3)

Kumpikaan ei ole epätavallinen voitelun kohde. Todennäköisesti nainen voiteli molemmat, joten oikeastaan tulisi kysyä, miksi kumpikin kirjoittaja ilmoittaa vain toisesta.

Syynä on ero voitelun kohteen symbolisessa merkityksessä. Pään voiteleminen symboloi kuninkuutta; jalkojen voiteleminen sitä, että Jeesus tulee pian tekemään jotakin ainutlaatuisen merkittävää.[83]

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako opetuslasta närkästyy voitelevaan naiseen?

Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat: Mitä varten tämä haaskaus? Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille. (Matt. 26:8-9)

VS.

Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: Mitä varten tämä voiteen haaskaus? Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille. Ja he toruivat häntä. (Mark. 14:4-5)

VS.

Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" (Joh. 12:4-5)

Juudas tivasi syytä haaskaukseen. "Muutamat muutkin" alkoivat nurista. Juudas ja "muutamat muut" ovat "hänen opetuslapsiaan". Missä on vika? Ei tekstinkohtien yhteensovittamisen pitäisi tuottaa ylipääsemättömiä vaikeuksia kenellekään.

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin Juudas tekee liiton ylipappien kanssa?

Matt. 26:14-25, Mark. 14:10,11; Luuk. 22:3-23 – Ennen ateriaa.

VS.

Joh. 13:21-30 – Aterian jälkeen.

Valitettavasti juuri kyseisistä kohdista käy ilmi, että tulkinta on väärä!

Juoni oli jo punottu etukäteen ja kavalluksen yksityiskohdista oli sovittu (Matt. 26:14–16, Mark. 14:10–11, Luuk. 22:4–6). Juudas etsi vain sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen Jeesuksen heille ilman melua.

Aterian jälkeen tämä sopiva tilaisuus koittaa. Johannes ei väitä (kuten Carlsson yrittää uskotella), että Juudas ottaisi vasta tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa yhteyttä ylipappeihin. Päinvastoin, "perkele oli jo pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen." (Joh. 13:2) Ja tämän suunnitelman Juudas pääsee viimein toteuttamaan.

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin Jeesus ennustaa kavalluksen?

Matt. 26:20-29, Mark. 14:17-28, Joh. 13:21-30 – Ennen ehtoollisateriaa.

VS.

Luuk. 22:14-23 – Ehtoollisaterian jälkeen.

Asiasta keskusteltiin halki illan, eivätkä opetuslapset ymmärtäneet missään vaiheessa, kuka kavaltaja oli. Siksi he pohtivat toistuvasti, kenestä mahtoi olla puhe.

Kommentoi tätä katkelmaa

Mikä oli ehtoollisaterian järjestys?

Matt. 26:26-29, Mark. 14:22-25 – Ensin leipä, sitten viini.

VS.

Luuk. 22:17-20 – Ensin viini, sitten leipä.

Carlsson ei ole juurikaan perehtynyt siihen, mitä niin antaumuksella kritisoi. Muuten hän tietäisi, että juutalaisten pääsiäisateriaan kuuluu yhteensä neljä maljaa viiniä, ja jokaiseen liittyy erilainen merkitys.

Mainitusta Luukkaan evankeliumin kohdasta käy sangen selvästi ilmi, että maljoja oli enemmän kuin yksi. "Ensin viini, sitten leipä" on informaation pimittämistä, josta kirjoittaja on jo tähän mennessä tullut surullisenkuuluisaksi.

Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee." Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni." Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Luuk. 22:17-20)

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako kertaa opetuslapset nukahtavat yönä, jolloin Jeesus vangitaan?

Matt. 26:40-45, Mark. 14:37-41 – Kolme kertaa.

VS.

Luuk. 22:45 – Yhden kerran.

Jos Luukas suoraan väittäisi opetuslasten nukkuneen vain yhden kerran, Carlssonilla olisi aihetta huomautukseen, mutta evankelista ei valitettavasti tee niin. Hänestä ei ole olennaista selostaa, kuinka monta kertaa Jeesus joutui patistamaan opetuslapsiaan hereille. Olisiko pitänyt olla, ja miksi? Siksikö, että Matteuskin teki niin? Eikö se ole pikemminkin syy olla selostamatta samaa asiaa uudestaan?

Jos Jeesus ja opetuslapset söivät ja nukkuivat ainoastaan silloin, kun se on erityisesti mainittu evankeliumeissa, he olivat erittäin nälkäistä ja unista porukkaa. Tarpeillaan he eivät ilmeisesti käyneet kertaakaan.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten Jeesuksen vainoajat tunnistavat hänet?

Matt. 26:49,50 – Juudas kavaltaa Jeesuksen suudelmalla.

VS.

Luuk. 22:47,48 – Jeesus ennakoi Juudaksen suudelman, eikä varsinaista suudelmaa ilmoiteta tapahtuneen.

VS.

Joh. 18:2-9 – Jeesus nousee vapaaehtoisesti esiin ilmoittaen henkilöllisyytensä. Suudelmasta ei mainita sanaakaan, vaan ilmoitetaan Juudaksen seisoneen ylipappien kanssa.

Luukas kertoo, että Juudas "tuli Jeesuksen luo antamaan tälle suuta" (Luuk. 22:47). Carlssonin mielestä tämä ei kuitenkaan suudellut, ainoastaan "meni suutelemaan", koska Luukas ei suostu vääntämään asiaa rautalangasta.

Johannes ei erityisesti kerro Juudaksen suudelleen Jeesusta. Juudas ei siis voinut suudella, vaikka kolme todistajaa väittää muuta. Sen sijaan Johannes kertoo, että Jeesus paljasti itse itsensä. Näin ei ole voinut tapahtua, koska kukaan muu ei puolestaan kerro siitä. Jeesus ei myöskään voinut tunnustaa henkilöllisyyttään suudelman lisäksi, koska kukaan ei kuvaa tapahtumia erityisesti näin.

Carlssonin päättely lepää kahden jalan varassa:

  • Jos evankelistat kertovat tapahtumista eri tavalla ja mainitsevat eri yksityiskohtia, he keksivät omiaan. Tapahtumat eivät ole todellisia, joten evankeliumit ovat satua.
  • Jos evankelistat kertovat tapahtumista samalla tavalla ja mainitsevat samoja yksityiskohtia, tekstit on yhteistuumin väärennetty. Tapahtumat eivät ole todellisia, joten evankeliumit ovat satua.

Evankeliumit ovat siis aina satua. Onneksi Carlsson on objektiivinen – mitä mahtaisikaan tapahtua, jos hän ei olisi?

Kommentoi tätä katkelmaa

Irti isketyn korvan kohtalo

Matt. 26:51, Mark. 14:47, Joh. 18:10 – Palvelijan korva isketään irti, ja se pysyy irtonaisena.

VS.

Luuk. 22:50,51 – Korva ei pysy irrotettuna, vaan Jeesus parantaa sen.

Tälle ja muutamalle muulle "ristiriidalle" on tyypillistä, ettei Carlsson voi laittaa jakeiden sisältöä näkyviin. Niistä kun ei näy suoraan, millaista ristiriitaa oikeastaan pitäisi etsiä. Siksi hän luettelee jakeet ja antaa niistä oman tulkintansa, ikään kuin Matteus, Markus ja Johannes kirjoittaisivat: "Ja Pietari iski palvelijalta irti korvan, ja se on irti vielä tänäkin päivänä."

Nämä kolme evankelistaa eivät kerro, mitä korvalle tapahtui Pietarin hyökkäyksen jälkeen. Lääkäri Luukas ainoana on kiinnostunut terveydenhoidollisesta aspektista ja mainitsee, että Jeesus kiinnitti korvan takaisin uhrin päähän.

Ristiriita syntyy oudosta ja epäjohdonmukaisesta olettamuksesta, että jokainen evankelista olisi kirjoittanut muistiin kaiken, mitä Jeesus teki. Johannes toteaa tästä seuraavasti:

25. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. (Joh. 21:25)

25. Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. (Joh. 21:25) ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten Jeesus vastaa oikeudenkäynnissä?

Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika? Jeesus sanoi: Olen. (Mark. 14:61,62)

VS.

... oletko sinä Kristus, Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Sinäpä sen sanoit. (Matt. 26:63,64)

Miten Jeesus vastaa? Myöntävästi. "Sinäpä sen sanoit" on kulttuurille tyypillinen, vastahakoisen myöntävä vastaus. Ensimmäisen vuosisadan standardilla Raamatun erehtymättömyys ei kärsi siitä, ettei kaikkea ole taltioitu sanelukone kädessä, vaan Markus on ilmaissut saman asian toisin.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten Jeesus vastaa Pilatukselle?

Niin Pilatus kysyi häneltä sanoen: Oletko sinä juutalaisten kuningas? Jeesus vastasi hänelle ja sanoi: Sinäpä sen sanot. (Luuk. 23:3)

VS.

Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: Oletko sinä juutalaisten kuningas? Jeesus vastasi hänelle: Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet? (Joh. 18:33,34)

"Sinäpä sen sanot" on kulttuurille tyypillinen, vastahakoisen myöntävä vastaus. Jeesuksen koko vastaus kuuluu vapaasti käännettynä seuraavasti: "Olen. Oletko tullut siihen tulokseen itse, vai toistatko vain muiden sanoja?"

Kommentoi tätä katkelmaa

Vastaako Jeesus syytteisiin Pilatuksen edessä?

Matt. 27:11-14 – Jeesus ei vastaa ainoaankaan syytteeseen.

VS.

Joh. 18:33-37 – Jeesus vastaa jokaiseen syytteeseen.

Kyse on oikeudenkäynnin eri vaiheesta. Jeesus ei vastaa ainoaankaan syytteeseen syyttäjiensä edessä, mutta kahden kesken hän keskustelee Pilatuksen kanssa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Mitä kirjoitettiin Jeesuksen ristiin?

"Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas." (Matt. 27:37)

VS.

"Juutalaisten kuningas." (Mark. 15:26)

VS.

"Tämä on juutalaisten kuningas." (Luuk. 23:38)

VS.

"Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." (Joh. 19:19)

Kaikki ovat oikeassa. Päällekirjoitus oli näet tehty kreikaksi, latinaksi ja hepreaksi (Joh. 19:20).

  • Ainoastaan Johannes kutsuu kylttiä nimellä 'titlos' (lat. titulus), ja hän lieneekin merkinnyt muistiin latinankieliset sanat: "IESUS NAZARENUS REX IUDAEORUM." (Lyhenne INRI vanhoissa maalauksissa tulee juuri em. sanoista.)
  • Luukas kirjoitti kreikkalaiselle ylimykselle ja kopioi kreikankielisen tekstin: "OUTOS ESTIN HO BASILEUS TON IOUDAION".
  • Matteus osoitti evankeliuminsa juutalaisille, ja siksi hänen versiossaan on heprealainen vastine.
  • Markus, jonka evankeliumi on lyhin, kertoo vain, mistä Jeesusta syytettiin (Mark. 15:26). Se on samalla elementti, joka on yhteinen kaikille kolmelle kielelle: "Juutalaisten kuningas."

Kommentoi tätä katkelmaa

Mikä oli sadanpäämiehen kommentti Jeesuksen kuoltua?

Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika. (Mark. 15:39)

VS.

Totisesti, tämä oli vanhurskas mies. (Luuk. 23:47)

Ehkäpä hän sanoi molemmat? Pimeyden, maanjäristyksen ja muiden merkillisten ilmiöiden keskellä olisi outoa, että joku tapahtumia näin läheltä seurannut kommentoisi Jeesusta lakonisesti vain yhdellä siistillä lauseella. Matteuksen evankeliumista näemme, että Jeesuksen kuolema mietitytti muitakin sotilaita (Matt. 27:54). Hämmentyneitä kommentteja lenteli varmaan enemmänkin.

Luukasta kiinnostaa enemmän se, että Rooman oikeusjärjestelmän edustaja ja lukuisia teloituksia valvonut kenturio julistikin kansankiihottajana ja messiaskandidaattina tuomitun Jeesuksen viattomaksi. Markus päättää tallentaa toisenlaisen aspektin.

Kommentoi tätä katkelmaa

Seisoiko Maria Magdaleena ristin luona, vai kauempana?

Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena. (Joh. 19:25)

VS.

Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taaempana katselemassa. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria... (Matt. 27:55,56)

"Taaempana" on suhteellinen käsite. Taaempana kuin kuka? Sadanpäämies, joka seisoi aivan ristin juurella ja johon Matteus viittaa. Totta kai naiset olivat rististä taaempana kuin sotilaat, vaikka olisivatkin olleet ristin ääressä.

Jakeet eivät myöskään kerro samasta ajankohdasta, mikä kävisi tekstiyhteydestä selväksi. Naisilla oli hyvää aikaa vaihtaa paikkaa, sillä Johanneksella Jeesus on vielä hengissä; Matteuksen Jeesus on kuollut (maanjäristyksen kera, mikä saattoi pistää helmoihin ylimääräistä vipinää).

Kommentoi tätä katkelmaa

Opetuslasten velvollisuus

Matt. 28:19 – Jeesus käskee opetuslapsiaan kastamaan.

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen...

VS.

1.Kor. 1:17 – Vaikkakin Paavali katsoo olevansa opetuslapsi, hän ilmoittaa, ettei Kristus ole lähettänyt häntä kastamaan.

Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

Jos Paavali on sitä mieltä, ettei häntä ole lainkaan lähetetty kastamaan, miksi hän sitten julistaa edeltävissä jakeissa (1. Kor. 1:14–16) kastaneensa vähintään viisi ihmistä? 1. Kor. 1:17 on irrotettu asiayhteydestään.

Korinttolaisten keskuudessa esiintyi niin räikeää kasteen ylikorostusta, että seurakuntalaiset ylpeilivät sillä, kuka heidät oli kastanut. Paavali muistuttaa jakeessa 17, että kaste on toissijainen verrattuna evankeliumiin. Onhan toki ensin saarnattava evankeliumia – kenet muuten kastettaisiin? Kuinka kukaan voisi ottaa vastaan kasteessa saatavan syntien anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjan, jollei kukaan ensin kerro, miksi pitäisi tulla kastetuksi?

Toiseksi evankelistan tehtävä ei nykyäänkään ole kastaa, vaan toimi kuuluu seurakunnan paimenelle. Paavali lähetettiin "pakanoille valkeudeksi", evankelioimaan. Tietenkin hän kastoi Kristuksen käskyn mukaan, mikäli oli tarve. Järjestys kuitenkin vaati, ettei kuka tahansa kierrellyt kastamassa ihmisiä. Kaste toi uudet uskovat sisälle seurakuntaan, ja se pyrittiin toimittamaan seurakunnan edessä.

Kommentoi tätä katkelmaa

Ovatko saastaiset henget Jumalasta?

Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta;... Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. (1.Joh. 4:1,2)

VS.

Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja se huusi sanoen: Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen?... Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä. (Mark. 1:23,24)

Huom: Saastaisen hengen tunnustaessa Jeesuksen tulleen lihaksi tämänkin tulisi olla Jumalasta.

"Jumalan pyhäksi" kutsuminen on Carlssonista sama asia kuin jonkun tunnustaminen odotetuksi kuninkaaksi ja ihmishahmon ottaneeksi Jumalaksi ("Kristukseksi, lihaan tulleeksi").

Riivaaja kutsuu Jeesusta "Jumalan pyhäksi." Samaa sanaa (ἅγιος, hagios) käytetään Uudessa testamentissa Pyhästä Hengestä (Matt. 3:11), Jerusalemista (4:5), ylipäätään pyhistä asioista (7:6), temppelin pyhästä paikasta (24:15), kuolleista hurskaista miehistä (27:52), Johannes Kastajasta (Mark. 6:20), enkeleistä (8:38), Jeesuksesta (Luuk. 1:35) ja profeetoista (1:70).

Riivaaja kyllä tunnistaa Jeesuksen lihaan tulleeksi Jumalan Pojaksi, uskoo, mitä hänestä on kirjoitettu, ja vapisee (Jaak. 2:19). Mutta se ei missään tapauksessa suostu ääneen tunnustamaan, että tässä on se odotettu Herra ja Pelastaja, joka teloitetaan ihmiskunnan syntien tähden ja herätetään kuolleista. Silloinhan se tekisi työtä evankeliumin hyväksi! Siksi riivaaja käyttää ympäripyöreää ilmausta "Jumalan Pyhä."

Kommentoi tätä katkelmaa

Opettiko Jeesus avoimesti?

Jeesus vastasi hänelle: Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään. (Joh. 18:20)

Jeesuksen pointti on, ettei hänellä ole salaisia oppeja, jotka hän olisi pimittänyt fariseuksilta ja joista häntä voitaisiin syyttää. Hänen ei siis ole nyt tarpeen käydä läpi kaikkea julistamaansa. Miehethän ovat itse kuulleet hänen puheensa.

VS.

Niin hän sanoi heille: Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi. (Mark. 4:11,12)

Ei liity asiaan. Matteuksen evankeliumissa (Matt. 13:14,15) sama on sanottu selvemmin: Jeesus puhuu vertauksilla siksi, että kansa ymmärtäisi. Eihän hän muuten voisi sanoa kansan "näkemällä näkevän" ja "kuulemalla kuulevan". Kansa puolestaan ummistaa silmänsä ja korvansa, ettei ymmärtäisi tai ainakaan joutuisi hyväksymään Jeesuksen sanoja. Jeesus ei kuitenkaan opeta salassa; hänen sanojensa merkitys vain on salassa niiltä, jotka eivät halua ymmärtää.

Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. (Matt. 11:25)

Ei liity asiaan. Kyse on siitä, että Jumala on Pyhän Hengen avulla avannut joidenkin mielet henkilökohtaisesti ymmärtämään, että Jeesus on luvattu Messias – ei siitä, että Jeesus olisi opettanut salaisia oppeja.

Silloin Jeesus sanoi heille: Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen. (Mark. 11:33)

Ei liity asiaan. Fariseukset tiesivät varsin hyvin, kenen vallalla Jeesus teki ihmetekojaan. He olisivat halunneet kuulla sen hänen omasta suustaan, mutta eivät itse suostuneet vastaamaan Jeesuksen kysymykseen. Jeesuskaan ei vastannut heille. Reilu kauppa.

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten Herodes reagoi huhuihin Messiaasta?

Ja neljännysruhtinas Herodes sai kuulla kaikki, mitä tapahtui, eikä tiennyt, mitä ajatella. (Luuk. 9:7)

VS.

Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista. (Mark. 6:16)

Jälkimmäisen sitaatin perusteella ei tarvitse olla ruudinkeksijä huomatakseen, että ruhtinas oli hämmentynyt ja sekaisin, eikä todellakaan tiennyt, mitä ajatella oudoista huhuista. "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista." Sanooko näin kukaan, joka tietää, mitä ajatella? Onko tämä ihmisen luonnollinen ensireaktio?

Carlsson kai kuvittelee, että kuolleista herääminen oli Herodekselle, "taikauskoisen aavikkokansan jäsenelle", jokapäiväinen ilmiö.

Kommentoi tätä katkelmaa

Suuren ihmisjoukon ruokinta

Miten suuri ihmisjoukko reagoi siihen, että Jeesus ruokitsi sen 5 leivällä ja 2 kalalla? Mark. 6:52 ilmoittaa ihmisten suhtautuneen tapaukseen välinpitämättömästi, käsittämättä tapahtunutta. Joh. 6:14-15 taas ilmoittaa heidän olleen niin vaikuttuneita, että he vaativat Jeesuksen kuninkaakseen.

Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut. (Mark. 6:52)

VS.

Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva. Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi... (Joh. 6:14,15)

Carlsson vääristelee tekstiä jälleen kerran. Markuksen jakeessa 45 kerrotaan, keitä olivat "he, jotka eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen": Jeesuksen opetuslapset, jotka olivat soutamassa, eikä kansanjoukko.

Kommentoi tätä katkelmaa

Minne Jeesus lähti opetuslapsineen ruokittuaan suuren ihmisjoukon?

Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin. (Mark. 6:53)

VS.

... astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. (Joh. 6:17-25)

Kapernaum sijaitsee Gennesaret-nimisellä alueella, Gennesaretin kaupungin vieressä Gennesaretin järven rannalla, jonka joukko veneellään ylitti.

Mutta eihän tässä pitäisi olla ristiriitaa myöskään Carlssonin omilla standardeilla. Jeesus ja opetuslapset kylläkin "lähtivät menemään" Kapernaumiin (Johannes) – mutta he eivät koskaan päässeet perille, sillä sitä ei erikseen mainita! Retkue varmastikin päätti kesken matkan vaihtaa määränpäätä ja saapuikin Gennesaretin kaupunkiin (Markus)... tai sitten voisimme kaikki lakata saivartelemasta.

Kommentoi tätä katkelmaa

Kysyivätkö opetuslapset, minne Jeesus menee?

Simon Pietari sanoi hänelle: Herra, mihin sinä menet? Jeesus vastasi hänelle: Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata... (Joh. 13:36)

Tuomas sanoi hänelle: Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien? (Joh. 14:5)

VS.

Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: Mihin sinä menet? (Joh. 16:5)

Moni kirja tuntuu omituiselta, jos sitä luetaan takaperin. Kaikkivaltiaan Jumalan olisi kai pitänyt kirjoittaa Raamatusta painos, jonka sivut saa sekoittaa miten huvittaa, ja lopputulos on silti järkevä.

Ajallisesti Joh. 16:5 on tietenkin viimeinen tapahtuma, ja yhdenkään opetuslapsen ei ole dokumentoitu enää sen jälkeen kysyneen, mihin Jeesus menee!

Kommentoi tätä katkelmaa

Miten päästä Jumalan tai Jeesuksen tykö?

Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh. 14:6)

VS.

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä. (Joh. 6:44)

Jakeiden perusteella Isän tykö pääsee vain Jeesuksen kautta. Jeesuksen luo taas ei kukaan omasta aloitteestaan mene, vaan Isän täytyy vetää häntä. Missä ristiriita on? Ensin Jumala vetää luopuneen ja jumalattoman ihmisen Jeesuksen eteen, mistä avautuu tie Isän tuntemiseen ja yhteyteen. Jumalattoman ei tarvitse olla vetovaiheessa "Isän tykönä"; Isä voi varsin hyvin vetää hänet Jeesuksen luo vaikka pitkällä hellakoukulla.

Kommentoi tätä katkelmaa

Milloin opetuslapset täyttyivät Pyhästä Hengestä?

Joh. 20:22 – Heti Jeesuksen herättyä kuolleista.

Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki."

VS.

Ap.t. 1:3-5, Ap.t. 2:1-4 – Paljon myöhemmin, vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.

Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."

Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.

Carlsson osoittaa taas perehtymistään. Jeesuksen herääminen kuolleista on sama asia kuin hänen ylösnousemuksensa. Jälkimmäisessä tapauksessa tarkoitettaneen taivaaseenastumista, mutta peruskäsitteiden toistuva puutteellinen tuntemus arveluttaa.

Lukija huomaa, ettei Johanneksen evankeliumissa kerrota opetuslasten täyttyneen Hengellä, ainoastaan Jeesuksen puhaltaneen ja sanoneen: "Ottakaa Pyhä Henki". Mutta miksi Jeesus käskisi ottamaan Pyhän Hengen, jos hän ei nimenomaan antaisi sitä parhaillaan?

Tulevaisuuden vuoksi. Jeesus antoi opetuslapsilleen enteellisen lupauksen tulevaisuutta koskien. He tulisivat vielä saamaan luvatun Pyhän Hengen, ja Jeesus puhalsi heidän päälleen lupauksen vertauskuvallisena vahvistuksena. Kyse oli Hengestä, joka "puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja mihin se menee." (Joh. 3:8) Puhallus sopi tilanteeseen erinomaisesti, sillä Johannes kirjoittaa uutta luomiskertomusta, jonka päätteeksi Jumala aikoinaan puhalsi ihmiseen elämän henkäyksen (1. Moos. 2:7. Jeesus, jonka tehtävänä oli mm. ihmiskunnan uudeksiluominen, tekee vertauskuvallisesti saman.

Johannes oli hyvin selvillä siitä, milloin Pyhän Hengen piti saapua. Jeesus oli opettanut, että hänen olisi ensin mentävä pois, ja vasta sitten "toinen Puolustaja" voisi tulla (Joh. 16:7). Johannes ei keksinyt tapahtumia omasta päästään; silloin hän ei olisi sisällyttänyt niihin näin "ilmeistä ristiriitaa". Hän merkitsi luotettavasti muistiin sen, mitä Jeesus sanoi kummassakin tilanteessa. Rutise Jeesukselle, jos hän mielestäsi puhaltelee liian aikaisin.

Kommentoi tätä katkelmaa

Syömisestä ja juomisesta tuomitseminen

Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta. (Kol. 2:16)

VS.

Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee. (Room. 14:21)

"Tuomitseminen" on tässä Jumalan perheväen ulkopuolelle sulkemista. Kenelläkään kristityllä ei ole oikeutta julistaa veljeään kadotetuksi sen perusteella, mitä ruoka-aineita tämä nauttii tai ei nauti. Tätä vapautta ei kuitenkaan tule käyttää väärin. Ei ole oikein saada veljeään lankeamaan syntiin sillä, mitä syö tai juo.

Eikä kaiketi ole edes yleisen käsityksen mukaan kovin tuomitsevaa sanoa: "On hyvä tehdä näin ja näin."

Kommentoi tätä katkelmaa

Tuleeko leskien mennä naimisiin?

Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; (1.Kor. 7:8,9)

VS.

Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin. (1.Tim. 5:14)

Kriittinen lukija huomaa, että Carlsson todennäköisesti jättää olennaista tietoa pois. Korinttolaiskirjeen kohdan pituudeksi on nimittäin merkitty kaksi jaetta (8,9), mutta esiin on laitettu vain yksi. Timoteuskirjeessä taas on sana "sentähden."

Epäilys osoittautuu enemmän kuin oikeaksi. Näin epärehelliseen raamattukritiikkiin pystyykin vain täysin objektiivinen ja itseään kunnioittava henkilö. Tässä ovat jakeet asiayhteydessään:

2. mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. — 8. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; 9. mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. (1. Kor. 7:2,8–9)

2. mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. — 8. Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. 9. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa. (1. Kor. 7:2,8–9) ©

 

VS.

Mutta nuoret lesket hylkää [avustettavien leskien luettelosta]; sillä kun he himokkaiksi käyden vieraantuvat Kristuksesta, tahtovat he mennä naimisiin... He oppivat kylää kierrellessään vielä laiskoiksikin, eikä ainoastaan laiskoiksi, vaan myös juoruisiksi ja monitouhuisiksi ja sopimattomia puhumaan. Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. (1.Tim. 5:11,13,14)

Yllättäen kohdat tukevat toisiaan.

Rehellisesti siteeraamalla Paavalin kanta asiaan on selvä. Nuorilla naisilla ja miehillä on enemmän paineita langeta seksuaalisiin kiusauksiin ja haureuteen kuin niillä, joilla hormonit eivät enää pahemmin hyrrää. Siksi nuorten leskien ja naimattomien tulee Paavalin mukaan mennä naimisiin, että heillä olisi mahdollisuus nauttia seksuaalisuudestaan puhtaalla tavalla ja välttyä lankeamasta tuon alueen synteihin. Parempi on naida (mennä naimisiin) kuin palaa (rikoksensa tähden helvetissä).

Avioliittoon sitoutuminen verottaa kuitenkin ihmisen ajallisia, tahdollisia ja rahallisia resursseja voimakkaasti, eikä tämä kenties voi olla yhtä tehokkaasti ja liikkumakykyisenä mukana Jumalan valtakunnan työssä. Siksi naimattomuus on Paavalin mielestä hyvä osa, mutta ei millään muotoa välttämätön.

7. Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. (1. Kor. 7:7)

7. Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. (1. Kor. 7:7) ©

 

Kommentoi tätä katkelmaa

Montako Jumalaa?

Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. (1.Kor. 8:4)

Jumalia on vain yksi.

VS.

Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. (2.Kor. 4:4)

Myös Saatana on 'tämän maailman jumala' (näin ollen jumalia vähintään kaksi).

Jakeiden välillä on kategorinen ero, jonka Paavalin tietoinen sanavalinta aiheuttaa.

  1. On vain yksi Joel Hallikainen, mutta silti jollakin kylällä saattaa olla oma joelhallikaisensa. Lempinimensä hän on saanut jäljittelemänsä kuuluisuuden mukaan.

    Saatana halusi korottaa itsensä jumalaksi. Hän leikkii Jumalaa tässä maailmankaikkeuden nurkassa, ja siksi saatana on "tämän maailman jumala" – huomaa pieni alkukirjain. Jumalia isolla J:llä on vain yksi, teeskentelijöitä enemmänkin. Jokainen Mika Häkkisen kopio on mikahäkkinen, ja jokainen Jumalaksi korotettu henkilö tai asia on jumala.
  2. Oikeasta Jumalasta luopuneet ihmiset ovat tehneet (joko suoraan tai epäsuorasti) saatanasta jumalansa. Teoillaan, asenteillaan ja päämäärillään he palvelevat ja seuraavat häntä. Myös tästä syystä saatanaa voi hyvällä syyllä kutsua "tämän maailman jumalaksi."

Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut... (1. Kor. 8:4)

Kommentoi tätä katkelmaa

Tuleeko puhua uskostaan uskonnottomille?

Pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on. (1.Piet. 3:15)

VS.

Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa. (2.Tim. 2:16)

Omasta uskosta ja Jeesuksesta todistaminen on epäilemättä melko "tyhjää puhetta" uskonnottomien mielestä. Mutta asiaa tuleekin arvioida Raamatun näkövinkkelistä, jolloin tilanne on päinvastainen. Jae ei siis kiellä todistamista. (Tekstiyhteydessä Paavali varoittaa Timoteusta harhaoppisista opettajista, jotka turmelevat toisten uskoa, ei uskonnottomista.)

Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. (2.Tim. 3:1-7)

Timoteusta kehotetaan välttämään ihmisiä, jotka näennäisen hurskaasta elämästään huolimatta vaeltavat synnissä eivätkä halua tulla tuntemaan totuutta. Kohdalla ei ole mitään tekemistä uskosta kertomisen kanssa, vaan seurakuntayhteyden ja opillisen puhtauden säilyttämisen. (Ns. "muotojumaliset" ovat yleensä hyvinkin uskonnollisia, eivät erityisen uskonnottomia.)

Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi... (2.Joh. 1:10)

Johannes varoittaa jälleen harhaoppisista opettajista, jotka "eivät pysy Kristuksen opissa" (j. 9). Heitä ei tule päästää edes seurakuntaan, saati sitten opettamaan. Hekään eivät ole "uskonnottomia", eikä Johannes kiellä julistamasta evankeliumia heille.

Pahoittelen. Kristityt toivottavasti jatkavat edelleen evankeliumin julistamista myös uskonnottomille.

Kommentoi tätä katkelmaa

Raamatun ristiriidat selviksi
Johdanto: Kuinka Raamatun lukemisesta saadaan ongelmallista
Raamatun ristiriidat selviksi
Osa 2: Raamatun primitiivinen maailmankuva?

Viitteet

 1) Miller: Good question... shouldn't the butchering of the Amalekite children be considered war crimes?, luettu 17.9.2008.

 2) Miller: Good Question... How could a God of Love order the massacre/annihilation of the Canaanites?, luettu 17.9.2008.

 3)Iso Raamatun sanahakemisto, osa 4, 446.

 4) Miller: Good Question... How could a God of Love order the massacre/annihilation of the Canaanites?, luettu 18.9.2008.

 5) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 232.

 6) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 242.

 7) Bruce: Suorat sanat, 126-134.

 8) Miller: Good question... ”Jesus looks pretty violent to me, Glenn...!”, luettu 19.9.2008.

 9) Holding: It Cuts Both Ways, luettu 19.9.2008.

10) Holding: The End of Mark, luettu 19.9.2008.

11) Wright: Mark for Everyone, 224-226.

12) Ross: Creation and Time, 151. Saman vahvistaa Iso Raamatun Sanahakemisto, osa 4, 51, 481.

13) Ks. edellinen viite.

14) Holding: Jeremiah 7:22 and Skeptical Chauvinism, luettu 19.9.2008.

15) Holding: Beast Guesses, luettu 19.9.2008.

16) Holding: Copyist Errors and Estimations, luettu 19.9.2008

17) Holding: Daddy Pays Up, luettu 24.9.2008.

18)Suomen kielen perussanakirja, osa 2, 561-562.

19) Holding: Whither the Traitor?, luettu 24.9.2008.

20) Edellinen lähde.

21) Edellinen lähde.

22) Holding: On Top of Mount Sermon, luettu 24.9.2008.

23) Archer: Encyclopedia of Bible Difficulties, 366.

24) Holding: Stairway to Heaven, luettu 24.9.2008.

25) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 84-85.

26) Holding: Sin Exceptions, luettu 24.9.2008.

27) Edellinen viite.

28) Winter: After Paul Left Corinth, 226-235.

29) Winter: After Paul Left Corinth, 216-225. Ks. myös Holding: Distress Test, luettu 24.9.2008.

30) Holding: Triple Witness, luettu 24.9.2008.

31) deSilva: Honor, Patronage, Kinship & Purity, 95-156.

32) Wright: Jesus and the Victory of God, 304-307.

33) Holding: Did Paul Expect Christ to Return Soon?, luettu 25.9.2008.

34) Wright: The New Testament and the People of God, 333 (oma käännös).

35) Wright: Jesus and the Victory of God, 345 (oma käännös).

36) Wright: Jesus and the Victory of God, 345 (oma käännös).

37) Thiele: The Mysterious Numbers of the Hebrew Kings, 84.

38) Miller: Good question... was Terah 70 or 130 when Abraham was born?, luettu 25.9.2008.

39) Archer: A Survey of Old Testament Introduction, 239-240.

40) Archer: A Survey of Old Testament Introduction, 239.

41)Iso Raamatun Sanahakemisto, osa 4, 549.

42)Iso Raamatun Sanahakemisto, osa 4, 111.

43) Archer: Encyclopedia of Bible Difficulties, 179. Esitetty kirjaan viitaten myös artikkelissa 101 Cleared Up Contradictions in the Bible, luettu 25.9.2008.

44) Vestrup: 2 Samuel, luettu 26.9.2008.

45) Holding: Military Census, by Gomer Pyle, luettu 26.9.2008.

46) Holding: 2 Samuel, luettu 26.9.2008.

47)Iso Raamatun sanahakemisto, osa 4, 143-144.

48) Tämän nimenomaisen ristiriidan lisäksi täällä ja täällä.

49) Gill: John Gill's Exposition of the Entire Bible: Jeremiah 52, luettu 26.9.2008.

50) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 142.

51) Stein: A Basic Guide to Interpreting the Bible, 118-120.

52) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 376-377.

53) Holding: Mother's Day, Out?, luettu 26.9.2008.

54) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 116.

55) Miller: Good question... well, did Jesus tell them to take a staff or not? Another contradiction?!, luettu 26.9.2008.

56) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 120.

57) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 156.

58) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 157.

59) Thielman: Paul & the Law, 220.

60) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 92.

61) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 113.

62) Tahallaan tai tahattomasti tästä on jätetty pois sanat ”ja Betaniaa, sille vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi.” Nämä sanat ovat avainasemassa ratkaistaessa Jeesuksen taivaaseenastumista koskevaa ristiriitaa, koska Öljymäen selkeästi kerrotaan olevan lähellä Betaniaa.

63) Holding: Donkey Quixote, luettu 26.9.2008.

64) Holding: I Pity the Fools, Part 2, luettu 26.9.2008.

65) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Synoptic Gospels, 55.

66) Archer: Encyclopedia of Bible Difficulties, 363-364.

67) Blomberg: The Historical Reliability of the Gospels, 180.

68) Blomberg: The Historical Reliability of the Gospels, 180.

69) Holding: Jephthah and Daughter: Bad News for the Firstborn?, luettu 26.9.2008.

70) Archer: Encyclopedia of Bible Difficulties, 365-366.

71) Holding: Everywhere That Man Has Went, luettu 26.9.2008.

72)Iso Raamatun tietosanakirja, osa 7, 150.

73) Holding: Vengeance Can Be Yours – Only $3.99, luettu 29.9.2008.

74) Ks. Holding: More Problems for Bibiolaters – a Refutation, luettu 29.9.2008.

75) Provan et al.: A Biblical History of Israel, 372-373.

76) Holding: Addendum: The BE Newsletter, luettu 29.9.2008.

77) Holding: Tough Love, luettu 29.9.2008.

78) Wright: Jesus and the Victory of God, 167.

79) Wright: John for Everyone: Chapters 1-10, 25-26.

80) Holding: Here a Zack, Where a Zach, luettu 29.9.2008.

81) Wright: Jesus and the Victory of God, 365, korostus minun.

82) Holding: Designing Women, luettu 29.9.2008.

83) Malina & Rohrbaugh: Social-Science Commentary on the Gospel of John, 205.

Ota yhteyttä