Sananlaskujen kirja,
luku 16
Sananlaskujen kirja,
luku 18

Sananlaskujen kirja, luku 17


1. Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa. 2. Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla. 3. Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra. 4. Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä. 5. Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta. 6. Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia. 7. Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe. 8. Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy. 9. Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset. 10. Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään. 11. Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja. 12. Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa. 13. Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty. 14. Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy. 15. Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus. 16. Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä. 17. Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä. 18. Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan. 19. Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan. 20. Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen. 21. Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla. 22. Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut. 23. Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet. 24. Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa. 25. Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi. 26. Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään. 27. Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies. 28. Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.

1. Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita. 2. Viisas orja pitää kurissa kunnottoman pojan ja pääsee perinnölle veljesten kanssa. 3. Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra. 4. Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita, kieroilija turmion sanoja. 5. Joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen Luojaansa, vahingonilo ei jää rankaisematta. 6. Vanhusten kruununa ovat lastenlapset, lasten kunniana heidän isänsä. 7. Tyhmän suuhun ei sovi suora puhe eikä ruhtinaan huulille valhe. 8. Joka lahjoo, luulee lahjaansa onnenkiveksi: minne hän menee, hän menestyy. 9. Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä. 10. Viisas ottaa moitteesta opikseen, sata lyöntiäkään ei paranna tyhmää. 11. Paha ihminen kapinoi ja kapinoi, kunnes kohtaa armottoman sanantuojan. 12. Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt karhu, kunhan ei tyhmyri hulluudessaan! 13. Joka hyvän pahalla maksaa, vetää onnettomuuden kotinsa ylle. 14. Riita syntyy kuin rako patoon – tuki se, ennen kuin vesi nousee! 15. Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu. 16. Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan? Viisautta hän ei ymmärrä ostaa. 17. Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä. 18. Mieletön se, joka lyö kättä ja menee toisesta takuuseen. 19. Joka rakastaa riitaa, rakastaa syntiä. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoaan. 20. Väärämielinen ei onnea tavoita, kieroilijan kohtaa perikato. 21. Murheen saa, joka tyhmän siittää, houkan isä ei iloa tunne. 22. Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin. 23. Jumalaton ottaa salaa lahjuksen ja vääristää oikeuden tien. 24. Viisas pitää silmänsä viisaudessa, tyhmän katse kiertelee maailman rantaa. 25. Tyhmä poika on isänsä murhe, katkera pettymys äidilleen. 26. Pahoin tehdään, jos syytöntä sakotetaan, oikeutta loukataan, jos ruoskitaan kunnian miestä. 27. Viisas se, joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä. 28. Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa. ©

 
Sananlaskujen kirja,
luku 16
Sananlaskujen kirja,
luku 18
 

Ota yhteyttäX