luku 150
luku 2
Sananlaskujen kirja, luku 1
1. Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut, 2. viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi, 3. taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi, 4. mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille. 5. Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta 6. ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa. 7. Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin. 8. Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, 9. sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi. 10. Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. 11. Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi; 12. nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset; 13. me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla; 14. heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" - 15. älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa. 16. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta. 17. Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. - Mutta turhaan: 18. omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä. 19. Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen. 20. Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; 21. meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo: 22. Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? 23. Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne. 24. Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, 25. vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, 26. niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; 27. kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. 28. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. 29. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa 30. eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, 31. saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan. 32. Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa. 33. Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
1. Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut. 2. Opettakoot ne viisautta, kasvattakoot ymmärtämään ymmärryksen sanat, 3. johdattakoot hyvään tietoon, oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen. 4. Kokemattomat saakoot niistä viisautta, nuoret tietoa ja harkintaa. 5. Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä, järkeväkin saa opastusta, 6. oppii mietelmiä ja vertauksia, tajuaa viisaiden sanat, avaa arvoitukset. 7. Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta. 8. Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta – 9. ne ovat seppele hiuksillasi, ketju kaulaasi koristamassa. 10. Älä suostu, poikani, synnintekijöiden viekoituksiin, 11. kun he sanovat: "Tule mukaan, mennään väijyksiin, käydään vaanimaan viattomia. 12. Niellään heidät elävältä, yhtenä suupalana, niin kuin hauta nielee terveen miehen. 13. Kaikenlaiset kalleudet odottavat meitä, ryöstösaalis täyttää kohta varastomme. 14. Saat heittää siitä kanssamme arpaa, meidän kukkaromme on yhteinen." 15. Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan, 16. sillä he rientävät pahaa kohti, kiiruhtavat vuodattamaan verta. 17. Ei lintu verkkoa näe, vaikka näkee sitä levitettävän. 18. Oman verensä he väijyessään vaarantavat, omaa tuhoaan etsivät vaaniessaan. 19. Sellainen on riistäjän tie. Joka sille lähtee, kulkee tuhoon. 20. Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua, 21. meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla: 22. "Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö, kerskujat, kerskutte, hullut vihaatte tietoa? 23. Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni. 24. "Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet, minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut. 25. Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen, opetukseni ei ole kelvannut teille. 26. Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti, pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte, 27. kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma ja onnettomuus iskee tuulispäänä, kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva. 28. Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa, etsitte minua, ettekä löydä. 29. Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa, 30. te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni. 31. Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne. 32. Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee. 33. Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa." ©
luku 150
luku 2
