Psalmien kirja, luku 64

^1.Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. ^2.Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta. ^3.Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta, ^4.jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat, ^5.salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda. ^6.He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?" ^7.He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä." Syvä on miehen sisu ja sydän. ^8.Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut. ^9.He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään. ^10.Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa. ^11.Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat.

^1.Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. ^2.Kuule ääneni, Jumala, kun valitan. Kun vihollinen uhkaa, varjele minua. ^3.Kätke minut pahantekijöiden kiihkolta, väärintekijöiden juonilta. ^4.He teroittavat kielensä kuin miekan, jännittävät nuolekseen myrkyllisen sanan, ^5.ja äkkiä he piilopaikastaan ampuvat viatonta, ampuvat, eivät pelkää. ^6.He kannustavat toinen toistaan pahaan, he yllyttävät virittämään ansoja, he sanovat: "Ei sitä kukaan näe." ^7.He hautovat pahaa ja sanovat: "Nyt panemme toimeksi!" Tutkimaton on ihmisen sisin ja sydän. ^8.Jumala ampuu heihin nuolensa, ja äkkiä he ovat täynnä haavoja. ^9.He kompastuvat omiin puheisiinsa. Jokainen, joka heidät näkee, pudistaa päätään. ^10.Kaikki ihmiset ovat peloissaan. He kertovat, mitä Jumala on tehnyt, ja ottavat opikseen Jumalan teoista. ^11.Iloitkoon vanhurskas Herrasta ja luottakoon häneen! Oikeamieliset riemuitkoot! ©