Psalmien kirja, luku 49

^1.Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. ^2.Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki, ^3.sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät. ^4.Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä. ^5.Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen. ^6.Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut? ^7.He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. ^8.Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. ^9.Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, ^10.että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. ^11.Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. ^12.He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. ^13.Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. ^14.Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. ^15.Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. ^16.Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela. ^17.Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. ^18.Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä. ^19.Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, ^20.täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. ^21.Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

^1.Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi. ^2.Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat, ^3.niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla! ^4.Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta. ^5.Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen. ^6.Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut? ^7.He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan. ^8.Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. ^9.Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta. ^10.Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa. ^11.Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille. ^12.Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut. ^13.Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta. ^14.Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela) ^15.Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät. ^16.Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela) ^17.Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. ^18.Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan. ^19.Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, ^20.hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä. ^21.Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta. ©