luku 34
luku 36
Psalmien kirja, luku 35
1. Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat. 2. Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni. 3. Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi." 4. Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat. 5. Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan; 6. heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa. 7. Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan. 8. Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa. 9. Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa. 10. Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?" 11. Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä. 12. He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo. 13. Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa. 14. Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa. 15. Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat - kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä, 16. nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa. 17. Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista. 18. Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä. 19. Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat. 20. Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan. 21. He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!" 22. Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana! 23. Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani. 24. Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita. 25. Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet." 26. Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan. 27. Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta." 28. Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.
1. Daavidin psalmi. Herra, tuomitse ne, jotka ovat vetäneet minut tuomiolle! Taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat. 2. Tartu aseisiin, ota kilpi, tule avukseni! 3. Tempaa käteesi keihäs, käy vihollisiani kohti. Kuule pyyntöni, auta minua! 4. Pilkka ja häpeä niille, jotka tavoittelevat henkeäni! Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka punovat juonia pääni menoksi. 5. Hajota heidät kuin akanat tuuleen – Herran enkeli ajakoon heidät pois. 6. Tee heidän tiestään pimeä ja liukas – Herran enkeli ajakoon heitä takaa. 7. Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, kaivaneet tielleni pyydyskuopan. 8. Yllättäköön heidät perikato, tarttukoot he itse verkkoon, jonka virittivät, suistukoot siihen omaksi tuhokseen! 9. Mutta minä saan riemuita Herrasta, iloita hänen avustaan. 10. Minä tunnen sydänjuuriani myöten: ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra! Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, heikon sinä pelastat väkevän kädestä. 11. Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita, joista en tiedä mitään. 12. He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin. 13. Silloin kun joku heistä sairastui, minä pukeuduin karkeaan kankaaseen, paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti, 14. niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta. Pää kumarassa, ylläni suruvaate minä kuljin niin kuin se, joka suree omaa äitiään. 15. Mutta kun minun kävi huonosti, he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan, minun ympärilleni, nuo kelvottomat. He pilkkasivat minua lakkaamatta, enkä tiedä, miksi. 16. Kun horjuin, he ivasivat minua, irvistelivät minulle päin kasvoja. 17. Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä? Päästä minut heidän hampaistaan, pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta! 18. Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa, ylistää sinua juhlakansan keskellä. 19. Älä anna vihollisteni ilkkua minulle ja iskeä toisilleen silmää! Syyttä he vihaavat minua. 20. Heidän puheensa eivät rakenna rauhaa, he punovat juonia maan hiljaisia vastaan. 21. Suu ammollaan he huutavat: "Kas niin, kas niin! Saimmepa nähdä tämän omin silmin!" 22. Herra, sinä olet nähnyt kaiken tämän, älä enää ole vaiti! Herra, älä ole kaukana. 23. Nouse valvomaan minun oikeuttani! Herra, Jumalani, puolusta asiaani. 24. Herra, sinä oikeamielinen Jumala, hanki minulle oikeutta! Älä suo vihamiehilleni sitä iloa, että joudun tappiolle. 25. Älä anna heidän riemastua mielessään: "Siitä sait! Juuri tätä toivoimmekin!" Älä anna heidän kerskua: "Me nielaisimme hänet!" 26. Pilkka ja häpeä niille, jotka iloitsevat onnettomuudestani! Peittäköön häpeä ja pettymys kaikki ne, jotka ylvästelevät minua vastaan. 27. Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka toivovat, että saisin oikeuden. Anna heidän aina sanoa: "Suuri on Herra! Hän suo palvelijalleen rauhan." 28. Minun suuni julistaa sinun uskollisuuttasi, ylistää sinua päivästä päivään. ©
luku 34
luku 36
