luku 103
luku 105
Psalmien kirja, luku 104
1. Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. 2. Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; 3. sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. 4. Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. 5. Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. 6. Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. 7. Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; 8. vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. 9. Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata. 10. Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat. 11. Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat. 12. Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä. 13. Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa. 14. Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän 15. ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä. 16. Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. 17. Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä. 18. Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja. 19. Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa. 20. Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet. 21. Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa. 22. Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata. 23. Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti. 24. Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. 25. Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä. 26. Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään. 27. Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. 28. Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä. 29. Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. 30. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon. 31. Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita, 32. hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat. 33. Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän. 34. Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa. 35. Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
1. Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, 2. valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan 3. ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä. 4. Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi. 5. Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan. 6. Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä, 7. mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi. 8. Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit. 9. Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata. 10. Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. 11. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa. 12. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla. 13. Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää. 14. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. 15. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi. 16. Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti, 17. joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa. 18. Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista. 19. Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken. 20. Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin. 21. Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta. 22. Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle. 23. Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta. 24. Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi. 25. Niin merikin, tuo suuri ja aava – miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria! 26. Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä. 27. Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan. 28. Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi. 29. Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun. 30. Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot. 31. Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan, 32. hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat! 33. Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän. 34. Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta. 35. Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja! ©
luku 103
luku 105
