luku 10
luku 12
Jeremian kirja, luku 11
1. Sana, joka tuli Herralta Jeremialle ja kuului näin: 2. "Kuulkaa tämän liiton sanat ja puhukaa ne Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille; 3. sano heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu olkoon se mies, joka ei kuule tämän liiton sanoja, 4. jonka minä sääsin teidän isillenne silloin, kun minä vein heidät pois Egyptin maasta, rautapätsistä, ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni ja tehkää aivan niin, kuin minä käsken teidän tehdä, niin te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne 5. ja pidän valan, jonka olen vannonut teidän isillenne luvaten antaa heille maan, joka vuotaa maitoa ja mettä, niinkuin se teillä tänäkin päivänä on." Ja minä vastasin ja sanoin: "Amen, Herra!" 6. Ja Herra sanoi minulle: "Julista kaikki nämä sanat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja sano: Kuulkaa tämän liiton sanat ja noudattakaa niitä. 7. Sillä minä varoittamalla varoitin teidän isiänne silloin, kun minä johdatin heidät pois Egyptin maasta, ja olen varoittanut varhaisesta alkaen tähän päivään saakka sanoen: 'Kuulkaa minun ääntäni'. 8. Mutta he eivät kuulleet eivätkä korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat kukin pahan sydämensä paatumuksessa. Niin minä tuotin heidän päällensä kaikki tämän liiton sanat, joita minä olin käskenyt heidän noudattaa, mutta joita he eivät noudattaneet." 9. Ja Herra sanoi minulle: "Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten keskuudessa on salaliitto. 10. He ovat kääntyneet takaisin ensimmäisten esi-isiensä pahoihin tekoihin, niiden, jotka eivät tahtoneet kuulla minun sanojani, ja he ovat seuranneet muita jumalia ja palvelleet niitä. Israelin heimo ja Juudan heimo ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä tein heidän isiensä kanssa. 11. Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä tuotan heille onnettomuuden, josta heillä ei ole pääsyä; ja kun he minua huutavat, en minä kuule heitä. 12. Ja jos Juudan kaupungit ja Jerusalemin asukkaat menevät ja huutavat niitä jumalia, joille he ovat uhreja polttaneet, niin ne eivät heitä pelasta heidän onnettomuutensa aikana. 13. Sillä yhtä paljon kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla, Juuda, jumalia, ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, te olette pystyttäneet alttareja häpeäjumalalle, alttareja polttaaksenne uhreja Baalille. 14. Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta, sillä en minä kuule, kun he minua avuksi huutavat onnettomuutensa tähden. 15. Mitä tekee minun rakkaani minun temppelissäni? Juoniako punoo? Ottavatko mahtimiehet, ottaako uhriliha sinusta pois pahuutesi - silloin sinä riemuitsisit! 16. 'Vihreä öljypuu, ihana, kaunishedelmäinen' - sillä nimellä Herra sinua kutsui. Suuren jylinän pauhatessa hän sytytti sen tuleen, ja sen oksat turmeltuivat. 17. Ja Herra Sebaot, joka sinut istutti, on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden, jota he ovat harjoittaneet ja jolla ovat vihoittaneet minut, polttamalla uhreja Baalille." 18. Ja Herra ilmoitti minulle, ja minä sain tietää, sinä näytit minulle silloin heidän hankkeensa. 19. Ja minä olin kuin kesy karitsa, joka viedään teurastettavaksi, enkä tiennyt heidän pitäneen neuvoa minua vastaan: "Tuhotkaamme puu hedelminensä, hävittäkäämme hänet elävien maasta, niin ettei hänen nimeänsä enää muisteta." 20. Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munaskuut ja sydämen. Salli minun nähdä sinun kostavan heille, sillä sinun haltuusi minä olen uskonut asiani. 21. Sentähden, näin sanoo Herra Anatotin miehistä, jotka väijyvät sinun henkeäsi sanoen: "Älä ennusta Herran nimeen, ettet kuolisi meidän kättemme kautta" - 22. sentähden, näin sanoo Herra Sebaot: "Katso, minä kostan heille; heidän nuoret miehensä kuolevat miekkaan, heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään. 23. Heistä ei jäännöstä jää, sillä minä tuotan onnettomuuden Anatotin miehille heidän rangaistusvuotenansa."
1. Jeremialle tuli Herran sana: 2. "Ilmoita Juudan ja Jerusalemin asukkaille minun liittoni sanat. 3. Puhu heille näin: Kuulkaa, näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu olkoon jokainen, joka ei pidä liittoni säädöksiä! 4. Minä annoin ne teidän isillenne ja käskin heidän noudattaa niitä, kun toin heidät Egyptin sulatusuunista. Minä sanoin heille: 'Kuulkaa minua ja noudattakaa kaikkia käskyjäni! Silloin te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne 5. ja pidän voimassa sen valan, jonka vannoin teidän isillenne. Lupasin antaa heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja tässä maassa te nyt elätte.'" Minä vastasin: "Kyllä, Herra!" 6. Herra puhui minulle: "Julista Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla kaikki, mitä minä käsken! Sano näin: Painakaa mieleenne tämän liiton sanat ja eläkää niiden mukaan. 7. Siitä lähtien, kun toin isänne Egyptin maasta, aina tähän päivään asti, minä olen kehottanut pitämään tämän liiton. Jatkuvasti minä kehotin isiänne ja sanoin: 'Kuulkaa minua!' 8. Mutta he eivät totelleet, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa minun sanojani, vaan jokainen kulki oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan. Niin minä toteutin uhkaukseni, koska he eivät noudattaneet liiton ehtoja, jotka olin heille säätänyt." 9. Herra sanoi minulle: "Juudan ja Jerusalemin asukkaat ovat salaliitossa minua vastaan. 10. He tekevät nyt vuorostaan samoja syntejä kuin esi-isänsä, jotka kieltäytyivät kuulemasta minun sanojani. He seuraavat muita jumalia ja palvelevat niitä. Israel ja Juuda ovat rikkoneet liiton, jonka minä tein heidän isiensä kanssa." 11. Sen tähden Herra sanoo: "Minä tuon heidän päälleen onnettomuuden, ja sitä he eivät voi väistää. Silloin he huutavat minua avuksi, mutta minä en kuuntele heitä. 12. Kun sitten Juudan kaupunkien ja Jerusalemin asukkaat menevät niiden jumalien luo, joille he ovat uhranneet, ja huutavat niitä avuksi, ei niistä ole hädän hetkellä heille mitään hyötyä. 13. Sinulla, Juuda, on yhtä monta jumalaa kuin kaupunkia! Ja yhtä paljon kuin Jerusalemissa on katuja, yhtä paljon ovat sen asukkaat pystyttäneet sinne häpeällisiä alttareita polttaakseen uhreja Baalille. 14. Jeremia, älä rukoile tämän kansan puolesta. Älä astu eteeni anoen ja rukoillen näiden ihmisten puolesta, sillä minä en kuuntele heitä, kun he huutavat minua avukseen onnettomuutensa hetkellä." 15. – Mitä minun rakkaani tekee temppelissäni? Sielläkin hän punoo yhtenään juonia! Ottaako uhriliha muka pois sinun pahuutesi, niin että voit sitten riemuita? 16. "Lehtevä oliivipuu, täynnä ihania hedelmiä" – tällä nimellä Herra kutsui sinua. Mutta kohta on ympärilläsi sodan pauhu ja melske! Silloin Herra sytyttää puun tuleen, ja sen lehvät tuhoutuvat. 17. Herra Sebaot, joka on sinut istuttanut, on päättänyt tuoda sinulle onnettomuuden, sillä Israel ja Juuda ovat tehneet pahoin. Ne ovat polttaneet uhreja Baalille ja herättäneet Herran vihan. 18. Herra, sinä itse ilmoitit minulle vihollisteni aikeet, ja nyt minä ne tiedän! 19. Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi. En tiennyt, että he tekivät suunnitelmia minua vastaan ja puhuivat keskenään: "Tuhotkaamme puu hedelmineen! Raivatkaamme hänet pois elävien maasta, niin ettei häntä enää muisteta!" 20. Mutta sinä, Herra Sebaot, tutkit ihmisten sydämen ja ajatukset ja tuomitset oikein. Anna minun nähdä, että sinä kostat heille. Sinulle minä olen uskonut asiani. 21. Näin sanoo Herra: "Anatotin miehet tavoittelevat henkeäsi ja sanovat: 'Älä kulje enää Herran profeettana, muuten me tapamme sinut.' 22. Mutta minä, Herra Sebaot, vastaan: Minä kostan heille! Heidän nuorukaisensa kaatuvat miekkaan, heidän poikansa ja tyttärensä kuolevat nälkään. 23. Yhtäkään heistä ei jää jäljelle sinä vuonna, jolloin minä rankaisen Anatotia ja annan onnettomuuden kohdata sitä." ©
luku 10
luku 12
