luku 9
luku 11
Psalmien kirja, luku 10
1. Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina? 2. Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin. 3. Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa. 4. Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta." "Ei Jumalaa ole" - siinä kaikki hänen ajatuksensa. 5. Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää. 6. Hän sanoo sydämessään: "En horju minä, en ikinä joudu onnettomuuteen." 7. Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla. 8. Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta. 9. Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa. 10. Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä. 11. Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe." 12. Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia. 13. Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?" 14. Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja. 15. Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä. 16. Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa. 17. Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi, 18. auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.
1. Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana? 2. Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan. 3. Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa. 4. Jumalaton ylvästelee: "Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen ajatuksensa. 5. Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee. Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa. Hän hymähtää kaikille vastustajilleen, 6. sanoo itsekseen: "Mikään ei minua horjuta! Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!" 7. Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa, hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä. 8. Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille ja murhaa salaa viattoman, vaanii katseellaan avutonta. 9. Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona tiheikössä. Hän vaanii siepatakseen heikon, kaappaa köyhän verkkoonsa. 10. Niin sortuu avuton ja heikko, köyhät joutuvat hänen valtansa alle. 11. Hän sanoo itsekseen: "Ei Jumala välitä, hän on kääntänyt katseensa pois, ei hän mitään huomaa." 12. Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia! 13. Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra? Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise? 14. Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun. 15. Murra jumalattomien voima, rankaise heitä, tee loppu vääryydestä! 16. Herra on kuningas aina ja iäti! Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan. 17. Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä. 18. Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta. ©
luku 9
luku 11
