Jobin kirja, luku 31
1. "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! 2. Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? 3. Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. 4. Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani? 5. Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, 6. punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. 7. Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini, 8. niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa. 9. Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, 10. niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut; 11. sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos, 12. tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni. 13. Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani, 14. niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? 15. Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut? 16. Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? 17. Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä? 18. En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä. 19. Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla, 20. jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla, 21. jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa, 22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa. 23. Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä. 24. Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani', 25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, 26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, 27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, 28. niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. 29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi? 30. En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä. 31. Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? 32. Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin. 33. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni, 34. säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta? 35. Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan! 36. Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi. 37. Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas. 38. Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät, 39. jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, 40. niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
1. Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen. 2. Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt? 3. Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa? 4. Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni. 5. Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille? 6. Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton. 7. Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat, 8. syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras! 9. Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan, 10. jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa. 11. Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan. 12. Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni. 13. Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan? 14. Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille? 15. Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa. 16. Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon? 17. Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa? 18. Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta. 19. Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää? 20. Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä? 21. Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani? 22. Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni! 23. Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan? 24. Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: "Sinuun minä luotan"? 25. Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan? 26. Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään, 27. niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia? 28. Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa. 29. Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään. 30. En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa. 31. Minun oma väkeni sanoi kiittäen: "Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!" 32. Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle. 33. En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun. 34. Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa. 35. Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se! 36. Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni! 37. Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas. 38. Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät, 39. jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen, 40. kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet. ©