Psalmien kirja, luku 102

^1.Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. ^2.Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi. ^3.Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle. ^4.Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa. ^5.Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni. ^6.Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani. ^7.Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa. ^8.Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla. ^9.Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta. ^10.Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä ^11.sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois. ^12.Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho. ^13.Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen. ^14.Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. ^15.Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli. ^16.Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi, ^17.kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, ^18.kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää. ^19.Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, ^20.että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, ^21.kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset, ^22.jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa, ^23.kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa. ^24.Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni. ^25.Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun. ^26.Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. ^27.Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat. ^28.Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu. ^29.Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.