Jobin kirja, luku 6

^1.Job vastasi ja sanoi: ^2."Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan! ^3.Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan. ^4.Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua. ^5.Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? ^6.Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa? ^7.Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka. ^8.Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni! ^9.Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! ^10.Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. ^11.Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin? ^12.Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea? ^13.Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut? ^14.Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon. ^15.Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin. ^16.Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi; ^17.auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen. ^18.Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. ^19.Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä; ^20.he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa. ^21.Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte. ^22.Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani, ^23.pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'? ^24.Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. ^25.Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne? ^26.Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat. ^27.Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. ^28.Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne. ^29.Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä. ^30.Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"

^1.Nyt Job puhui: ^2.– Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin! ^3.Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti? ^4.Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut. ^5.Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään? ^6.Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva? ^7.Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä. ^8.Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon, ^9.ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan. ^10.En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt. ^11.Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan? ^12.Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa? ^13.Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta. ^14.Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon – joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan. ^15.Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin. ^16.Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta. ^17.Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen. ^18.Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat. ^19.Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä. ^20.Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole. ^21.Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan. ^22.Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita? ^23.Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä? ^24.Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan. ^25.Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne? ^26.Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen. ^27.Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne. ^28.Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja? ^29.Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön! ^30.Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää? ©