Jobin kirja, luku 17

^1."Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani. ^2.Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä. ^3.Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni? ^4.Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle. ^5.Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät. ^6.Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut. ^7.Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo. ^8.Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno. ^9.Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa. ^10.Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne. ^11.Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi. ^12.Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä. ^13.Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen, ^14.minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'. ^15.Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella? ^16.Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa."

^1.Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa. ^2.Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen. ^3.Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden? ^4.Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä – et anna heille aihetta voitonjuhliin. ^5.Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä. ^6.Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille. ^7.Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo. ^8.Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään." ^9.Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa. ^10.Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä. ^11.Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet. ^12.Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää. ^13.Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni. ^14.Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!" ^15.Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni? ^16.Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun. ©