Jobin kirja, luku 29

^1.Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi: ^2."Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, ^3.jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki! ^4.Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä, ^5.jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät, ^6.jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja! ^7.Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, ^8.niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, ^9.päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. ^10.Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen. ^11.Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti; ^12.minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut. ^13.Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan. ^14.Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä. ^15.Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka. ^16.Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin. ^17.Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa. ^18.Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka. ^19.Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani. ^20.Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.' ^21.He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani. ^22.Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin. ^23.He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle. ^24.Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet. ^25.Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

^1.Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi: ^2.– Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen! ^3.Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan. ^4.Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani ^5.ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni! ^6.Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä. ^7.Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle, ^8.nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan. ^9.Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen. ^10.Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni. ^11.Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän: ^12.Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut. ^13.Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon. ^14.Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni. ^15.Olin sokealle silmä, rammalle sauva. ^16.Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta. ^17.Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan. ^18.Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät. ^19.Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani. ^20.Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta." ^21.Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa. ^22.Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen. ^23.He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa. ^24.Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä. ^25.Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä. ©