Laulujen laulu, luku 2

^1."Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja." ^2."Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä." ^3."Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea. ^4.Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni. ^5.Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas." ^6.Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua. ^7.Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa. ^8.Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla. ^9.Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista. ^10.Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. ^11.Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. ^12.Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. ^13.Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. ^14.Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi." ^15.Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa. ^16.Rakkaani on minun, ja minä hänen – hänen, joka paimentaa liljojen keskellä. ^17.Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.

^1.Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja. ^2.Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä. ^3.Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta. ^4.Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri. ^5.Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun – minä olen rakkaudesta sairas! ^6.Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua. ^7.Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä! ^8.Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden! ^9.Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta. ^10.Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! ^11.Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. ^12.Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. ^13.Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! ^14.Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi. ^15.Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan! ^16.Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa. ^17.Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille! ©