Jobin kirja,
luku 40
Jobin kirja,
luku 42

Jobin kirja, luku 41


1 (40:28). Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan." 2 (41:1). "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni? 3 (2). Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun. 4 (3). En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta. 5 (4). Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin? 6 (5). Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu. 7 (6). Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä. 8 (7). Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse. 9 (8). Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta. 10 (9). Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset. 11 (10). Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä. 12 (11). Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta. 13 (12). Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki. 14 (13). Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus. 15 (14). Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät. 16 (15). Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi. 17 (16). Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät. 18 (17). Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari. 19 (18). Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu. 20 (19). Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. 21 (20). Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa. 22 (21). Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes. 23 (22). Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi. 24 (23). Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset. 25 (24). Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi. 26 (25). Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."

1. Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa. 2. Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan! 3. Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun? 4. Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta. 5. Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki? 6. Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua. 7. Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit. 8. Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin. 9. Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta. 10. Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet. 11. Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan. 12. Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan. 13. Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta. 14. Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu. 15. Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten. 16. Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova. 17. Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä. 18. Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi. 19. Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi. 20. Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet, 21. kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa. 22. Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet. 23. Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva. 24. Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset. 25. Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille. 26. Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas. ©

 
Jobin kirja,
luku 40
Jobin kirja,
luku 42
 

Ota yhteyttäX