Jobin kirja, luku 29

^1.Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi: ^2."Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, ^3.jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki! ^4.Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä, ^5.jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät, ^6.jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja! ^7.Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, ^8.niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, ^9.päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. ^10.Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen. ^11.Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti; ^12.minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut. ^13.Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan. ^14.Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. ^15.Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka. ^16.Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin. ^17.Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa. ^18.Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. ^19.Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani. ^20.Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.' ^21.He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani. ^22.Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin. ^23.He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle. ^24.Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet. ^25.Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."