Jobin kirja, luku 32

^1.Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas, ^2.vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana, ^3.ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä. ^4.Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat. ^5.Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän. ^6.Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. ^7.Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'. ^8.Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä. ^9.Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein. ^10.Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän. ^11.Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat. ^12.Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa. ^13.Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'. ^14.Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne. ^15.He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä. ^16.Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta? ^17.Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän. ^18.Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua. ^19.Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit. ^20.Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata. ^21.En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele. ^22.Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

^1.Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä. ^2.Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä, ^3.ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä. ^4.Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia. ^5.Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui. ^6.Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: – Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän. ^7.Ajattelin: "Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia." ^8.Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys. ^9.Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein. ^10.Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän. ^11.Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja. ^12.Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä. ^13.Älkää nyt sanoko: "Olemme nähneet, että vain Jumala voi hänet vaientaa, ei ihminen." ^14.Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te. ^15.Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan. ^16.Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan? ^17.Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän. ^18.Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua, ^19.olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili. ^20.Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani. ^21.En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi, ^22.en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois. ©