Jobin kirja, luku 15

^1.Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: ^2."Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella? ^3.Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä? ^4.Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta. ^5.Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen. ^6.Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan. ^7.Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat? ^8.Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi? ^9.Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi? ^10.Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi. ^11.Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin? ^12.Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi, ^13.niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja? ^14.Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas! ^15.Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä, ^16.saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä. ^17.Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt, ^18.mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet, ^19.niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut: ^20.'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty. ^21.Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä. ^22.Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty. ^23.Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä. ^24.Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen. ^25.Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan, ^26.ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa; ^27.koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi, ^28.asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua, ^29.jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden. ^30.Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä. ^31.Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus. ^32.Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi. ^33.Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa. ^34.Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat. ^35.He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"

^1.Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi: ^2.– Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus? ^3.Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä? ^4.Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä. ^5.Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen. ^6.Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan. ^7.Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin? ^8.Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden? ^9.Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä? ^10.Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi. ^11.Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi? ^12.Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi? ^13.Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi? ^14.Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton? ^15.Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas! ^16.Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä? ^17.Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt, ^18.kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa. ^19.Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty. ^20.Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin. ^21.Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho. ^22.Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa. ^23.Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu. ^24.Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat. ^25.Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan, ^26.hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan. ^27.Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä! ^28.Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina. ^29.Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää. ^30.Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois. ^31.Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan. ^32.Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen. ^33.Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa. ^34.Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki. ^35.Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta. ©