Psalmien kirja, luku 137

^1.Baabelin virtain vierillä - siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. ^2.Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. ^3.Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä." ^4.Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? ^5.Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. ^6.Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani. ^7.Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!" ^8.Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt! ^9.Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

^1.Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia. ^2.Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme. ^3.Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan, ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme, käskivät meidän iloita ja sanoivat: "Laulakaa meille Siionin lauluja!" ^4.Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla? ^5.Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima! ^6.Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista, ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem! ^7.Muista, Herra, Jerusalemin hävityksen päivää, muista edomilaisia, muista, miten he huusivat: "Repikää, repikää se maan tasalle!" ^8.Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen! Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa sen minkä meille teit. ^9.Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon! ©