Jobin kirja, luku 27

^1.Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi: ^2."Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut: ^3.niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani, ^4.eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu. ^5.Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani. ^6.Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa. ^7.Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän. ^8.Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa? ^9.Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa? ^10.Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika? ^11.Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä. ^12.Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette? ^13.Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat. ^14.Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi. ^15.Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä. ^16.Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea, ^17.kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean. ^18.Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää. ^19.Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä. ^20.Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma. ^21.Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa. ^22.Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi. ^23.Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."

^1.Job jatkoi puhettaan: ^2.– Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni: ^3.niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys, ^4.minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta! ^5.Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka. ^6.Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt. ^7.Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille! ^8.Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois? ^9.Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa. ^10.Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen! ^11.Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii. ^12.Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia? ^13.Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle: ^14.Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää. ^15.Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia. ^16.Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa – ^17.hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään. ^18.Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla. ^19.Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan – kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä. ^20.Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä. ^21.Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle. ^22.Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon. ^23.Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois. ©