Jobin kirja, luku 16

^1.Job vastasi ja sanoi: ^2."Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki. ^3.Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan? ^4.Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni, ^5.rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla. ^6.Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä? ^7.Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni ^8.ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä. ^9.Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan, ^10.he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan. ^11.Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin. ^12.Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen; ^13.hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni. ^14.Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi. ^15.Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun. ^16.Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys, ^17.vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas. ^18.Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa! ^19.Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa. ^20.Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo, ^21.että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan. ^22.Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."

^1.Nyt Job sanoi: ^2.– Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat – tehän vain lisäätte tuskaa. ^3.Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan? ^4.Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne. ^5.Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla. ^6.Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä. ^7.Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin. ^8.Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan. ^9.Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä. ^10.Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni. ^11.Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi. ^12.Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi. ^13.Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan. ^14.Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi. ^15.Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan. ^16.Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni, ^17.vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön. ^18.Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa. ^19.Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa. ^20.Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen. ^21.Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken. ^22.Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta. ©