luku 72
luku 74
Psalmien kirja, luku 73
1. Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän. 2. Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. 3. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. 4. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. 5. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä. 6. Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa. 7. Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. 8. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista. 9. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. 10. Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti. 11. Ja he sanovat: "Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?" 12. Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti. 13. Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa: 14. minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta. 15. Jos olisin sanonut: "Noin minäkin puhun", katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan. 16. Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, 17. kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva. 18. Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset. 19. Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava. 20. Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät. 21. Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti, 22. silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta. 23. Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. 24. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. 25. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. 26. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. 27. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. 28. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
1. Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän! 2. Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät. 3. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. 4. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. 5. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta. 6. Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään. 7. Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia. 8. He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta. 9. Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä. 10. Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan! 11. He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä." 12. Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan. 13. Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? 14. Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu. 15. Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala. 16. Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa. 17. Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy. 18. Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan. 19. Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea. 20. Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa. 21. Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. 22. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. 23. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. 24. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. 25. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. 26. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. 27. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. 28. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. ©
luku 72
luku 74
